Mobiililaitteet mullistaisivat opetuksen, jos…

Nythän on niin, että opettamisen mallit muuttuvat hitaasti. Eikä ihme, sillä ihmisen muuntautumiskyvyn on toiminnanmuutosten osalta huomattu olevan melkoisen hidasta. Se on myös työlästä ja vaatii vahvaa sitoutumista. Monella pedagogilla on mielipide hyvästä opettamisesta. Ja jos ei olisi, näkisin, että on väärällä alalla. Kullakin ammattilaisella tulee olla näkemys omassa ammatissaan suoriutumisen parhaasta mahdollisesta toimintatavasta, jota itse pyrkii pikku hiljaa saavuttamaan. Mikäli asia on toisin, pyrkii tällainen työläinen säilyttämään jotakin sellaista, johon on urautunut.

Ideaali paremmasta toimintatavasta syntyy kokemuksen kautta. Kokemus täytyy syntyä joko mentaalisena mallina tai konkretiana. Toiminnanmuutokseen tarvitaan vahva tahto ja oman työn uudelleen organisoimisen kyky.

Perinteinen opettaminen olisi murroksessa, jos jotakin merkittävää syntyisi opetus- ja oppimisrintamalla. Uudet hyväksi havaitut tuulet etenevät ajatuksina nopeasti ammattilaiselta toiselle. Kehittymisestä kiinnostunut tuntee muutoksen vireen heti sen kuultuaan. Muutokseen orientoitunut nappaa tuulen purjeisiinsa ja lähtee ulapalle. Osalla tuuli jää pyörimään kotisatamaan ja laantuu pikku hiljaa vieraana. Tuulahdukset kuitenkin vilvoittavat ja piristävät aika-ajoin. Loput, jotka eivät pidä tuulenvireestä, pysyttelevät tuulikatoksessa vilttiin kääriytyneenä. Jokainen meistä tietää, kuinka mukava siinäkin on olla, ainakin ajoittain.

Opetusteknologiat ovat kymmenien vuosien aikana tuoneet monia hyviä uudistuksen mahdollisuuksia opetusalalle. Aluksi ihmetystä herättivät jättimäiset koneet, joilla pystyi tekemään alkeellisia merkkejä. Melko nopeasti kehitys vei helpompaan tekstinkäsittelyyn, joita tekstejä jo hetken päästä pystyi sähköisesti lähettämään toisillekin. Eikä aikaakaan, kun jo kansainvälinen sähköinen verkko mahdollisti jopa henkilökohtaisen sosiaalisen elämän jakamisen verkossa eri medioin. Nyt laitteiden kehitys on siinä vaiheessa, josta ei osattu edes uneksia kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mobiiliväline luo jakamisen ulottuvuuden kaikille, joille jakaminen on luonnollista ja jotka siitä hyötyvät tai nauttivat.

Opetuksen ja oppimisen näkökulmasta ollaan isojen haasteiden edessä. Kolmekymmentä vuotta sitten jaettiin oppilaiden repussa kulkevat viestit A4-muodossa. Painavat oppikirjat kasautuivat ekaluokkalaistenkin heikkojen niskojen kannettaviksi kodin ja koulun välillä. Annettuja kertaustehtäviä piti tehdä oppimisen varmistamiseksi. Tuhma ja päivän aikana kompuroinut oppilas sai kantaa viestit toilailuistaan kotiin ihan itse – paperilla. Allekirjoitettu viesti kulki repussa lapsen mukana takaisin kouluun, jos kulki. Opettajan sai kiinni puhelimitse välituntien aikana.

Lista on loputon, jossa muistelussa nostetaan esille tämän hetkisten tietotekniisten mahdollisuuksien ja tekniikattoman luokkatoiminnan välisiä kuiluja. Tuossa yllä mainittujen peruskuilujen nimeäminen onkin melkoisen helppoa. Moni voikin tuota listaa lukiessaan myöskin todeta, että noinhan asiat voisivat osin olla vieläkin. Tarvinneeko jokaista yllämainittua muuttaakaan? Niin - ei ehkä tarvitse. Entäpä, kun puhutaan oppimisen mahdollisuuksista.

Kolmekymmentä vuotta sitten luokkahuoneessa työskenneltiin oppikirjalähtöisesti opettajajohtoisesti yksilötyöskentelyä pääsääntöisesti hyväksi käyttäen. Oli joskus ryhmätöitäkin. Pulpetti kului ja lyijykynä. Mobiiliteknologia luo valtavan kuilun menneen ja nykyisyyden välillä, jos niin halutaan.

Mobiiliväline antaa mahdollisuuden oppimisen vastuun siirtämisestä oppijalle. Portfolio-näkökulmasta lähtevä osaamisen kartuttaminen on ollut jo aiemminkin tapetilla. Nyt jokainen oppija voi helposti kartuttaa omaa osaamisen portfoliota ja jakaa projektituotokset asianosaisille. Oman oppimisen näkyväksi tekeminen on enää rajaamisesta kiinni – kenelle haluat olla esillä? Portfolio-oppimisen myötä katse kiinnittyy oppimiseen. Kuinka kannattaa oppia, jotta kertyy osaamista? Kuinka kannattaa oppia, että kertyy näytettävää omasta oppimisesta? Löytyisikö vastaus tutkivan ja ilmiöpohjaisen oppimisen mahdollisuuksista?

Myöskin oppijoiden osallistamisen mahdollisuuksia ei vielä edes osata kaikessa laajuudessaan ymmärtää. Jos jakamisen mahdollisuuksiin lähdetään laajalla rintamalla, on oppilaiden kuuleminen tärkeä osa kehittämistä. Oppilaan osallistaminen oman oppimisen suunnitteluun lienee niistä kuulemisista listalla ensimmäisenä. Lista oppilaan osallistamisesta on kuitenkin loputon. Voisikin perustellusti kysyä, mihin oppilasta ei koulussa voisi osallistaa?

Oppimisen muuttuessa oppijakeskeisemmäksi projektioppimiseksi, jossa ilmiöiden osien kokoaminen ja ilmiökokonaisuuksien tarkasteleminen yhdessä ja erikseen siirtyy keskiöön, ollaan törmäyskurssilla koko peruskoulun oppimiskäsityksen kanssa. Myöskin luokkahuonekeskeinen oppiminen alkaa olla räjähdyspisteessä. Toiminnallisen tutkivan oppimisen vyöryminen kouluihin mobiilivälineiden myötä luo paineita koko systeemin uudelleen kirjoittamiseen. Ainejakoisuus alkaa olla menneen talven lumia. Aineopettajajärjestelmä puhuttaa yhä laajemmin.

Mobiililaitteet mahdollistavat työskentelyn erikseen ja ryhmissä. Jakaminen onnistuu helposti. Toimivien kanavien löytäminen on yksi keskeisimmistä jakamisen mahdollistajista. Prosessien näkyväksi tekeminen jää haasteeksi arvioinnin kannalta, jolloin on käytävä analyyttinen pohdinta arvioinnin merkityksestä. Arvioidaanko enää tuotoksia laisinkaan? Keskitytäänkö arvioinnissa aivan muihin osaamisen alueisiin? Mikä merkitys tulevaisuuden mobiilioppimisessa laitetaan sosiaaliselle verkottumiselle ja osaamisen jakamiselle? Miten sitä voidaan arvioida tasavertaisesti? Miten prosessit saadaan näkyviksi arviointia varten? Vai riittääkö sittenkin, että vain osaa sen mitä pitää osata? Mitä siis pitää osata?

Tässä pintaraapaisun omaisesti kuvaan tilannetta, johon mobiilivälineet opetusalaa vievät, jos niin halutaan. Rakenteellisesti tämä vie Suomen koulujärjestelmässä ikuisuuden, ja juna liikkuu melkoista vauhtia. Käytännössä tullaan ajautumaan jonnekin kultaisen keskitien alikulkukäytäville, josta pyritään kurkkimaan aika-ajoin missä muualla mennään. Muutoksen tuulet puhaltavat voimakkaasti. Käytännön haasteet ovat sitäkin massiivisemmat. Mutta mielenkiinnolla jään ainakin itse odottelemaan, kuinka tässä käy.

Juhani Kärki
Mobiilisti maailmaan -hanke

web-counters.org
Comments