Maaseudun määrittely

Maaseutu mielletään monin eri tavoin. Perinteisesti maaseutu on määräytynyt maatalouden kautta, mutta elinkeinorakenteen monipuolistumisen ja alkutuotannon merkityksen vähentymisen myötä maaseutu on vakiintunut monimuotoiseksi, eri elinkeinot, ihmiset ja ammattiryhmät sekä asumis- ja harrastusmuodot yhdistäväksi alueeksi. Maaseutuun sovelletaan monia määritelmiä, sillä yksi määritelmä ei enää riitä kansallisessa eikä kansainvälisessä käytössä. Yhden kunnan alueella voi olla erityyppisiä maaseutualueita.


Uusin Kaupunki‐maaseutu‐luokitus perustuu paikkatietoaineistoihin ja siinä erotellaan sisempi kaupunkialue, ulompi kaupunkialue, kaupunkia ympäröivää vaikutus‐  ja rakentamispainealuetta kuvaava kaupungin kehysalue, maaseudun paikalliskeskus, kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu sekä harvaan asuttu maaseutu. Tällä luokittelulla on voitu korvata perinteinen kuntarajoihin perustuva  kaupunki-maaseutualueluokitus ja maaseudun kolmijako. Maaseutuun lukeutuvat aluetyypit kattavat 95 prosenttia Suomesta ja niillä asuu 1,66 miljoonaa asukasta (31 prosenttia väestöstä).


Maaseutualueet lyhyesti:

  • MAASEUDUN PAIKALLISKESKUKSET (6% väestöstä)

Taajamakeskukset, pikkukaupungit ja isot kirkonkylät

Rakenteellisesti tiivis keskusta

Tärkeä rooli ympäröivän alueen keskuksena

  • KAUPUNKIEN LÄHEINEN MAASEUTU (7%)

Laajat paikallismarkkinat

Paljon työmahdollisuuksia keskuksissa

Muuttovoittoista aluetta à lieveilmiöt 

  • YDINMAASEUTU (12%)

Vahvaa alkutuotantoaluetta

Alkutuotannon työpaikat uhattuna

  • HARVAAN ASUTTU (SYRJÄINEN) MAASEUTU (6%)

Pitkät matkat

Pienet paikallismarkkinat

Luonnonläheisuus à mahdollisuudet


Suomen ympäristökeskus:
Paikkatietopohjainen maaseutu-kaupunki-luokitus 

 Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet - avaa pdf sivun alalaidasta
Tilastokeskus: 
Maaseudun kolmijako ja aluetyypit ja alueet (Ohjelmakausi 2007-2013)

   

Maaseudun kasite

 
 
 
 
 

Maaseutuverkoston Maaseutuvideo

 
Comments