Bled

Huiman alppiautoilun jälkeen saavutaan iltapäivällä Bledin hienoon ja isoon campingiin kauniin järven rannalle. Illalla ei enää lähdetä sen pitemmälle ajelemaan, mutta iltalenkki tehdään Bledin järven ympäri. Heti campingista lähtiessä on puolitoista kilometriä jyrkähköä ylämäkeä. Pyörätietä ei ole, mutta maantiellä ei ole paljonkaan autoliikennettä. Reitti kiertää Bledin keskustaan, ja vähän matkaa ajetaan järven rannassa (itse asiassa kävelytietä), kunnes noustaan takaisin järven rannan maantielle. Autoliikenne on melko vilkasta, mutta paikalliset autoilijat antavat yllättävän hyvin tilaa pyöräilijälle. Lenkille tulee mittaa vain vajaa kymmenen kilometriä, mutta maisema on kaunis, ja tästä on hyvä jatkaa seuraavana päivänä.

Bled-Bohinji. Koko reitti on maantietä, jolla on kohtalaisesti liikennettä. Tie on aika leveää ja varsinkin moottoripyörät ajavat lujaa. Reitti on kuitenkin kaunis, ja tie seurailee Bohinji-jokea välillä puolta vaihtaen.

Menomatkalla poiketaan parissa kylässä (Bohinjska Bela ja Nomenji), jolloin päästään ajamaan rauhallisempaa kylätietä muutama kilometri. Ribcev Lazissa tullaan Bohinji-järven rantaan. Tie on todella hieno ja seurailee smaragdinvihreän ja uskomattoman kirkasvetisen järven etelärantaa Ukanciin, josta alkaa puuduttava ylämäki kohti Savincan putouksia. Lopuksi on vielä kävelypolku ja 543 porrasaskelmaa, mutta putoukset ovat kaiken vaivan arvoiset.

Paluumatkan alun alamäestä ei juuri voi nauttia, sillä mutkat ovat äkkivääriä ja mäki jyrkkä. Maantielle päästyä sadanviidenkymmenen metrin korkeusero kuitenkin tuntuu, ja vaikka menomatka ei loppunousua lukuun ottamatta tuntunut ylämäeltä, nyt huomaa selvästi ajavansa alaspäin. Ennen Blediä tulee myös pitkä alamäki, joka osoittautuu sittemin ainoaksi, jonka saattoi reilusti antaa rullata jarruttelematta alas asti.

Bled-Planica. Menomatkalla tutustutaan kävellen upeaan Vintgarin rotkoon Bledin länsipuolella. Sieltä matka jatkuu pitkin kylätietä kohti Moistranaa. Välillä on 12 kilometrin matka soratietä, mikä vähän hidastaa matkantekoa. Liikennettä on onneksi ainoastaan yhden tukkirekan verran. Radovna-jokea seuraillen saavutaan Zgornja Radovnaan, jossa reitti joudutaan arpomaan hihasta. Viitoitusta ei tunnu tässä maassa olevan kuin isommilla valtateillä. Oikea suunta löytyy arvaamalla ja hyvän kartan avulla.

Ennen Moistranaa tulee vielä pari kilometriä pitkä 18%:n ylämäki, joka on loppupäästä pakko kävellä. Ja harjanteen toisella puolella jyrkkä alamäki, jota ei millään uskalla rullata edes seuraavaan mutkaan asti.

Moistranasta Podkoreniin, vajaa 20 kilometriä, on ainoa Sloveniassa ajamamme todellinen pyörätie. Se on tehty vanhan rautatien pohjalle ja parinsadan metrin korkeusero ei varsinaisesti tunnu ylämäkenä hyvää tietä ajaessa.

Podkorenista Planicaan jaksetaan töin tuskin polkea ylämäkeä, vaikka se ei ole sen paremmin pitkä kuin erityisen jyrkkäkään. Hyppyrimäen juurella on sopiva ihmetellä maisemaa ja lähteä sitten laskettelemaan takaisin.

Moistranaan asti huomaa taas selvästi ajavansa alamäkeen. Vauhti kasvaa kevyellä polkemisella, ja parikymmentä kilometriä menee hujauksessa. Moistranan jälkeen olemme suunnitelleet ajavamme Dolinka-joen rantaa takaisin Bledin suuntaan. Pyöräreitti ohjautuu kuitenkin kerrassaan huonolle, moneen kertaan haarautuvalle metsätielle, jonka pinta on pehmeää, karkeaa soraa. Tilannetta pahentaa viitoituksen täydellinen puuttuminen. Kyselemällä reitti selviää jotenkuten, mutta kuuden kilometrin matkaan Hrusicaan tärväytyy älyttömästi aikaa ja hermoja. Parempi vaihtoehto olisi ollut ajaa Moistranan-Husican väli valtatien reunaa.

Husicasta Mosteen ajetaan maantien vartta. Kylien keskuksissa käytetään jalkakäytäviä. Pyörätietä ei tähän 12 kilometrin pätkään mahdu monta metriä. Mostessa käännytään kohti Blediä, ja pienellä kylätiellä saa taas ajella ihan rauhassa. Dolinka-joen ylitys vaatii yhden jarruteltavan alamäen soratiellä ja käveltävän ylämäen vastarannalla, mutta Blediin ja campipngiin päästään lopulta pitkän päivätyön päätteeksi iltayhdeksältä.

Bled-Radovljica-Grad Kamen. Bledin ja Radovljican välistä reittiä etsitään Bohinji-joen laaksosta. Uneliaat kylät ja rauhalliset maalaismaisemat vuorottelevat Radovljicaan asti. Kylätiet ovat välillä asvalttia, välillä huonoakin sorapolkua, mutta toisaalta autoista ei ole haittaa.

Radovljicaan joudutaan kävelemään viimeiset sadat metrit, koska jyrkkää soratietä ei yksinkertaisesti pysty ajamaan (no ehkä maastopyörällä). Lopputulos on vaivan arvoinen, sillä Radovljicassa vastaan tulee idyllinen pikkukaupungin vanha keskusta, jossa kellään ei näytä tähän aikaan päivästä olevan kiire mihinkään.

Taas alkaa reitin arvaaminen. Miksi nämä ei laita risteyksiin tienviittoja?? Oikea tie löytyy kuitenkin, mutta välillä se on taas enemmänkin maastopyörälle kuin kapearenkaiselle sopivaa. Mosnjen rieteyksestä älytään kääntyä tuurilla. Mosnjesta Kamenin linnalle on kymmenisen kilometriä suht hiljaista maantietä, ja vasta paluumatkalla Lesceen huomaa, että menomatka olikin ylämäkeä.

Lesceen asti saa rullailla kilometritolkulla ja lopulta joutuu jarruttamaan ihan tosissaan vauhdin kiihdyttyä kuin huomaamatta. Lescestä Blediin on taas ajoittain ihan pyörätietäkin!