Tervetuloa seurakunnan sivuille

Maanantai 12.2. Suuri paasto alkaa


Paasto muistuttaa meitä kahdesta asiasta: yhtäältä se ohjaa meitä tekoihin, Kristuksen elämää jäljittelevään elämäntapaan ja toimintaan, toisaalta paasto on itsetutkiskelun aikaa, jolloin tarkastelemme kriittisesti omaa sielunelämäämme ja suhdettamme toisiin ihmisiin. Kristuksen maanpäällinen elämä, jota jokainen kristitty on kutsuttu seuraamaan, on pohjimmiltaan rakkaudenosoitus koko ihmiskuntaa kohtaan. Tällaisen asenteen saavuttaaksemme joudumme luopumaan omastamme.

Paastoa kutsutaan usein itsetutkiskelun ajaksi, mutta se on ensisijaisesti yhteisöllinen ja liikkeen suunta ei olekaan kohti omaa sisintä, vaan sen tulisi olla kohti muita ihmisiä ja Jumalaa. Yhdessä kuljemme yhteisönä kohti Kristuksen ylösnousemusta. Paastosäännöt palvelevat myös tätä tarkoitusta: ne saavat meidät yhtenäistämään kilvoitustamme ja rohkaisemaan toinen toistamme tähän kilvoitukseen. Toisen paastoamisen vahtaaminen ei ole paaston hengen mukaista: toisen positiivinen rohkaiseminen paastoon voi kuitenkin olla askel eteenpäin pyhityksen tiellä.

Paastonajan lopussa meitä odottaa ylösnousemus. Kristuksen uhri muuttuu äärettömäksi riemuksi ja voitoksi kuolemasta, ja samalla tavoin oma uhrautumisemme lähimmäisemme puolesta muuttuu pyhittäjä Paisioksen kuvaamaksi paratiisinomaiseksi iloksi. Pyhä Johannes Damaskolainen muistuttaa meitä pääsiäiskanonin sanoin: "Eilen minut sinun kanssasi haudattiin, oi Kristus; tänään minut herätettiin kuolleista sinun ylösnousseen kanssa." Kärsineen ja ylösnousseen Kristuksen kirkkaus tuo valon maailman synkimpäänkin kolkkaan. Säteilkäämme mekin tätä kirkkautta omalla, Kristusta jäljittelevällä elämällämme, jotta koko ihmiskunta voisi yhdessä kulkea kohti Jumalan valtakuntaa ja sen iloa.

Teksti: munkki Damaskinos Ksenofontoslainen