Valokuva-alan koulutuksen muutos

Ammattioppilaitoksissa valokuvauksen opetuksella on pitkät perinteet aina 1960-luvun lopulta, jolloin alkoi valokuvalaborantin ammatillinen koulutus Suomessa. Viestinnän ja valokuvauksen tekniikassa tapahtuneet muutokset ovat väistämättömästi vaikuttaneet myös koulutukseen. Valokuvalaborantin koulutus muuttui 1990-luvun puolessa välissä kuvan käsittelijän koulutukseksi ja oli kokonaan loppua 2000 luvun taitteessa, sillä viestintäalan koulutusta suunnitellut toimikunta päätti lopettaa kuvankäsittelyn perustutkinnon siksi, että kirjapainoalalla kuvanvalmistajan koulutus oli yhdistetty painopinnanvalmistajan tutkintoon. 

Opetusministeriön nimittämän viestintäalan koulutuksen suunnittelijat ovat koostuneet graafisen alan sekä tv ja  elokuva-alan toimijoista, eivätkä ymmärtäneet, että kuvankäsittelijät olivat valokuva-alan ammattilaisia, joiden kysyntä työmarkkinoilla on kasvanut uuden teknologian myötä toisin kuin kirjapainoalalla, jossa vanha tekniikka teki painokuvanvalmistajan työn tarpeettomaksi. Tarvittiin valokuva-alan kouluttajien ja yritysten yhteisiä ponnisteluja, jotta koulutuksen jatkuvuus saatiin turvattua vuonna 2001 alkaneessa uudistetussa tutkintojärjestelmästä.  

Ammatillisissa oppilaitoksissa valokuvaopetusta on tarjolla kahden perustutkinnon suuntautumisopintoina ja ammattitutkintoon valmentavina opintoina. Valokuvausprosessin hallintaan ja tekniikkaan valmistaa Av-alan perustutkinnon valokuvatuotannon suuntautumisopinnot. Valokuvasommittelua ja voi opiskella Kuvallisen ilmaisun perustutkinnon valokuvailmaisun suuntautumisopintoina. Itse valokuvaajan ammattiin voi kouluttautua ainoastaan suorittamalla ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon. Ne kuuluvat Kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunnan piiriin. Valokuvaajan ammattitutkintoon valmentavaa koulutusta järjestetään joissakin kansanopistoissa ja ammattioppilaitoksissa kuten Heltechissä iltaopetuksena. Valokuva-alan alempaa korkeakouluopetusta annetaan Lahdessa ja Turussa. Valokuvaopetuksen jakautuminen taiteeseen ja tekniikkaan näkyy myös ylemmässä korkeakouluopetuksessa, jota annetaan Taideakatemiassa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.

Valokuvaus liiketoimintana on pienyrittäjävaltaista. Suurlaboratoriot ovat muuttuneet yli maan verkostuneiksi  minilaboratorioiksi. Digitaalinen kuva tulostetaan yhä useammin kotona, tai tarkastellaan tietokoneen näytöltä. Valokuva-ala on siis verkostoitunut pienyrityksiin ja tuottaa yhä enemmän kuva-aineistoa verkkomedia, multimedian ja mobiilimedian tarpeisiin. Laadukkaalla kuvalla on kysyntää. Vaikka digitaalikuvasta on tullut jo kotikuvaajillekin suositumpaa, kuin perinteisestä filmikuvauksesta, ei  näppäilykuvat kelpaa laadukkaisiin viestimiin, kuin poikkeustapauksessa. Tämä tekee valokuva-alan koulutuksen saaneesta työvoimasta entistä kysytympää. 

Valokuvauksen opetus kuuluu viestintäalaan, jonka osaamisalueita 2000- luvulla ovat kartoittaneet Meristö T., Leppimäki S. ja Tammi M. (2002). Viestintäalan osaanistarpeita on pohtinut  Opetusministeriön vuonna 2004 perustama Viestintäalan ammattikuvat ja koulutustarpeet” –tutkimushanke, jonka tehtävänä on ollut arvioida Suomen viestintäalan koulutusta ja ennakoida alan työvoimatilannetta vuosiin 2010-2020. Tutkimus koskee viestintäalan tutkintoihin johtavaa koulutusta ammatilliselta toiselta asteelta yliopistotasolle saakka.. Hankkeen yhteenvetoraportti Viestintäammatit ja niihin koulutus  (2006) julkaistiin 18.01.2006. Raportista valokuva-alan koulutustarpeen kartoitus puuttuu. 

Opetusministeri Sari Sarkomaa antoi talvella 2008 ohjeet ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien uudistamiseksi. Siinä korostettiin ammatillisen koulutuksen ja ammattitutkintojen työelämälähtösyyttä. Myös ammatillisen koulutuksen rakenteen tulisi vastata työelämän rakenteita. Osatutkinnot pitäisi olla mahdollisia myös ammatillisessa koulutuksessa. Samoin työelämän kokemus, mahdolliset ammattitutkinnot ja henkilökohtainen osaaminen pitäisi huomioida perustutkinnon osana. Viestintä-alalla opetussuunnitelmatyön pohjaksi on Ammattiopisto Lappia tehnyt keväällä 2008 Viestintä 2020 Audiovisuaalisen viestinnän ja kuvallisen ilmaisun perustutkintojen osaamistarpeiden ennakointi -selvityksen*. 

Verkko-osaamisen hallinta korostuuu koko av-alalla. Valokuvauksessa uutiskuvaaminen laajentuu. Valokuvaajan pitää tuottaa kuvia niin videoon, verkkoon kuin painoon. Tarvitaan suunnittelutaitoa, vuorovaikutustaitoja ja asennetta työn tekemistä kohtaan.Yleissivistyksen puute on rasite, jopa este työpaikan saannille. Työntekijältä vaaditaan niin yhteiskunnallista yleissivistystä, kun alaan liittyvien käsitteiden hallinta. Verkkoviestinnän taitoja tarvitaan yhä enemmän. Tekninen osaaminen korostuu yhdistettynä taiteellisuuteen. Työ vaatii väriopin hallintaa, sommittelutaitoa ja näkemystä tekniikan ohella. Liiketaloudellista osaamista edellyttää taloudelliset työtavat, aikataulutukset ja oman työn hinnoittelu. Tapahtumatekniikka monipuolistuu eikä ääni ja valo yksin riitä. Tarvitaan pyron ja tehosteiden hallintaa, videoprojisointeja ja kuvalliset etäyhteydet. Alan osaaja tarvitsee viestintätaitoja. Kirjallinen ilmaisu, suomenkielen taito ja englanti ovat yhä tärkeämpiä vuorovaikutustilanteissa. Työelämäkäytännöt pitää olla sujuvia. Pitää hallita työajat, käyttäytymissäännöt, vuorovaikutustaidot eri tilanteissa, olla valmis oppimaan uutta. Tarvitaan ryhmätyötaidot, asennetta kompromisseihin, suvaitsevaisuutta, kommunikointia, yhteistyötä, ymmärrystä, avoimuutta eri näkemyksille. Pitää hallita työn dokumentointi, tiedostomassojen hallinta, arkistointi. Vielä tarvitaan esiintymistaitoja ja oman osaamisen markkinointi.

Opetuksen kehittäminen

*) Päivitetty 2008


Sisältö on käytettävissä lisenssillä GNU Free Documentation LicenseAlkuperäinen työ on julkaistu Mentorointi-sivustolla. Osia artikkelista on julkaistu mm. Wikipediassa.

Comments