Tie mielen kultivointiin


28.1.1994

Buddhalaisuuden alkuperä on Intiassa. Kiinaan se tuli läntisen Han dynastian lopulla. Kiinasta se on myöhemmin levinnyt Japaniin. 

Vaikka  buddhalaisuus oli alun perin vieras filosofia Kiinalaiseille, voidaan sitä pitää nykyään olennaisena osana Kiinan ja sen naapurimaiden kulttuuria. 

Matkallaan kiinaan budhalaisuuteen on tarttunut aineksia myös muista tuon ajan valtakultuureista, kuten Kreikan taiteesta ja filosofiasta. 

Kiinassa se on saanut vaikutteita konfutselaisuudesta ja taolaisuudesta. Buddhalaisuus oli ensimmäinen vieras kulttuuri joka asetti kyseenalaisiksi perinteisen kiinalaisen filosofian ja elämäntavan. 

Se muutti ihmisten ajattelutapaa, kulttuurielämää, taloutta ja sosiaalista kanssakäymistä niin paljon, että tämän päivän ihmisen on vaikea erottaa kaikikea sitä vaikutusta, mitä buddhalaisuudella on kehitykseen ollut tuossa eristyneessä kulttuurivaltiossa.

Kotimaassaan Intiassa Budhalaisuus alkoi henkisen elämän uudistumisliikkeenä joka vastusti tyhjijä uskonnollisia rituaaleja. Se ei pyrkinyt uudistamaan yhteiskuntaa, vaan muutoksen piti tapahtua yksilössä itsessään. Maailma on tavoittamaton, mutta hyvä elämä saavutetaan "dharmaa" , kultaista keskitietä seuraamalla. Elämässä on neljä totuutta: kärsimys (vanhuus, sairaus, kuolema), syy (kaikki syntyy jostakin), kärsimyksen lakkaaminen (vaikutus poistuu, kun syy poistuu), tie (miten kärsimyksestä päästään eroon).  Budhalaisuuden perustajana pidetään Siddharta Gautamaa (n.466-383 eKr.).  Hän löysi elämän totuudet ja saavutti nirvanan, olemisen täydellisen rauhan. Siddharta sai  lukemattoman määrän seuraajija Koillis-Intiassa. Buddhalaisuuden laajentuessa etelään ja pohjoiseen syntyi koulukuntia. Pohjoista koulukuntaa kutsutaan mahayanaksi. Tähän kuuluu Pohjois-Intia, Kiina ja Japani.

Ennen buddhalaisuuden saapumista Kiinassa vallitsivat vanhat filosofiset opit Kungfutselaisuus ja Taolaisuus. Kungfutselaisuus perustui feodalisen yhteiskunnan sosiaaliseen perusyksikköön, patriarkaalisen perheeseen. Päinvastoin kuin buddhalaisuus, jossa yksilö tekee tiliä itsensä kanssa, kungfutselaisuudessa yksilö tekee tiliä sosiaalisen ympäristönsä kanssa.  Kungfutse (551-479),  kungfutsealaisuuden perustaja oli ensimmäinen moraalikasvattaja. Hänen siveysoppiinsa kuuluvat  ihmisyys , oikeustaju , nuhteettomuus, viisaus ja uskollisuus.  Ihmisen velvollisuudet toisiinsa nähden on määritelty viidessä hierarkisessa  tasossa: valtiollinen, isällinen veljellinen, aviollinen ja toverillinen. Tasa-arvo oli tuntematon käsite. Alamainen alistettiin ruhtinaalle, isä pojalleen, nuorempi vanhemmalleen, vaimo miehelleen, toveri ystävälleen. Kugfutselaisuus tavoitteli maailmankaikkeuden kokonaisnäkemystä, maanpäällistä onnea.
 
Taolaisuus perustuu luonnon ilmiöiden tarkasteluun ja shamanismiin. Tao merkitsee tietä joka syntyy vastakkaisten voimien, yin ja yang tasapainosta. Olavi K Fältin mukaan Tao vastaa intialaisen ja länsimaalaisen mystiikan alkuolevaista. Kun kugfutselaisuudessa tao merkitsi harmoniaa yhteiskunnassa, taolaisuudessa harmonia löytyi universumin ja luonnon järjestyksestä. Taolaisuuden merkittävin opettaja on Laozi (n.300 eKr). Hän korostaa yksinkertaista pakotonta elämää. Hyvälle elämälle on vierasta kiire ja kilpailu. Asiat tapahtuvat silloin kuin ovat tapahtuakseen. Taon saavuttaa vain mieli, joka kykenee harjoittamaan sopusuhtaista ei tietämisen taitoa. Kun mieli opitaan jättämään omiin oloihinsa se työskentelee ilman pakkoa omalla tavallaan  ja toteuttaa luonnostaan ihmisen luovaa potentiaalia. Taolaisuus yhtyneenä budhalaisuuteen tuotti zenbuddhalaisuuden.
Itäisen Han dynastian (24-202) lopulla Kiinan keisarillisen palatsin filosofiana ollut konfutselalaisuus menetti uskottavuutensa. Kerrotaan että keisari alkoi uhrata Buddhalle ja Laozille. Sodat olivat aiheuttaneet hävitystä ja tuhoa. Sivistyneistö oli alistettua. Buddhalaisuus antoi uutta toivoa paremmasta huomisesta. Nyt Kungfutsen opit saatettiin kyseenalaistaa. Buddhalaisuuden lähettiläät, kiertävät munkit saivat pitkän vastustuksen jälkeen lopulta jalansijaa Kiinassa. Budhalaisia kirjoituksia alettiin kääntää ja opettaa kiinan kielellä.  Näihin kuuluivat mm. parthialaisen An Shigaon ja dayuezhi munkin Zhilou Jiachan kirjoitukset.
 
Parthian ja dayuezhien perustama Kushanan kunigaskunnat toimivat linkkinä Kreikan, Persian, Intian ja Kiinan välillä. Buddhalainen veistotaide sai vaikutteita kreikasta. Kreikkalaista vaikutusta löytyy myös vanhimmista  kiinaksi käännetyistä buddhalaisista kirjoituksista. An Shigao oli parthialainen prinssi, joka eli munkkina maanpaossa Kiinassa yli 40 vuotta. Hän edusti etelä-intialaisen hinayana koulukunnan sarvastivada lahkoa. Tämän lahkon filosofinen perusta löytyy muinaisesta Kreikasta. Yhtäläisyyksiä löytyy Parameniden olemassaolon teoriasta Platonin idealismiin. Sarvastida koulun keskuksia olivat Kashmir ja Gandhara. Kreikkalainen vaikutus oli levinnyt tänne mm. kreikkalaisten kauppiaiden ja Aleksanteri Suuren valloitusten vaikutuksesta. Kreikkalaiset perustivat tänne Bactrian kuningaskunnan toisella vuosisadalla ennen Kristusta. Sen hallitsija kuningas Milinda oli valloittanut Gangesin laakson. Kiinalaiset versiot Nagasena sutrasta kertovat  Milindan kääntymisestä Buddhalaisuuteen. Ne on kirjoitettu dialogin muotoon kuten kreikkalaiset tekstit. Alkuperäistekstit eivät ole säilyneet, mutta ne on todennäköisesti kirjoitettu kreikaksi. Sutratrista löytyy myös palin kieliset versiot, mutta kiinalaisia verioita pidetään vanhimpina säilyneinä. Kirjoitukset  eivät käsittele meditaatiota, vaan ne ovat dialogia, kysymyksiä ja vastauksia viisaudesta ja tietäjistä kreikkalaiseen tyyliin. Nagasena sutra kuuluu Sarvastivada koulukunnan filosofiseen oppiin.

Zhilou Jiachanin elämästä ei löydy tarkempia tietoja. Hän oli Luoyangissa Kiinassa Keisari Huandin hallituskauden lopulla (167). Keisari Lingidin aikakaudella (168-189) hän käänsi kiinaksi pohjois-intialaiseen Mahayana suuntaukseen kuuluvan Prajnaparamita kannoonin. Prajnaparamita koulukunta oli Sarvastivada koulukunnan ohella kiinalaisen buddhalaisuuden toinen filosofinen alkulähde. Prajna-opin mukaan ihmisen arkipäiväinen ymmärrys on pohjimmiltaan epätodellista. Kaikki ajatuksen käsittelemät ilmiöt ovat  suhteellisia,  puhtaita subjektiivisia mielikuvia. Ne eivät esitä mitään todella objektiivista todellisuutta. Siksi prajna-oppi suhtautui skeptisesti kaikkeen  ja kielsi ilmiöiden ja asioiden todellisuuden.  Tämän suuntauksen täydellinen skeptimismi oli suunnattu budhalaisuuden traditiota vastaan, mutta kiinassa siitä tuli uhka perinteistä konfutselaisuutta vastaan. Se rohkaisi sivistyneistöä luopumaan patriarkaalisesn suvun vallasta ja kohtaamaan elämänsä ykslöinä. Skeptisismi ei ollut Intialaisten ajattelioiden alkuperää jo kreikkalaiset Georgias (n.483-375 eKr) ja Pyrrhos (n.365-275 eKr) esittivät skeptisiä käsityksiä havainnoista. Pyrrhon sanoi että kaikki substanssi on olemassa ja ei olemassa yhtä aikaa. Sama ajatus löytyy Prajnaparamita sutrasta.  Phyrron ja Prajna oppi pitivät ihmisen ajatusta epäluotettavana. Ilmiöistä ei voi sanoa ovatko ne totta vai illuusiota. Kreikkalaisen ja Buddhalaisen ajattelun samankaltaisuus on eittämättä tulosta kulttuurien vuorovaikutuksesta. Pyrrhonin kerrotaan matkustaneen Intiaan Aleksanterin armeijan mukana hellenisoimaan paikallisia kulttuureja.

Zhilou Jiachanin kääntämät kirjoitukset "Puhdas maa" ja "Bodhisattvan tie" vaikuttivat voimakkaasti buddhalaisuuteen kiinassa.  Buddhalaisissa kirjoituksissa kerrottiin ihannevaltiosta ,  jossa ei ole puutetta eikä köyhyyttä ja kaikki ihmiset ovat veljijä, kuten paratiisissa. Tämä näkemys poikkesi konfutselaisesta maailman kansainyhteisön mallista ja taolaisesta pikku kuningaskunnan ideaalista. Budhalainen näkemys sai kannatusta  aluksi sivistyneistöltä. Vasta myöhemmin tavallinen kansa löysi budhalaisuuden tien.

Konfutselaisuus oli pohjimmiltaan empiiristä. Uskottiin, että kaikki mihin ihminen uskoo tulee korvista ja silmistä. Epäsuoraan kokemukseen, tai päättelyn avulla saatuun tietoon ei uskottu. Buddhalaisuus toi käsitteiden analyysin ja loogisen päättelyn ja käsitteli ihmisen alkuperää, epäoikeudenmukaisuuden syitä, univerumin substanssia, asioiden sisäisiä rakenteita ja tietoisuuden olemusta. Vasta budhalaisuuden mukana näistä filosofian peruskysymyksistä tuli myös kiinalaisen filosofian pohdinnan kohteita.

Oppi elämän arvosta , alkuperästä, väliaikaisuudesta , kärsimyksestä ja vapaudesta vetosi kiinalaiseen sivistyneistöön. Uusi filosofia näki yksilön erillään perheen ja valtion poliittisesta ja moraalisesta siteestä.  Perhe nähtiin nyt vankilana; seksi ja avioliitto kärsimyksen lähteenä. Vapautuakseen sosiaalisesta vankilastaan yksilön tuli ajella päänsä, ruveta selibaattiin, elää köyhyydessä ja erota perheestään ja yhteisöstään. Budhalaisuudesta syntyi protesti patriarkaalista yhteiskuntaa vastaan. Se vaikutti myös naisen aseman kohentumiseen. Keisarinnat Dogwager Hu ja Wu Zetian olivat läheisessä yhteydessä buddhalaisuuteen. Kiinan vähemmistökansallisuudet omaksuivat buddhalaisuuden hanien konfutselaista ylivaltaa vastaan.

Buddhalaisuuden vaikutuksesta Kiinan kolme valtauskontoa alkoivat kilpailla keskenään, kunnes lopulta niille löytyi sopiva työnjako. Song dynastian keisari Xiaozong esitti: Käyttäkää buddhalaisuutta mielen kultivointiin, taolaisuutta elämän eliksiirinä ja konfutsealaisuutta maailman hallitsemiseen.

Budhalaisuuden vaikutus ilmentyi aluksi filosofisella tasolla. Taiteessa ja kulttuurissa sen vaikutkset alkavat Pohjoisen Wein kuningaskunnan aikaan (385-534). Buddhalaisuuden kehittyminen oli ennennäkemätöntä Kiinan historiassa. Tällöin kaiverrettiin Yangang ja Longmenin luolatemppelit, rakennettiin kaiverruksin koristeltuja temppeleitä js luostareita, valettiin Buddhan kulta- ja pronssipatsaita. Aikakauden lopulla Kiinassa oli yli 30000 temppeliä ja luostaria. Munkkien ja nunnien määrä nousi yli kahden miljoonan.

Yogacara koulukunta ,  joka oli saanut kreikkalaisia vaikutteita nousi  Mahayana  buddhalaisuuden tärkeimmäksi haaraksi. Tämän koulukunnan vaikutteita voimme puolestaan nähdä Berkleyn, Kantin, Machin ja muiden länsimaisten filosofien töissä. On esitetty, että  buddhalaisuuden kiinalaistaminen saatiin päätökseen Sui-Tang aikakaudella.  Zenbuddhalaisuutta pidetään kokonaan kiinalaisena luomuksena. Tämä ei ole aivan totta. Sen perustajana pidetään Bodhidharmaa  joka tuli joko Intiasta tai Persiasta.