Etusivu‎ > ‎

Maksjoki - Ennen

Maksjoki ja ympäristöä

Maksjoen kylä on ”kivenheiton” päässä Virkkalasta ja Lohjalta, siis ”puolivälinkrouvi”. Maksjoki jokena saa alkunsa Gunnarlasta. Se on yksi Siuntionjoen (Kirkkojoen) latvavesistä. Järveä ei Maksjoen alueella ole, mutta sen puutteen korvaa Maksjoen koulun lähellä oleva Jusolanlampi.
Alueelta ei ole tehty mainittavia esihistoriallisia löytöjä.

Luonto Maksjoella on pelto-, metsä- ja harjumaisemaa, jossa harju madaltuu ja levenee. Tasainen laki kuuluu pääosin Vappulan kylään, jossa on useita omenatarhoja ja viljanviljelyyn keskittyviä maatiloja. Harju jatkuu Tynninharjun kautta Lohjan suuntaan. Harjun itäpuoli on hiesu- ja savimaita, ja osa on yhä peltona ja metsänä asutuksen lomassa. Harju on toiminut kulkureittinä rannikon ja sisämaan välillä. , Huovintie kulki Kyrkstadista Hämeenlinnaan harjua pitkin ja oli alkujaan ratsupolku. Se erosi. Suuresta rantatiestä eli Kuninkaantiestä Kyrkstadissa. Kylät ovat muotoutuneet rautakaudella. Maksjoen kylänmäki on entisen Braskin tilakeskuksen kohdalla.

Totta ja tarua

Keskiaikana ruotsalaisasustus siirtyi rannikolta sisämaahan päin vesistöjä mukaillen. Kieliraja muodostui Maksjoki-Vappulan ja Vallaa-Virkkalan väliin. Kristinuskon tullessa Suomeen syntyi erilaisia ihmeellisyyksiä. Sellainen tapahtuma koski myös Maksjokea, kun pakanalliset jättiläiset kuulivat Lohjansaaren suunnassa, että Lohjalle rakennetaan kirkkoa. Tämä uutinen järkytti heitä niin paljon, että he ottivat suuren kiven ja heittivät sen kohti kirkkoa. Heitto jäi kuitenkin sen verran lyhyeksi, että kivi putosi Maksjoelle osuen rahapussi avoimena kulkevaan kauppiaaseen. Hän jäi avoimen rahapussinsa kanssa kiven alle. Kukkarokivi seisoo edelleen ylhäältä avoimena rahapussi allaan.

Kylän varhaishistoriaa

Maksjoen kylä mainitaan vanhoissa kirjoituksissa ensi kerran 1382. Nimi viittaa mahdollisesti savisesta maasta johtuen joen ruskeaan veteen, joka on maksanvärinen.
1500-luvulla tilojen lukumäärä väheni seitsemästä neljään 1540–1600. Kadonneita olivat mm. Martti ja Tuhkuri. Tuhkuri on vanha nimi vesikolle, joka voi viitata joessa eläneisiin vesikoihin. Tämä näätäeläin on kuollut Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun aikana.
Jäljelle jääneissä tiloissa oli Braski eli Braskars. Nimi viitannee sukunimeen Brask. Kettu, joka on aikoinaan ollut myös henkilönimi. Paila on johdettu Paulus –henkilönimestä. Myöhemmin siitä tuli Kylä-Paila eli Ali-Paila.

Sitten oli Kriisi. Nimi viitannee sukunimeen Griis. Myöhemmin tulivat Kriisi-Paila ja Yli-Paila.

Kartan keskustaa halkoo maantie Lohjan kirkolta Virkkalan Ristille, joka on juuri kartan eteläreunan ulkopuolella. Koillisessa tien itäpuolella ovat Maksjoen kylän (Maxjoki by) talot Paila, Braskars ja Kettu.

Hiukan matkaa etelämpänä sijaitsee Vallaan (Valby) kylä, jonka talot Suni, Knaapi ja Seppä ovat vielä tiiviinä ryhmänä, kuten myös Virkkalan (Virkby - Virkilä) kylän talot Kässä, Sorkki, Tuusa ja Flaasi lähellä Lohjanjärven rantaa.

Isojako oli tehty Lohjalla vuosina 1767-1781, mutta vanhat ryhmäkylät olivat vielä yleensä jakoa edeltäneessä muodossaan. Kyrkstadin ratsutila on aivan kartan eteläreunassa Virkkalan Ristin tienristeyksen vieressä. Siitä jonkin matkaa itään karttaan on merkitty vesimylly Maksjoen varrelle. Mylly on jo Siuntion puolella ja kuului Kokkilan tilalle. Nykyinen Virkkalan taajaman keskusta-alue on asumatonta mäntyjä kasvavaa hiekkanummea.

http://www.sci.fi/~torstis/lohja/kuvat/1783/178347h.htm

Kylä muotoutuu uudelleen

1600-luvulla tilat joutuivat vaikeuksiin suurvaltasotien aikana. Kettu otettiin verorästien vuoksi kruunulle. Kun 1683 muodostettiin ruotujakolaitos, se tehtiin Uudenmaan rykmentin profossin, siis piiskurin virkataloksi eli puustelliksi. Maksjoen tilat olivat liian pieniä ratsutiloiksi. Näin tehtiin sotilasruotu. Sotilastorppa Dunder (Tunturi) rakennettiin Braskin maalle.

1700-luvulla Maksjoella alkoi isojako 1765. Yksi manttaali ei tämän takia vastannut enää mitään tiettyä pinta-alaa. Kun arvo oli määritetty, manttaalilukua ei enää muutettu tuoton muuttuessa, mutta tilan jakaminen pienempiin pienensi manttaalilukua vieläkin murto-osiin. 

Tilan jakaminen osiin tai sen väkiluvun pieneneminen vaikuttivat lopulta myös tähän yksikköön. Esimerkiksi Paila peltoa n. 8 ha ja niittyä n. 30 ha (0,6667 manttaalia) molemmat tilat yhdessä, Braski peltoa n. 7 ha ja niittyä n. 22 ha (0,5 manttaalia), Kettu peltoa n. 7 ha ja niittyä n. 25 ha (0,6667 manttaalia). Tiloilla ei ollut torppia sotilastorppaa lukuun ottamatta.

Kylä kehittyy

Ruotujakolaitos lakkautettiin 1809. Viimeinen profossi oli Carl Gustaf Waxbom. Hän oli syntynyt 1752. Menetettyään sotilasviran hän ryhtyi rättäriksi. Valtio alkoi vuokrata Ketun tilaa Braskille 1817–30. Sitten tuli ulkopuolisia vuokraajia. Maakauppias Karl Gustaf Grotell vuokrasi tilan 1896–1917. Hän kuoli tuolloin eikä asunut Ketussa, jota hoiti vouti Elias Ruth, entinen Jusolan renki. Grotellit tulivat Braskin omistajiksi 1844 Siuntiolainen Israel Grotell tuli rengiksi ja nai tilan edellisen omistajan lesken. Gunnarlan Johan Österberg tuli omistajaksi 1897. Böhlen eli Pyölin torppa oli olemassa jo 1830-luvulla

Paila eli Kylä-Paila oli samalla suvulla ainakin vuodesta 1603. He ottivat Palén nimen 1810-luvulla. Yli-Paila eli Kriisi siirtyi Långstedteille 1868. Gustaf Adolf

 Långstedt tuli Karjaalta. Sorttalan torppa oli perustettu syytinkitorpaksi n. 1830.

Käsityöläisiä Maksjoella olivat pitäjänräätäli Johan Liljegren 1811 ja räätäli Carl Hindersson 1833. Poliisikonstaapeli Aleksander Lang asui kylässä 1894.

Hangon rautatie rakennettiin kylän peltojen poikki 1871–73. Se avattiin liikenteelle 8.10.1873.

Talot saivat korvauksen ja ansaitsivat rakentajien majoituksella ja huollolla.

Kauppoja ei vielä 1800-luvulla ollut.




Kirjoittajat:

Historiafaktat: Torsti Salonen ja Markku-Matti Treuthardt
Nykyaika ja editointi: Reijo Perkiömäki ja Jan Henriksson

Torpat Pyöli, Sorttala, Tunturi (Rintelä) itsenäistyivät 1920-luvun alussa. Brask pysyi Österbergeillä, kunnes kunta osti tilan 1970-luvulla. Pinta-ala oli 1960-luvulla 88 ha, josta peltoa 41 ha. 1929 rakennettu päärakennus purettiin 1998.

Kylä-Paila oli Paléneilla. Pinta-ala oli 1960-luvulla 61,5 ha, josta peltoa 24,5 ha. Huomattavin isäntä oli Vilhelm Bernhard Palén 1897–1930. Hän kuului mm. kunnallis- ja köyhäinhoitolautakuntaan ja kirkkovaltuustoon. Kunta osti maat 1970-luvulla. Yli-Pailaan perustettiin puutarha 1902. Puutarha jäi Långstedteille. Päätila meni Magnus Forseliukselle 1909. Koko oli 1960-luvulla 50 ha, josta peltoa 16,5 ha.

Karl Gustaf Långstedt muutti 1909 Kässän taloon, jonka hän osti ja myi sen Lohjan Kalkkitehtaalle, mutta asui siellä vuoteen 1930.

Kunta osti Ketun tilan 1930. Sitä suunniteltiin mm. kunnan vanhainkodin sijoituspaikaksi. Kunta ryhtyi myymään tontteja tilan maista. Asutus laajeni 1940-luvun lopulta lähtien, kun rintamamiestontteja myytiin. Kalkkitehdas osti päärakennuksen, joka siirrettiin Virkkalan marttatuvaksi 1932. Se oli rakennettu Waxbomien aikana 1700-luvun lopulla.

Virkkalan-Ojamon rautatie oli Lohjan Kalkkitehdas Oy:n omistama. Virkkalan tehtaita ja Ojamon kalkkikaivosta yhdistänyt raideleveydeltään 1000 mm:n kapearaiteinen rautatie, jota käytettiin etupäässä rouheen ja tarvikkeiden kuljetuksiin. Lisäksi rautatiellä ajoi päivittäinen työläisjunapari. Rata rakennettiin vuosina 1927–1928, ja sillä liikennöitiin aina vuoteen 1970 saakka.

Virkkala-Ojamo–radan kolmosveturi ja ns. saunavaunu.

Koulut

Oppivelvollisuus astui voimaan 1921. Maksjoelle valmistui koulu 1926. Koulun johtajaopettajaksi valittiin Onni Oskari Harhanen yläkouluun, ja alakoulun virkaan astui hänen puolisonsa Anna Maikki Harhanen. Koulua laajennettiin 1940-luvulla. Ravirata oli 1940-luvun lopussa ja käytössä vielä 1950-luvulla koulun urheilukenttänä. Talvella luisteltiin Jusolanlammen jäällä.

Myös Vappula kuului koulun piiriin. Koululautakunnan 10.10.1946 mukaan tehtiin uusi koulupiirijako, jossa Maksjoen piiristä erotettiin Vappulan piiri. Vappulassa toimi oma koulu vuosina 1951 – 1991. Suuret ikäluokat saatiin näin sijoitettua hyvin kouluun. Lokakuussa 1960 Maksjoen ja Vappulan koulupiirit yhdistettiin.

Maksjoen kylän tärkeänä keskuksena, kokoontumispaikkana ja kulttuurillisten tapahtumien pitopaikkana toimii Maksjoen koulu. Koulun urheilukentällä nuoriso harrastaa kesäisin pallopelejä. Talvisin alue on jäädytetty ja silloin nuoremmat ja vanhemmatkin luistelevat ja pelaavat jääpelejä kentällä.

Entisen raviradan alueesta tuli Väestönsuojelukoulun harjoitusalue 1967.

Vanhoja kauppoja ja kunnallistekniikkaa

Gröndahlin kauppa aloitti toimintansa 1945 ja lopetti 2004. Osuusliike Keon myymälä aloitti 1950-luvulla. Ennen Kekoa samassa tilassa toimi yksityisyrittäjän sekatavarakauppa.1950–60-luvulla alueella toimi ainakin kuusi kauppaa. Keon myymälä suljettiin 1979 ja tilalle tuli taas yksityisyrittäjä. Nyt talossa asuvat vuokralaiset.

Kunnanvaltuusto oikeutti 1947 Lohjan kunnallislautakunnan myymään Ketun ja Hagalundin tiloista radan varrella olevan peltoalueen asuntotonteiksi käteisvarojen saamiseksi kunnan uutisrakennuksiin. Rakentaminen on 1950-luvulta lähtien lisääntynyt myös Vappulan kylän maalle. Rintamamiestontteja myytiin Maksjoelta ja Tynninharjun aluetta asutettiin.

Rakennuskaavoitus tehtiin 1960- ja 1970-luvulla.

Kunnallistekniikka rakennutti vesitornin 1962. Kantatie 53 eli nykyinen valtatie 25 rakennettiin 1963–1964 kylän peltojen poikki.

Tanhuhovin tanssi- ja huvikeskuksen syntyminen toi viihtyisyyttä vuonna 1967 Maksjoen elämään ja jatkaa sitä vielä tänäkin päivänä.

Comments