Värit
 
 

Värit ovat usein tärkeämpiä elementtejä kuin muodot, sillä väreillä vaikutetaan tunteisiin. Punaisia ja keltaisia värisävyjä pidetään lämpiminä, sillä ne tuovat mieleen auringon ja tulen. Sininen ja sinivihreä ovat kylmiä, koska ne yhdistetään jäähän ja veteen. Värinäkö kehittyy ihmisellä vähitellen. Lapsi pystyy erottamaan tavallisimmat värit ennen kouluikää, ellei hän ole värisokea. Värisokeuttakin pystytään korjaamaan suodattimilla.

Auringon valon eri aaltopituuksista muodostuvat näkemämme värisävyt. Värikylläisyys muodostuu värin puhtaudesta. Värin voimakkuuteen vaikuttaa valon määrä. Värien käyttöön on olemassa useita erilaisia väriteorioita. Seuraavassa esitellään kolme mediasuunnittelussa käytettyä väriteoriaa.

Värin sävy, kylläisyys ja valoisuus


SKV (HSL) väriteoria perustuu värin sävyn, kylläisyyden ja valoisuuden määrittelyyn. Värin sävy määritellään väriympyrästä asteina. Esimerkiksi punainen on 360° ja punaisen vastaväri syaani on 180°. Kylläisyys (voimakkuus) ilmoitetaan prosentteina. Täysi kylläisyys on 100 %. Viereisessä väriympyrässä värikylläisyys on 50 %. Kun värikylläisyys on 0 %, väri on kuihtunut kokonaan pois.
Myös värin valoisuus ilmoitetaan prosentteina. Väriympyrän ulkokehällä valoisuus on 100%. Kehältä sisäänpäin mentäessä valoisuus laskee 10 prosentin välein. SKV-väriteoria sopii hyvin taiteelliseen ilmaisuun. Väriympyrän vastaväreillä voidaan luoda värikontrasteja ja rinnakkaisväreillä väriharmoniaa. Teknisiä tarpeita varten käytetään mm. additiivista ja substraktiivista väriteoriaa.

 

Additiivinen väriteoria


Valon värin määrää valon lähde.Varjossa valon väriin vaikuttavat heijastukset. Aurinko on punertava iltaisin ja aamuisin, koska valon pitää läpäistä paksumpi ilmakerros kuin päivällä. Ilma suodattaa pois lyhyet siniset aaltopituudet. Keskipäivällä valo onkin sinisintä. Aurigon valo sisältää kaikki värit. Kutsumme sitä additiiviseksi värisekoitukseksi. Myös tietokoneen kuvaputki muodostaa värit additiivisesti. Additiivisen teorian värit yhdessä muodostavat valkoisen. Joidenkin teorioiden mukaan myös ihmissilmä muodostaa värit additiivisesti. Ihmisilmä tunnistaa värit vihreille ja punaisille valoaalloille herkkien tappisolujen avulla. Aivot tunnistavat sinisen värin punaisen ja vihreän aistimuksen komplementtina. Niinpä pimeän aistiminen on sinivoittoista. Lopullinen näkö- ja väriaistimus tapahtuu aivokuoren näkökeskuksessa lähellä takaraivoa. Värisokeat eivät yleensä erota vihreää ja punaista, vaikka ne ovat vastavärejä. Tästä voimme päätellä, että heidän tappisolunsa eivät ole herkkiä kyseisille valon aaltopituuksille.



Substraktiivinen väriteoria


Kirjapainossa värikuvat valmistetaan substraktiivisen teorian mukaan. Värikerrosten lisääntyessä valon määrä vähenee. Teoriassa jos kaikki painovärit painettaisiin päällekkäin, niin voisimme olettaa niistä syntyvän mustan värin. Kuitenkin tuloksena on likaisen ruskea väri. Käytännössä tämä teoria ei siis toimi, sillä substraktiivisen teorian mukaisia painovärejä ei ole pystytty valmistamaan. Siksipä musta väri painetaan erikseen. Värejä voidaan mitatata spektrometrillä.



Värit internetissä


Internetissä suositellaan käytettäväksi 216 väriä. Periaatteessa useimmat tietokoneet pystyvät näyttämään 256 väriä. Windows-käyttöjärjestelmä on kuitenkin varannut näistä 20 väriä systeemitiedostoille. Macintosh käyttää lähes samaa palettia lukuunottamatta 20 väriä, jotka eivät vastaa windowsin värimaailmaa. Jos haluamme väriemme näkyvän oikein molemmissa ympäristöissä, meidän on käytettävä internet-väripalettia, jossa on 216 yhteensopivaa väriä. Internet-värit voi imuroida http://www.killersites.com -osoitteesta. Typografi D. Siegelin internet-värikuutio:

HTML-värikartta