Montaillou

14.12.1993

Emmanuel Le Roy Ladurien teos Monttaillou ranskalainen kylä 1294 - 1324 kertoo inkvisiition pöytäkirjoihin perustuen elämästä keskiaikaisessa kylässä Etelä-Ranskassa. 

Inkvisiition pöytäkirjat koostuvat harhauskoisen ja siveettömän elämän paljastuksista, ilmiannoista ja tunnustuksista. Siveetön elämä kuvaillaan useimmiten syntisenä seksuaalikäyttäytymisenä. 

Mikä on syntistä ja mikä siveellistä seksuaalikäyttäytymistä ei aina ollut kovin selvää tuon ajan ranskalaisessa maalaiskylässä. Mikä sitten on ollut katollisuuden ja kerettiläisyyden merkitys tuon ajan vuoristolaisten sukupuolikäyttäytymisessä?

Montailloun kylä sijaitsee 1300 metrin korkeudella merenpinnasta Pyreneitten vuoriston pohjoisrinteellä. Alueen ilmasto on korkeudesta johtuen melko viileää. Kesä saattaa olla lyhyempi kuin Suomessa ja talvi on kylmä ja luminen. Tarkasteltavan alueen tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen sijainti rajaseudulla erilaisten kulttuurien kohtauspaikalla, Pyreneitten vuoristossa. Etelässä sijaitsee pieni Andorra ja Espanjan Katalonia. Etelä-Espanja oli tuolloin arabien hallinnassa. Ranskalaiset olivat pysäyttäneet muslimien etenemisen Pyreneille. Vaikeapääsyiset vuoret antoivat turvapaikan katollisen Ranskan kerettiläisille. Laidunvaellusten ja maanpakolaisuuden aikana solmittiin yhteyksiä Espanjan maureihin; islamilaisuuden ja  bysanttilaisuuden vaikutukset säteilivät alueelle joka avautui laajalti kohti Välimerta, sen pohjoisrannikon saaria, laaksoja ja niemiä.  Mountailloun vuoristolaisille Pyreneet antoivat vapauden uskoa mihin halusivat. Ranskan puoleisista laaksoista kirkko oli kerettiläisyyden hävittänyt. Ylhäällä vuoristossa harhauskoisuutta ei pidetty vaarana  katollisen kirkon mahdille, ja näin vuoristolaiset saattoivat itse valita mihin uskoa. Kerettiläisyys saattoi levitä vapaasti, kunnes Pamiersin hiippakunnan piispa Jacques Fournier päätti tehdä lopun "syntisestä elämästä". Tämä innokas piispa, josta myöhemmin tuli paavi, käynnisti alueella inkvisiition, jonka pöytäkirjoihin perustuu käsityksemme tuon ajan seksuaalikäyttäytymisestä Etelä-Ranskan vuoristolaiskylässä.

Mountailloun vuoristokylän asukkaat koostuivat pientalollisista, paimenista, kauppiaista linnanherrasta ja kirkkoherrasta. Suurin osa asukkaista oli kerettiläisiä. Katolisia sanottiin asuvan vain kahdessa talossa. Paimenet elivät paimentolaisten tavoin. He laidunsivat lammaslaumojaan kesällä Mountailloun ympäristössä ja talvella etelässä Katalonian alangoilla. Joillekin paimenille ammatti oli pakoa harhaopisuus-syytteistä. He eivät uskaltaneet naida ja jäädä paikoilleen inkvisiition pelosta. Kylässä oli kiertävä viinikauppias ja joskus saraseeni muslimi eksyi kylään myymään Afrikasta tuotettua sokeria. Muutoin kylä eli omaa melko eristäytynyttä elämäänsä korkealla vuoristossa.

Synti ja seksi ovat lähellä toisiaan katolilaisuudessa. Katollisen inkvisiition pöytäkirjoista paljastuu vuoristokylän asukkaitten "syntinen"  sukupuolimoraali. Asukkaat kertovat lapsenomaisella rehellisyydellä sukupuolielämästään ymmärtämättä syntiinlankeemustaan. Samalla paljastuu katolisten pappien kaksinaismoraali; saadakseen tunnustuksia he esiintyvät kyläläisille kerettiläisinä. Piispantarkastuksessa, he esiintyvät nuhteettomina kirkkoisinä ja salaavat kyläläisten  kerettiläisyyden kunnes heitä itseään syytetään kerettiläisyydestä. Pelastaakseen nahkansa he vaihtavat puolta ja käyttävät tietojaan kerettiläisten  kyläläisten päänmenoksi. Katolinen kirkko asetti itselleen vaikean tehtävän, kun otti käyttöönsä seksuaalitabut pyrkiessään hallitsemaan ihmisen elämän kaikkia vaiheita kehdosta hautaan. Pohjimmiltaan ihmisen seksuaalikäyttäytyminen ei ollut paljonkaan muuttunut antiikin ajoista keskiaikaan. Seksuaalitabujen muodollinen tarkoitus, esimerkiksi sukurutsaisuuden estäminen oli hyvä, mutta inkvisiition pakkokeinot eivät pyhittäneet tarkoitusta. Ihmiset eivät ymmärtäneet sukulaisavioliittojen estämistä muuna kuin keinona hallita ja määräillä "villejä" vuoristolaisia.

Pappejaan hallitakseen katollinen kirkko käytti selibaattia. Yleensä papista tuli kerettiläinen, kun hän luopui selibaatistaan. Katolliselta vuoristolaispapilta ei kumminkaan selibaattia käytännössä vaadittu. Kun seksuaalitabuihin ei uskottu, pappi yritti hallita  kylää inkvisiition pelolla. Kerettiläisten  mukaan papit ottivat neidoilta rahat ja makasivat heidät, vaikka ovatkin esittävinään nöyrää. Vapaita suhteita kylän naisiin, pappi käytti tietolähteinään kiristääkseen kerettiläisiä. Harva nainen, naimaton tai nainut, uskalsi kieltäytyä pappinsa sänkyseurasta. Papilla saattoi olla toistakymmentä ystävätärtä samanaikaisesti. Kylän kirkkoherra käytti suvereenisti ensimmäisen yön oikeuttaan naittaessaan sukulaistyttönsä yksinkertaiselle maalaismiehelle. Kyläläisille pappi esiintyi mielellään kerettiläisenä uskonveljenä, piispalle hän oli harras katollinen, joka piti kerettiläiset aisoissa. Hyvän papin kylässä ei kerettiläisiä virallisesti ollut lainkaan. Inkvisiition pöytäkirjojen mukaan papeille tehtyyn synnintunnustukseen eivät vuoristolaiset uskoneet, sillä papit "käyttivät huoria". Paimenen vertauksessa tämä merkitsi samaa kuin jos lammas olisi tunnustanut syntinsä sudelle. Niin kuin susi raatelee lampaan, niin myös pappi haluaa syödä kyläläisen.

Myös pappien homoseksuaalisuudesta kerrotaan inkvisiition pöytäkirjoissa. Fransiskaani munkki kertoo joutuneensa lapsena vanhemman koulutoverinsa, tulevan papin viettelemäksi. Maaseudulla homoseksuaalisuus ei ollut ongelma. Suvun jatkaminen nousi seksuaalinautintoa tärkeämmäksi. Maatalo tarvitsi lapsia työvoimakseen. Maalaismiehen kohdalla kysymys oli tuotannosta suhteessa naiseen, yleisesti hyväksyttyyn seksiobjektiin. Nainen toi työvoimansa talon palvelukseen. Samoin hänen mukanaan tuli toivo suvun jatkamisesta. Naista etsittiin poikamiehelle kuin emakkoa karjulle markkinoilta.  

Sukupuolimoraali oli kylässä vapaamielistä. Avioliiton ulkopuolella sukupuolielämää ei pidetty syntinä, jos molemmat osapuolet siitä nauttivat tai hyötyivät. Niimpä paimenien käyttämää prostituutiota ei pidetty eritysen synnillisenä. Mointailloussa ei prostitoituja ollut. Kaupungissa markkinoilla käydessään talonpojat vierailivat ilotaloissa. Ilotalossa käynti tunnustettiin ripittäytyessä, mutta sitä ei pidetty kuolemansyntinä. Makaaminen naisen kanssa ei ollut syntiä, mikäli mies maksoi ja nainen otti vastaan ja jos siitä oli iloa molemmille osapuolille.  Uskottomuuskaan ei ollut suuri synti, silloin kun siitä oli hyötyä molemmille osapuolille. Kyvyttömän mihen vaimolle sallittiin ulkopuoliset suhteet. Rakkauden hedelmät, äpärät olivat yleisiä ja niitä pidettiin lähes luonnollisena asiana. Inkvisiittorin pöytäkirjojen mukaan nainen saattoi kieltäytyä avioliitosta, jos tiesi äpärän olevan puoliveljensä.


Ehkäisymenetelmät olivat puutteellisia. Yleisin niistä oli selibaatti. Kylän papilla oli rakastajatteren mukaan "yrtti", eräänlainen nahkapussi, joka asennettiin ennen sänkyleikkejä "vatsan aukkoon". "Yrtti" toimi ilmeisesti pessaarin tavoin. Papin rakastajatar ei tehnyt mielestään syntiä, koska osapuolet nauttivat yhdessä lihallisesta suhteestaan. Nyt kun suhde oli päättynyt lihallinen olisi syntiä, kertoo nainen inkvisiittoreille. Nautinto sinänsä oli ihmisistä synnitöntä ja viatonta. Nautinto miellytti myös jumalaa.

Eräs maanviljelijä kertoi talonpoikaismoraalistaan seuraavasti: Olen antanut paljon almuja, mutta en rakkaudesta Jumalaan tai sieluni pelastukseksi, vaan pelkästään, jotta saisin naapurin silmissä hyvän maineen ja he pitäisivät minua hyvänä ihmisenä...
En usko, että mikään, mitä teen on syntiä, enkä myöskään että hyvät työt luetaan minulle ansioksi. Mies ei mielestäni tee syntiä, vaikka makaisi äitinsä, tyttärensä, sisarensa tai serkkunsa kanssa. Se on vain häpeällinen teko...

Sisarusten välinen sukupuolisuhde sallittiin, mutta avioliittoa ei hyväksytty. Sukulaisten väliset avioliitot olivat yleisiä, vaikkei serkuksien välisiä liittoja pidetty yleensä suositeltavina. Sukulaisliitoilla pyrittiin välttämään myötäjäisten siirtyminen morsiaimmen mukana pois suvusta. Tytön avioliitosta saatettiin sopia tämän ollessa vielä lapsi. Ensiyön oikeus, isän oikeus maata poikansa morsiain, insesti  ja sisarusten esiaviolliset suhteet kuuluivat vuoristolaisten seksuaalikokemuksiin. Myös raiskaukset olivat yleisiä. Avioliitto saattoi alkaa raiskauksesta. Raiskaaja saattoi naida raiskatun tai etsiä hänelle miehen. Varakkaan talon isäntä raiskasi naimisissa olevan naisen ja kun nainen jäi kohta leskeksi hänestä tuli isännän rakastajatar.  Raiskausta pidettiin kuitenkin syntinä ja rangaistavana tekona. Rangaistus ei ollut kova. Syytteestä saattoi päästä sakon tai lahjuksen avulla.  

Naisen asema ei tuossa yhteiskunnassa ollut korkea. Valistuneet kerettiläiset saarnasivat inhimillisempää kohtelua naisille. Mutta alueen talonpoikaiskulttuureille oli ominaista naisviha. Naista pidettiin halpa-arvoisena olentona. Naisen sielun ei uskottu pääsevän taivaaseen, vaan sen oli koettava ensin miehen hahmossa uudelleensyntyminen. Miestä ei pidetty miehen arvoisena ellei hän ollut vaimonsa herra.

Nainen oli sorrettu, muuta ei orja. Mointailloun naiset osasivat pitää puolensa. Ehkä siksi, että he eivät aina olleet taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Omaisuus ja ammatti saattoivat tehdä naisesta matriarkaalin, suvun johtajan. Vanhemmat naiset saattoivat kostaa nuorena koetun vääryyden. Varakas leski saattoi kohota huomattavaan asemaan kyläyhteisössä. Kerettiläisleskille saattoi muodostua henkinen, perheen sisäinen auktoriteetti. Miehen oli tyytyminen naisen tahtoon. Kyläyhteisöstä erottui kolme keskiluokkaista vaikutusvaltaista naista. Lesken naimista pidettiin lähes moraalittomana, vaikkei uusi avioliitto ollutkaan epätavallista. Usein lesken oli tyytyminen jalkavaimon asemaan.

Avioliitto saattoi päätyä eroon. Naiset eivät yleensä uskaltaneet ajaa talon herraa pihalle ellei ollut hyvää syytä, kuten miehen impotenssi. Lapsettomuudesta syytettiin kuitenkin useimmiten naista. Naista myös pelättiin: katolisuuteen kääntynyttä naista pidettiin paholaisen riivaamana. Naisen uskottiin hallitsevan magiaa, vaikkei 1500-luvun noitavainoja vielä tunnettu. Roviot olivat kerettiläisiä varten. Miehelle oli helppoa ajaa kapinallinen, riivattu vaimo pois kotoa vaikka äitinsä tukemana. Näin oli käynyt kylän viinikauppiaalle. Tästä tuli yksinhuoltaja, kylänvoudin rakastajatar. Viinikauppiaan tytär päätyi myöhemmin voudin veljen, kyläpapin  rakastajattareksi.

Vaikka Mountailloun vuoristolaiset elivät monen kulttuurin vaikutuspiirissä, seksuaalikäyttäytymiseen uskonto vaikutti lopultakin varsin vähän. Sukupuoliasioissa käyttäydyttiin ilmeisesti vanhojen traditioiden mukaan. Toisin kuin katoliset, kyläläiset eivät nähneet syntiä seksissä. Seksuaalielämä oli vapaata ja vailla kaksinaismoraalia. Katollisen uskon on ollut vaikeaa muuttaa ihmisten sukupuolikäyttäytymistä. Sukupuolimoraali  ei ole keskiajasta tähän päivään juuri muuttunut vaikka katollinen kirkko siihen kovimmilla keinoillaan on yrittänyt saada muutosta. Paljastukset pappien selibaatin rikkomisesta ovat edelleen arkipäivää. Onkin esitetty protestanttien tapaan  katolisten pappien selibaatin hylkäämistä, koska se ei käytännössä toimi.
 
Vuoden 2000 lähestyessä keskiajan seksuaalikäyttäytyminen ei näytä olevan kaukana; insesti ja homoseksualismi on kaivettu esiin uskonnollisen moraalin verhojen peitosta. Ensiyön oikeus on pohjalaista kansanperinnettä josta yhä vaietaan. Kaksinaismoraali on kaikesta näennäisestä vapaamielisyydestä huolimatta arkipäivää. Vähentäisiköhän se aikamme ahdistusta, jos pystyisimme puhumaan asioista niiden omilla nimillään?

Missä on moraalimme rajat, siinä mitä voidaan tehdä, vai siinä, mistä voidaan puhua? Olisiko keskiajan vuorovaikutuksesta jotain oppimista; olisiko sallittava on se, mikä tyydyttää molempia osapuolia, eikä vahingoita muita. Ja hyväksyttävä tämä kulttuureita yhdistävä Kantin kategorinen imperatiivi.
 

Vanhat, takapajuiset ja julmat tavat, insesti, sukurutsaus, väkivalta ja raiskaukset eivät ole kadonneet yhteiskunnasta moralisoinnista huolimatta. Miten sitten suhtautua perinteeseen? On kaksi koulukuntaa, antroplogit jotka haluavat säilyttää takapajuisimmat ja julmimmatkin perinteet kansanperinteen säilyttämisen nimissä ja humanistit, jotka haluavat hävittää väkivallan ja muuttaa ihmisen käyttäytymisen malleja kohti suvaitsevampaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Säilyykö julma ja haitallinen perinne, vai pystyykö 2000-luvun ihminen lopultakin sivistymään? Väkivallalla ei hyväkään tarkoitus onnistu, sen on inkvisiittorit meille opettaneet. Sukupuolten tasa-arvo, aito keskinäinen kunnioitus ja vastuu saavutetaan yksilön vapaan tiedostamisen kautta.

Läheet:
Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou ranskalainen kylä 1294-1324.
Alueen kuvaus perustuu osittain kirjoittajan matkaan Pyreneitten vuoristossa Andorran seudulla kesällä 1982.