Viestintä synnyttää toimintaa

Kullakin aikakaudella on oma tapansa viestittää. Tietomme ihmisen omasta kehityksestä välittyvät kivikautisten työkalujen, luolamaalauksien ja saviruukkujen palasien välityksellä. Vanhimmat viestit välittyvät siis kuvallisesti. Muinainen äänimaailma on tuskin voinut välittyä nykypolville, vaikka hurjimpien ajatusten mukaan muinaisia ääniä olisi voinut jäädä ruukkujen pintaan kun niitä dreijattiin. Äänilevyjen aihioita valmistettiin samalla tavoin aluksi savikiekoilla: äänen värinä tärisytti piikkiä, joka kaiversi uria pehmeään saveen. Ääni saatiin kuuluviin päinvastaisella tekniikalla. Kuivuneen savikiekon urista saatiin ääni takaisin johtamalla piikin värinä torveen, joka vahvisti värähtelystä syntyvän äänen kuuluvaksi.

Ihmisen kehitys ajattelevaksi olennoksi ei olisi mahdollista ilman viestintää. Työ loi tarpeen yhä monimutkaisemmalle viestinnälle: eleet ja murahdukset eivät enää riittäneet. Murahduksista kehittyi vähitellen puhuttu kieli, jossa eleet saivat äänellisen vastineen. Elekieli on pohjana kuurojen viittomakielelle, mutta se on säilynyt myös kuulevien käytössä viestintää selkiyttävänä ja vahvistavana elementtinä. Elekieleen uskotaan paremmin kuin puhuttuun kieleen, joten puheen ja eleen ristiriita paljastaa valheen. Kieli on paitsi ulkoisen viestinnän väline myös ajattelun väline. Pienistä lapsista näkee ja kuulee, miten kielellinen kehittyminen johtaa myös ajattelun kehittymiseen. Lapset ajattelevat ääneen. Aikuiset ovat oppineet salaamaan ajatusprosessinsa, mutta se paljastuu helposti keskustelutilanteissa, jolloin huomaamme ajatuksemme selkiytyvän puheen kuluessa.

Musiikkiin läheisesti liittyvä tanssi on yksi vanhimmista ja universaaleimmista viestinnän muodoista. Tanssin elekieli auttaa meitä kommunikoimaan erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, jolloin kielitaitoa ei tarvita. Kivikaudella viestintä oli lähinnä ryhmäviestintää. Kaukoviestinnän muotoja olivat muinaisten suomalaisten viikinkien saapumisesta varoittavat kokkotulet, intiaanien savumerkit ja afrikkalaisten rumpuviestit. Kun ääni, eleet ja tanssi kuuluivat tavallisen ihmisen, metsästäjän ja keräilijän viestintäkeinoihin, niin kuvallinen viestintä oli puolestaan käsityöläisten, shamaanien ja pappien väline ja yksinoikeus. Pitkässä historiallisessa prosessissa kuvakirjoitus, kivikauden kalliokuvat, muuttuivat nykyaikaiseksi äännekirjoitukseksi.

Vanhemmalta kivikaudelta noin 30000 vuoden takaa on peräisin eri puolilta maailmaa löydettyjä kallioseinämiin ja asuntoluolien seiniin piirrettyjä ja maalattuja taidokkaasti tehtyjä eläimiä ja metsästyskohtauksia esittäviä kuvia. Kuvien otaksutaan liittyvän poppamiesten metsästysonnen palvontamenoihin. Suomestakin löytyy jääkauden jälkeen tehtyjä kalliopiirroksia. Alkuihmisistä miehet olivat metsästäjä ja kalastajia, naiset taas keräilijöitä. Kun miehet kulkivat metsällä, niin naiset asettuivat lasten hoitoa varten aloilleen ja keräilivät ruokatarpeet ympäröivästä luonnosta. Tarkkailemalla luontoa nainen oppi kylvämään jyviä kotimajan tai luolan lähelle, jolloin hänen ei tarvinnut kerätä ravintoa niin suurelta alueelta kuin aiemmin.

Nykyisiä keräilijäkansoja tarkkailemalla on todettu, että perheen toimeentuloon vaaditaan noin neljän tunnin päivittäinen työaika. Orjayhteiskunnassa työhön saatettiin käyttää jopa 18 tuntia. Tällöin yhteisön tuotantoylijäämä vapautti osan ihmisistä hallintotehtäviin. Syntyi valtio, jonka koneistot tarvitsivat keinoja tiedon tallentamiseksi ja sanomien välittämiseksi. Kirjoitustaidon alkuna voidaan pitää kalliopiirroksia.

Kulttuurin edellytykset syntyivät ihmisen oppiessa viljelemään maata. Alkuyhteisö käytti sen minkä hankki ja ylijäämä saatettiin vaihtaa naapurin kanssa. Kun sanat eivät riittäneet tiedon välittämiseen, tarvittiin merkkikieltä. Viestittäminen oli ehkä samanlaista kuin vielä jossain suomalaisella maaseudulla, jossa oven eteen pönkkään pistetty luuta merkitsee, että talon väki ei ole kotona. Työnteko eriytyi kun taitavimmat käsityöläiset alkoivat tehdä tuotteita yli oman tarpeen ja vaihtoivat puuttuvat tuotteet naapureiden kanssa. Tuotteiden vaihdon seurauksena syntyi vähitellen yhä laajeneva kaupankäynti. Tuotteiden merkitsemiseen ja koristeluun käytettiin kirjoituksen eräitä esimuotoja, savipainanteita ja nahkaleikkauksia.

Luolamaalauksia Ranskasta