Kirjainten taidetta
 
 

Typografia on kirjainten taidetta. Typografiaan kuuluu kirjainten suunnittelu ja kirjaimilla sommittelu. Jotta pystyisi hallitsemaan typografista muotoilukieltä, täytyy ymmärtää typografian historiaa ja käsitteitä. Mediasuunnittelijat joutuvat suunnittelutyössään väistämättä tekemisiin myös kirjainten kanssa. Jotta suunnittelija pystyisi kertomaan mitä hän haluaa, hänen täytyy ymmärtää myös typografian ammattikieltä, mittayksiköitä ja kirjainten luokittelua.

Typografia muuttaa äänen kuvaksi

Kirjoitustaidon keksimisellä on ollut mullistava vaikutus ihmisen kulttuuriin. Kuvakirjoitus yhdisti kansoja, mutta teki kirjoitus- ja lukutaidosta harvojen etuoikeuden. Kuvakirjoituksesta kehittyi käsitekirjoitus, mm. numerot. Käsitekirjoituksesta puolestaan kehittyi vähitellen tavu- ja äännekirjoitus. Äännekirjoitus demokratisoi viestintää, mutta erotti kansoja.

Ääntä esitetään fysiikassa aaltoliikkeenä. Sarjakuvissa puhetta esitetään puhekuplina ja säveliä kirjoitetaan nuottikirjoituksena. Äännekirjoitus perustuu äänteitä esittäviin symboleihin, äänteiden kuviin, joiden alkuperäinen merkitys tosin tulee kuvakirjoituksesta. Kirjain on äänteen kuva. Sanotaan, että kirjoitus on ajatuksen kuva. Äänteistä muodostuu sanoja ja sanoista lauseita eli ajatuksia. Kirjoitetut lauseet ovat siis ajatusten kuvia.

Typografiseen muotokieleen liittyy viestintä kirjaintyyli-sisältö -assosiaation avulla. Valitsemme fontin, joka tuntuu liittyvän aiheeseen. Jos aihe liittyy esimerkiksi Alvar Aallon funktionalismiin, voimme valita fontiksi esimerkiksi funktionaalisesti selkeän groteskin, esimerkiksi Futuran. Jos luettavuus on tärkeintä, valitsemme leipätekstiksi selkeälukuisen antiikvan esimerkiksi Timesin.

Seuraavassa muistilista julkaisun typografiassa huomioitavista tekijöistä.

- kirjainten luonne
- kirjain-kuva -assosiaatio
- sananvälit
- lukuetäisyys (katselutilanne, lukutottumukset)
- rivin pituus
- kirjaintyyppi
- kirjainkoko
- kirjainvälistys
- pääteviivat
- mediatuotteen laatu
- kiinnostavuus
- huomion ohjaaminen
- korostus
- rytmitys
- kontrastit: väri, pinnat, muoto, koko, vahvuus
- symmetria / epäsymmetria

Typografiset mitat


Typografiassa käytetään edelleen perinteisiä mittayksiköitä. Milli on liian suuri yksikkö puhuttaessa kirjaimista, joten typograafista pistemittaa on helpompi käyttää: se on lähes kolmannes millistä. Didot -pistettä käytettiin ennen yleisesti Keski-Euroopassa. Tietokoneiden käyttöönotto graafisella alalla Amerikassa toi anglo-amerikkalaisen point-pisteen Eurooppaan. Point on 1/72 osa tuumasta. Internetissä välitettävän tekstin ja kuvan pikselien resoluutioksi on myös sovittu samainen 1/72 osa tuumasta, joten point tulee edelleen säilymään sähköisissä välineissä, vaikka muuten millien käyttö onkin yleistynyt graafisella alalla.

didot (perinteinen eurooppalainen mittayksikkö)
- 1 piste = 1/2660 metriä = 0,376 mm
- 1 cicero = 12 pistettä = 4,513 mm

point (anglo-amerikkalainen mittayksikkö)
- 1 point = 0,351 mm = 1/72 tuumaa
- 1 pica = 12 pistettä = 4,216 mm

metri
- 1 mm = 1/1000 metriä

Kirjainkorkeus ja rivinväli

Kirjainkorkeus eli keili lasketaan ison kirjaimen yläreunasta pienen kirjaimen alaosaan. Lisäksi tähän tulee hieman tyhjää tilaa ylä- tai alapuolelle, jotta rivit eivät koskettaisi toisiaan. Rivinväli on kahden allekkaisen tekstirivin perusviivojen väli.

Kirjainvälistys

Kirjanvälistyksen suhteen on olemassa kahdenlaisia fontteja.Useimmilla fonteilla on suhteellinen kirjainvälistys, joka riippuu kirjaimen muodosta. Kirjoituskoneessa käytetyllä fontilla, esimerkiksi courier, on absoluuttinen kirjainvälistys, jossa kaikki kirjaimet vievät yhtä paljon tilaa kirjaimen leveydestä riippumatta.

- r, w, y, z tilaa vieviä
- b, d, o, q synnyttävät tekstiin koloja

Kirjainten luokittelu

Vaikka on olemassa monia kirjainten luokitteluja, yksikään niistä ei ole kuitenkaan vakiintunut luokittelu. Seuraavassa esitellään yksinkertainen naturaalinen luokittelutapa. Tässä luokittelussa kirjanten yläluokkana on kirjainlaji eli aakkosto ja lajin alaluokkana on puolestaan kirjainsuku. Kirjainsuvun alaluokkana on kirjainperhe ja edelleen kirjainperheen alaluokkana on kirjainleikkaus.

Tekstityyppi eli fontti nimetään kirjainperheen mukaan. Fontti on kirjainlajin, kirjainsuvun ja kirjainperheen summa. Fontti sisältää useita kirjainleikkauksia ja pistekokoja erilaisia käyttötarkoituksia varten. Fontteja ostettaessa laskutetaan yleensä jokaisesta leikkauksesta erikseen. Niinpä sadan fontin myyntipakkauksesta saattaa löytyä 20 kirjainperhettä ja kustakin perheestä viisi leikkausta.

Aakkostot liittyvät kieleen ja kulttuuriin. Latinalainen aakkosto on Euroopassa yleisin. Kiinassa on käytössä oma aakkostonsa ja Intiassa käytetään useita aakkostoja. Latinalainen aakkosto käyttää kaksoisaakkostoa: isot ja pienet kirjaimet. Isoja kirjaimia kutsutaan versaaleiksi ja pieniä gemenoiksi. Kapiteelit ovat pienen kirjaimen kokoisia versaaleja.

 

Latinalaisessa kirjainlajissa on useita sukuja. Yleisimmät suvut ovat antiikvat, egyptiennet ja groteskit. Antiikvat jakautuvat useisiin alasukuihin, joista yleisimmät ovat medievaaliantiikvat (1400-1500 luvuilta), siirtymäkauden antiikvat (1600-1700 luvuilta) ja uusantiikvat (1700-1800 luvuilta). Egyptiennet tulivat käyttöön 1700-luvun lopulla ja groteskien käyttö on yleistynyt vasta 1900-luvulla. Kirjainsuvut koostuvat kirjainperheistä, joita yhdistää samankaltainen viivan tai päätteiden muoto. Siirtymäkauden ajan antiikvoihin kuuluva Times-perhe syntyi 1920-luvulla.

Kirjainsuvut jakautuvat nimettyihin kirjainperheisiin. Latinalaisessa aakkostossa on tuhansia kirjainperheitä. Mikä yllä olevan kuvan perheistä ei oikeastaan kuulu latinalaiseen aakkostoon? Vanhimpien kirjainperheiden nimet ovat vakiintuneet. Kuitenkin toisinaan samalla kirjainperheellä voi olla eri nimi valmistajasta riippuen. Nimeä muuttamalla saatetaan kiertää alkuperäiselle valmistajalle kuuluvia lisenssimaksuja.

Jokaisessa kirjainperheessä on yleensä useita leikkauksia. Aidot kirjainleikkaukset valmistetaan edelleenkin käsityönä, jonka jälkeen ne ohjelmoidaan fontin teko-ohjelmalla tietokoneille. Alun perin kirjainaihiot valmistettiin metallista tai puusta leikkaamalla, siksi kirjainmuotoja edelleenkin kutsutaan leikkauksiksi.

Tekstinkäsittely- ja taitto-ohjelmat pystyvät ohjelmallisesti muuttamaan normaalin kirjainmuodon pseudo-leikkauksiksi. Vaikka näin voidaan halvalla saada uusi erottuva kirjainmuoto, pseudoleikkauksia ei pidetä yhtä kauniina kuin alkuperäisiä leikkauksia. Esimerkiksi näin aikaansaatu kursiivi on oikeasti vain kallistettua tekstiä.

Media vaikuttaa kirjaintyylien valintaan

- käyttötarkoitus
- tekniset vaatimukset
- taloudelliset vaatimukset
- standardit
- mainossopimukset
- julkaisun tekniikka
- jakelutekniikka