Guben-Heinesbrück-Peitz

Aurinko paistaa pitkästä aikaa, ja lähdemme ajelemaan Kerkwitzin ja Drewitzin kylien suuntaan. Reitti vie läpi mäntymetsien (joita on jo kieltämättä tähän asti nähty ihan tarpeeksi) Heinersbrückiin. Matkalla ylitämme hihnakuljettimen, joka vie ruskohiiltä Jänschwalden avolouhokselta läheiselle voimalaitokselle.

Heinersbrückissa jää taas kerran tienviitta huomaamatta, ja etsimme vähän aikaa pyörätietä Bärenbrückiin. Polun pää löytyy kahden talon välistä, ja nousemme Bärenbrückin jälkeen näillä seuduin sangen harvinaiselle kukkulalle. Mäen päällä on läheisen elämyspuiston yhteyteen rakennettu näkötorni, johon kiipeämme 272 porrasaskelta ja jonka huipulta näemme koko ympäröivän tasangon metsineen, peltoineen, järvineen, avolouhoksineen, voimalatoksineen ja kylineen.

Oikea reitti Peitziin on taas vähän hakusessa, mutta löytyy kuitenkin kanavien ja järvien väliseltä kannakselta. Järvillä on valtavasti joutsenia, ja muutakin linnustoa tuntuu ainakin äänistä päätellen olevan alueella runsaasti. Varsinkin käki jaksaa kukkua taukoamatta.

Ruokatauon jälkeen jatkamme Peitzistä kohti pohjoista Taueriin (jossa taas hukkaamme itsemme hetkeksi pois reitiltä) ja Pinnowiin. Matkalla pohdimme, miksi mäntymetsät on istutettu viivasuoriin riveihin metrin rivivälillä kolmenkymmenen sentin päähän toisistaan. Seurauksena on läpitunkematon risukko, jota voi harventaa ainoastaan käsipelillä. Harvennettuna se tosin on hienon näköistä tukkimetsää.

Päivän ainoa huonokuntoinen osuus tulee tälle välille. Onneksi se kuitenkin on vain noin kilometrin pituinen pätkä, ja ajamme Pinnowiin ja edelleen Gross Drewitziin mukavan myötätuulen saattelemana. Taivas näyttää uhkaavalta, ja päätämme oikaista muutaman kilometrin pitkin maantietä Granoon, josta jatkamme Schenkendöbernin kautta takaisin Atterwaschiin ja campingiin. Pilvet hajaantuvat, ja selviämme kuivina päivän 79 kilometristä.