KULTTUURIPERINTÖKASVATUSTA MIKKELIN SEUDULLA

Kulttuuriperintökasvatuksen perustelut nousevat kahdesta keskeisestä lähtökohdasta: opetussuunnitelmasta ja Mikkelin kaupungin strategioista. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, että lapsi ja nuori saa tietoa kotiseudustaan, omasta ympäristöstään ja juuristaan. Tarkoitus on, että lapset ja nuoret oppisivat pysähtymään ja näkemään elinympäristönsä ehkä arkisetkin piirteet uusin silmin ja tätä kautta arvostamaan yhtä lailla rakennettua ympäristöä, alueen historiaa tai luontoa. Filosofiaa voisi kiteyttää seuraavin iskulausein: Ulos luokasta! Oppilas itse! Ilmiöpohjaisuus! Pysähdy katsomaan!  Kiinnitä huomiota!

Kulttuuriperinnön välittäminen on koulun yksi tehtävistä ja näinhän koulut toki tekevätkin. Koulun kannalta olisi keskeistä pysähtyä pohtimaan, mitä kulttuuriperintökasvatusta arjessa jo toteutetaan ja kuinka siitä voisi tehdä suunnitelmallisempaa. Ihannetilanteessa koulut ja opettajat suunnittelevat lukuvuoden alussa, millaista opetusta koulussa annetaan ja miten kulttuuriperintökasvatus huomioidaan opetuksessa. Jokaisen koulun on syytä tehdä oma suunnitelmansa kulttuuriperintökasvatukselle omaa lähiympäristöään mahdollisimman monipuolisesti hyödyntäen. Näin kuljetuskustannukset eivät muodostu ongelmaksi, koska koulun lähiympäristöstäkin löytyy kohteita. Ympäristöä tulee osata katsoa niin, että siinä havaitsee kulttuuriperintöä.

Tärkeintä on, että kotiseutuun liittyvä opetus ei olisi muun oppiaineksen päälle liimattua vaan luonnollinen osa sisältöjä ikään kuin opettajan selkäytimessä punaisena lankana. Tämä tietysti vaatii uskallusta korvata osa oppikirjojen sisällöistä paikallisemmalla näkökulmalla. OPS:n aihekokonaisuutta kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys tulee näkyä kaikissa oppiaineissa, kaikilla luokka-asteilla! Lisäksi esimerkiksi teemapäivät tai retket voivat täydentää kotiseutuopetusta.

Luokanopettajat voivat yhdistää ilmiöitä useamman oppiaineen tunneille. Haasteena alaluokkien kohdalla on se, että kaikki opettajat sitoutuvat painottamaan samoja asioita. Olisikin syytä koulussa pohtia, mitä on yhteinen kulttuuriperintö omassa koulussa. Aineenopettajapuolella oppiaineiden yhteistyö ei ole aina helppoa jäykistä rakenteista ja yksinäisestä työnluonteesta johtuen. Kuitenkin eri oppiaineiden yhteiset projektit voidaan toteuttaa, jos opettajille annetaan mahdollisuus ja aikaa suunnitteluun. Opettajilta  vaaditaan joustavuutta nähdä opetussuunnitelmat kolmen yläkouluvuoden kokonaisuuksina.

Kulttuuriperintöohjelma-hanke on tuottanut oppimateriaalia ja koonnut opetuksen suunnittelun tueksi kotiseututietoa (Mikkelin seutuwiki - Avautuu tammikuussa). Oppimateriaali on luonteeltaan esimerkinomaista ja ajatuksena on, että opettajat voivat muokata sitä omiin tarpeisiinsa ja omalle koululle sopivampaan muotoon. Oppimateriaali on siis myös ideapankki, josta voi poimia vinkkejä koulun omaan kulttuuriympäristöä hyödyntävään opetukseen. Osa oppimateriaalista käsittelee Mikkelin historiallisia ”maamerkkejä”. Myös niistä voi imeä toimintamalleja tai -ideoita koulun omiin kohteisiin.


 

Oppimateriaalista voidaan valita kouluille ja opettajille sopivimmat, mutta muutamat kokonaisuudet tulisi käydä kaikissa kouluissa ja luokissa. Nämä ovat:

-          Oman kouluympäristön tutkimusta, alakoulussa sopivasti tutkittavaa aluetta ja näkökulmaa laajentaen

-          Rautakausi –paketti, 5. luokalle

-          Kaskiviljely –paketti, 6. luokalle

-          Eero Lehtosen 5-ottelu, liikunta 7.luokat

-          Mikkeliläisiä myrskynsilmässä: historia 6.-8. –luokat, yhteiskuntaoppi 9. yksi henkilö/luokkataso

-          Paikallishistorian tutkielma, historia 8. luokka

-          Mainos Mikkelistä, eri oppiaineiden yhteistyönä, esim. äidinkieli, kielet, yhteiskuntaoppi


Koulujen on hyvä hyödyntää Mikkelin museoita ja kulttuurilaitoksia nykyistä ahkerammin. Erityisesti Suur-Savon museo, Taidemuseo, Valokuvakeskus ovat oivia vierailukohteita alakouluille. Yläkouluille Päämajamuseo, Viestikeskus Lokki, Jalkaväkimuseo, Taidemuseo ja Valokuvakeskus. Museoita voi hyödyntää monissa eri oppiaineissa. Museota oppimisympäristönä voi tarkastella eri oppiaineiden näkökulmasta ja samasta näyttelystä voi aueta eri oppiaineisiin erilaiset näkökulmat. Opettajat pääsevät ilmaiseksi museoihin, mikäli ovat tulossa suunnittelemaan opetusta. Koululaisryhmille vierailut ovat aina maksuttomia. Lisäksi museoille voi esittää toiveita vierailulle ja saada tehtäviä oppilaille.

Hyvä olisi myös hyödyntää keskustaan tehtäviä vierailuja (museo, uimahalli, kirjasto jne.) siten että niiden yhteyteen otetaan jotain kulttuuriperintökasvatukseen liittyvää. Esimerkki 1: Koulun 3.-4. luokat tulevat uimahalliin, 5.-6. tulevat samalla linja-autolla tutustumaan kirkkopuiston ja Naisvuoren veistoksiin. Esimerkki 2: Koulu käy Tuomiokirkossa jumalanpalveluksessa. Ennen kirkkokäyntiä tutustutaan kirkon historiaan.

Opettajille on tarjolla tietoa aiheesta: mm. tuleva seutuwiki, kaupungin kotisivut ja oppimateriaaleista löytyvä linkkilista. Näistä pääsee alkuun.

Lopuksi: kulttuuriperintökasvatus ei ole vain tämän vuoden ”juttu”, vaan tulee olla olennainen osa koulun jokavuotista ja jatkuvaa toimintaa.