MAALISKUU 2015

Tästä ajanjaksosta on vaikea kirjoittaa juuri mitään, koska se ei ole kiinni missään vuoden ajassa, vaan se on kääntymässä pois tästä ajallisesta ajasta. Se taas mitä näemme tässä paaston ajassa, on sellaista mitä en osaa sanoin kuvata, koska se ei ole tästä maailmasta.

Paastosta on takana kaksi ensimmäistä viikkoa ja sen kantama hedelmä alkaa vaikuttaa jo meidän sydämissämme. Mikäli olemme noudattaneet edes osaa kirkon määräämistä paastosäännöistä, olemme varmasti huomanneet, että itsekkyyden väistyessä olemme onnistuneet tekemään sydämiimme tilaa tietynlaiselle maailman näkemisen herkkyydelle.

Mitä se ”herkkyys” on? Yksinkertaisuudessaan se on taivasten valtakunnan löytymistä tästä langenneesta maailmasta. Valo ei ole enää vain valoa, vaan se on jotain enemmän. Puut eivät ole vain puita, vaan ne ovat osa jotain suurempaa. Samoin kuin lumi, kadut, talot ja ihmiset, ne ovat täydemmin olemassa kuin miltä ne ennen näyttivät. Kirkkoisät puhuvat hengellisestä näkökyvystä. Tämä näkeminen on kuitenkin kivuliasta, koska näemme myös itsemme ja omat tekomme osana tätä maailmaa. Emme voi tehdä muuta kuin katua syntejämme. Katumus onkin avain sydämeen.

Se mitä ihmisen sydämessä tapahtuu katumuksen jälkeen on kääntymys: Maallisesta kohti taivaallista, katoavasta kohti iankaikkista, itsekkyydestä kohti rakkautta. ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

Elia Pietarinen