Ladonnan muotoilu
 

Hyvin suunniteltu leipäteksti muodostaa kauempaa katsottuna tasaisen harmaan tekstipinnan. Leipätekstin valinnassa luettavuuden lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota tekstin ilmeikkyyteen ja yleisvaikutelmaan. Luettavuuden kannalta suuri x-korkeus on hyvä valinta, mutta kapealle palstalle ladottaessa lopputulos voi olla rauhaton. Tällöin kannattaa valita kirjainperhe, jossa on pienempi x-korkeus.

Kirjoitusmerkit välittävät viestin sekä foneettisesti että graafisesti. Kirjaimen graafinen ulottuvuus kuitenkin usein unohdetaan. Kirjainperheen ja leikkauksen valinnalla voidaan välittää esimerkiksi äänen sävyä. Kursivoitu antiikva on pehmeämpää kuin tavallinen groteski. Tekstin yleiseen ilmeeseen vaikuttaa kirjaimen x-korkeus, koko, palstan leveys, rivi- ja palstaväli. Riviväli näyttää sitä pienemmältä, mitä suurempi on x-korkeus. Rivivälin tulee olla tuolloin suurempi. Leveä palsta vaatii myös suuremman rivivälin ja palstavälin kuin kapea palsta. Riviväli ei saa olla suurempi kuin palstaväli. Kirjainperheissä, joissa on pitkät ala- tai yläpidennykset, kirjaimet on ladottava riittävän harvaan, jotta päätteet eivät osu toisiinsa.

Tasaus


Tämä teksti on tasattu vasemmalle ja se liehuu oikealle. Tekstipinta on aika tasainen. Tekstiä voidaan latoa myös vasen reuna liehuna ja oikea tasattuna, jota kannattaa käyttää vain erikoistapauksissa lyhyisiin teksteihin. Perinteinen klassinen tyyli on kokonaan keskitetty teksti, joka antaa juhlavan vaikutelman. Se sopii esimerkiksi todistuksiin ja ruokalistoihin.




Tasattaessa molemmat reunat syntyy helposti koloja tekstin keskelle. Kolojen muodostumista voidaan ehkäistä säätämällä taitto-ohjelman tavutusarvoja. Tekstiä voidaan tavuttaa tarvittaessa käsin, jos tietokone ei tavuta sopivasti. Myös media vaikuttaa tekstin muotoon.


 

Marginaalit ja palstat


Lehden ja kirjan sivuja ympäröivät marginaalit. Niitä tarvitaan käytännön syistä: paperin kuljettamiseen painokoneessa ja sivujen sidontaan. Lisäksi lukija pystyy kääntämään sivuja peittämättä samalla tekstiä. Marginaalit luovat myös esteettiset kehykset sivulle. Aloittelija tekee mielellään kaikista reunamarginaaleista yhtä leveitä ja mahdollisimman kapeita saadakseen mahtumaan paljon tekstiä sivulle. Lopputulos ei ole kuitenkaan kovin kaunis. Sivu näyttää roikkuvan paperin alareunassa ja sisämarginaalit ovat niin lähellä lehden taitetta, että teksti melkein katoaa siihen.

Valkoiset reilunkokoiset marginaalit helpottavat lukemista ja antavat tyylikkään, avaran vaikutelman. Tasattu ja keskitetty ladonta luo perinteisen tasapainoisen ja jopa juhlavan vaikutelman, kun taas epäsymmetrinen ladonta antaa sivulle dynaamisuutta ja jännitteitä.

Palstojen leveys riippuu sivun leveydestä. Yksi- tai kaksipalstainen sivu sopii kirjoihin. Tulos on yleensä aika perinteinen. Sanoma- ja aikakauslehdissä käytetään useita palstoja, sillä sivu on leveä. Lukemisen kannalta palstan leveys on silloin hyvä, kun tekstiriviä voidaan lukea päätä kääntämättä. Palstaleveys voi vaihdella sivulla tarpeen mukaan. Oppikirjojen reunamarginaaleissa käytetään usein kapeaa palstaa, johon sijoitetaan tekstiä havainnollistavia lisäyksiä, esimerkkejä ja kuvia.

Palstaväli määräytyy tekstin koon, rivivälin ja välistyksen mukaan. Palstaväli täytyy olla riittävän suuri, jotta vierekkäisten palstojen tekstit eivät sekoituisi toisiinsa. Se ei saa olla kuitenkaan niin suuri, että se jakaisi sivun rumasti harallaan oleviin erillisiin osiin.

Rivijako


Rivijakoon tulisi kiinnittää huomiota lyhyitä ja kapeapalstaisia tekstejä ladottaessa. Niitä on mm. kuvatekstit, mainoslauseet ja runot. Tekstin ulkoasusta tulee muutoin helposti rauhaton ja rikkinäinen. Rivijakoa ja tavutusta säätämällä voidaan vaikuttaa hyvän kokonaisuuden syntyyn.

Lyhyessä tekstissä rivijako
vaikuttaa suuresti
kokonaisuuden
ulkoasuun.

Rivijaolla
tehdään
lauseista säkeitä.

Rivijako
voi kuvata
myös runon sisältöä.

 

Välistys


Rivinvälistys eli tekstirivien välisen tyhjän tilan korkeus on yksi graafisen suunnittelun tärkeimpiä asioita. Rivinvälistys määritellään edellisen rivin perusviivasta seuraavan rivin perusviivaan. Jos teksti ladotaan esimerkiksi 12 pisteen fontilla ja halutaan kahden pisteen väli rivien väliin, rivinvälistysarvo on tuolloin 14 pistettä. Rivinvälistyksen suositus on noin 120 % kirjaimen pistekoosta. Jos tekstialue on leveä, rivinvälistyksen täytyy olla yksittäistä sanaväliä huomattavasti suurempi luettavuuden vuoksi. Sananvälistyksen tulisi olla noin n-kirjaimen levyinen.

Muita typografisia keinoja


Pienet pikantit yksityiskohdat antavat julkaisulle sen ominaisilmeen. Sisennykset, linjat, kehykset, informaatiolaatikot, sivunumerot, sisällysluettelot, alaviitteet ja viitteet kannattaakin suunnitella tarkkaan. Niiden käytössä on lisäksi oltava johdonmukainen, jotta ei synny tyylien sekasotkua. Anfangilla eli isolla, koristeellisella alkukirjaimella voidaan osoittaa tekstin alkamiskohta. Anfangit ovat peräisin vanhoista käsikirjoituksista, joissa ne saattoivat olla komeita pikkumaalauksia. Hyvin valittu anfangi on katseenvangitsija: se on mielenkiintoinen muotoiluelementti, joka luo sivulle eloisuutta.