Historia‎ > ‎

Lehtoniemen tehtaan historiaa

Insinööri Torsten Forsten osti 30.7.1888 Lehtoniemestä maapalstan 3000 Smk:lla 1881 kuolleen Aleksander Sikasen lapsilta. Tästä maapalstasta puolet hän myi 21.11.1888 insinööri Albert Krankille. Insinööri Albert Krank oli v. 1886 ajautunut erimielisyyksiin ruukinpatruuna Augustinus Henrikssonin kanssa ja eronnut Warkauden konepajan palveluksesta. Hän oli vuokrannut valtiolta Taipaleen vanhan kanavan alueen ja rakennuttanut sinne kuivatelakan sisävesilaivoja varten. Samoin hän rakennutti pienen konepajan ja vesimyllyn. Yritystä kutsuttiin nimellä Taipaleen tehdas. Insinöörit Forsten ja Krank perustivat Lehtoniemeen konepajan, Lehtoniemen tehtaat. “Tehtaat Lehtoniemi & Taipale Fabriker”. Insinööri Forsten erosi yhteistyöstä v. 1892, ja tehdas jäi yksin insinööri Krankille. Insinööri Krank oli innokas ja idearikas keksijä. Monia hänen keksinnöistään on patentoitu, mutta harvat niistä ovat myöhemmin olleet laajemmin käytössä. Hänen keksintöjään ovat mm. olleet lastilotjat perään asetettuine koneineen, tervahöyryt, ja ulkonevasivuinen, matalassa vedessä kulkeva laivamalli. Muita huomattavia keksintöjä ovat olleet esim. Aino-separaattori ja tukinniputuskone. Kansa kutsuikin insinöörin työhuonetta nimellä ‘Älypaja’. Tehtaan ensimmäinen laiva valmistui v. 1889. Se oli nimeltään Salmi. Seuraavana vuonna valmistui samalle tilaajalle laivat Suvas ja Kalla. Työ oli tunnollista ja tulokset hyviä. Tilauksia riitti. Tuotannosta jo tuolloin suuri osa meni ulkomaille, lähinnä Venäjälle. Siipirataslaiva Moskovaan valmistui v. 1896 ja jäänmurtaja Jermak valmistettiin Vladivostokiin. Nämä laivat vietiin osina Venäjälle ja koottiin siellä, sillä ne eivät olisi mahtuneet kulkemaan Saimaan kanavasta. Tehtaalla oli oma ‘laivasto’. Laivoja oli enimmillään kymmenen. Niillä kuljetettiin rahtia. Hinajat vetivät tukkilauttoja ja proomuja. Lamakauden alussa v. 1901 tehdas teki vararikon. Insinööri Krank matkusti Saksaan, jonne hän kuoli v. 1902.
Sorsakosken tehtaan omistaja, vapaaherra Carolus Wrede osti tehtaat 15.9.1902. Hinta oli 66888,80 Smk. Wreden ja teknillisenä johtajana toimineen insinööri Harald Staffansin johdolla tehdas ajanmukaistettiin ja varustettiin uusilla työvälineillä. Tehdas koki uuden nousukauden. Rullavinnssitelakka suurempia laivoja varten perustettiin v. 1910. Suuri höyrykattiloiden valmistuspaja rakennettiin v. 1914. Paja varustettiin ajanmukaisimmilla koneilla. Kesäisin tuotteiden ja raaka-aineiden kuljetus sujui luontevasti vesiteitse, mutta talvella oli vaikeuksia. Lähin rautatieasema oli Pieksämäellä, jonne tuotteet oli kuljetettava ja josta raaka-aine oli haettava. Hevoset toimivat, mutta vauhti oli hidasta. Rautatie Varkauteen valmistui 1913. Lehtoniemeen saatiin samalla oma pysäkki. Se helpotti suuresti kuljetuksia ja lisäsi talvikapasiteettia. Tehtaalla oli myös oma saha, joka sahasi oman tarpeen lisäksi tilauksesta mm. Valtion Rautateille. Suuria pääomia sitova tuotanto ja kalliit tuotteet ovat aina olleet suhdanneherkkiä. Pienetkin lamakaudet vaikuttavat tilauksiin. Venäjän tilauskanta oli ollut 1910-luvulla huomattava. Sotateollisuus oli tarvinnut laivoja. Niiden tilausten huomattava väheneminen toi jälleen lamakauden tehtaan toiminnalle. Carolus Wrede myi 2/3:n tehtaasta pietarilaiselle liikemiehelle Harald Lundstenille 15.1.1917. Tehtaasta muodostettiin osakeyhtiö, jonka nimeksi kirjattiin OY Lehtoniemi AB. Kaupan hinta oli 2398026 Smk. Tehdasta ruvettiin jälleen ajanmukaistamaan. Tuotanto saatiinkiin kohoamaan haluttuihin lukemiin. Kesällä 1922 ostettiin suuri kompressorilaitos, joka lisäsi huomattavasti konepajan työtehoa. Uusi, ajanmukainen puusepänverstas uloslyöntilavoineen rakennettiin v. 1927. Kaikki tuntui olevan hyvin. Sitten yllätti jälleen lamakausi, joka vaikutti ylitsepääsemättömältä. Tehtaan ympärille Lehtoniemeen ja Käärmeniemeen oli muodostunut oma yhteisönsä. Insinööri Krankin ajan työntekijämääristä ei ole tietoja, sillä hän ei niitä antanut. Lisäksi Taipaleen sahalla työskenteli kausityöntekijöitä tarpeen mukaan. Jonkin tiedon mukaan Lehtoniemen tehtaalla työskenteli v.1890 25 miestä, ja että tilanne vaihteli työmäärien mukaan. Suurimmat työntekijämääräluvut liikkuvat 400:n yläpuolella, Wreden aikana mainittu korkein luku on n. 600. Työväestö asui tehtaan asunnoissa, joita alunperin oli 7 taloa, mutta jota lukumäärää Wreeden aikana lisättiin. Lisäksi työläisiä ja heidän perheitä asui vuokralaisina kylässä ja omissa taloissaan ja mökeissään. Kuten ajan henkeen kuului, tehtaan omistaja huolehti työntekijöistään ja heidän perheistään. Niin oli Lehtoniemessäkin. Tehtaalla toimi sairaskassa. Jo 5.10. 1890 aloitti toimintansa lukusali ja kirjasto. Paikasta tulikin työväestöä yhdistävä tekijä. Samana vuonna oli koottu sekakuoro ja torvikvartetti, ja seuraavana vuonna aloitti toimintansa voimisteluseura. Samana vuonna pidettiin ensimmäiset Lehtoniemen kesäjuhlat, jossa oli puheita, kuorolaulua, torvisoittokunnan esitys, voimisteluesitys ja lopuksi mustalaistanssiesitys. Lisäksi oli kilpailuja. Tarvetta vapaa-ajan toiminnalle oli, sillä vuosisadan alussa työpäiväkin oli lyhentynyt 10-tuntiseksi. Taipaleessa oli opetettu lapsia Krankin toimesta jo v. 1895. Virallinen koulunpitolupa saatiin v. 1897 ja koulutalo Lehtoniemeen valmistui v. 1899. Siinä oli kaksi luokkahuonetta, veistosali ja pihalla ulkohuone. Lisäksi oli 3-huoneinen opettajan asunto. Koulu aloitti toimintansa uudessa rakennuksessa 27.1.1900. Se oli tehtaan omistama yksityinen koulu. Ensimmäinen opettaja nimitettiin v.1899. Kaksi-opettajaisena koulu toimi vuosina 1907-1923. Varkauden kauppalan omistukseen koulu siirtyi v. 1929. Koulun toiminta loppui v. 1951 uuden koulurakennuksen valmistuttua. Lehtoniemen työväenyhdistys aloitti toimintansa v. 1904. Se toimi vireästi, ja järjestetyissä tilaisuuksissa kävi varkautelaisiakin, sillä Varkauden tehtaan johto ei suvainnut työväenyhdistyksen perustamista. Lehtoniemeen ruvettiin rakentamaan myös työväentaloa. Kuitenkin tehtaalla alkoi työtaistelu 20.4.1906. Se kehittyi lakoksi, joka kuitenkin kutistui olemattomaksi, sillä työmiehet palasivat mieluummin töihin kuin joutuivat työttömiksi. Tästä syystä myös työväenyhdistyksen toiminta lähes lopahti toistaiseksi. Tehtaan toimeenpanevina johtajina toimivat seuraavat insinöörit: 1905-1912 Fredrik Borg 1912-1914 A.Åkerman 1914-1916 paroni Rabbe Wrede 1917-1921 Armas T. Nikander, myöh. vuorineuvos ja Lokomo OY:n pääjohtaja 1921-1925 Wilhelm Wahlfors, myöh. Vuorineuvos ja Wärtsilä OY:n pääjohtaja 1925-1928 T.W. Runeberg 1928-1929 Martin Dahlberg Tehtaalla valmistettiin sen toimintakautena mm. 205 erilaista höyrylaivaa sekä rannikko- että sisävesiliikenteeseen, esim. Saimaa, Suomi, Taru, Jyväskylä, Tarjanne, Kivimaa II ja satamajäänsärkijä Suursaari, joka oli tehtaalla suurin valmistettu alus. Runsaasti, joskus jopa puolet, tuotannosta, tehtiin Venäjälle ja Neuvostoliittoon. Lisäksi valmistettiin tehtaalla n. 360 höyrykattilaa, n. 350 erikoista höyrykonetta sekä runsaasti pelastuspumppuja, höyryvinssejä ja varppivinttureita. OY Lehtoniemi AB lopetti toimintansa v. 1929. A.Ahlström Osakeyhtiö osti OY Lehtoniemi AB:n ja sen maa-alueen v. 1930. Tehdasrakennuksessa ruvettiin valmistamaan erilaisia pienesineitä. 1940-luvun loppupuolella valmistettiin äänieristys- ja akustolevyjä. 1950-luvun alkupuolella tehtaan nimi muuttui Ääniteknilliseksi tehtaaksi. Siellä valmistettiin levyjä, ovia, ikkunoita, veneitä ja niiden rakennussarjoja sekä erilaisia kalusteita. Tehtaan toiminta lopetettiin v. 1965.
Sirpa Ollikainen Lähteet: N. Karl Grotenfelt ja Aleksi Teittinen. Joroinen II, Joroisten kunta 1835-1935. Mikkeli 1936 Hannu Soikkanen. Varkauden historia. Helsinki 1963 Hannu Itkonen. Varkautelaisten vuosisata. Jyväskylä 2004 Varkauden museon intendentti Hanna-Kaisa Melaranta, joka oli keskustellut Martti Heikuran kanssa Lehtoniemen tehtaan A. Ahlström Osakeyhtiön ajoista. Painettuja lähteitä tuolta ajalta ei ole.

Comments