TANSKANDOGGI - KOIRAMAAILMAN APOLLO


Elegantti, kuninkaallinen, veistoksellinen, todellinen Apollo... tässä muutamia mainesanoja, joilla tätä kunnioitusta herättävää jättiläistä voi kuvailla. Parhaimmillaan tanskandoggi on hyvin vaikuttavan näköinen koira, jossa suureen kokoon yhdistyy voima ja jalous. Tanskandoggi on ryhdikäs ja ylväs, sen rungon tulee olla lähes neliömäinen ja kaulan pitkä ja kauniisti kaartuva. Tanskandogin pään tulee olla pitkä ja selväpiirteinen. Lihakset on voimakkaat ja liikkeet joustavat - ei siis ihme, että se kiinnittää kaikkialla katseet puoleensa.

Tanskandoggi on luonteeltaan kiltti ja lempeä, syvästi perheeseensä kiintyvä ja monesti hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Nykyisellä tanskandogilla ei ole sen enempää metsästys- kuin paimennustaipumuksiakaan eikä taistelukoiran sotaisasta luonteesta ole enää jäljellä mitään. Tanskandoggi on sopeutunut viettämään seura- ja näyttelykoiran leppoisaa elämää, mutta rodusta on myös harrastuskoiraksi; tanskandoggeja kilpailee niin agilityssä, tottelevaisuuskokeissa kuin vesipelastuksessakin.

Koulutettavuudeltaan tanskandoggi on koiramaailman keskitasoa, se on hyvin viisas koira, mutta dogin halu omistajan miellyttämiseen ei ole niin voimakas kuin esim. paimenkoirilla. Arkitottelevaisuus: luokse tulo, hihnassa kulkeminen, paikallaan olo jne. ovat kuitenkin välttämättömiä opettaa, mikäli doggia aikoo kuljettaa ihmisten ilmoilla. Peruskoulutus on myös omiaan lujittamaan koiran ja omistajan välistä suhdetta sekä pitämään yllä lauman arvojärjestystä. Tanskandoggi osoittaa viisautensa sosiaalisella käyttäytymisellään ja sopeutuvaisuudellaan, luoden omia käyttäytymismallejaan ja tapojaan kommunikoida omistajansa kanssa. Tanskandogin tarkoitus ei ole olla työntekijä tai palvelija. Sen tarkoitus on olla kaveri ja siinä se on hyvä.

Jokaisella rodulla on omat erityispiirteensä ja rotukohtaiset ongelmansa. Tanskandoggi on jättikokoinen rotu, yksi nopeakasvuisimmista ja kasvukäyrältään jyrkimmistä koiraroduista, siksipä kasvuiän ongelmista monet liittyvät luustoon. Pennun kasvuaikana on hyvä noudattaa tarkkaan kokeneen kasvattajan antamia ruokintaohjeita, jotta vältyttäisiin erilaisilta luuston kasvuhäiriöiltä. Lonkkaviasta puhuttaessa nostetaan valitettavan usein esiin tanskandogit, täysin syyttä, koska lonkkavika ei ole rodun keskuudessa suuri ongelma. Vaikeita lonkkavikatapauksia on äärimäisen vähän. Tanskandoggi ei ole rotuna sen sairaampi kuin muutkaan rodut, mutta on hyvä muistaa se tosiasia, että tanskandogin sairastuessa sen hoitokulut on huomattavasti suuremmat kuin monen pienemmän rodun, lääkemäärät kun useimmiten lasketaan koiran painon mukaan. Mahalaukunkiertymä on valitettavan yleinen tanskandogilla kuten myös muilla syvärintaisilla koirilla. Se on äkillinen vatsan toiminnan häiriö, jonka syitä ei vielä tarkkaan tunneta. Ilman pikaista hoitoa mahalaukun kiertymä johtaa shokkiin ja sitä kautta koiran menehtymiseen. Mahalaukunkiertymän ehkäisemiseksi doggi tulee läpi sen elämän ruokkia niin, ettei päiväannosta anneta kerralla vaan vähintään kahdessa erässä; esim. aamulla ja illalla. Ruokailua ennen ja sen jälkeen tulisi välttää stressitilanteita ja liikuntaa, ei siis ikinä lenkkeilyä täydellä vatsalla. Tanskandogeilla tavataan jonkin verran silmäsairauksia, kuten entropium (luomikouru) ja ektropium (luomiköyry). Dogeille esiintyviä sydänsairauksia ovat dilatoiva ja hypertrofinen kardiomyopatia. Dogin elinikä on keskimääräistä koiran elinikää lyhyempi, noin 7 - 8 vuotta, mutta sinnittelevätpä jotkut toiselle kymmenellekin.

Monet terveydelliset ongelmat voidaan kartoittaa jo etukäteen, siksi pennun ostajan olisi hyvä kysyä tulevan pentunsa vanhempien terveystutkimustuloksia, jotta hän voisi mieltää mahdolliset riskitekijät jo ennen ostopäätöstä. Yleisimmät terveystutkimukset ovat olleet lonkkaniveldysplastiaa, kyynärniveldysplastiaa ja normaaleja silmäsairauksia vastaan tehdyt tutkimukset. Silmätutkimusten osalta on syytä muistaa, että ne ovat voimassa vain määräajan ja ne olisi uusittava parin vuoden välein.


Tanskandoggien värit


Hyväksyttyjä värejä on kuusi ja ne jaetaan näyttelyissä 3 eri ryhmään, jotka arvostellaan omina rotuinaan. Jako on seuraava: keltaiset ja tiikerijuovaiset yhdessä; mustat, harlekiinit ja manttelit yhdessä sekä siniset omana rotunaan.


Keltainen vaalean kullankeltaisesta syvään kullankeltaiseen, musta maski on toivottava. Pienetkkään valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa eivät ole toivottuja.


Tiikerijuovainen pohjaväri vaalean kullankeltaisesta syvän kullankeltaiseen, mahdollisimman tasaisesti ja selvästi erottuvat kylkiluiden suuntaiset mustat juovat, musta maski toivottava. Pienetkään valkoiset merkit rinnassa tai tassuissa eivät ole toivottuja.


Musta kiiltävän musta, valkoiset merkit ovat sallittuja.


Harlekiini pohjaväri puhtaan valkoinen, mieluiten ilman minkäänlaista päistärsävyä. Valkoisella pohjalla epäsäännöllisen muotoisia, rosoreunaisia ja kiiltävän mustia läiskiä, jotka ovat sijoittuneet kauniisti yli rungon. Harmaat ja ruskehtavat läiskät eivät ole toivottuja.


Mantteli musta väri peittää manttelin tavoin rungon: kuono, kaula, rinta, vatsa, raajat ja hännänpää voivat olla valkoisia.




Plattenhund valkoinen pohjaväri, suuret mustat laattamaiset läiskät. Plattenhund eli piepald kuuluu musta-harlekiini väriryhmään, sillä on mustan geenit eli se periyttää kuten musta.

Sininen puhtaan teräksen sininen, valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä ovat salittuja.


Tanskandogin historia

Tanskandogin esi-esiä voidaan jäljittää todella pitkälle, sillä jo kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoiriensa lisäksi myös erään toisen metsästyskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa huomattavasti suurempi ja jykevämpi, ja tunnettu rohkeudestaan käydä villisikojen ja muun suurriistan kimppuun. Molossia pidetään mastiffi- ja doggi-tyyppisten koirien alkuperäisenä kantamuotona. Englantiin näitä molosseja tuli foinikialaisten kauppiaiden mukana, josta sitten 1400-luvulla raskaita doggeja ja ketterämpiä vinttikoiria levisi manner-Eurooppaan. Näitä risteytettiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä villisian ja karhun metsästykseen. Pian jokaisessa ruhtinaskunnassa alettiin jalostaa omaa rotutyyppiä, joka olisi parempi kuin naapurilla.

Etenkin Saksassa jokaisella ruhtinaskunnalla alkoi olla 1800-luvulla oma doggi-rotunsa, joilla oli yhteinen ranskalaisen luonnontieteilijä Buffon mainitsema nimitys Grand Danois - Suuri Tanskalainen. Saksalaiset nimesivät kuitenkin tämän englantilais-saksalaista alkuperää olevan koirarodun omaksi kansallisrodukseen vuonna 1880 ja se sai nimekseen Deutsche Dogge, joka on säilynyt näihin päiviin asti samana. Monissa maissa rotu tunnetaan kuitenkin edelleen tanskandoggina (Great Dane, Grand Danois).

Suomeen ja muihin Pohjoismaihin ensimmäisiä doggeja kulkeutui Euroopasta 1920-luvulla ja pian rotu vakiinnutti asemiaan Suomessa muutamien innokkaiden kasvattajien toimesta. 1930-luvulla voitiinkin puhua Suomessa jo pohjoismaiden tasokkaimmasta doggikannasta. Nykyään tanskandoggi on kolmenkymmenen suosituimman rodun joukossa Suomessa.

Nykyisen tanskandogin jalossa ulkomuodossa yhdistyvät suureen, voimakkaaseen ja tasapainoiseen rakenteeseen ylväys, voima ja tyylikkyys. Olemus, jossa yhdistyvät jalous, yleisvaikutelman tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen ilmeikäs pää, antaa katsojalle vaikutelman jalosta patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo.

Luonteeltaan tanskandoggi on ystävällinen, lempeä ja omistajiinsa kiintynyt, mutta hieman pidättyväinen vieraita kohtaa. Vaatimuksena on itsevarma, peloton, helposti käsiteltävä ja oppivainen seura- ja perhekoira, jolla on korkea ärsytyskynnys vailla aggressiivisuutta. Tanskandoggi on yksi suurimmista koiraroduista, uroksilla säkäkorkeuden tulee olla vähintään 80 cm ja nartuilla 72 cm, mutta näiden mittojen toivotaan ylittyvän reilusti.


Tanskandoggien rekisteröinnit v. 1988-2012

1988 - 248 kpl      1998 -  255 kpl     2008 - 451 kpl
1989 -  284 kpl     1999 - 276 kpl      2009 - 346 kpl
1990 -  223 kpl     2000 - 259 kpl      2010 - 320 kpl
1991 - 377 kpl      2001 -  255 kpl     2011 - 340 kpl
1992 - 380 kpl      2002 - 224 kpl      2012 - 293 kpl
1993 - 382 kpl      2003 - 238 kpl
1994 -  421 kpl     2004 - 305 kpl
1995 -  381 kpl     2005 -  327 kpl
1996 -  243 kpl     2006 - 313 kpl
1997 - 316 kpl      2007 - 334 kpl