Typografia
 

Tietokone on apuväline


Tietokoneet ovat mediasuunnittelijan välttämättömiä apuvälineitä, mutta suunnittelijaa ei tarvita, jos hän nojaa tietotekniikan tarjoamiin valmiisiin ratkaisuihin. Tietokoneiden paras puoli on se, että ne antavat mahdollisuuden kokeilla ja simuloida erilaisia ratkaisuja, joista sitten voidaan valita paras tai sopivin.
Kun mediatuotteen perusidea on ratkaistu, vuorossa on pohjapiirrosten laadinta. Tähän työhön tietokoneet soveltuvat erinomaisesti, oli sitten kyse animaation tai kirjan suunnittelusta. Pohjapiirroksilla luodaan mediatuotteen suunnittelulle ne puitteet, joiden varassa suunniteltu työ valmistuu. Ne ovat kuin talonrakentajan rakennustelineet, joita tarvitaan rakennusvaiheessa, mutta jotka hävitetään talon valmistuttua. Mediatuotteelle suunnitellaan ensin perusrakenne, typografia, kuvitus, värien käyttö ja tehoste-elementit. Tämän jälkeen sommittelu eli taittotyö käy helpommin.

Taittopohja on pinnan perussommittelun ratkaisu. Se antaa julkaisulle oman leimansa, loogisen selkeän rakenteen. Kaikissa mediatuotteissa käytetään jonkinlaista gridiä. Jos painotuotteen suunnittelija ei käytä taittopohjaa, viimeistään kirjapainon on puututtava asemointivaiheessa julkaisun rakenteeseen: valmistettava sille sivuasemoinnissa pohja, jotta se pystytään painamaan. Multimediatuotteen elementit eivät pysy paikallaan ja ne muuttuvat rauhattomiksi ja epäyhtenäisiksi ilman sommittelun perusrakennetta.

Toistuville julkaisuille suunnitellaan taittopohja ja laaditaan ohjeet tekstitypografiasta sekä kuvituksesta. Näin esimerkiksi toimittajat tai toimitussihteerit voivat taittaa toimivan ja juuri kyseiselle julkaisulle omintakeisen ulkoasun. Myös yksittäiset julkaisut ja mainokset tarvitsevat taittopohjan selkeän ja hyvännäköisen lopputuloksen varmistamiseksi.

Tyhjän tilan haaste


Vasta-alkajan suurin ongelma on se, kuinka täyttää julkaisuun varattu tila mahdollisimman tarkasti siten, ettei valkoista pintaa jää paistamaan. Kehittyneemmälle suunnittelijalle tyhjä tila taas on juhlaa ja antaa sommittelulle vapautta. Internetiin suunniteltaessa tyhjästä tilasta on tullut haaste, sillä selainohjelmat pyrkivät poistamaan tyhjää tilaa, jotta mahdollisimman paljon informaatiota pääsisi tuutista läpi. Jotta sivun ulkoasu säilyisi internetissä, joudutaan tyhjään tilaan sijoittamaan mm. yhden pikselin kokoisia näkymättömiä gif-kuvia. Taittopohja auttaa aloittelijaa tyhjän tilan hallinnassa ja kehittyneemmälle suunnittelijalle se antaa myös vapauden harkitusti rikkoa taittopohjan rajoja.

Taittopohja on yksinkertaisimmillaan vain tietyn muotoinen säännöllinen ruudukko, jonka avulla voidaan rakentaa sivulle visuaalinen rytmi. Taiton kiinnostavuutta lisää monotonisen taittopohjan rikkominen. Yksinkertainen taittopohja saa taittajan helposti rikkomaan perustaittoa liikaa, jolloin painotuotteen yhtenäinen ilme saattaa kärsiä. Monimuotoinen taittopohja antaa enemmän mahdollisuuksia. Jotta taittopohjasta olisi hyötyä, sen antamaa perusrakennetta ei tulisi ilman perusteltua syytä rikkoa.

Palstoitus
Taittopohjan perustana on ollut perinteisesti palstoitus. Kuumaladonnan aikana kehittyi lehtiin ns. palstaladotus: teksti sijoitettiin sanomalehdissä palstaan yleensä siinä järjestyksessä kun sitä tuli valmiiksi. Palstataiton periaatteiksi sovittiin tärkeimpien juttujen sijoittaminen sivun vasempaan yläreunaan ja pienempien juttujen ja mainosten sijoittaminen sivun oikeaan alareunaan.

Tietokoneet ja valoladonta antoivat 1970-luvulla uusia mahdollisuuksia lehden taittoon. Uudeksi taiton muodoksi kehittyi ns. laatikkotaitto. Lehden taittopohjassa on vertikaalisten palstalinjojen lisäksi horisontaaliset linjat. Näiden linjojen avulla teksti ja kuvat sijoitetaan määrätyn kokoisiin suorakulmion muotoisiin elementteihin. Laatikkotaitto antaa monipuoliset mahdollisuudet sommitella sivun ulkoasua ja se onkin nykyisin käytössä useimmissa lehdissä. Laatikkotaitto sopii myös internet-sivuille.

Taitto-ohjelmien ja internet-editorien mallisivut tarjoavat hyvän esimerkkipohjan vasta-alkajille. Taittopohjaa suunniteltaessa on perusteltava, miksi sivu halutaan jakaa juuri tietyn kokoisiin elementteihin. Lisäksi on otettava huomioon median erityisvaatimukset. Jos julkaisussa käytetään kuvia, jotka ulottuvat sivun reunaan asti, taittopohjaan olisi hyvä merkitä myös leikkausvara. Kun julkaisu on painettu, se leikataan sivun reunojen mukaan. Jos kuva on asemoitu sivun reunaan ja leikkurin terä heittää millinkin, paperin pohja irvistää rumasti reunasta. Siksi kannattaakin sijoittaa sivun reunaan tulevat kuvat kolme millimetriä leikkausmerkkien yli.

Internetiin sivuja suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon erilaiset monitorit ja selainohjelmat. Jos sivun halutaan näkyvän kokonaan kaikissa monitoreissa ilman vierityspalkkien käyttöä, sivun tulisi olla kooltaan pienempi kuin mitä tavallinen 14-tuuman monitori (640x480 pikseliä) pystyy näyttämään. Lisäksi on huomioitava selaimen työkalujen, rullausjanojen ja kehysten viemä tila. Jos työtä tehdään isommalla monitorilla, sitä kannattaa välillä tarkastella myös 14-tuumaisen monitorin perusresoluutiolla.

Apuruudukko, gridi, taittopohja


Sekä painotuotetta että multimediaa sommiteltaessa työtä helpottaa apuruudukko, taittopohja eli gridi. Jo keskiajalla kirjoittajamunkit jäljentäessään pyhän kirjan tekstejä käyttivät apuruudukkoa saadakseen kirjan sivut näyttämään yhtenäisiltä ja selkeiltä. Gutenberg käyttikin omassa raamatun painoksessaan tällaista taittopohjaa.

Taittopohja on välttämätön monisivuisia julkaisuja taitettaessa. Tietokoneen julkaisuohjelmissa taittopohja valmistetaan apuviivojen avulla master- eli mallisivuille. Näin apuruudukko toistuu julkaisun kaikilla sivuilla.
 

 

 

Verkkoviestintä  

Verkkojulkaisu