Tekstien kopioijat

Diktaattorit ja pedagogit
 

Egyptin faarao Ptolemaios kielsi papyruksen viennin Pergamoniin, josta oli seurauksena, että jo aiemmin keksitty eläinten nahoista valmistettu kirjoituspohja otettiin käyttöön ja sai nimen pergamentti. Pergamentti oli kestävämpää kuin papyrys, mutta myös kalliimpaa. Siksipä pergamenttia käytettiin uudelleen hankaamalla vanhat kirjoitukset pois. Papyrysta ja pergamenttia säilytettiin aluksi kääröinä. Myöhemmin pergamenttisivuja kiinnitettiin yhteen vihkoiksi, jolloin syntyi nykyinen kirjan muoto. 

Vanhalla ajalla ja keskiajalla kirjoja monistettiin käsin kirjoittamalla. Kirjoituspohjana oli aluksi egyptiläisten keksimä papyrus, jota valmistettiin papyrus-kasvista leikkaamalla varren solukudos ohuiksi kaistaleiksi ja puristamalla kostutetut kaistaleet ristikkäin toisiaan vasten. Kirjoitukseen sopivat arkit kuivattiin lopuksi auringossa. Papyrukselle kirjoitettiin ruoko- tai hanhensulkakynällä, ja muste valmistettiin mm. puuhiilestä ja vuohenmaidosta. Papyrusta käytettiin 1400 vuotta, ja viimeiset papyrukselle kirjoitetut tekstit ovat Vatikaanista 11. vuosisadalta. Tosin papyrusta valmistetaan edelleenkin Egyptissä turistien vuoksi.  

Jotta mahdollisimman nopeasti saatiin suuri määrä kirjoja valmiiksi käytettiin diktaattoria, joka saneli kirjan sisällön kymmenille kirjuriorjille eli pedagogeille. Näin saatettiin ottaa tekstistä kahdenkin sadan kappaleen painoksia. Kirjojen kopioiminen käsin oli hidasta. Esimerkiksi Raamatun kopioiminen saattoi kestäätyön laadusta riippuen vuodesta useampaankin vuoteen. Kreikkalainenkirkkoisä Origenes (182-254) käytti työssä viittäkymmentä naista saadakseen suuren määrän raamattuja.

Aluksi kirjoituksessa käytettiin suuraakkosia eli versaaleja. Vähitellen kirjaimen muoto muuttui pyöreämmäksi, helpommaksi ja nopeammaksi käsin kirjoittaa. Näin syntyvät unsiaalit, pienaakkosten edeltäjät. Työkaluna hanhensulka syrjäytti ruokokynän. Sileälle pergamentille kirjoitettaessa kirjoitusnopeus kasvoi. Kirjaimen muoto pyöristyi. Syntyivät pienaakkoset, unsiaalit. Teksti kirjoitettiin aluksi pelkästään unsiaaleilla, ja isoja alkukirjaimia ei vielä järjestelmällisesti käytetty. Sivun alkuun usein lisättiin suuri koristeellinen alkukirjain, anfangi. Vasta myöhemmin versaaleille tuli tehtävä nimien ja lauseiden alkukirjaimena.Munkkikirjoitus, karolingilaiset minuskelit syntyivät tarpeesta kirjoittaa teksti mahdollisimman helposti, selkeästi ja nopeasti hanhensulkakynällä pergamentille.

British Museumissa olevaa kiinalaista Timantti sutraa vuodelta 868 pidettiin aiemmin maailman vanhimpana painettuna kirjana, mutta vuonna 1967 löydettiin Etelä-Koreasta sata vuotta vanhempi painettu kirja. Ensimmäiset irtokirjakkeet keksi Pi Sheng puolessa välin 1000-lukua. Hän valmisti ne kuumennetusta savesta. Korealaiset valoivat irtokirjakkeet metallista ja painoivat niillä kirjoja ennen vuotta 1400. Kiinalaisilla, korealaisilla ja japanilaisilla ei ollut aakkosia, joten irtokirjakkeet eivät olleet heille yhtä tärkeä keksintö kuin myöhemmin Gutenbergille Euroopassa 1456.

Paperinvalmistuksen ja kirjapainomenetelmän Eurooppaan toivat arabit keskiajalla Kiinasta. Paperia valmistettiin Bagdadissa jo 700-luvulla. Eurooppaan paperi tuli aluksi Konstantinopolista, Marokosta ja Espanjasta, jonne arabit olivat perustaneet paperitehtaita. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin Italiaan 1276.

Arabit valmistivat uusintapainoksia ja käännöksiä kreikkalaisista klassikoista, jotka katolinen kirkko oli kieltänyt pakanallisina. Näin Antiikin sivistys säilyi yli "pimeimmän" keskiajan. Monet Euroopan oppineet kävivät lukemassa antiikin teoksia arabialaisessa yliopistossa Cordobassa, Espanjassa.