Rauhanyhdistyksen työsaralta

Pohjoisen elävän kristillisyyden, lestadiolaisuudeksi kutsutun herätysliikkeen leviämisestä Livon kylälle ei löydy kovinkaan runsaasti kirjallista tietoa, enemmänkin perimätietoa, joka ei siis voi olla kaikenkattavaa ja kovin 1uotettavaa.

Kun haluamme tietoa Livon ensimmäisistä uskovaisista, ainoa luotettava lähde löytyy arkistojen kätköissä säilyneistä vanhoista Siionin Lähetyslehdistä. Sen ajan tapa oli kirjoittaa Lähetyslehteen vanhoista uskovaisista heidän kuoltuaan muistokirjoitus eli negrologi. Samuli Pentikäisen Kirkkohistorian laudaturtyössä on maininta, että ensimmäinen uskovainen Livolla oli Reeta Koivula. Hän on käsittänyt elävän uskon jo v.1861. Onko hän sama henkilö, joka toisessa lähteessä sanotaan Reeta Haanelaksi s.1829, k.1893. Sitten löytyy jo varmempaa tietoa, kun kerrotaan Erika Pertun (s.1843, k.1921) ja Kalle Pertun k.1914, tulleen elävään uskoon vuonna 1870. Seuraavat uskovaiset olivat muistokirjoitusten perusteella Reeta Juutinen, Anna Illikainen, Anna Saarikoski, Juho Nurmela, Reeta Kyngäs, Reeta Koivukangas, Ruusa Salmela ym. ym.

Lestadiolaisuuden leviämissuunta oli pohjoisesta etelään päin ja Livo sijaitsi siinä suhteessa hyvin otollisessa paikassa. Kulkihan kylän halki paljonkäytetty Pohjanperän talvitie, "Posiolaisten valtatieksi" kutsuttu, jota käyttivät kaikki nykyisen Ranuan kylät, lisäksi Posion Kitkan ja Kuolajärven lapinkylät. Yksi haara kulki Kemijokivarteen Pekkalaan ja sieltä Kemijärvelle asti. Alkuaikojen saarnamiehetkin olivat luonnollisesti pohjoisen suunnalta tulleita. Perimätiedon mukaan varhaisimmat puhujat olivat Kemijärveltä Juho Kieski ja Kalle Heliste, sekä Risto Lohi, "Miekka-Kristo" Ranualta, myöhemmin Ville Parpala, Jaakko Kanniainen, Aadolf Suoraniemi, Juho Näppä, Kalle Timonen ym.

Edellä mainittu "Posiolaisten valtatie" mahdollisti senkin, että lestadiolaisen herätysliikkeen alkuaikojen johtohahmo Juhani Raattamaa poikkesi Livolla. Pääsiäisenä v.1884 Raattamaa oli Pudasjärven pappilassa puhujien yhteisessä neuvonpidossa. Seppo Lohi kirjassaan Pohjolan Kristillisyys kertoo Raattamaan menneen sieltä Posiolaisten valtatietä Simojärven Saarelaan ja sieltä Ranuan Miekkalaan. Pitikö hän Livolla seuroja? Siitä lähteet eivät kerro.

Joskus 1900 - luvun alkupuolella livolaiset saivat omallekin kylälle puhujan, kun Kalle Juutinen asetettiin puhujaksi. Sen ajan tavan mukaan seuroja pidettiin viikkokin yhteen menoon, kun kylälle saatiin vierailevia puhujia. Talvella kokoonnuttiin lauluseuroihin lähes joka sunnuntai-ilta. Väkeä oli aina pirtintäydeltä.

Ennen sotia kylälle perustettiin seuratoimikunta, joka edelsi sotien jälkeen perustettua Rauhanyhdistystä seurojen järjestäjänä.

Rauhanyhdistys perustetaan

Livon Rauhanyhdistyksen perustava kokous pidettiin Mäkelässä 25. päivänä heinäkuuta 1948. Johtokuntaan valittiin Kalle Juutinen, Aukusti Lybeck, Juho Kokko, Kustaa Perttu, Eevert Perttu, Jaakko Uusi-Illikainen, Juho Tolonen, Anna Siuruainen ja Hilda Nissi. Kun johtokunta järjestäytyi, tuli Kalle Juutisesta rauhanyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja samalla rahastonhoitaja. Juho Kokko valittiin varapuheenjohtajaksi ja Aukusti Lybeck sihteeriksi.

Perustetun yhdistyksen toimintaperiaatteen ja toiminnan tarkoitukseen antaa vastauksen yhdistyksen sääntöjen 2 §, josta seuraava katkelma:

”Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa.”

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys:

-         tekee sisälähetystyötä järjestämällä Pyhän Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalla             hartausseuroja, joihin kaikilla on vapaa pääsy.

-         tekee ja tukee lapsi-,nuoriso-ja raittiustyötä.

-         levittää omaksumansa hengen mukaista kirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä, äänitteitä sekä muita kustanteita.

***

1990- ja 2000- luvuilla Livon Rauhanyhdistys joutui usean vuoden ajan miettimään toimintansa jatkamisen mahdollisuuksia. Ensimmäistä kertaa yhdistyksen purkamisesta tai liittämisestä johonkin naapuriyhdistykseen keskusteltiin vuoden 1995 vuosikokouksessa. Silloin selvittiin johtokuntaan tehdyillä pienillä nuorennusleikkauksilla ja toimintaa päätettiin jatkaa.

Vuonna 2006 Livon Rauhanydistys sai terveisiä Yli-Livon – Pärjänsuon Rauhanyhdistykseltä, että he haluaisivat purkaa oman yhdistyksensä ja liittää sen Livon Rauhanyhdistykseen. Se ratkaisu olisi tuplannut yhdistyksen jäsenmäärän, mutta samalla se olisi kasvattanut yhdistyksen toiminta-alueella etäisyydet alueen laidasta toiseen äärilaitaan kaksinkertaisiksi ja sama asia oli ollut jo ennenkin ongelmana.

Vuoden 2008 helmikuun 1. päivän iltana Hakosaareen kokoontunut yhdistyksen johtokunta keskusteli toiminnan jatkamisen mahdollisuuksista ja päätyi yksimielisesti ratkaisuun, että Rauhanyhdistyksen vuosikokouskutsuun liitetään sääntöjen määräämien asioiden lisäksi: ”Päätetään alustavasti yhdistyksen purkamisesta ja toiminnan lakkauttamisesta”.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin sunnuntaina 24. päivä helmikuuta 2008 Livon koululla. Paikalla oli 12 yhdistyksen jäsentä. Yhdistyksen purkuesitys synnytti pitkän keskustelun, mutta alustava purkupäätös syntyi yksimielisesti. Lopullinen purkaminen päätettiin toteuttaa myöhemmin syksyllä uudella erillisellä purkukokouksella.

Livon rauhanyhdistyksen purkukokous pidettiin elokuun 15. päivänä 2008.

***

Livon Rauhanyhdistys ry perustettiin siis 25.7.1948 ja se kerkesi täyttää heinäkuussa 2008 60 vuotta. Enimmillään Livon Rauhanyhdistyksellä oli jäseniä heti yhdistyksen perustamisen jälkeen, peräti 102 jäsentä. Yhdistystä lakkauttaessa jäsenmäärä oli hiukan yli kaksikymmentä. Pitkäaikaisimpia yhdistyksen jäseniä on ollut Nissin Hilda, joka valittiin Livon Rauhanyhdistyksen perustavassa kokouksessa sen ensimmäiseen johtokuntaan vuonna 1948 ja yhdistystä lakkauttaessa Hilda oli edelleen toiminnassa mukana, ei tosin enää johtokunnassa.

Yhdistyksen lakkauttamisen jälkeen perinteiset Livon koululla pidetyt kesäseurat ovat pyritty järjestämään heinäkuussa. Myöskin pyhäkoulutyö on jatkunut entiseen malliin yhteistyössä Yli-Livon rauhanyhdistyksen kanssa noin joka toinen sunnuntai.

Comments