Suunnittelu ja taitto
 

Perinteisten medioiden suunnittelu


Graafisten medioiden suunnittelu tunnetaan myös painotuotteen suunnitteluna tai graafisena suunnitteluna. Graafisten medioiden suunnittelu alkoi periaatteessa jo kivikaudella. Sana grafia (suom. piirto, jälki) on peräisin kreikan kielestä. Painotuotteen suunnittelu alkoi kirjapainon keksimisestä Kiinassa noin 1000-luvulla ja Euroopassa 1400-luvulla. Painotuotteen suunnittelun pohjana Euroopassa on ollut käsin kirjoitettujen kirjojen valmistus. Graafinen suunnittelu terminä on otettu käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. Graafisten medioiden suunnittelu on edelleen käsityötä, joka syntyy aivojen, aistien ja käden yhteistyönä.

Tietokone on vain apuväline


Tietokone on työkalu siinä kuin entisajan sulkakynäkin. Suunniteltavat tuotteet ovat laajentuneet kirjoista, kuvituksesta ja julistetaiteesta moderneihin välineisiin, kuten mainosvalokuvaan, elokuvaan ja televisioon sekä uusiin sähköisiin viestimiin: multimediatuotteisiin ja internettiin. 2000-luvulla graafisen suunnittelijan työtä kuvaakin paremmin uusi ammattinimike, mediasuunnittelija. Tämän päivän graafisen suunnittelijan tehtävänä on tuottaa mediatuotteen ulkomuoto oli sitten kyse laulukirjasta, cd-levyn pakkauksesta, elokuvan alkuteksteistä tai gif-animaatiosta internet-sivuille. Vaikka suunnittelijan työ on monipuolistunut, mediasuunnittelun perusteet pohjaavat edelleen vuosituhantiselle käytännön ja teorian perinteelle. Mediasuunnittelijan tulisikin hallita perinteisten medioiden suunnittelu pystyäkseen paremmin suunnittelemaan moderneihin ja uusiin medioihin.

Median kielet


Painotuotteiden valmistukseen käytetyt taitto-ohjelmat käyttävät postscript-sivunkuvauskieltä, joka kertoo tulostimille mm. fonttien muodot, kuvien ja tekstin tarkan sijoittumisen sivulle. Vastaavanlainen Adoben suunnittelema PDF-tallennusmuoto löytyy myös sähköisiä julkaisuja varten, mutta ei toimi verkossa ilman Acrobat purkuohjelmaa. PDF-tiedostojen käyttö on yleistynyt, mutta se ei korvaa HTML-kieltä suuremman kokonsa ja hitautensa takia.

Aluksi webbisivujen teossa käytetty HTML-sivunkuvauskieli oli hyvin yksinkertaista. Sivujen ulkoasuun ei kiinnitetty suurempaa huomiota, sillä esimerkiksi internetin pioneerikäyttäjät eli yliopistojen tutkijat keskittyivät ensisijaisesti sivujen sisältöön, tieteellisten tulosten esittelyyn. Tärkeintä oli sivujen pieni koko ja nopeus. Kun yritysmaailma kiinnostui internetistä, sivujen layout nousi keskeiseksi kehittämiskohteeksi.

Taitto on graafisten elementtien sijoittelua suunnitellulle taittopohjalle. Kaikki suunnittelu kannattaa aloittaa lyijykynäluonnoksista. Käsin piirtäminen vapauttaa meidät tietokone-ohjelmien rajoituksista.

Taitto voi olla symmetristä tai epäsymmetristä. Symmetrinen taitto on perinteistä ja juhlavaa. Se antaa helposti tyylikkään, klassisen, arvokkaan, vakavan tai juhlavan vaikutelman. Toisaalta se saattaa vaikuttaa myös vanhanaikaiselta, ikävältä ja stabiililta.

Epäsymmetrinen taitto voi olla modernia, jännittävää ja dynaamista. Se voi olla myös mielenkiintoista, monimuotoista ja tunteisiin vaikuttavaa. Pahimmillaan voidaan tehdä myös sotkuista, epäselvää ja rumaa taitollista epäsymmetriaa.

Aloittelevaa suunnittelijaa voivat auttaa antiikin kultaisen leikkauksen mittasuhteiden ja optisen keskipisteen soveltaminen. Lopputulos voi kuitenkin olla usein liian tavanomainen ja tasapainoinen. Graafisen suunnittelijan silmä kehittyy kokemuksen ja harjoittelun ansiosta, jolloin kaavojen ja sääntöjen sijaan kannattaa luottaa omaan näkemykseen. Säännöt on tehty perusasioiden oppimiseen. Kun ne hallitaan, sääntöjä voidaan myös hallitusti rikkoa. Taittopohjan merkitys hyvännäköisen ja toimivan painotuotteen valmistuksessa on elintärkeä. Julkaisusta tulee helposti pannukakku, jos sen visuaaliset ja tekniset perusrakenteet eivät ole kunnossa. 

Tekijänokeus