Meidän lippukunta


Kontutytöt on vuonna 1966 perustettu tyttölippukunta johon kuuluu nykyään noin 120 jäsentä.

Lippukunta täytti 50 vuotta keväällä 2016 ja pyöreitä juhlittiin 50v-juhlissa Kontulan nuorisotalolla syyskuussa.



-----------------------------------------------------------------------

Alla olevasta ex-lippukunnanjohtaja Juudit Ehrnstenin minihistoriikistä voit lukea enemmän Kontyn historiasta.




Kontutytöt 40 vuotta pähkinänkuoressa

40 vuotta sitten Kontula oli nuori, rivakalla vauhdilla kasvava lähiö. Lapsiperheitä oli paljon ja erilaiset harrastusmuodot raivasivat alaa. Juuri tuohon aikaan, 60-luvun Kontulaan juontaa myös Kontutyttöjen 40-vuotiset juuret. Nuori lippukunnanjohtaja allekirjoitti sihteereineen paperin, jolla "uusi lippukunta ilmoittautui". Lippukunnanjohtajana toimi opiskelija Marja Hernesniemi ja sihteeriksi oli lupautunut rouva Aulikki Tamminen. Nuori lippukunta oli vireä ja jo ensimmäisen vuoden jälkeen Kontutyttöihin kuului yli 100 jäsentä. Vuoden 1968 pöytäkirjoissa haikaillaan lisätiloja.

Alkuvuosina yhteistyö oli tiivistä veljeslippukunta Kontupoikien kanssa, esimerkiksi vireä vanhempainneuvosto oli yhteinen. Vanhempainneuvosto tuki alkutaipaleellaan olevia lippukuntia mm. keräämällä rahaa kolojen sisustamiseen ja lippukuntien lippujen hankkimiseen. Liput saatiin valmiiksi ja ne vihittiin käyttöön 24.8.1968 Kontulan yhteiskoulussa yhteisessä juhlassa Kontupoikien kanssa.

Ensimmäinen leiri pidettiin Tammelassa kesällä 1970 ja sinne osallistui yhteensä 13 Kontutyttöä. Muutoin railakas 70-luku säilyttää salaisuutensa. Suomen Partiolaisten arkistoista nämä vuodet ovat mystisesti kadonneet ja lippukunnan kansiot paljastavat itse lippukunnan toiminnasta hyvin vähän.

1980-luvun alussa Länsimäessä aloiteltiin partiotoimintaa, jolle Kontutyöt toimivat emolippukuntana. Vuonna 1981 tämä haara irrottautui omaksi lippukunnakseen nimeltä Keronkävijät. Ko. lippukunta toimii edelleen vireänä. Samana vuonna Kontutytöt juhlivat jo 15-vuotista taivaltaan. Juhla pidettiin maaliskuussa Kontulan kirkossa. Kesällä 1981 pidettiin ensimmäistä kertaa kesäleiri Bengtsårin leirisaaressa, jonne sen jälkeen Kontutytöt ovat aina aika ajoin palanneet.

1980-luku ei ollut niitä kaikkein kultaisimpia Kontutytöille. Johtajapula oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus ja vuonna 1983 pohdittiinko, olisiko lippukunnan aika luopua leikistä. Sisukkaasti Kontutytöt kuitenkin jatkoivat Tuula Suomelan johtamana.

1984 lippukunnanjohtajan pestin otti vastaan Mervi Tall. Hänen kohdalleen osui myöskin ensimmäinen "kolokriisi", uhka kolon menettämisestä oli todellinen. Neuvottelut päättyivät onnellisesti ja Kontutytöt saivat pitää kolonsa, sen jossa he alusta alkaen olivat toimineet. Koloa remontoitiinkin talkootyönä vuosina 1989-90. Pian remontin jälkeen uhka kolon menettämisestä uusiutui, mutta täälläkin kertaa asia päättyi onnellisesti.

1990-luku oli vakaampaa, suorastaan nousujohteista aikaa. Nuoret johtajat olivat innokkaita ja perinteitä luotiin. Niitä olivat mm. joka syksy järjestetty Syyssekoilu -kilpailu Kontupoikien kanssa, Kontutyttöjen syysristeily Valborg -jaalalla sekä Kontutyttöjen ja vanhempien yhteinen joulujuhla.

Lippukuntalehti "Kontyn omat" ilmestyi ensimmäisen kerran 1988. Kyseisen työn jatkajaksi syntyi nykyinen lippukuntalehtemme Riekale, joka on jo vuosia ilmestynyt säännöllisesti neljä kertaa vuodessa.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat Kontutyöt yhden partioihanteista mukaisesti rakentaneet ystävyyttä yli rajojen. 1995 kymmenisen kontutyttöä osallistui maailman Jamboreelle Hollantiin. Vuonna 2001 samanmoinen kokoonpano osallistui Ruotsissa järjestettyyn Scout 2001 -leirille. Ystävyyttä on rakennettu myös yli lippukuntarajojen, mikä on poikinut useita leirejä ja paketointiprojekteja Helsingin Kotkien kanssa. Puijon Poikien ja Kallan tyttöjen mukana leireilimme Kuopiossa asti, ja viime vuosina on leirikumppaniksi pikkuhiljaa vakiintunut Vaaran Vaeltajat -lippukunta Espoosta. 2000-luvulla on kontutyttöjä yhä useammin voinut löytää myös piirin toiminnasta eri toimikunnista, tällä hetkellä Kontyvoimaisin toimikunta on Varjo, joka järjestää koulutusta vartionjohtajille ja sampoille.

Vuonna 1997 puhaltelivat uudet tuulet ja ajatus Kontutytöistä rekisteröityneenä yhdistyksenä syntyi. Vielä ei kuitenkaan ollut sen projektin aika. Vuonna 2000 Noora Roiha aloitti rekisteröintiprojektin, joka vaati mm. Kontutyttöjen omien sääntöjen laatimista. Niina Nurmelan avustamana Noora vei projektin loppuun, ja kesäkuussa 2001 Kontutytöistä tuli rekisteröity yhdistys ja nimemme perään ylpeinä kirjoitamme jo viiden vuoden ajan ry.

Paljon on tapahtunut ja paljon tulee vielä tapahtumaan, mutta se ei ole ollut eikä tulevaisuudessakaan ole mahdollista ilman tukijoukkojamme: Mellunkylän seurakuntaa, vanhempainyhdistystä, Kontulan Lions Clubia, kakkien kontutyttöjen vanhempia. Ja ennen kaikkea mikään ei ole mahdollista, eikä mikään tunnu miltään ilman itse kontutyttöjä, tähtiä, joita todellakin kannattaa tulla ulos katsomaan!


Juudit Ehrnsten
Lippukunnanjohtaja

Kirjoitettu 2006, pohjana käytetty Sirpa Timosen Kontyn minihistoriikkia, 1996







Lippukuntahuudot

Konty on partiolippukuntana elävä ja räväkkä.
Yksi perinteistämme on monipuolisten
lippukuntahuutojen huutaminen paraateissa.

Tässä on huutomme, harjoittele kotona!



Tähti jota kannattaa
tulla ulos katsomaan
Konty

Me oomme Kontutyttöjä
Senhän varmaan tiedät sä
Kontulasta marssitaan
kaikki aina hurmataan
Mut sehän tässä on parasta
et´ Kontula on keskusta!

Kontula on keskusta! Konty!

Voima piilee pinnan alla, Konty

PR huuto
Siniset on huivimme
iloiset on ilmeemme
Kontutyttöhin me kuulumme
ja tälläinen on huutomme
Hei Hei Hei!

Kontulan kovikset
Vesalan pahikset
Kivikon kingit
Konty!

Kaunis ja rohkea
nuori ja virkeä
pyöreät viiskyt
Konty!

Älämölö
Älämölöälämölö
Älämölö
Älämölöälämölö
Mistä se tulee?
Konty

Missä Kontyt edessä, siinä Hekot perässä

Hekot, Kontyn heikko kohta

Vaikka satais lunta
tämä lippukunta
menee läpi harmaan kiven
tässä kuulet meidän nimen
konty

Ottaaks aivoon,
eiks sul oo vaimoo?
Tuu täältä hakee,
vähän saat mageen!