SUOMALAISET JA SUOMENSUKUISET VÄESTÖT- LIUKKOHISTORIA NIMITUTKIMUS - 3200 BC ALKAEN BALTIASTA VASARAKIRVES - KULTTUURIEN AIKA: Suomensukuiset väestöt, ja Liukko nimihistoria tutkimus - kirj. 2006-2012 Seppo Liukko

Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.01.2008   alk.    krt.
Satatuhatta (100.000) klikkausta 04.02.2015.


Sisällysluettelo
 (otsikkosivut):
Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ >


Suomensukuiset väestöt laajalla alueella Euroopassa ja Euraasiassa

    - Tutkimukseen liittyvää esihistoriallista taustaa:
        - Viimeisin 
PP/PDF-esitelmä: 
                Sukututkimusta ja suomalaisten esihistoriaa DNA- tutkimuksen avulla, 13.3.2014 Vantaan Rotaryklubi, Seppo Liukko

 

1. Suomessa


Suomessa on ollut pronssikaudella puhekieleltään kaksi erilaista hämäläisväestöä. Alkuperäinen Suomen alueen hämäläisten (sämä) väestö jakaantui kahteen murrealueeseen (ja lievästi myös kahteen väestöön), jonka jälkeen Suomessa oli kaksi erilaista suomensuk. murretta.  

 

Suomessa vasta n. 3200- 2000 eaa. ensimmäisen kerran alkuperäiselle hämäläisten alueille tuli muun kuin varhaiskantasuomenkielistä migraatiota. Silloin maanviljelyä levittäneidenvasarakirveskulttuurien assimiloituessa hämäläisten kanssa syntyi (ja lainasanojen vaikutuksesta)kantasuomenkielistä maanviljelyväestöä (Lounaisrannikolle) ja toisena alkuperäisenä hämäläisväestönä, asutusta jatkoi sisämaan sama  hämäläisväestö, joiden puhemurteena säilyi hyvin vanhakantainen varhaiskantasuomenkielinen (l. sisämaan) metsästäjä- keräilijäväestö, joita on sanottu myös lappalaisiksi*. 

 

Hämäläiset Suomen alkuperäisasukkaita, maanviljelyn tulo Suomeen:

Ks. 1400- luvulta alkaen kirjoitettu virheellisesti, että lappalaiset ovat saamelaisia. Suomen alkuperäisasukkaita ovat Kundan - kulttuurista alkaen olleet hämäläiset joihin rannikolta alkaen assimiloitui esigermaanikielistä vasarakirves- eli  nuorakeraamista maanviljelyväestöä (puhuttu kieli muuttui kantasuomeksi).

Toisaalta sisämaan hämäläisiä -lappalaisia olivat niitä, jotka eivät harjoittaneet maanviljelyä, eivät saaneet ennen maanviljelyn ko. alueille leviämistä esigermaanin lainasanoja. Siksi lappalaisiksi sanotutihmiset puhuivat edelleen vanhempaa varhaiskantasuomea n. 1100- luvulle saakka, sisämaassa - syrjässä. He olivat kauempana maanviljelyhämäläisistä olevien alueiden väestöä, siis myösvanhemman murteen ja metsästäjä-keräilijä elinkeinon vuoksi heitä sanottiin lappalaisiksi. Sisämaan väestön lappalaisnimitys on alkanut maanviljelyn levitessä rannikolta sisämaahan jo pronssikaudelta, ja jatkunut jopa 1100-luvulle (Martti Linna). Kuitenkin nämä Suomessa asuneet olivat alkuperältään Suomusjärven kulttuurin hämäläisiä: 


Genetiikka hämäläiset
Lainaus: 
Viimeisimpiä geenitietoja; " IBS- tasolla  hämäläiset näyttävät paleosuomalaisilta". 

Muinainen Suomi otsikolla Hämäläiset 18.11.2012 08:20 Jaska. 

**'************************************************

SL- arvio liittyen tämän tutkimuksen muihin prof. tason lausumiin: 
Arvio hämäläisistä saattaisi olla lähellä esihistoriallista todellisuutta. Ja osoittaisi osaltaan sen, että nykyisinkin ns. hämäläisklusteriin kuuluvat ihmiset (N-haploryhmäläiset) olisivat vanhinta kivikauden aikaista väestöä Suomessa, eli alkuperäisiä Suomessa nyt olevia ja Suomeen jo Kundan (Viron- Baltian-alueen) kulttuurista n. 9000 eaa. tulleita (migraatio) suomensukuisia väestöjä. Nämä olisivat muodostaneet Suomusjärven kulttuurin. 
Tämä hämäläisklusteri näkyy edelleen nykyisen väestön geenitesteissä, selkeänä erona läntisen ja itäisen suomensukuisten väestöjen N- ryhmän tuloksista (FTDNA).

SL-lisäys; Sisämaan lappalaisuus ei 1100-luvulle saakka tarkoittanut saamelaisia, jotka eivät ole Oulujoen eteläpuolta koskaan asuttanut, tarkemmat perustelut mm. prof. tason lausumat tämän tutkimusraportin sivuilla. Tämä selvitys määrittelee Suomen alueen alkuperäisasukkaat, hämäläiset ja mm. lappalaisuutta ja saamelaisuutta tarkoittavien termien merkityseron ja selvityksen myöhempien aikojen termien virheellisestä käytöstä, asiantuntija lausuntoihin perustuen.  

 

Prof. Unto Salon kirja "Ihmisen jäljet Satakunnan maisemassa" (v.2000 II -painos). Lappi- paikannimien syntyä valottaa Unto Salon selvitys lappalaisista: syrjäisten alueiden vanhat asukkaat olivat pyyntiväestöä, joiden asuinalueita kutsuttiin nimellä Lappi, tai Lapin mutta joutuivat väistymään kaski- ja peltoviljelystä harjoittavien uudisasukkaiden tieltä (tai sulautuivat hiljalleen ympäristön maanviljelyväestöön SL-lisäys). 
Paikannimet esim. Itä- Uusimaan Lapinjärvi jne.

 

Liuko- Liukko- nimitutkimus osoittaa myös, että tutkittava nimi on hyvin vanha esigermaanisen ajaniu - diftongilla varustettu lainasana, josta on muodostunut Suomen alueella suuri määrä tämän  nimitutkimuksen mukaisia paikannimiä. (Tutkimuksessa esitetään ko. asiassa huomattava määrä lisää argumentteja, joiden perusteella kritiikki kielitieteen vuoden 2009 tyyppisiin lausumiin näyttää olevan asiallista).

On aika erikoista
, että  vielä (v. 2009) jotkut kielitieteilijät edelleen väittävät maanviljelyn ja suomensukuisten väestöjen levinneen Suomeen vasta sydänkeskiajalla, kuten tekstissä mainitaan tarkennettuna: " vasta 800- luvulla maatalouden pohjoisraja olisi siirtynyt esim. Suomeen" . Ko. aika sopii kyllä slaavien nousuun, esim. Novgorodiin, mutta suomensukuiset ovat olleet jo jääkauden jälkeisestä ajasta alkaen Novgorodissa (Se on vanhaa Kundan kulttuurin aluetta), ja suomensukuiset ovat alueen alkuperäisväestöjä*

Suomensukuiset ovat olleet alkuperäisväestöjä Baltiassa ja Venäjällä ja myös Skandinaviassa.  

Em. väitteille ei ole pohjaa, koska laajoilla alueilla suomensukuiset kansat tai -väestöt, ovat historiallisesti todettua tosiasiaa, mutta on lukuisia alueita joiden suomensukuisuus on todettavissa vain poikkitieteellisen esihistoriatutkimuksen kautta; kuten esimerkiksi arkeologian, biologian, geenitutkimuksen ja kielitieteen mm. paikannimistön kautta. jotka osittavat, että suomensukuisia kieliä on puhuttu Suomen, Viron, Unkarin ja Venäjän lisäksi mm. Baltiassa (liivinkieli), Ruotsissa jäljellä oleva kokoajan pohjoista kohden siirtynyt kielirajalla oleva itämerensuomenkielen- meänkieli jne.).

*Ks. tutkimusraportti, selvitys milloin ensimmäiset eteläslaavit ovat nousseet etelästä (Karpaattien laakso) suomensukuisten alueille. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että eteläslaavit sloveenit ovat nousseet (ks.liite alla*) mm. Novgorodiin ja Baltian ympäristöön vasta n. 400- 800 jaa. eli kansainvaellusten aikana, kuten myös Ruotsin isojen järvien alueelle, alkuperäiset Finnic - itämerensuomalaiset ovat vaihtaneet . kaikilla em. alueilla puhumansa kielen slaaviin tai norsegermaaniin. Nämä selvitykset osoitetaan lähdetietoihin perustuen (alla ks. myös kartat /liite).  

Liite/lähde:  Wikipedia FinnsTribes AD900 see this:
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/KARTTA_Suomensukuiset_900-luv._EUROOPASSA.pdf

Kielitieteen tutkijoilla tapahtumien ajoitus on merkittävä ongelma (ks. mm. edellä prof. Koivulehto):
Osa nykyisistä kielitieteen edustajista ajoittaa edelleen maanviljelyn aloittamisen 
ja myös ensimmäisten esigermaanisten lainasanojen tulon suomensukuisiin kieliin n. 3000 vuotta liian myöhäiseksi Baltiassa ja Suomessa.

Maanviljelyn - kaskiviljelyn aloitus (ja samalla esigermaanikielisten lainasanojen käyttöönotto
) on tapahtunut kivikaudella n. 2000 - 3200 eaa.  vasarakirveskulttuurien  Baltiaan ja Suomeen leviämisen yhteydessä ja vaikutuksesta (ks. asiaan liittyvät tarkemmat argumentit tutkimusraporttista ja esim. lainasanojen yhteydestä vasarakirveskulttuurin aikoihin, asiantuntija lausumat ja suomen sanojen etymologiset sanakirjat).
Lainasanojen ja maanviljelyn leviämisen aikataulusta ja sen todenperäisyydestä ontutkimusraportissa useiden tutkijoiden suoria lausumia sekä karttoja mm. Museoviraston vasarakirves- kulttuurin- ja maanviljelyn leviämiskarttoja, nuorempien germaani- ja slaaviväestöjen leviämiskarttoja sekä muita asiaan liittyviä linkkejä.

 

Arkeologian ja kielitieteen yhteinen lähtökohta: 

Esigermaanin (indoeurooppalaisen kantakielestä muodostunut) varhaisimmat yhteydet ovat tapahtuneet suomesuk. kielien läntiseen osaan eli Baltiassa kieli muuttui varhaiskantasuomesta > kantasuomeen  > ja sitten itämerensuomeen ja Suomessa vastaava muutos aluksi Suomen lounaisosaan (Kampakeraamisen kulttuurin varhaiskantasuomalaiselle hämäläisalueelle).

Esigermaanikielinen vasarakirveskulttuuri on tullut Baltiaan ja  Lounais- Suomeen suomen- sukuisten väestöjen kulttuuriksi mainitun - vanhemman  kampakeraamisen kulttuurin päälle (seurauksena syntyi Suomeen kaksi eri kulttuuria, maanviljely- ja metsästysväestöt eriytyivät, lounaisosissa uusien esigermaanikielen lainasanojen vuoksi, myös kieleltään). 
Tämä tapahtuma on asiantuntija lausumien mukaan alkanut jo 3200 eaa., jolloin maanviljely levisi Baltiaan ja Suomeen. 
Tällaiset vanhimmat sanat ovat esim. kalja, kaski, kyrsä, tahdas (taikina). Huomionarvoista on lisäksi se, että useat lainasanat viittaavat alkeelliseen kaskimaanviljelyyn ja karjanhoitoon (Prof. Koivulehto, Studia Generalia 2003: 84 ja 90, ks. myös tarkemmin tämä tutkimusraportti, jossa on määritelty faktatietoja asiantuntijalausuntoihin perustuen. 

Vasarakirveskulttuurin esigerm. lainasanat ja maanviljelyyn liittyvä varhaisin asutusnimistö ovat merkittäviä perusteita paikan- nimitutkimukselle, kuten myös Liukko - nimitutkimuksen kannalta (mm. prof. Eero Kiviniemi).

 

Kielitieteen perustieto ei ole vieläkään poikkitieteellisesti relevantti väestöliikkeiden osalta (osalla on tietoisuus, siitä asiallisia esimerkkejä tutkimuksessaan mm. prof. Saukkonen, Koivulehto). 
On siis kielitieteen tutkijoita joiden mielestä suomensukuisten väestöjen asuttaminen on jatkunut Suomessa jääkauden jäidenlähdön jälkeisistä ajoista alkaen tästä mm. suomenkielen prof. Pauli Saukkosen lausumat (- tarkemmin tutkimuksessa). 

Sellaiset eksaktitieteet kuten arkeologia, genetiikka tai biologia ovat osaltaan varmistaneet suomensukuisten jatkuvuusteorian eli suomensukuisten väestöjen olleen olemassa jo jääkauden maksimin jälkeen. Tässä koottuna muutama uusimpien tutkimustulosten perusteella poikkitieteellinen faktatieto, joiden pohjalta esihistoriaan liittyvää tutkimusta tulisi nykytiedon valossa selvittää (kuten tämän nimitutkimuksen esihistoria osuutta): 



 2. Eurooppa


Euroopan Veiksel jääkausi n.110.000 - 8.000 eaa.

 

Pitkän jääkauden aikana oli lämpimiä jaksoja kuten n. 40 - 35.000 eaa., kun CroMagnonnykyihminen ensimmäisen kerran saapui suurriistaa metsästäen Eurooppaan Atlantin rannoille saakka mm. Ranskan Solutren luulöydöt ja muinainen luolataide osoittavat väestön olleen riippuvaisia suurriistan esim. mammutin metsästyksestä Pyreneiltä Uralille (ks. myös Kostenkin löydöt)  ja sen taakse Siperiaan. Kyseisiltä ajoilta on myös mammutin- luulöytöjä mm. Suomesta.  

Nykyihminen oli tullut kylmien Siperian tundra-arojen yli suuriistaa metsästäen ja kesti hyvin myös ilmojen kylmenemisen, jääkauden maksimin lähestyessä. Jääkauden maksimi LGM oli 22.000- 17.000 eaa. aikana jään ja tundran levitessä pohjoisalueilta etelään väestöt kerääntyivät refugeihin, jotka olivat aroja tai metsiköitä. Suuriistan metsätys tapahtui refugeista ko. mannerjään reuna- alueille ja mammuttiheinän tundra-alueilla.
Nykyihmistä - Euroopan CroMagnonia (- Denisovan ihmistä
 ennen vain Neanderthalin- ihminen oli asunut Euroopassa, jossa nämä kaksi erilaista ihmislajia elivät yhdessä n. 10-8.000 vuotta. Neanderthalin ihminen ei kestänyt jääkauden maksimin todella kylmän ajan alkua ja kuoli sukupuuttoon jo n. 27.000 eaa.


Ks. tarkemmin esim. WikipediaEurooppalaisten väestöjen alkuperä (aloitustekstin laatija 2006 Seppo Liukko) tai Materia - elämä, elämän DNA-synty (artikkeli 2003 Seppo Liukko).


Arkeologia ja genetiikka jääkauden maksimin jälkeen (LGM) EuroopassaAlppien pohjoispuoli;
(> suomensukuisten kieli):

 

HUOM! Ero y - ja x- sukukromosomeihin: Autosomisesti  isältä ja äidiltä periytyvät kromosomit (2 x 22 krom.), eli muut kuin X tai Y- sukukromosomit, ilmoittavat ihmisen (lähi-) sukulaisuudesta  periytyvät biologiset ominaisuudet, esim. ihon- , silmien- , hiusten vaaleus jne.. Nämä ominaisuudet eivät näy sukukromosomi - mittausten Y- tai mtDNA- haploryhmien- tuloksissa. Alla lähinnä isälinjan yDNA:ta käsitellään ensiksi.   

Jääkauden jälkeisen suomensukuisten Ukrainan- refugin  (pääasiassa tundravaaleiden  väestöjen yDNA  mieslinjojen N1c1- ja R1a haploryhmäisten - metsästäjäväestöjen leviäminen länttä- ja pohjoista kohti alkoi n. 16.000 -14.000 eaa., kun jääkauden maksimi oli päättynyt (mm. Hampurin -kulttuuriin). Silloin lämpötila nousi, mutta tundralla elävää suurriistaa oli vielä erityisen paljon - riittävästi (Huom. Tundra-alueiden supistuessa ja Euroopan Alppien pohjoispuolisten alueiden metsittyminen alkoi n. 12-10.000 eaa. aikana, tundra- arojen suurriista - mammutti kuoli sukupuuttoon  n. 9000 eaa.) 

 

Suomensukuisten väestöjen tarkempi geneettinen tarkastelu:


N- haploryhmän ns. suomensukuisten haara 
(=jatkumo LGM jääkauden maksimista alkaen N1c > N1c1 > N1c1a-d).

 

Aasialaisten CroMagnon suurriistanmetsästäjien (yDNA - N -haploryhmä) Arignac ja Gravette populaatiosta ovat lähtöisin Euroopan alkuperäiset metsästäjäväestöt, kuten suomensukuiset ja baskit. Muut Euroopassa asuvat väestöt olivat jääkauden maksimin aikana Balkanin -refugissa (Alppien eteläpuolen väestöt). 
Aurignac on ensimmäinen nykyihminen
, joka tuli Ural- vuorten yli suurriistaa metsästäen, jonka geneettinen haplotyyppi on ollut N- ryhmää. Se on ensimmäinen ja alkuperäinen Euroopan  CroMagnon- ihminen (saapui n. 36.000 eaa)ja toinen aalto 25.000 eaa. saapui Lähi- Idästä myös ennen jääkauden maksimia. Suurriistan metsästäjät olivat sen ajan elinkeinollaan prestiisiväestöä, jonkaural- kielestä muodostui lingua-franca kieli- suomensukuisten Ukrainan -refugin kieli (vrt. nykyisin vastaava lingua- franca kieli on englanti). 

Suurriistanmetsästäjien
 N-ryhmän suuri yDNA mutaatio (N > N1c) on tapahtunut jääkauden maksimin aikana n. 22.000- 17.000 eaa. aikana Ukrainan - refugin laajalla vaikutusalueella (mannerjään ja tundranrajan eteläpuolisilla alueilla olivat yhteydessä Siperian tundra-alueille saakka, jossa ei ollut mannerjäätä). 
Laajalta alueelta Ukrainan- refugiin tiivistyneen väestön kieleksi tuli
 jääkauden maksimin ajan aikana, n. 4000 vuoden yhteiselon aikana, suuriistan metsästäjien ural- kieli, josta muodostui refugin aikana kaikille refugissa oleville väestöille yhteinen kieli - suomensukuisten kieli. Näiden suomensukuista kieltä puhuvien väestöjen N- ja mahdollisesti vanhinta R- ryhmien genetiikka, jokavaikuttaa edelleen (laimentuneena) laajalla alueella Eurooppaa mm. Suomen lisäksi Ruotsissa, Venäjällä, Baltiassa ja myös Ukrainassa, Valko- Venäjällä, Puolassa (Preussissa). 
Suurimmat esiintymistiheydet N- (ja R -?) ryhmillä on edelleen viuhkamaisesti Ukrainan - refugista länteen ja pohjoiseen (ks. geenikartat). 

Ukrainan refugin perustajahaplotyyppi on suomensukuisten N-ryhmän väestö, joka on nykymittauksissa siirtynyt pohjoisemmaksi (ks. geenikartat mm. Family Tree), koska laajojen alueiden suurriistanmetsästys voi jatkua vain siellä missä oli tundra- arolla kasvavaa tiheää mammuttiheinää, sillä etelässä alkoi ilmojen lämmetessä metsittyminen, joka osaltaan vaikeutti mm. mammutin ruuansaantia ja suuriistanmetsästys siirtyi myös pohjoisemmaksi. Miksi suomensukuisten väestöjen kieli on säilynyt Euroopassa, vaikka indoeurooppalaisten kielien invaasio nousi Itämeren- Atlantin- välisille alueille maanviljelyn leviämisen avustuksella niin, että 96% koko Euroopan alueesta kuuluu nyt indoeurooppalaiseen kielikuntaan.
 Tärkeimpänä syynä on se, että Suomensukuisten leviäminen suurriistan metsästyksen vuoksi laajoille alueille Uralilta Pyreneille on merkittävin syy siihen miksi suomensukuisten kieli on edelleen olemassa. Suomensukuisten kieli on jäänyt edelleen reuna alueille ja geneettisesti metsästäjä väestöt jatkavat olemistaan nykyisissä germaani- ja slaavikielisissä väestöissä, nämä ovat joutuneet vaihtamaan puhumansa kielen- kielenvaihto.

Tästä esimerkki. Suomensukuisten vanhimmat N-ryhmän esi-isät, joiden perimää ovat mm. suomensukuiset Rurikit ja Gediminid -Jagellot, ks. linkki: http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/
Suomensukuisten_vaestojen_leviaminen_Uralilta-Eurooppaan_esim._Z-branch.pdf

N- Haplororyhmän yDNA suomensukuisten N1c>N1c1 haploryhmien leviäminen Uralilta- Eurooppaan tarkemmin SNP L729 > L708 ovat myöhempien alaryhmien esi-isiä, kuten nyt mainitaan Ural-Altai-Siperian, Jakutien Skandinavian ja Ugric, Finn- Barnch`, jota tarkentaa linkin alla oleva taulukko Savo-Karjala-Branch: stä. Taulukko on lainaus Molgen sivustolta ja tekstin kirjoittaja on Seppo Liukko

 

Siksi myös N1c> N1c1 suomensukuisten geenejä löytyy edelleen mutatoituneena Espanjasta - Britteinsaarilta jne. On tietenkin myös myöhempiä migraatioita, joista vanhin leviäminen lienee suomensukuisten N1c>N1c1 (L550) Viikinkien leviäminen 900-1000 -luvulla mm. Ranskaan ja Englantiin (Novgorodiin jne.). Suuret siirtolaisvirrat 1600-1900 -luvuilla mm. Pohjois-Amerikan mantereelle on myös levittänyt suomensukuisten N- ryhmää Eurooppaa laajemmalle alueelle [ks. Family Tree tulokset]).

 

Ilmeisesti myös vanhin R1a on myös ollut jääkauden maksimin jälkeen suomensukuisten väestöjä, mikäli niiden lähtökohta on Ukrainan refugi- Siperia (Ural-vuoret). Ukrainan refugissa (LGM- aikana) on Seppo Liukon hypoteesin mukaan muodostunut suomensukuinen kieli.  

Suomensukuisten N-ryhmään (ja em. mahd. mukaan R1- ryhmään) on assimiloitunut ajanlaskun vaihteen molemmin puolin slaaveja, mutta, vasta pääasiassa kansainvaellusten ajan jälkeen, silloin myös suomensukuinen kieli alkoi vaihtua (suom.+ slaavi >) venäjään (jatkuu hiljalleen - edelleen).
Suomensukuinen kieli muuttui Kampakeramiikan laajoilla  alueilla (Itämereltä - Uralille) vasta n. ajanlaskun vaihteen jälkeen slaavin vaikutuksesta mm. venäjäksi, baltiksi tai puolaksi.

Etelästä alkaen N ja myös R- haploryhmien
 genetiikan osuus on vähentynyt, kun ensimmäiset indoeurooppalaiset migraatiot saapuivat (vasta n. 5500- 3000 eaa.) Neoliittisen vallankumouksenaikana Alppien ja Mustanmeren suomensukuisten eteläalueille. Pohjoisalueille indoeurooppalaisia germaaneja ja slaaveja saapui merkittävässä määrin vasta kansainvaellusten aikana n. 375 vuotta ajanlaskun jälkeen. Muuttajat ovat olleet pääasiassa indoeurooppalaisia maanviljelyä levittäneitä väestöjä (genetiikka pääosin; I- ja R1b -ryhmää). Muuttoja on jossakin määrin tapahtunut myös sen jälkeen suomensukuisten alueille, mm. vasarakirveskulttuurin aikana ja uudelleen merkittävässä määrin ajanlaskun jälkeisenä aikana eli Euroopan kansainvaellusten aikana (slaavit - länsigermaanit jne.). 
PS. Suomensukuiset eivät ole olleet ns. kansainvaelluskansoja, vaan pysyivät alueillaan, ainoastaan unkarilaiset ovat poikkeus suomensukuista kieltä puhuvista väestöistä (suomensukuisten jatkuvuusteoriasta tarkemmin tässä tutkimuksessa ja tässä yhteenvedossa vielä alla).

 


3. Suomensukuisten geenit - ja kieli (N-haploryhmä/ su-kieli)


Suomalaisgeenin yDNA - N1C kehityksen 5- vaihetta, 
jääkauden maksimin (LGM) ajasta - nykyaikaan saakka:

Ks. linkki: Haploryhmä yDNA N- ja sen alaryhmien SNP- ns. viralliset muutokset, viimeisin 8.10.2012 ISSOG (PS. muutokset ovat tulleet alla olevan tekstin kirjoittamisen jälkeen- tekstiä korjataan vastaavasti lähiaikoina)


1. vaihe: 
Jääkauden maksimia ennen 35.000- 22,000 eaa. olleen suurriistan metsästäjäväestöjen mieslinjojen yDNA genetiikka oli N- ryhmän haplotyyppiä N ja SNP - M231 (on N- ryhmän vanhin mutaatio)sekä aikajärjestyksessä seuraava N1, jonka tarkennettu SNPs -LLY22g. 
Tähän
 syntyi pitkään jatkuneen jääkauden maksimin aikana Ukrainan - refugissa Euroopan alueen suuriistanmetsästäjien väestöille mutaatio, joka on ns. suomensukuisten yDNA haara N1c + vaaleus. 

Jääkauden vaikutuksesta erityisesti N1c haaraan kehittyi ympäristön huomioon ottavia muutoksiaautosomisissa kromosomeissa. Jääkauden vaativien olosuhteiden vaikutuksesta metsästäjille tapahtui pitkän ajanjakson aikana autosomisten kromosomien muutokset, joiden seurauksena suomensukuisten tuntomerkeiksi muodostuivat vaalea iho, siniset silmät, vaalea hiusväri. 
Tästä suomensukuisten erityistuntomerkeistä on professoritason tutkimuksia esim. prof. Rees ja Frost, joiden tutkimuksiin kuuluvat mm. vaaleuskartat, 
joissa todetaan, että suomalaiset ovat vaaleimpia väestöjä Euroopassa edelleen. 

Vaaleus esiintyy (Ukrainan - refugista levinneenä) edelleen myös alueilla, jossa suomensukuiset olivat alkuperäisväestöjä (N1c1 ja R1a väestöä). Suomensukuisten vaaleus alkuperään kuuluvia ovat nykyisten valtioiden väestöistä (suurin osa) mm. venäläiset, puolalaiset, baltit ja ruotsalaiset.  Suomalaisalkuperästä on myös muita tutkimuksia ks. esim. tämä asiaan liittyvä tutkimusartikkeli (Dr. Kayser, Erasmus University Medical Center in the Netherlands 2008 sekä tarkemmin mm. prof. Rees ja Frost  vaaleuskartoista ja suomensukuisten alkuperästä Euroopassa, tässä tutkimusraportissa - alla).

Tässä jääkauden aikaisissa autosomisten kromosomien muutoksessa syntyi merkittävin ero aasialaisten N - ryhmälle ja kiinalaisten NO - tyypille. 


Ukrainan - refugista itään levinneiden yDNA N- ryhmäläisten Uralin alueen väestöjen mutaatiot ovat eniten muotoa N1a ja N1b, jota viimemainittua löytyy myös  muutama mm. Suomesta nykyisin esim.P43, L665. 

Varsinaista suomensukuisten genetiikkaa ovat yDNA N1c haploryhmästä alkaen väestöt, jotka ovat olleet jo silloin vaaleaihoisia suomensukuisia väestöjä (joiden kieleksi muodostuisuomensukuisten kieli) ja levittäytyneet suuriistanmetsästyksen vuoksi laajalle Euroopan alueelle aluksi Hampurin - Svidryn ja Kundan kulttuureihin, joista Suomusjärven kulttuuri Suomessa on peräisin (PS. ulkonäköön - vaaleuteen vaikuttavat autosomiset kromosomit). 
Ukrainasta Aasiaan päin levinneiden yDNA - N1c haploryhmän monen suomensukuista kieltä puhuneiden väestöjen genetiikka on nykyisin erilaista Uralin takana. Sinne on noussut myös alkuperältään itäisten maiden väestöjä (uutta väestöä on noussut Kiinasta ja Koreasta ko. alueille, mutta ne ovat olleet NO- ryhmää (N*), mutta ne poikkeavat autosomisten kromosomien osalta huomattavasti Euroopan vaaleista suomensukuisten kromosomeista. Kuitenkin pitkälle Aasian puolelle ko. N- ryhmän väestöt puhuvat edelleen suomensukuisia kieliä  (fakta).

2.vaihe:  
Suomensukuisten N1c haploryhmä on mutatoitunut N- ryhmästä n. 22 - 17.000 eaa. aikana, se on merkitty tarkemmin Tat C, P105 alaryhmänä. Nämä väestöt ovat muodostuneet jääkauden maksimin Ukrainan refugissa (kuten myös R1a, joka olivat myös Ukrainan - refugin aikana ottaneet prestiisiväestön kielen silloisen suurriistanmetsästäjien lingua- franca kielen eli suomensukusten kielen). 

Ukrainan -refugin eli jääkauden maksimin
 jälkeen sama pääasiassa N- ryhmän-  N1c - väestöharjoitti edelleen suurriistanmetsästystä, suurriistan sukupuuttoon kuolemiseen saakka n. 10.000 vuotta  ennen ajanlaskua. 
Suurriistanmetsätys 
oli vielä silloin suurten ryhmien ja laajojen alueiden metsästyskulttuuria, se oli prestiisi elinkeino muihin verrattuna, sen kieli suomensukuisten kieli säilyi, jopa neoliittiseen vallankumoukseen saakka Alppien pohjoispuolisilla alueilla.

 

3.vaihe: 
Suomensukuisten haploryhmään syntyi mutaatio n. 10.000  - 6000 eaa. (12.000-8000 BC) mennessä, tämä N- haploryhmä on sen jälkeen ollut N1c1 
(myös ohessa R1a, joka oli Ukrainan refugista N-ryhmän lisäksi, mutta kaikki N1c ja R1a - haploryhmien väestöt puhuivat em. syystä suomensukuisia kieliä).Suurriistan metsästyksen loputtua n. 10.000 eaa. (mm. mammutin sukupuuttoon kuolemisen takia, jääkauden jälkeisen Tundra- alueen aroheinä loppui ja Alppien pohjoispuolisten alueiden metsittyminen alkoi jne.), suomensukuiset väestöt jäivät laajalle alueelle Eurooppaa ja eriytyivät pienemmiksi alueikseen, koska suuriistanmetsästyksen tyyppistä laajan alueenmetsästystä ei enää harjoitettu.  
Metsästäjien suomensukuinen kieli säilyi edelleen
, sillä muita väestöjä ei vielä tullut Alppien pohjoispuolelle, lukuun ottamatta Iberin -refugista > Magdalen- kulttuuriin ja sieltä Hampurin kulttuurin nousseita, nykyisin saamelaisiksi kutsuttuja peuran/poron- metsästysväestöjä, jotka Hampurin - kulttuurin suomensukuisella alueella vaihtoivat puhumansa kielen nykyiseen baskilaiskielen > suomalaiskieliin, joka nyt tunnetaan saamenkielenä (joka on siis suomalaiskieliä n. 10-12.000 eaa. ajalta). (Pohjois-) Saamelaiset jatkoivat Norjan jäätöntä rannikkoa pitkin Komsaan.

 

4 vaihe: 
Suomensukuisten metsästäjäväestöjen alueelle 
tuli
Neoliittisen vallankumouksen aikana 5500- 3000 eaa. aikana uutta maanviljelyväestöä, jotka toivat samalla uuden kielen indoeurooppalaisen kielen, jonka vanhin muoto Euroopassa on suomen ja ie- kielistä muodostunut esigermaanin kieli. Kun maanviljely oli nyt prestiisielinkeino metsästykseen verrattuna, ko. metsästäjät vaihtoivat elinkeinoaan maanviljelyyn ja eteläisillä Keski-Euroopan alueilla myös kieli vaihtui indoeurooppalaiseksi lingua- franca kieleksi (esigermaani). Geneettisesti suomensukuinen väestö sai uutta hedelmällisen puolikuun alueelta uusia haploryhmiä erityisesti I ja R1b- ryhmää (maks. 25-35% osuudelta), jotka assimiloituivat suomensukuisiin väestöihin.Autosomisten kromosomien vuoksi Euroopan väestön vanhin osa jäi vaaleaihoisemmaksi, mutta silloin n. 4000 - 2000 eaa. aikana (mm. Venäjän, Puolan Baltian sekä Suomen ja Ruotsin alueilla). 
Vasarakirveskulttuurien - ns. ensimmäisten kansainvaellusten välisenä aikana n. 3200 eaa. - 2200 jaa. aikana tapahtui alkuperäiselle N1c - N1c1 ryhmän  suomensukuiselle väestölle uudelleen mutaatio.

 

5 vaihe: 
Edellä esitetty geneettinen (myös arkeologisten kulttuurien ja suomensukuisten kielien) jatkumo, sen 4-vaihetta osaltaan osoittavat, että N1c ryhmä jääkauden maksimista alkaen on ollut suomensukuisten väestöjen genetiikkaa.

Toisen suuren migraation ja kansainvaelluksen aikana n. 300- luvulla tapahtui seuraava SNPs-muutos (FT), sillä N1c1 haploryhmästä (M178) voidaan nykyisin erottaa uudemmat mutaatiot / muutokset SPNs;  P21 > N1c1a ja P67 > N1c1b sekä P119 > N1c1c sekä > N1c1d1, joiden joukosta löytyvät suomensukusten alkuperästä lähtöisin olevat mutaatiot; mm. Novgorodin - Venäjän ja Liettua -  Puola  hallitsijoiden sukujuuret. Puola- Liettua personaaliunionin ja valtioliittoon ovat kuuluneet pääosin myös Valko-Venäjä ja Ukraina. 

 

Suomensukuisten alueiden olemassaolo ja merkitys suomalaisten esihistoriaan. Miten mm. geenitutkimus voisi osaltaan todentaa suomensukuisten laajan alueen olemassaolon? 

 

Suomensukuisten väestöjen olemassaolosta jo ennen vasarakirveskulttuurien tuloa n. 3200-2000 eaa. Suomessa, Baltiassa, Preussi-Puolan- Saksan alueilla sekä Venäjällä ja Skandinaviassa, on olemassa selvää arkeologista, kielitieteellistä ja väestöliikkeisiin perustuvaa tutkittua tietoa. Tämä suomalaisten esihistorian kannalta merkittävä asia tulee selkeästi esiin myös laajassa Liukko- nimitutkimuksessa.  Liukko nimi näyttää tutkimuksen lähdetietojen perusteella siirtyneen Weiksel (nyk. Wislajoki- Gdansk) esigermaanialueelta Baltian kautta Suomeen (ja Ruotsiin). Tämä nimisiirtymä osaltaan osoittaa suomensukuisten väestöjen asuneen em. laajalla alueella. Nyt näiden karttatietojen, kielitieteen paikannimistömetodien ja arkeologiaan perustuviin tietoihin voidaan lisätä uusin geenitutkimustieto, joka vahvistaa,  että suomensukuisten N1c1 -haploryhmään ja suomensukuiseen kieleen perustuva väestö on asuttanut laajalti myös ns. Etelä Baltian alueita nykyisen Puolan-Saksan-Valko-Venäjän, Ukrainan ja Skandinavian alueita. Alkuperäisväestön geeniperimä (N-ryhmä)on nähtävissä ko. alueilla vaikka alueen kantaväestöjen puhuma suomensukuisten kieli olisi vaihtunut baltiksi, venäjäksi tai ruotsiksi. Tämä kielenvaihto on tapahtunut kansainvaellusten (400- 800-lukujen) jälkeen mm. baltinkieleen ja nuorempaan pohjoisgermaaniin n. 1000-1200 jaa. aikana. Tästä seikasta tarkemmin Liukko- nimitutkimuksen esihistoria osan perusteissa, joka selvittää miten suomensukuisten väestöjen matka esihistoriasta nykypäivään on tapahtunut. Tästä merkittävä geneettinen  näyttö on suomalaisen lääkäri Juhani Wäyrysen Family Tree yDNA- tiedoista rakentama fylogeneettinen puu, jossa edellä mainittu suomensukuisten (N1c > N1c1) laaja pohja näkyy edelleen nykyisissä Eurooppalaisten N-ryhmän väestöjen esi-isien linjana (alla).

Suomensukuisten väestöjen N1c1 sukupuu: Juhani Wäyrynen, lääketieteen asiantuntijana  on laatinut FTDNA- geenitutkimuksien perusteella suomensukuisten väestöjen N1*- ryhmän -sukupuumallin (30.11.2012), joka osoittaa kehäkuvan (polar-Palisto) avulla ymmärrettävästi nykyisissä väestöissä olevat vanhat isä-linjat ja miten geenimutaatiot tapahtuvat sukupuussa myötävirtaan, keskeltä vanhin N1 klo 3 kohdalta sisäkehältä ulospäin  ja siitä myötäpäivään jatkuvat nuoremmat mutaatiot, alkaen N1*>N1c > N1c1> ja myös viimeisimmät tiedot SNP- mittauksista. Geneettinen jatkuvuus alkaa (N1) keskeltä napa/polar- kohdasta, jonka jälkeen kehällä on merkitty suomensukuiset väestöt kirjaintunnuksin. Tästä kehäkuvasta on nähtävissä mutaatioiden haarautumien, joka on tapahtunut sisäkehältä myötävirtaan ikäjärjestyksessä myös ulkokehälle; karjalaiset (K), savolaiset (S), uralilaiset (U), ugrilaiset (Ug), hämäläiset (T), sekä edelleen Finns (F) - itämerensuomalaisten yDNA  N-ryhmät mm. FinnRurik - ryhmä (FR), pre-south-balt (PSB), sout-balt (SB) ja nuorimpina mm. FinnGedimins-Jagellot-ryhmät (SBG), tästä: http://koti.mbnet.fi/juhani39/Tree1b.pdf . Tässäkin on huomattava se, että vaikka yDNA- testaus olisi tehty nykyiselle väestölle - ruotsalaiselle, venäläiselle tai southbaltic -väestölle ja tulos on N-ryhmää, niin  sukupuusta on nähtävissä suomensukuisten N- ryhmän jatkuvuus. Eli N-ryhmän nykyväestöt ovat alkuperältään suomensukuisia väestöjä polarkaavion mukaisesti - alusta alkaen tuhansien vuosien takaa.  Tämä sukupuumalli täydentää ja selventää hyvin allekirjoittaneen laatimaa N- haplorymä - ja SNP- tuloksien (FTDNA) pohjalta rakennettua hypoteesia suomensukuisten väestöjen geneettisestä jatkuvuusteoriasta (kirj. Seppo Liukko 9.8.2012, linkki).  Ks. myös laajempi artikkeli Suomalaisten- ja suomensukuisten yDNA haploryhmän  N1c1 perimä ja tähän tulleet mutaatiot mm. L550 sekä perusteina arkeologiset kulttuurit, metsästäjäväestöjen puhuma kieli; argumentit 38siv.kirj. Seppo Liukko 25.5.2012.


Liukko nimitutkimuksen taustaa suomensukuisten väestöjen asuttamat alueet kampakeramiikan ajoilta - nykypäivään:

 

Mainittakoon, että Suomensukuisten alueiden Novgorodin hallitsijana ollut suomensukuinen (N1c1)Rurikin - suku vuodesta 820, sekä sen jälkeen Rurikit ovat 1600- luvun alkuun saakka olleet myös Kiovan- ja Moskovan- Venäjän hallitsijasuku ennen Romanoveja (ks. todelliset y DNA- tutkimukset v. 2006 Rurikin -suku ja lähimmät serkut - tutkijana Dr. A. Bajor- Puola sekä asiasta mm. Nestorin - kronikka siitä, ketkä perustivat Novgorodin ja miksi, asiasta tarkemmin tämän tutkimuksen sivuilla)

S
uomensukuisten baltialaisten Liettuan hallitsijoina ovat 1200- luvun alusta - alkaen ovat olleet ns.Gediminid- suku (N1c1), joista mainittakoon  pakanallisen ajan Mindaugas, Gediminid ja Vytautas. Joista jatkuvat myöhemmät Liettua - Puola personaaliunionin ja valtioliiton liettualaisen Jogaila -suku, mm. Jagellot, joiden suomalaisille tunnetuin henkilö lienee Turun- linnassa 1500- luvun lopulla vaikuttanut suurruhtinatar -ja myöhemmin  kuningatar Katariina Jagellonica.

 

Jagellot liittyvät Suomen historiaan. Liettuan hallitsijasuvusta Gediminid - Jogailasta tuli Puolan- Liettuan personaliunionin päämies 1386. Sen jälkeen Jogailan -suku hallitsi valtioliittoa pitkään. Alla kuva Suomen suurruhtinaan Juhana III:n aviopuolisona tunnettu Katarina Jagellonica vaikutti myös Turun linnassa, kuva on vuosilta 1570- 80, oik. Katarinan isoisien /äitien patsas Stezinin -linnan edustalta, Anna Jagiellonka ja Boguslaw 1491. (kuvat 2012 Seppo Liukko). 

 

                                                                                                        


Nykyisin suurimmat N1c1 ryhmän Euroopan suurimmat esiintymistiheydet ovat jäljellä Suomessa (60%) ja Baltiassa (40%) kaikista ko. alueen väestöistä (Virossa n. 35%).    
Nämä
 myöhempien aikojen mutaatiot / SNPs- (locus)  muutokset - ovat tapahtuneet suomensukuisille N1c1 väestöille, jotka ovat aikaisemmin olleet laajalla alueella Euroopassa Alppien pohjoispuolella. 
Se että suomensukuisten alueille "päälle"  muodostettiin myöhemmin "uusia" valtioita, kuten nykyiset Venäjä, Liettua - Puola tai Ruotsi, ei tee sitä, että näiden  alueiden alkuperäinen N1c1 haploryhmän väestö olisi jotenkin vaihtunut. Väestön N1c1 pohja jatkuu edelleen ja pienet mutaatio muutokset viimeisen 1000 - vuoden aikana SNPs eli  N1c1 > + siihen tulleet mutaatiot (L550, L1025 jne..) ei anna perustetta sille, että ko. väestö olisi ollut alunperin ruotsalaisia, venäläistä, liettualaisia tai puolalaisia, koska sellaisia valtioita ei edes ollut olemassa. 
Kun ko. y- mutaatiot N1c1 - väestölle olivat tapahtuneet  viimeisten 50/60 - 80 sukupolven aikana (miessukupolvet km. 30 vuotta), niin mutaatiot ovat tapahtuneet viimeisten n1700 - 2500 vuoden aikana nimenomaan suomensukuiselle väestölle, koska venäläisiä, ruotsalaisia tai liettualaisia ei vielä silloin ns. valtiollisessa mielessä ole ollutkaan [oli vain ko. suomensukuinen väestöpohja]. Myös Rurikien ja Jagellojen  suomensukuiset (proto-) esi- isät ovat syntyneet suomensukuisten alueilla Suomessa, Baltiassa, Ruotsissa, Venäjällä tai Puolassa (viimeistään n. 300 AD, mutaatioiden rate - laskelmat Family Tree) ja olleet olemassa ennen Liettua- Puolan tai Venäjän tai Ruotsin- valtioita


5 vaiheessa on edelleen huomattava, että em. valtioiden väestöjen ainakin N1c > N1c1 - haploryhmien suomensukuisille väestöille tapahtuneet mutaatiot (SNPs) ovat kuitenkin edelleen alkuperäisesti suomensukuiselle väestöille tapahtuneita muutoksia, N1c1 > N1c1a- N1c1d. 
Eli nämä N1c1 haploryhmien ihmiset ovat genetiikaltaan niitä kivikauden alkuperäisiä suomensukuisia (-kielisiä) väestöjä, joiden suorista (yDNA) jälkeläisistä 800- 1100 - luvuilta alkaen ovat lähtöisin myösRurikit ja Gediminid- Jagellot (tarkemmin vielä tämän tutkimuksen sivuilla sekä alla ko. Rurik ja Gediminid- kohdassa). 
  

 

Tämän suomensukuisten väestöjen geneettisen jatkumon, N- ryhmän alusta alkaen, viimeisimpiin N1c1d1a-ryhmiin saakka, voi todeta lyhyestä yhteenvedosta, joka seuraa suomensukuisten N- rymän STR ja SNP- mutaatioita aina jääkauden maksimista alkaen nykyihmisistä (eri maissa) todettuihin geenituloksiin saakka. Linkki suomensukuisten geneettinen jatkumo, kirj. Seppo Liukko 9.8.2012,

 

Suomalaiset ovat pääosin (n. 60%) kivikauden aikaisen ja Euroopan laajan alueen suurriistanmetsästäjien yDNA suomensukuisia N1c > N1c1 väestöjen perimää. Suomensukuiset ovat nimenomaan alkuperäisiä N1c1- haploryhmän ja suomensukuisten autosomisten kromosomien vaaleaihoisia väestöjä, joiden perimää ovat esim. Ruotsin alueen alkuperäväestöönkuuluvat N1c1 - haploryhmän ihmiset. Näiden jälkeläisiä ovat mm. Varjaagien N1c1 -haploryhmään kuuluneiden ryhmien väestöt, ja siten myös mm. Rurikin - sukulaisuus pohjautuu suomensukuisiin N- ryhmän väestöihin
Mutta on myös mahdollista, että Rurik on voinut olla suoraan sen aikaisten suomensukuisten jälkeläinen Baltian tai Suomen alueelta (koska suomensukuisten laajalla - alueella mm. Novgorodin ja Itämeren- Uralin välisen alueen silloisen enemmistöväestöjen suomensukuisten kieli ja itämerensuomi oli ko. kaupparyhmien tarpeellista hallita).
  

 

Joissakin muinainen suomi tai Genetiikka- ja Rurik- dynastian keskustelupalstoilla on esitetty kysymys; 
Miten voidaan tietää tuhannen- tai 5000 - tuhatta vuotta sitten asuneiden ihmisten DNA?

Vastaus: Kyseisen ajan 3000 eaa. tai 1000 jaa. aikaisista ihmisten luulöydöistä voidaan tutkia esim. yDNA- haploryhmä (haplotyyppi). 
Tässä alla on viimeisin tutkimustulos Nature News-artikkelissa DNA 2012 (Skoglund et.al. Ruotsi), joka muuten on 3000 eaa. aikaisten metsästäjien (suomensukuisten) DNA - vertailututkimus ko. Skandinavian alueelle ensimmäisten joukossa saapuneiden (vasarakirveskulttuurin) maanviljelysväestöjen  Etelä- Eurooppalaiseen edustajaan. 

Samoin Rurik-suvun tutkimukset, joiden jälkeläiset tunnetaan, on tutkittavissa esim. yDN- isälinja. Rurikin suvun on todettu 2007* olevan  alkujaan suomensukuisten väestöjen N1c1 - haploryhmää ja siihen tullutta mutaatiota L550+ (tark. L1025-) , joka on sen vuoksi suomensukuisten ennen Viikinkejä olevaa isälinjaa esimerkiksi Varangian, Proto Rurik- ryhmälle (*Dr. Anrzej Bajor, Puola).

 

 

Suomensukuiset metsästäjä- keräilijäväestöt ovat todella olleet Skandinaviassa silloin kun ensimmäiset maanviljelijäväestöt ovat saapuneet Ruotsin alueelle. 
Siitä on nyt 2012 uutta ja virallista geenitutkimusnäyttöä.

 

Alla oleva geenitutkimus on samalta ajalta kuin, esim. Suomessa n. 5000 vuotta vanhat kampakeraamiset löydöt n. 5000 vuotta
Ruotsin 5000 vuotta vanhat geenilöydöt / tutkimus, lähde NNews; 
http://www.nature.com/news/ancient-swedish-farmer-came-from-the-mediterranean-1.10541  osoittaa todeksi sen, jota olen tässä tutkimuksessa erilaisin tieteellisin argumentein todistanut että, Ruotsin, Baltian ja Venäjän alkuperäasukkaat ovat suomensukuisia väestöjä. Tämä tutkimus osaltaan osoittaa laajemminkin Ruotsin ja Gotlannin-saarenalkuperäisen asukkaiden eli metsästäjäväestöjen olevan suomensukuista N- haploryhmän genetiikkaa. 
Tässä yliopistojen tekemän tutkimuksen tuotteessa tutkittiin Ruotsin Gotlannissa 3000 eaa. olleiden metsästäjien genetiikkaa. Tutkimuksessa todettiin näiden (3) tutkitun genetiikan olevan lähimpänä nykyisten suomalaisten genetiikkaa (kivikauden metsästäjäsuomensukuiset evät ole minnekään hävinneet, se jatkuu mm. N1c1 mutaatioissa edelleen, myös Ruotsissa). Siis jo ennen Rurikeja n. 4000 vuotta aikaisemmin Ruotsissa on ollut suomensukuisten metsästäjien N1c1 genetiikkaa.Siksi on täysin oikein tehdä hypoteesi, että myös näiden jälkeläiset (N1c1+mutaatiot) mm. Ruotsissa ovat suomensukuisten jälkeläisiä (mot.). 


Kuva Novgorod (Wikipedia), on suomensukuisten alueelle perustettu kauupunki Staraja Ladogan jälkeen ollut alunperin  suomensukuisten kaupunki.
Tälle alueelle slaavit saapuivat ens. kerran n. 500-luvulla (AD).  Finnic varjagi päällikkösuku (nykytiedon mukaan yDNA genetiikka on N1c1- L550), valitiin suomensukuisten ja slaavien yhteiseksi ruhtinaaksi, joka hallitsi Novgorodin jälkeen pääkaupunkeja mm. Kiovaa ja Moskovaa aina 1600-luvulle saakka
(Novgorod sijaitsee Olhava- eli Velho - joen rannalla). 



 

Jos vaikka oletetaan, että Rurik olisi ollut Ruotsin Roslagenin alueelta mukaan tullut Varjagipäällikköniin hän nyt tutkimusten mukaan, on nimenomaan N1c1 genetiikalla varustettuna, - suomensukuinen tai suomensukuisten jälkeläinen (joko Finnic-Itameren alueen suomensukuisia tai suomesta) . Niin on myös vaikka ko. N1c1 -ryhmään olisi tullut myöhemmin jokin - seuraava - mutaatio. Silloinkin tämän N1c1+ SNP- alaryhmän ihminen, tässä tapauksessa, Rurik on tietenkin häntä aikaisemman väestön jälkeläinen, sillä mutaatio voi tulla vain jo silloin olemassa olleelle N1c1 väestölle (tällainen mutaatio on  esim. Rurik suvun L550+-, L1025- ja siitä seuraava- myöhempi mutaatio Gedimidas SNP; L550+ L1025+)joka lasketaan tapahtuneen n.1000 eaa. - 500 jaa. välisenä aikana, siksi  esi- isänä ei voi olla mitenkään nykyiset baltian -, venäjän- tai ruotsinkieliset väestöt, koska sellaisia väestöjä ei silloin n. 1500- 2500 vuotta sitten ollut vielä edes olemassakaan - lue tämä tutkimusraportti ja sen argumentit 

Lue viimeisimpiä tutkimustuloksia, artikkeli > Tästä viimeisin yhteenveto 9.siv. artikkeli suomensukuisten väestöjen geneettisestä matkasta Eurooppaan


Rurikin esi-isänä voivat olla vain alueen alkuperäiset suomensukuiset väestöt (isälinja N1c > N1c1 jne..). 

Luettelo tämänhetkisistä ( 20.10.2012) N-ryhmän suomensukuisten Varjagien ja Proto- /Pre - Rurik sekä Rurik- cousins- henkilöistä ja mistä nykyisistä valtioista nämä ovat kotoisin N1c1 SNP L550+ ja L1025- (ajantasainen linkki Semargl kartta sabclades N1c1 L550 tutkimustuloksia n. 38 henkilöä).

 

On täysin virheellinen hypoteesi keksiä, että esim. N1c1d1 (Huom. ISSOGG nykyinen  määritelmä on N1c1a1a1) olisi jotakin muuta kuin suomensukuisten isälinjan jatkumoa eli perimää. Jos asiaa perustellaan nykyajasta taaksepäin saadaan tietenkin virheellinen tulos- (virhe syntyy tarkastelussa, jossa nykyihmisten genetiikkaa tutkitaan nykyajasta taaksepäin. Näin tapahtuu, jos ei tunne väestöliikkeitä). 
Todellisuudessa  geenitutkimus osoittaa jokin mutaation alaryhmän SNP:n arvot ovat  (esim. Proto Finnish N1c1, josta Varjagit - Rurik ja Rurik Cousins  N1c1 SNP+ L550- ja L1025- tai Gedimidas - Jogaila/Jagello N1c1 SNP L550+, L551+, L149.2+ ja L1025+)  tapahtuneen juuri tälle suomensukuisten N1c1 -ryhmälle (ks. taulukko Rurik- Dynasty tutkimustulokset Family Tree DNA:n mukaan, nykyisin ko. ryhmään kuuluvia henkilöitä). 

Jotkut kielitieteen tutkijat tulkitsevat
 nykyajasta taaksepäin tutkimuksillaan, ettei tämä muutos olisikaan tapahtunut alkuperäiselle N1c1 haploryhmän suomensukuiselle väestölle
Kuitenkin on varmaa, että ko. mutaatio on tapahtunut juuri em. N1c1 suomensukuisille esi- isille
olivatpa ne silloin nykyisten valtioiden Venäjän, Ruotsin tai Baltian alueilta peräisin. Tämän erikoisen ja epätieteellisen johtopäätelmän mukaan sellainen väestö ei voisi sitten ollakaan enää alkuperältään suomensukuisia väestöjä. 
Sellainen
  hypoteesi ei ole kestävä tieteellisesti, joka ei ota huomioon väestöliikkeiden oikeaa asetelmaa esim. 10.000- 20.000 vuotta ennen ajanlasku. Jos huomioidaan vain nykytilanne, joka ei ole ns. alkutilanne, saadaan sellaisia tuloksia esim. haploryhmien siirtymäreiteistä, että ikäänkuin nuoremmat esim. indoeurooppalaiset I- ryhmän (ja R1b) maanviljelijäväestöt olisivat olleet Euroopassa jo jääkauden aikana. 
Sehän ei ole totta. Ne ovat saapuneet, kuten myös näiden maanviljelijöiden indoeuroppalaiset kielet,  Eurooppaan Alppien pohjoispuolisille alueille, vasta Neoliitttisen vallankumouksen aikana ja sen jälkeen (n. 5500-3000 eaa.). 
Siksi virheellisen väestöryhmäliikkeiden ja niiden väärän ajoituksen 
tai arvioinnin loukkuun joutuvat merkittävän usein juuri kielitieteen rekonstruoinnin perusteilla virheellistä ajoitusta tekevät kielitieteen edustajat. Virhe kertautuu jos tällainen tutkija määrittelee samoilla perusteilla genetiikkaa. Virhe syntyy, jos asianomainen ei tunne riittävästi esim. arkeologisten kulttuurien määrittelemää ja kronologista tapahtumaketjua kivikaudesta nykyaikaan. 
Kun näitä väitteitä edelleen kuuluu niin, aika hataralla pohjalla on silloin johtopäätösten perustelu (eli eksaktitieteiden perusteet arkeologia -genetiikka on tunnettava riittävän hyvin, ks. mitä Päiviö Tommila mainitsi kielitieteen harjoittajille - poikkitieteellisyys on välttämätöntä tunnistaaksemme väestöjen esihistoriaa). 

Mikäli em. SNP- mutaatio on tapahtunut pronssi- rautakauden - esim. 2000 eaa. - 500 jaa. aikana, se ei poista sitä tosiasiaa, että alkuperäisen N- ryhmän mm. N1c ovat olleet, nykyisen perushaploryhmän N1c1 kanssa suomensukuisten esi- isien haploryhmää. Joka tietenkin jatkuu myös uusissa (myöhemmissä) yDNA isälinjoissa edelleen.

On erikoista nyt saataisiin aivan tällainen SNP- mutaation muutos aivan uudeksi haploryhmä isälinjaksi (tämä sillä virheellisellä tarkoituksella, että myöhempi muutos esim. N1c1 Varangian - Rurikids ryhmä ei enää olisikaan suomensukuisten alkuperää)? 
Tällainen virheellinen päätelmä on 
nuoremmilla kielentutkijoilla tai ehkä vain muutamalla - tutkijalla (esim. JH). Ilmeisesti tällainen erikoinen johtopäätelmä syntyy, kun hän päättelee genetiikan toimivan liian yksinkertaisesti, kuten yleensä kielitieteen trad. rekonstruointi- metodissajossa tutkitaan sanoja nykyajasta taaksepäin (mm. tapahtuman ajoitus ei onnistu*) tai sitten suoraan kielitieteen metodien perusteella. Sellainen menettelytapa ei johda oikeaan tulokseen myöskään genetiikassa. 

Oikeanlaista geenitutkimusta osoittaa mm. Uppsalan et. al. yliopistojen geenitutkimus, jossa metsästäjien ja maanviljelijöiden geenejä on tutkittu ko. ajankohdassa, eikä arvioitu nykyajasta taaksepäin tiedoilla (monet nykyajassa oikealta näyttävät asiat mm. puhuttu kieli ei todista välttämättä etnisestä alkuperästä, koska on tapahtunut monia kielenvaihtumisia mm. Euroopan alueella). Tässä esimerkki tutkimuksessa olevat lausumat perustuvat 3000 eaa. aikana eläneiden ihmisten geenitutkimukseen. Se on silloin faktatietoa, ilman rekonstruoinnin mahdollisia virheitä (jota esiintyy edelleen joidenkin suomalais- ugrilaisen kielentutkimuksen rekonstruointi metodien perusteella. Koska mm. rekonstruointi ei valitettavasti tunnista ko. alueen asukkaille tapahtuneita kielenvaihtoja- ks. tarkemmin tämän tutkimuksen sivuilta). 

Tässä esimerkki geenitutkimuksessa erityisesti mainitaan nykyisten suomalaisten ja silloisen metsästäjäväestön geenien samankaltaisuudesta Ruotsissa n. 3000 eaa. ks. Nature News- lähteestä - suora linkki.

 

 

Geenitutkimuksen metodi kronologisessa järjestyksessä on tieteellisesti pätevä:

Jotkut tutkijat lähtevät geeni - ja kielikysymyksissä nykyajasta taaksepäin,
 eivätkä ymmärrä miksi asiat ovat toisin. Tutkimuksen tekijän on kuljettava kronologisesti ajassa eteenpäin, ymmärtääkseen mitä on tapahtunut ja sitten vasta verrattava väitteitä nykyajan mittaustuloksiin.

Tähän kysymykseen oikean vastauksen antaa uusin geenitutkimus, joka on tehty ko. metsästäjien aikakauden väestöjen perusteella. Maanviljelijöiden - eli vasarakirveskulttuurin I-ryhmää, ei Ruotsissa vielä silloin ollut paljoakaan [tämä migraatio oli vasta alkamassa kuten myös samanaikaisesti Baltiassa ja Suomessa- ks. tarkemmin Liukko nimitutkimuksen selvitykset ]- maanviljelijät olivat vasta assimiloitumassa alkuperäisiin metsästäjä väestöihin. Tämän ajan todellinen geenitutkimus on tehty Ruotsissa. Tämä tutkimus osaltaan osoittaa oikeat väestöliikkeet, joita olen perännyt esim. kielitieteen rekonstruointi metodiin. Joka ei esim. Ruotsin alueen kielitieteen arviossa ota huomioon alkuperäisväestön kielenvaihtoa nykyaikaan mennessä. Faktaa on kuitenkin genetiikan tiedot, silloin mm. tässä ruotsalaisessa tutkimuksessa  todelliset metsästäjien (N-ryhmän) - ja uudempien maanviljelijöiden (I-ryhmän) väestöliikkeet tulevat selkeästi esille.  Silloin huomataan, että N- ryhmän metsästäjäsuomalaiset olivat alkuperäisväestönä "vastaanottamassa " indoeurooppalaisia maanviljelijöitä tässä tutkitussa tapauksessa Ruotsiin:

 

FAKTAA:  Ruotsin- Tanskan yliopistojen tutkimus (Nature news 27.4.2012 alla) osaltaan osoittaa eli mikäli tutkitaan todellisen ko. kivikauden ajan ihmisten genetiikkaa, päästään totuuden- mukaisiin vastauksiin tai ainakin joitakin kielitieteen väitteitä tulisi tarkistaa arkeologisten kulttuurien ja edellä mainittujen  geenitutkimuksen perusteella (SL)

Myös  mm. kielen historian ja - esihistorian tutkimukseen olisi todella merkittävää saada ns. kronologinen malli
, koska mm. traditionaalisen (suomen-) kielentutkimuksen rekonstruointi metodi(nykyajasta taaksepäin etenevä malli-ei esim. tunnista aikaisemmin  esim. esihistoriassa väestölle tapahtunutta kielenvaihtoa ( tai sen perusteella tehty hypoteesi-  nykyisestä väestöpohjasta luotu malli, koska alueelle tulleiden uusien väestöjen tuoma genetiikkaa on otettava huomioon). 

Rekonstruointi nykyajasta taaksepäin ei ole tieteellisesti pätevä näissä tapauksissa, tutkimusmetodi ei toimi tällaisessa kielitieteen, eikä sen perusteella voi johtaa mielipiteitä genetiikasta - tai alkuperäväestöjen puhumasta kielestä.  Kielitieteen edustajan (JH) virheellinen väite, että vain kielitiede pystyy määrittelemään mitä kieltä esim. kivikauden väestöt ovat milloinkin puhuneet, on täysin virheellinen tieto. Tässä tutkimuksessa on mainittu mm. prof. Grunthalin yleisperiaate että kielitiede ei pysty tietämään mitä kieltä on puhuttu, jos aikaa on kulunut n. 6000 vuotta, koska kielitieteellä yksistään ei ole mitään konkreettista tietoa väestöstä (eikä kielitieteen rekonstruktio metodi sisällä ns. ollenkaan eksaktia ajoituskomponenttia), syntyy erikoinen ongelma. Kielitiede ei tunne esim. milloin jokin väestö on asuttanut tiettyä aluetta. Silloin arkeologia on konkreettisempi tieto väestön kulttuurista (esim. vain kivikirves jossakin kulttuurikerroksessa) tai genetiikkka (esim. yDNA- tutkimus), jotka voivat määritellä väestön ja ajoittaa sen, mitä milloin mitäkin on tapahtunut, näiden tieteiden avulla on lopultakin mahdollista tarkemmin määrittää esim. kivikaudella puhuttuja kieliä.  Siksi myös arvioida todellisen puhutun kielen paremmin kuin kielitiede, jolla ei ole edes sitä kivikirvestä (maininta JH). 

Kielitiede ei ole  eksakti tiede kivikauden kielien määrittelyssä tai esim. ole auktoriteetti N-ryhmän metsästäjien siirtymäreittien ajoituksessa tai - alueiden paikantamisessa

Kun kielitieteellä ei ole konkretiaa (ei edes sitä kivikirvestä, joka paljastaa ajoituksen) sellaista ei ole kielitieteessä, tällainen em. (JH) väitteen mukainen ajoitusvirheellinen kielitiede on vain metodiensa varassa, varsinkin jos nykyajasta taaksepäin tutkiva metodi ei toimi esim. kielenvaihtotapauksissa kielitiede on silloin "metsässä", verrattuna eksaktieteisiin; mm. arkeologiaan ja geenitutkimukseen. 

Myös geenitutkimuksen tulkinta on toimiva vain, jos edetään koronologisesti eli tunnetaan alkuperäväestöt (kivikauden metsästäjien genetiikka tai arkeologiset kulttuurit), silloin on mahdollista tunnistaa myös mistä N1c - suomalainen haploryhmä on peräisin ja miten mutaatiot ovat sitten myöhemmin siihen vaikuttaneet (ks. esim. N1c >N1c1> N1c1:n myöhemmät a-d SNPs variaatiot). 
 
Eihän alkuperäiseen suomensukuisten genetiikkaan, N1c >N1c1:n tulleet muutokset voi olla vanhempia, kuin nämä se johon (N1c1) muutos on tullut. Ks. perusasiat; evoluutio - kehitys. Siksi Family Tree - puun latvaan esim. N1c1d1 ei voi tulla muutoksia, jonka perusteet  eivät olisi olleet jo aikaisemmin olemassa.  N1c1 + SNP mutaatiot. 

Siksi geenitutkimuksien tuloksissa mainitaan Proto- Varangians tai Proto- Rurikids, eli mitkä N1c1 väestöt ovat olleet olleet olemassa ennen ko. tapahtumaa (proto tarkoittaa alkuperäis-; merkitsee aikaisemmassa ajassa tai aikajärjestyksessä olevaa asiaa). 

Varjagien tai Rurikien tai Gediminid- hallitsijoilla on ollut suomensukuiset geenit, jotka ovat nimenomaan N1c1- haploryhmää. 
Näissä suomensukuisten (+kielisten) väestöjen N1c1 -haploryhmään myöhemmin tapahtuneet mutaatiot ensin  ovat alkuperältään suomensukuisten genetiikkaa. 
Myös Varangian N1c1 väestöt ovat olleet suomensukuisia alkuperältään. Toiseksi tähän pohjaan on tullut uusia mutaatioita (eli N1c1+SNPs). Esimerkiksi Rurikien esi-isät ovat siis Varangian (Varjagien)  suomensukuisten N1c1-ryhmää. Mutaatiot ovat tapahtuneet kuitenkin aikajärjestyksessä, näihin tulleet muutokset pohjautuvat edelleen suomensukuisten N1c>N1c1- haploryhmän perimään. (PS. evoluutio etenee kronologisesti). 
Siksi on varsin erikoista väittää (JH), että esim. Rurikin perimä olisi ruotsalaisten geenejä (Ruotsissa on n. 7% väestöstä N1c1 väestöä, jotka ovat tutkimusten mukaan suomensukuisten väestöjen alkuperää).  

Eihän tällaista mutaatiota voi määritellä sitä aikaa huomattavasti myöhemmin syntyneiden valtioiden Venäjä, Ruotsi, Liettua, joiden "vatiollistuminen" on tapahtunut vasta n. 800- 1000-luvuilla (Esim. Rurik, jonka muutos on tapahtunut N1c1- väestölle, se on n. 2000 eaa. - 500 jaa. tapahtunut mutaatio, lähde Family Tree). Tai geneettisen mutaation väitetään tapahtuneen sellaisten valtioiden väestönimillä, joita ei ole edes ko. mutaatio hetkellä ollut olemassakaan(venäläiset, ruotsalaiset tai baltilaiset jne.). Se on erikoinen ja selkeän anakronistinen väite. On huomattava, että todelliset evoluutioon liittyvä kehittyminen tapahtuu vain kronologisessa järjestyksessä (esim. N- N*- N1 jne.> N1c1 jne.), siksi myös genetiikan  yDNA mutaatiot tapahtuvat kronologisesti (fakta).

 

 


Alkuperäiset metsästäjäväestöt (suomensukuiset) eivät hävinneet minnekään, kun maanviljelyväestöä saapui suomensukuisten metsästäjien alueille(tapahtui kielenvaihtuminen).

 

Aikaisemmin on kiistelty siitä hävisivätkö alkuperäiset metsästäjäväestöt "sukupuuttoon" kun alueelle siirtyi maanviljely- kaskiviljely väestöä (jos alkuperäistä suomensukuista kieltä ei enää puhuta ko. alueella, ei se tarkoita tämän väestön sukupuuttoon kuolemista, vaan alkuperäisväestö on joutunut eri syistä vaihtamaan puhumansa kielen). Tästä on historiallista tietoa; esim. Venäjän suomensukuiset, jotka nyt puhuvat pääosin slaavilaista venäjää tai Etelä-Amerikan intiaanit, jotka puhuvat nykyisin pääosin espanjaa (mikä ei tietenkään ole intiaanien alkuperäiskieli).Kielenvaihtuminen on faktaa, niin Venäjällä, Puolassa -Preussissa, Baltiassa, Skandinaviassa kuin Etelä- Amerikassa / tai Pohjois-Amerikassa SL mot.

Tällaisia sukupuuttoon kuolemisen väitteitä on edelleenkin (esim. merja, muroma jne.), jotka eivät osoita minkäänlaista todellista tietoa aikaisemmasta puhutusta kielestä, ja siitä miten tapahtumat ovat olleet silloin kun maanviljelyväestö saapui ensikerran metsästäjien Euroopan Alppien pohjoisalueille. 

 

Allekirjoittanut on väittänyt jo 1997 alkaen erilaisten lähdetietojen pohjalta (mm. professorit Cavalli- Forza ja Colin Renfrew), että metsästäjät jatkoivat elämäänsä ko. maanviljelijöiden joukossa, ja aloittivat myös itse maanviljelyn. Mutta näiden Euroopan alkuperäisväestön, metsästäjä suomensukuisten väestöjen genetiikka ei mihinkään hävinnyt (tästä on nyt ensimmäisen kerran tutkimustietoa Ruotsista, kuten prof. Mattias Jakobson johtamat / Pontus Skoglund et al. geenitutkimukset n.5000 vuotta sitten asuneiden ihmisten löydöksistä osoittavat ks. tarkemmin alla*).

Tilanne on siis todellisuudessa ollut päin vastoin, sillä nykyisillä maanviljelyalueilla (eli indoeurooppalaiskielisillä germaani ja slaavialueilla) geneettisenä enemmistönä on metsästäjien genetiikkaa ja aluksi maanviljelyväestö assimiloitui metsästäjien kanssa (metsästäjien suomensukuinen kieli on vain vaihtunut). Vain n. 25-35% on tämän Neoliittiseen vallankumoukseen (5500 -3000 eaa., vasta myöhemmin lähellä ajanlaskun vaihdetta ko. indoiranilaista maanviljely- ja paimentolaisväestöä saapui Eurooppaan)  liittyvän migraation aiheuttamaa uutta genetiikkaa metsästäjien Eurooppaan (mm. Cavalli- Forza). Tämä Neoliittisen vallankumouksen migraatio on muuttanut myös Euroopan Alppien pohjoispuolisen alueen alkuperäistä metsästäjien genetiikkaa, eli silloin N1c1 ja R1a Ukrainan refugin metsästäjien haploryhmät ovat saaneet uuttamaanviljelyväestöjen genetiikkaa  indoeuroopan- kielisiltä väestöiltä, jotka olivat tulleet Etelä - Euroopan - sekä Anatolian- Intian väliseltä hedelmällisen puolikuun alueilta. Nämä uudet haploryhmät olivat lähinnä I- ja R1b -haploryhmän väestöä. Noin 65-75% genetiikasta oli metsästäjien geenejä, jotka ovat edelleen.
Metsästäjien (N-ryhmän) geenien suhteellinen osuus on laskenut myöhempien migraatioiden vuoksi (kurgan, skyytit, sarmaatit jne.). 

 

Metsästäjien alkuperäisen genetiikan osuus on Euroopassa kuitenkin nykyaikaan mennessä laimentunut (joka on huomioitava, jos tehdään johtopäätelmiä kivikaudesta nykyväestön geenitutkimusten perusteella). Koska uutta väestöä on useiden migraatioiden vuoksi tullut varsinkin Euroopan eteläosiin (jotka eivät olleet Euroopan alkuperäihmisten ns. tundravaaleata väestöä, vaan olivat indoeurooppalaisia paimentolais- maanviljelysväestöä eli pääosin yDNA I- ryhmää), erityisesti Venäjän Mustanmeren ympäristöön suomensukuisten alueille sekä Balkanille. Eurooppaan levisi ko. uutta väestöä  Indo - Euroopasta, siis Anatoliasta - Lähi- Idästä - Intiasta(Indoeuroopastatuli silloin mm. paimentolaisia. Mutta nämä väestöt ovat tulleet kuitenkin huomattavasti Neoliittisen vallankumouksen jälkeen eli n. 1000 eaa. - kansainvaellusten välisenä (n. 1800 vuoden) aikana Eurooppaan (kuten heettiläisiä, helleenejä ja mm. skyytit, sarmaatit, kimmerialaiset, hunnit sekä  turkkilaiset ja romanit, jotka tulivat vasta 1100 -1500-  luvuilla nykyisille alueilleen Euroopassa jne.). 

Kun väitetään esim. Baltian, Venäjän tai Ruotsin alueilla olleiden alkuperäisväestöjen
(suomensukuistenkuolleen sukupuuttoon, ollaan taas sen näkökulman varassa miltä nykyajasta taaksepäin katsovat tutkijat ovat (joka on osoittautumassa virheelliseksi metodiksi), joihin kuuluvat kielitieteilijät, jotka luottavat rekonstruointi metodiin kielitieteessä ja varsinkin kun käyttävät samaa metodia (nykyajasta taaksepäin) arvioidessaan väestöliikkeitä mm. Baltiassa, Venäjällä ja Ruotsissa. Sukupuuttoon kuoleminen ajatellaan tapahtuneen, kun em. alueilla väestö puhuu nyt valtaosin muuta kieltä kuin suomensukuisia kieliä. Todellisuudessa näiden alueiden alkuperäiset väestöt eli  suomensukuiset ovat vaihtaneet puhumansa kielen, alueen valtakieleksi pääasiassa ajanlaskun- vaihteen jälkeisten kansainvaellusten aiheuttamana. Sillä baltin- ja venäjän  kieli ovat hyvin nuoria kieliä suomalaiskieliin verrattuna, ne ovat muodostuneet vasta slaavin vaikutuksesta suomensukuisten alueilla n. 400 jaa. - 800 AD sekä uudelleen 1300- 1700- luvuilla jälkeen ajanlaskun. Tämän seurauksena mm. liettuan- ja latvian kielissä on huomattavan paljon suomensukuisten kielien substraattisanoja (jopa 200-300 sanaa). 

 

Merkittävin vaikutus suomensukuisen itämerensuomen vaihtumiseen Baltiassa on ollut Baltian naapurialueiden kielen slaavilaistumisessa. Ensiksi vaihtui Novgorodin  suomensukuisten alkuperäväestön kieli. Silloin 900-luvulla suomensukuisten ja slaavien - Novgorodin väestön -  kieleksi oli määrätty kirkkoslaavi (-bolgar). Saman vaikutuksen aiheutti myös Liettuan -pakanavaltion laajentuminen (1300- 1700- luvulla) silloin jo slaavilaistuneelle Valko-Venäjän ja Ukrainan alueille. Tämä väestöjen yhteiselo muutti puhutun kielen enemmistönä olevien slaavien eduksi, myös Baltiassa. Kyseiset kontaktivaikutukset  aiheuttivat Baltian väestölle kielenvaihtumisen,mutta jättivät uuteen baltoslaaviin  suuren määrän suomensukuisten alkuperäisväestön käytössä olleita sanoja - itämerensuomen sanoja (substraatteja, löytyy edelleen tunnistettavissa jopa 300 sanaa. Lainasanojen suunta on itämerensuomesta balttoslaaviin). Väestön kielenvaihtumista nopeutti ko. alueille jo 400- 700 -luvulla tulleiden ja myös myöhemmin siirtyneiden eteläslaavien (sloveenien + länsislaavien) suurempi väestömäärä. Slaavinkielen voimakas vaikutus lopulta aiheutti koko Etelä- Baltian ja Preussin (Puolan-)  alueen alkuperäiselle suomensukuisille väestöille (genetiikaltaan N1c1)  kielenvaihdon mm. baltoslaaviin ja preussiin (länsislaaviin- puolaan). Samoin on muodostunut Ruotsin alueella ruotsinkieli vasta varsinaisesti länsigermaanin vaikutuksesta 800- 1000- luvulla (mm. Småland- Uppsala). Suomensukuisten (geneettisesti N-ryhmän väestöjen) kieli on vain useilla alueilla vaihtunut, N-haploryhmä on edelleen ko. väestöjen genetiikassa.  

 

Alla en. Wikipedian kartta suomensukuiset väestöt n. 800 -luvulla Venäjän alueilla(suomensukuisten alueet suppenivat pohjoiseen jatkuvasti Baltiassa, Venäjällä ja Skandinaviassa).Slaavit olivat juuri äskettäin nousseet suomensukuisten (Finno-Ugrian tribes, also Baltic Tribes they were old original Finno) alueille mm. Novgorodiin. 
Moskovan eteläpuolen suomensukuisia on merkitty karttaan, mm. Metserä, Mordvalaiset, Muromalaiset sekä Marit, Marya ja pohjoisemmat Euroopan puoleiset mm. Chudes ja Veps, jotka ovat itämerensuomalaiskielisiä, kuten jo kielenvaihtoa "valmistelevat" Baltic tribes suomensukuiset väestöt.
Tässä kuvassa slaaveja (salavonic tribes) on jo Ilmajärven eli Novgorodin korkeudella (l ähde:http://en.wikipedia.org/wiki/File:Muromian-map.png )

 

                  

 

Metsästäjäväestöjen geenit ovat säilyneet myös mv- väestön pohjana, vaikka väestö vaihtoi elinkeinonsa maanviljely- elinkeinoon (ja usein puhumansa kielen maanviljelykieleen eli indoeurooppalaisiin kieliin germaani / slaavi)

 

*Erittäin merkittävä uunituore tutkimustieto: Geenit valottavat maanviljelyn leviämisen aikaa kivikaudella n. 3000 eaa. tutkimus julkaistu Nature News DNA 2012, lähde netissä: 

http://www.nature.com/news/ancient-swedish-farmer-came-from-the-mediterranean-1.10541

 

Tässä on nyt ensimmäisen kerran geeneistä tutkittua tietoa Ruotsista, jossa on tutkittu geeniperimä n. 3000 vuotta ennen ajanlaskua eläneistä maanviljelijöistä ja metsästäjäväestöistä.Tutkimus on todella suunnannäyttäjä keskustelun onko metsästäjien geenejä säilynyt maanviljelys yhteisössä, tutkimuksen johtajana on ollut prof. Mattias Jakobsonin johtama  tutkimusryhmä P. Skoglund et al. Tieto perustuu Uppsalan-, Tukholman yliopiston sekä Karolinska Institutet ja Kööpenhaminan yliopistojen yhteistutkimukseen kivikaudelta peräisin olevien 4- ihmisen löydökseen (PS. samanaikaisiin löydöksiin Keski- Göötanmaan [Gökhem] maanviljelysihminen, jonne maanviljely oli jo levinnyt ja Gotlannin saari, josta ovat vertailun kolme metsästäjäihmisen genetiikkaa) ja niiden erittäin tarkkaan geenitutkimukseen.

Muutama lainaus ko. P. Skoglund et al. tutkimuksesta, julkaistu Nature News 27.4.2012:

Agriculture Reached Europe by Migraiting North. 
An analysis of 5000-year -old DNA.

Europe`s first farmers eventually mixed their genes with the hunter- grtherers who lived there, setting the stage for today`s modern European genome. The researchers discovered that the genetic signature of the hunter- gatherers was similar to that of today´s northern European populations, especially to that of the Finnish. 

 

Science 27 April 2012:
Vol. 336 no. 6080 pp. 466-469
DOI: 10.1126/science.1216304- Report
Origins and Genetic Legacy of Neolithic Farmers and Hunter-Gatherers in Europe

Lainaus, yllämainittu lähde Nature News: " The hunter-gatherers show the greatest similarity to modern-day Finnssays Skoglund. “It was a surprise that the farmer and hunter-gatherers were so different. Scandinavia was clearly home to people of very different genetic backgrounds even 5,000 years ago,” he says. 
"

 

Väitteeni on edelleen sama kuin 1997, jolloin olen julkaissut ensimmäisen väitteeni siitä, että maanviljelysväestön assimiloitumisesta metsästäjäväestöihin ja että metsästäjäväestöjen geenit löytyvät edelleen nykyväestöstä. Nyt tämä näkemys on vahvistunut, edellä olevan tutkimuksen perusteella. Merkittävää on se, että geneettinen tutkimus on tehty alkuperäisistä metsästäjäväestöistä (siis 5000 vuotta sitten eläneistä ihmisistä), joka vahvistaa allekirjoittaneen näkemyksen.  Se tuo esiin juuri sen tärkeän seikan, sen että suomensukuisten väestöt olivat suurriistanmetsästyksen aikana laajalla Euroopan alueilla jo ennen kuin maanviljelyväestö saapui ko. metsästäjien alueille. 

Suomensukuisten genetiikkaa (N1*-ryhmää) on edelleen Espanjasta Ruotsiin, -Suomeen ja Uralille - miksi? 
Seppo Liukko: Tämä on suurriistanmetsästäjien klaanin genetiikkaan kuuluvien väestöjen jälkeläisiä - suomensukuisten jälkeläisiä ( tätä N1c1-haploryhmän perimää mutaatioilla myöhemminmuuttuneina) löytyy  edelleen laajalla alueella, myös Skandinaviassa ja Ruotsissa. Tässä tutkimuksessa mainittuja alkuperäisiä N1c1 suomensukuisia väestöjä on ollut Ruotsissa ja Baltiassa sekä Venäjällä. Nykyisistä ihmisistä ko. alueilla yDNA:ssa on tietenkin mitattuna mutaatio muuttumista, mutta nämä N1c > N1c1 väestöt ovat kuitenkin suomensukuisten jatkumoa edelleen myös Ruotsissa, esim. Gotlannissa (ja muuallakin ks. esim. Malbork FT- yDNA Preussi-Puola), yleensäkin Itämerenympäristössä.
Maanviljelyskulttuurin levittäjät assimiloituivat metsästäjäväestöihin. 
Olen myös selvittänyt miten ja milloin vasarakirveskulttuurin miesryhmien assimiloituminen on tapahtunut mm. Preussin, Puolan, Baltian ja Suomen alkuperäisiin suomensukuisiin väestöihin.

 

Asiasta tarkemmin tässä tutkimusraportissa, mm. esigermaanin lainasana suomensukuisille alueille on mylly -sana, joka on muodossa Mlyn, se tarkoittaa edelleen alkeellista viljamyllyä (ko.alueilla). Se on jäänyt maanviljelyä levittäneiltä esigermaaneilta substraatiksi myöhemmin samalle suomensukuiselle (N1c1) väestölle tapahtuneista kielenvaihdoista huolimatta. 
Se esiintyi aikaisemmin Weikselin (Wistula)- joen ja Preussin alueella (mm. löytyy tänäpäivänäMalbork´n -kaupungista, Teutonien ajan linnasta, jossa on ko. mlyn). Nimi esiintyy edelleen näillä Keski-Euroopan vanhojen suomensukuisten alueilla esim. nykyisillä länsislaavinkielisillä mm. Puolan ja Tsekin alueilla (mm. ja on esim. sukunimenä MLYNAR, suomeksi mylläri)
 



Metsästäjien geenit eivät hävinneet minnekään (
vaikka näin on jotkut tutkijat väittäneet), mutta  suomensukuisten väestöjen kieli vaihtui germaani- tai slaavinsukuisiin kieliin, aluksi Neoliittisen vallankumouksen vuoksi Veikselin alueelta etelään, mutta siitä pohjoiseen Skandinavia-, Baltia- sekä Venäjä- alueilla kieli vaihtui vasta kansainvaellusten jälkeen (Asiasta tarkemmin lähdetietoihin perustuen, tässä tutkimuksessa). 

 

Jääkauden maksimin LGM - jälkeen

Suomensukuisten väestöjen leviäminen laajalle alueelle

(genetiikka ja arkeologia):

 

Jääkauden jälkeen Ukrainan refugin suomensukuiset ja - kieliset väestöt valloittivat nopeasti jäänjättöalueen, ensiksi leviäminen on tapahtunut Hampurin kulttuuriin, jossa Iberiasta n. 10- 12.000 eaa. noussut peuranmetsästäjien pääasiassa I- haploryhmän väestö vaihtoi puhumansa (baskilaisen) kielen suomensukuisiin kieliin ja osittain assimiloitui suomensukuisten metsästäjien kanssa (näitä ovat mm. pohjoissaamelaiset). 
Pääosa  Ukrainan refugista tulleista suomensukuisista metsästäjä- väestöistä jäi paikoilleenHampurin- kulttuuriin (myöh. mmBromme). Näistä väestöistä osa asutti myöhemmin Svidryn ja Kundan kulttuuria ja Suomen (Skandinavian) sekä sen jälkeen laajaa kampakeramiikan aluetta. Nämä väestöt levisivät jäänreunan siirtyessä myös Suomeen, ne ovat alkuperältään ja kieleltään samoja Kundan suomensukuisia ja Suomessa (hämäläisten > suomalaistenSuomusjärven kulttuurinasukkaita. Näistä väestöistä kuullaan myöhemmin mm. neoliittisen vallankumouksen yhteydessä(mmKampa- keramiikan alueiden  suomensukuisten väestöjen kielenvaihto Veikselille saakka [nyk.Wisla- joki, laskee Gdanskin kohdalla Itämereen]  ja myöhemmin vasarakirveskulttuurin aikana suomensukuisten kielien alueelle Baltiaan - Suomeen vanhimmat esigermaaniset lainasanat ja maanviljely- kieli ei vaihtunut). 

Neoliittisen vallankumouksen aikana maanviljelyn indoeuroppalaiskielisten (n. 15-25%)  ja suomensukukuisten metsästäjien aloittaessa maanviljelyä ja suhteellisen vähäisestä assimiloitumisesta johtuen metsästäjien kieli vaihtui. Ko. kielten vaikutuksesta syntyi alkuperäisen metsästäjäväestön käyttöön uusi kieli, esigermaani. 
Näiden vasarakirveskulttuurin väestöjen n. 3200 eaa. jälkeen Veikseliltä pohjoiseen suuntautuneita maanviljelyn leviämisen yhteydessä tapahtuneita migraatioita ja kielen lainasanojen siirtymisiä on sanottu Nuorakeraamisen kulttuurin levittämiksi. Nuorakeraamisen -  eli vasarakirveskulttuurinesigermaanikielisiä, miesryhmiä lähti maanviljelyä levittäen n. 3200 eaa. alkaen Weikselillä  Baltiaan sekä Lounais-  Suomeen - ja Suomesta Keski- Ruotsin Uplannin alueille. (ks. tämän tutkimusraportin selvitykset mm. väestön vaaleuskartat, mm. prof. Rees sekä arkeologia, Huurre).


On huomattava että jääkauden maksimin jälkeisen Hampurin
 kulttuurin  suomensukuisista väestöä levisi Svidryn - kulttuurin  kautta Kundan kulttuuriin (n. Baltiaan, Ruotsiin ja Suomeen). Suomessa tästä populaatiosta muodostui Itämeren ympäristön itämerensuomalaiset  (Preussi-  Liettua- Latvia- Viro- Novgorodin mm. merja- marit, Småland / Gotland) ja Suomessa "hämäläisten" (nyk. suomalaisten) Suomusjärven- kulttuuri. 
On kulttuurinen tosiasia, että nämä  Suomen suomalaiset tai tarkemmin sanottuna  hämäläiset ovatSuomen alueen alkuperäiskansa. 
PS. saamelaiset olivat Komsassa n. 9000 eaa., eivät Suomessa ovat vanhimmalta pohjaltaan eri genetiikkaa, mutta heillä on myös suomensukuinen kieli (alla tarkemmin; baski peuranmetsästäjien "saamelainen ryhmä" > kielenvaihto n. 10-12.000 eaa.> suomensuk. kieliin Hampurin kulttuurissa).
Suomensukuisten  ja - kielisten väestöjen
 siirtyminen Kundan kulttuurista Suomeen on tapahtunut heti kun jäänsulaminen on sen mahdollistanut, ensimmäisiä löytöjä jo n. 9000 - 9300 eaa. (Orimattila ja Lahti Ristola tutkimukset, mm. FT Takala). 

Osa Hampurin kulttuurin väestöistä oli Pyreneitten vuoriston suunnalta saapuneita Iberian refugin peuran- poron metsästäjiä
 (nyksaamelaisia), jotka jatkoivat matkaansa Norjan sulaa rannikkoa pitkin mm. Komsaan n. 9300 eaa. Nämä tunnetaan nykyisin saamelaisina väestöinä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Saamelaiset ovat n. 12- 11.000 vuotta sitten vaihtaneet puhumansa Iberia / baskin kielen ko. yhteisasutuksen aikana suomensukuiseen kieleen ("saamelaistenkielenvaito tapahtui em. Hampurin kulttuurissa). 
Saamelaisten y- DNA isälinjat eroavat huomattavasti suomalaisista (Alkuperäisillä saamelaisilla on enemmän vanhempaa Iberian - genetiikkaa. 
Nykyisten saamelaisväestöjen haploryhmät ovat; 
N1c* 40%, I1 30%, R1a 20% ja R1b 6%. nämä eroavat suomalaisistavaikka suomalaisten geenejä on levinnyt huomattavissa määrin saamelaisille, suomen- sukulaiskielisille pohjoisille naapureille). 

 

Näitä saamelaisväestöjä ei pitäisi enää sotkea Suomen rautakauden lopun - keskiajan sisämaan virheelliseen nimitykseen, lappalaisista (saamelaiset eivät ole ko. lappalaisia). Sisämaan lappalaiset ovat olleet alkuperäisiä Suomusjärven- kulttuurin hämäläisiä (ei saamelaisia), jotka puhuivat vielä silloin metsästäjäväestöjen vanhaa varhaiskanta - suomenkieltä (tämän syyn vuoksi näitä - ei maanviljelijöitä - on sanottu lappalaisiksi).

 

PS. Lappalaisten sotkeminen saamelaisiin on kielivirhe. Suomen sisämaan lappalaisten  puhuma kieli on vanhin suomensukuisten "murre", joka on jäänyt metsästäjäväestöille . 
Tämä lappalaisten (hämäläisten) kielen pohja lähellä samaa, minkä saamelaiset saivat Hampurin kulttuurissa suomensukuisten alueella ollessaan n. 12.000 eaa. (saamelaisten alkuperäkieli- baski vaihtui suomensukuisiin kieliin). 
Saamelaisten alkuperältään baskinkielisille syntyi suomensuk. sanojen ääntämisessä ongelmia
, äännemuotoon syntyi tällöin eroja, joita jotkut tukijat tulkitsevat virheellisesti vanhemmaksi kuin suomensukuisten Ukrainan - refugissa syntynyt kieli tai että ns. Komsan - Suomen pohjoisosien saamelaiset olisivat yksistään Suomen alueen alkuperäisväestöjä.  
Suomensukuiset väestöt Suomessa (suomalaiset - hämäläiset) ovat Suomen alkuperäistä väestöä, 
 ainakin Oulujoelle saakka.
Rannikon maanviljelijöiden esigermaaniset lainasanat olivat n. 2800- 1600 eaa. aikana muuttaneet puhutun kielen kantasuomeksi maanviljelyalueilla.
 Näiden erokantasuomeen ei tarkoita sitä, että lappalaiset (hämäläiset) olisivat puhuneet saamen kieltä, vaan molemmat puhuivat vanhempaa hämäläisten metsästäjä- keräilijöiden varhaiskantasuomenkieltä.  
Sisämaan lappalaisuus hävisi vasta n. 1100- 1300- luvulla,
 kun maanviljely levisi hiljalleen sisämaahan (eräsijavaltauksista alkaen), ja sen alkuperäisen hämäläisen (lappalaisiksi nimitetyn-) väestön kieleksi tuli kantasuomi.  (Ks. mm. väestön genetiikka, jossa ei ole havaittu ns. saamelaisten Iberia - genetiikkaa em. Suomen alueella, tarkemmin tutkimusraportti)


Tämä esittämäni näkökanta Suomen sisämaan Lappalaisuudesta löytyy myös usealta arkeologian- ja historiantutkijalta, kuten prof. Jouko Vahtola lainaus:

 

prof. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2004:15: 

Mahdollista on, että jo vasarakirveskulttuurin suomalaiset (maanviljelijät) kutsuivat sisämaan pyytäjiä lappalaisiksi ja heidän aluettaan Lapiksi

vrt. viron lape genlappe, joka merkitsee syrjäistä seutua

 
PS. Monissa tapauksissa juuri vironkieli on säilyttänyt suomalais- kielien kantasanassaan vanhimman ja samalla tarkemmin tarkoitusta ilmaisevan muodon. Se on jäänne Baltian (nyk. Liettua- Viro alueen) suomensukuisten vanhimmasta itämerensuomesta / SL. 

 

Vanhemman kampakeramiikan ajan suomensukuiset:

 

Kampakeramiikan (n. 5200- 2200 ) laajaa - aluetta  Itämereltä (Weiksel - Preussi / nyk. osa Puolaa) - Uralille ja pohjoisessa Suomeen, on yleisesti pidetty suomensukuisten ja suomalaiskielien (kanta- esisuomen) alueena, koska yleisesti tiedetään ko. esisuomenkielisten suomensukuisten väestöjenasuttaneen ko. kampakeramiikan aluetta (- ja vieläkin suomensukuisia väestöjä on olemassa geneettisesti kyseisillä laajoilla alueilla, vaikka suurin osa on assimiloitunut venäjän- ja balttoslaavia puhujiksi - kielenvaihto). 

 

Kampakeramiikan alue ulottui Itämereltä pohjoiseen Baltiasta - Lapin kynnykselle (Kymijoki) sekä itään mm. nyk. Moskovan - ja Volga - Okajokien alueille saakka. 
Tästä professoritason lausumat Salo, Koivulehto ja FT Carpelan: 

 

" indoeurooppalaista kulttuuria se ei missään tapauksessa ollut"    

(FT Carpelan, Salo ja mm. prof. Koivulehto, Studia Generalia 2003:89
). 


Indoeurooppalaista kulttuuria se ei missään tapauksessa ollut, koska indoeurooppalaisia väestöjä ei ko. alueella vielä tuolloin ollut (
vasta 3200 eaa.- 2200 eaa. Itämeren eteläalueille nousi indoeuroopplaiskielisiä - Weikselin alueen esigermaaneja).

Kampakeramiikan laajan alueen kulttuuri on mitä todennäköisimmin ollut suomensukuisten  kulttuuria (myös alueen suuri yDNA:n N- ryhmän osuus puoltaa ko. hypoteesia). Alueen väestöille on pääosin tapahtunut puhutun kielen vaihtuminen - kielenvaihto (Seppo Liukko) 

 

Genetiikka: 


Eurooppalaisten alkuperä.
Merkittävin ja  suomensukuisille tunnistettavissa oleva Y- DNA haploryhmä on, N1c > N1c1 (Ukrainan - refugin jälkeen myös R1a)joka on (jotka ovat) määritelty tarkoittavan  jääkauden jälkeisen suurriistan- metsästäjien ajan genetiikkaa, joka oli levinnyt Ukrainasta jääkauden jälkeen laajeneville aroille sekä tundra-alueille länteen ja pohjoiseen, Atlantilta - Uralille (ensin Hampurin kulttuuriin -  Fennoskandiaan) ja itään Svidryn kulttuuriin, jossa suomensukuiset tunnetaan myöhemmin nimillä; mm. marit - komit ja pohjoiseen  Kundan- kulttuuriin mm. suomensukuiset Baltiassa (latvialaiset- liettualaiset- virolaiset) ja sieltä Suomeen n. 9.300 eaa. mennessä (ks. kivikauden arkeologiset löydöt Suomessa Lahti, Ristola n. 11.300 vuotta sittenKs. myös suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoria). 
Ks. mm. tämän hetken parhaat tulosvertailut suomensukuisten väestöjen isälinjojen N1c1 genetiikasta, jaoteltuna viimeisimpien SNP- mutaatiotietojen pohjalta: tiedoston laatija Juhani Väyrynen.

Huomaa, Ukrainasta - Skandinaviaan suomensukuisten N1c1 esiintymis- tiheys vähenee nykyajan yDNA - mittauksissa, koska ko. alueille on saapunut  kivikauden loppupuolelta alkaen uutta väestöä. Osa metsästäjäväestöistä on siirtynyt samalla pohjoisemmaksi. Alueelle on tullut myöhemmin uutta maanviljelyväestöä kaakosta ja etelästä eli pääasiassa R1b ja I- väestöä, alkuperäisten Ukrainan refugin metsästäjäväestöjen N- haploryhmien päälle. Alkuvaiheessa maanviljelyväestön miesryhmät assimiloituivat metsästäjäväestöjen kanssa. Molempien väestöjen haploryhmiä löytyy edelleen (myös N-ryhmää).  

Suurriistanmetsästäjien N1c > N1c1 
haploryhmän geenialueet  jatkuvasti siirtyneet pohjoisemmaksi, suurriistan ravinnon (mammuttiheinän) siirtyessä pohjoisemmaksi lämpötilan noustessa ja metsittymisen vuoksi, jääkauden maksimin jälkeen. Samalla myös suomensukuisten kielten väestöön kuuluneen R1a suurin tiheys Euroopassa on Mustanmeren pohjoispuolelta Suomeen (ns. Ukrainan refugin väestön leviäminen LGM:n jälkeisille jäänjättöalueille, ks. myös Family Tree genomitutkimus, nykyisistä väestöistä mitattuna).

Suomensukuisten väestöjen aikaisempi laaja levinneisyys argumentoituu myös   biologisten tutkimusten kautta (autosomisten kromosomien perimä) mm. Euroopan ns. vaaleuskartat. Vaaleus on peräisin jääkauden maksimin Ukrainan refugista, sen jälkeen vaaleus on siirtynyt pohjoisemmaksi jasuurin vaaleus; -hiukset- silmät, esiintyy tutkimusten perusteella selkeästi nykyisistä väestöistä mitattuna nimenomaan suomalaisilla (mm. prof. Frost ja Rees)

Arkeologiaa:  

Kaikki N-ryhmän väestöt ovat alkuperältään CroMgnon suurriistanmetsästäjäväestöjä, jotka olivat ensimmäisiä nykyihmisiä (homo sapiens sapiens) Euroopassa 35.000 eaa. alkaen (= alkuperäiset Eurooppalaiset) ennen jääkauden maksimia. Nämä ovat  35.000 eaa. alkaen Aurignac N- ryhmän väestöjä (marker M231)  ja 26-22.000 eaa. aikana Gravette on R- haploryhmää, molemmat laajalla alueella Euroopassa. Jääkauden maksimia lähestyttäessä nämä väestöt joutuivat kerääntymään Ukrainan refugiin, jossa oli riittävän lämmintä ja jossa tapahtui myös Euroopan Mustanmeren - Alppien pohjoispuolisten väestöjen yhteen kerääntyminen. Tämä on se syy miksi ko. refugissa kehittyi ural- kielestä yksi- yhteinen suomensukuisten (suurriistan-) metsästäjien kieli. 
Jääkauden maksimin (LGM) jälkeen suomensukuisten kieli oli suurriistan metsästyksen jatkuessa laajalla alueella Euroopassa Alppien pohjoispuolella Atlantilta- Uralille, koska sen ajan lingua  - franca kieli oli N- ryhmän suurriistanmetsästäjien ural- kielestä muodostunut suomensukuisten kieli. 

Suomensukuisten genetiikan ja - arkeologian pohjalta kielimääritelmä:

Syy miksi Ukrainan refugissa muodostui yhteinen suomensukuinen kieli 
ja miksi se oli genetiikaltaan pääasiassa N- ryhmän väestöjen käyttämä kieli (myös R1a väestöä asui Ukrainan refugissa);

Perustelu on se, että  suurriistanmetsästys oli silloin elinkeinona prestiisielinkeino (tuottavin-, paras-, vahvin), jonka kielestä syntyi ko. alueen lingua- franca kieli. Tämä metsästäjien kieli jatkui Alppien pohjoispuolella lähes yksinomaisena kielenä neoliittiseen vallankumoukseen saakka, poikkeuksena tunnettu Iberian -refugin baskin kielisten nousu alueelle eli baskilaisten peuranmetsästäjien nousu suomensukuisten väestöjen (-kieliseen) Hampurin kulttuuriin, mutta nämäkin ryhmät vaihtoivat puhumansa kielen suomensukuisiin kieliin (Tarkemmin tutkimusraportissa ja alla).

Tämän em. hypoteesin vahvistukseksi on näyttöä mm. kun  tähän N1c- ryhmään n.15.000- 12.000 eaa. tullut uusi mutaatio Euroopassa, joka esiintyy juuri em:lla suomensukuisilla alueilla ja väestöillä (N1c1 ryhmää on eniten juuri Suomessa ja Baltiassa) Siksi sitä N1c1- uutta mutaatio-haploryhmääon vielä nykyisinkin huomattavan suuri määrä juuri suomensukuisilla väestöillä ja myös Baltiassa, Venäjällä ja Skandinaviassa Ruotsissa ja Norjassa. N1c1 haploryhmän ovat useat geenitutkijattodenneet tarkoittavan suomensukuisten kieliä  puhuneita väestöjä, esim. sellaisilla alueilla joilla on ollut aikaisemmin suomensukuisia väestöjä mutta, jossa ei enää puhuta suomensukuisten kieliä (mm. Liettua, Latvia (Valko-Venäjä) ja esim. Ruotsi sekä Venäjän laajat alueet, Puolan - Preussin esigermaaniset alueet jne.).
(Ks. Tässä tutkimusraportissa on N1 - linjojen tarkempi erittely).

Pitkän jääkauden aikana on muodostunut myös mm. suomensukuisille ominainen
 "vaaleusgeeni; iho- hiukset - silmien väri (sininen)  sekä muut ominaisuudet, jotka periytyvät isältä ja äidiltä ja näiden edeltäviltä sukupolvilta, mutta nämä ominaisuudet ovat periytyviä ns. autosomisia kromosomeja, joita ihmisellä on 22 paria. Näiden perusteella periytyvät mm. ulkonäkö, lahjakkuus, taiteellisuus, perinnölliset sairaudet jne." (ks. biologia).
Ne ovat eri asia kuin sukukoromosomit Y- DNA tai mtDNA. 


Sukukromosomien haploryhmät (snipit) ja haplotyypit  ilmaisevat ko. yksilön esihistoriaa,
kuulumista johonkin haploryhmään (klaaniin , sukuun), jopa kymmenien tuhansien vuosien ajalta.Haploryhmät kertovat tutkittavan henkilön isä - tai äitilinjojen  (miesten Y- DNA kromosomista tai naisten mt DNA) maantieteellisestä sukuhistoriasta. Nämä tutkitut haploryhmät eivät kuitenkaan "merkittävästi" osoita ihmisen ulkonäkö- tai muita ominaisuuksia (ks. biologia):

N- ryhmän suomensukuisten väestöjen N1c ja N1c1 haploryhmien selvitystä (suurriistanmetsästäjiä) sekä myöhemmät tälle N1c1 - haploryhmälle syntyneet mutaatiot (
ks. yllä luetellut suomensukuisten 5- vaihetta jääkauden maksimista LGM- alkaen):

Suomensukuisten kieli on tällä jääkauden maksimin (LG) jälkeisellä ns. prestiisiväestön lingua-franca kieli
, jonka vaikutusalue ollut laajalla -alueella Euroopassa,  myös Uralvuorten takana Siperiassa, joiden väestöt ovat siirtyneet suomensukuisten kielien Ukrainan -refugista. Metsästäjien yhteistä kieli oli Euroopan lingua-franca, aina neoliittiseen vallankumoukseensaakka, silloin ks. maanviljelijöiden kieli oli indoeurooppalainen kieli n.  8.000 Balkanilla ja Alppien pohj. puoliseen Eurooppaan vasta n. 5500 - 3000 eaa- aikana (esigermaanikielet):

Jääkauden jälkeinen suomensukuisten N- isälinja on muotoa N1c  (marker M46 - 16.000 eaa.)Ukrainan refugista alkaen, jonka väestöä siirtyi myös jääkauden maksimin (LGM) jälkeen Hampurin kulttuuriin sekä edelleen Baltiaan, Suomeen ja Skandinaviaan, jossa uusi mutaatio (N1c1,marker N- M178   n. 12.000- 8.000 eaa. alkaen) eli mutaatio N1c1 on tapahtunut Hampurin > Kundan > Suomusjärven - kulttuurien aikana. 


PS. Suurriistanmetsästys on tapahtunut laajalla tundra- alueella 35.000 eaa. - 9.000 / 8000 eaa. aikana,
 pääasiassa Alppien pohjoispuolisilla alueilla, vinottain (tundra- arojen ja Tundran suuntaisena) Pyreineiltä - Siperiaan (ks. suurriistan - mammuttiarojen alueet Euroopassa jääkauden maksimin jälkeen, mammutin sukupuuttoon kuolemiseen saakka, jonka syy - seuraus on Euroopan metsittyminen, mammuttiheinän saanti väheni ja loppui- mammutin sukupuuttoon kuoleminen).


Suomensukuinen metsästäjien kieli on levinnyt jääkauden maksimin jälkeen Ukrainan 
alueilta pohjoiseen - länteen sekä itään mm. Siperiaan saakka, metsästäjäkulttuurin yhteisenä kielenä jo paljon ennen indoeurooppalaiskielien saapumista Eurooppaan. 
Tämä on yksi syy miksi Euroopan nykykielistä poikkeava kielikunnan edustaja, suomenkieli,  on voinut säilyä nykyaikaan saakka, vaikka Euroopan väestöistä nyt jo 96 % puhuu indoeurooppalaisia kieliä, joihin mm. germaani (saksa-, ruotsi jne.), englanti ja puola- ,venäjä kuuluvat. Suomensukuisten väestöjen ja - kielien alue on ollut riittävän laaja Neoliittisen vallankumouksen saakka. Sen jälkeen kielenvaihtuminen tapahtui Alppien ja Mustanmeren väliseltä alueelta hitaasti pohjoista kohden 5500- 3000 eaa.. Vasarakirvesgermaanien miesryhmien levittäessä maanviljelyä 3200- 2000 eaa., kielen vaihtumista ei tapahtunut vielä silloin  Baltiassa, Valkovenäjällä tai Ruotsissa (eikä Virossa - Suomessa). 
Myöhemmin vasta ajanlaskun vaihteen aikoina slaavien (vendien) ja länsigermaanien leviäminen suomensukuisten vanhoille alueille (kansain- vaellusten) aikoina mm. Novgorodin laajalle alueelle ja Baltian- Puolan (Preussin) sekä Ruotsin alueelle, on aiheuttanut lopullisen kielenvaihdon ko. suomensukuisten alueilla, jolloin muodostuivat n. 400- 800 -luvuilla mm. venäjän-, baltin-, puolan-  tai ruotsinkieli.

 

Neoliittisen maanviljelyväestöjen ja niiden kielien tullessa Eurooppaan ja Alppien alueen pohjoispuolella suomensukuisten prestiisikielestä jäi kielenvaihtojen jälkeen mm. sauna -sana  substraatiksi lähes kaikkiin indo  - europpalaisiin kieliin (joka erottuu edelleen). 

Vanhimpia suomensukuisten sanoja, joka on levinnyt lähes kaikkialle.

 

Sauna:

PS. Tältä pohjalta on peräisin ympäri maailman levinnyt suomensukuisten sauna - sana
Sauna -sana on peräisin suurriistanmetsästäjien prestiisi väestöjen ajoilta jääkauden maksimina ajoilta, jolloin suomensukuisten kielistä muodostui koko metsästyskulttuurin ajaksi lingua- franca kieli. Prestiisiasema johtui silloin suurriistanmetsästäjien elinkeinon ylivoimaisuudesta Ukrainan refugissa ja suurriistaa laajoilla tundra alueilla riitti paljon (ks. esihistoria esim. mammutin metsästys). Suomensukuisten kieli levisi Ukrainan- refuginlingua- faranca kielenä jääkauden maksimin jälkeisenä  suuriistanmetsästyksen aikana Euroopassa länteen ja pohjoiseen. Tältä ajalta sauna- sana ja sen merkitys lämmittelypaikkana, on jäänyt suomensukuisten väestöjen kielestä subraatti - lainasanana nykyisiin kieliin (mm. lähes kaikkiin indoeurooppalaisiin kieliin, kuten myös tundra - ja mahdollisesti myös kala - sanat, jotka ovat ilmeisesti myös suomensukuisten vanhimmista alkuperäisistä sanoista muodostuneita muotoja).

Sauna sanan etymologiaa:

Sauna - on vanha ja suomensukuisten kielten omaperäinen sana (- itämerensuomi ja saame), sana voi tarkoittaa saunan (lämmittely- puhdistautumispaikan) lisäksi myös asuinpirttiä, tupaa tai joillakin alueilla myös kalamajaa 
(SL: Sauna -sana on lainattu lähes kaikkiin muihinkin kieliin, joka osaltaan osoittaisi, että suomensukuisten kieli ollut prestiisikieli Euroopassa, josta se on levinnyt mm. Amerikan mantereelle muuttojen mukana)

 

 

N-ryhmän metsästäjien jälkipolvet Euroopassa

 

Alkuperäistä N1c1- haploryhmän genetiikkaa löytyy edelleen (nykyisin) erityisesti Baltian (n. 40%:lla) ja Suomen (60%.lla) nykyisestä väestöistä (FT Savontaus et al.). Lisäksi suomalaisilla on R1a- haploryhmää 7,5% sekä I - ryhmää 29%. 
I-ryhmän geenistö on pääosin Pyreneitten alueelta  Hampurin kulttuuriin noussutta ja suomensukuisiin [-suomensuk. olivat silloin prestiisikielen asemassa] väestöihin osittain assimiloitunutta ja suomensukuisen kielen omaksunutta Iberia - ryhmää. Tässä on huomattava, että Magdalen kulttuurin peuranmetsästäjien [ -myöhemmin nimellä saamelaiset -] kielenvaihto tapahtui suomensukuiseen kieleen. Tässä yhteydessä suomensukuisiin väestöihin tuli ensimmäisen kerran  Iberian  (- Magdalenin) R1b - ryhmää.  

Suomensukuisten vanhaa R- ja N- haploryhmää esiintyy
 myös nykyisin muualla ympäri Eurooppaa ja Skandinaviaa, mutta vähemmän (laimentuneena), sillä se on " jäänteenä"  laajan alueensuurriistanmetsästäjien CroMagnon Aurignac-  ja toisen aallon Gravette - migraatioistaEurooppaan ennen jääkauden maksimia (N1c1 ja R1a). 
Vanhin N- ryhmän perimä Euroopassa on ollut Gravette ajasta  26.000 eaa. ennen jääkauden maksimia alkaen jatkuen, jääkauden jälkeiseen aikaan n. 5000 eaa. saakka, jonka jälkeen ns. neoliittisen vallankumouksen vaikutus genetiikkaan, metsästyselinkeinoon ja suomensukuisten kieleen alkoi. Tämän vuoksi nykyisten ihmisten kuten mm. Ruotsin alueella olevien alkuperäväestöjen mm. N- ryhmän osuus on pudonnut (n.10%:n). Mutta juuri tämän vanha N- haploryhmän esiintyminen edelleen myös Ruotsin nykyisellä väestöllä argumentoi osaltaan sen, että Ruotsin alueen alkuperäisasukkaat ovat olleet suomensukuisia väestöjä.

N1c1 -haploryhmä on suomensukuisten väestöjen genetiikkaa (ks.Rootsi et al. 2007 sekä Laitinen et al. 2002). N1c1 esiintyy hyvin monella suomensukuisten entisillä alueilla.
N1c1
 väestöjen ja samalla niiden puhuma kieli on ollut suomensukuisten kieli, kutenitämerensuomalaiset; siis nykyisten Suomen, Venäjän, Baltian (Puolan) ja Ruotsin (mm. meänkieli) alueella sekä myös nykyisen Venäjän alueen mm. kielisukulaiset marit ja udmurtit, komit, hantit ja nenetsit ja näiden laajat alueet Venäjällä sen vielä osoittavat, vaikka suurin osa suomensukuisista onkin joutunut vaihtamaan alkuperäisenä puhumansa kielen (alue on siis Itämeren ympäristöstä Uralille ja sen taakse edelleen hyvin laajalla -alueella).

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto on tapahtunut Skandinaviassa vasta länsigermaani- kielisenväestön nousun jälkeen, pääosin vasta kansainvaelluksen aikoina eli ajanlaskun jälkeen (200 - 800- luvulla (AD), mm. prof. T. Lehtinen, SKS 2007:234), mutta osittaista migraatiota on tapahtunut jo n. 100 - 400 jaa. alkaen (ks. germaanien leviämiskartta Skandinaviaan, tutkimusraportissa. Huom. varsinainen muinais- ruotsinkielen murre on syntynyt vasta n850- 1500 aikana. Prof. Lehtinen 2007:234). Katso myös tästä linkki enWikipedia Finnic peoples - karttaan, jossa on tilanne 900-luvulla suomensukuisten alueista. Nämä ovat olleet geneettisesti N1c1 suomensukuisten (-kielistä) väestöryhmää, joka on aiemmin ollut huomattavasti laajemmalla alueella Euroopassa, kuin mitä kartan 900- luvun alueet osoittavat (ks. tämän tutkimuksen argumentit).  
Nämä kansainvaelluksen aikana ja sitä myöhemmät Ruotsin alueelle tulleiden indoeurooppalaistenmaanviljelijäväestöjen migraatiot, lähinnä I - ja R1b - ryhmien migraatiot, ovat laimentaneet ko. N1c1 -ryhmän suomensukuisten alkuperäisosuutta huomatavan vähäiseksi (nyt n. 7%). Myös muualla Alppien pohjoispuolisessa - läntisessä Euroopassa. 

 

Novgorodin hallitsijasuku Rurikin- suku on suomensukuisten N1c1 haploryhmää, kuten Liettuan (Baltian) pakanavaltion perustajiin kuulunut Gediminid- suku (mm. Jagellot ks. tarkemmin alla):  

 

Lähtökohta
Novgorodin laajan alueen (nyk.Venäjän alueen, silloin Venäjä nimeä ei vielä ollutkaan)alkuasukkaista ennen kansainvaelluksia olivat ainoastaan suomalaiset heimot, jotka ovat olleet alkuperäisasukkaita jääkauden maksimista (LGM) alkaen. Myöhemmin slaavit sulautuivat alkuperäisasukkaisiin, jolloin puhekieleksi hiljalleen Novgorodin ajan jälkeen muuttui suom.slaavinkieleksi eli venäjän kieleksi.
Kirivitsejä oli Mustanmeren rannikkoalueilla (Ksyytit jne.), mutta vasta 800-luvulla saapui etelästä kirivitsejä ja sloveeneja (eli eteläslaaveja) mm. Novgorodin alueille. 
Novgorodin kaupungin (Uusilinna suomeksi) perustajina olivat suomalaisista heimoista 3 ja slaavilaisista heimoista 2. Nämä ovat yhdessä valinneet silloin enemmistönä olleiden suomensukuisenvarjaagi päällikön (joka on todettu olevan suomensukuisten N1c1- haploryhmää ruhtinaakseen hallitsemaan Novgorodin kaupunkia. Novgorodin laajat ympäristöalueet jaettiin viidenneksiin, joita hallittiin perustajaheimoittain omilla heimoalueillaan ko.  Nestorin kronikan mukaan seuraavasti:

 

Nestorin kronikan mukaan Novgorodissa puhutaan perustajien viidenneksistä, joihin Novgorod oli jaettu (n. AD 862).
Vanhan linnan puoli - siis (Vanhan Laatokan linna- Valkeajärvi- Balezero) suunta kuuluivatjan (vatja - vepsäläisten) viidennekseen, tsuudien (viro- suomalaisten) viidennekseen kuului länsi- (Peipsjärvi- Liivimaa- Kuurimaa)merjalaisten (mari - merja- muroma) viidennes oli Moskovaan suuntaan (ValdaiVolga - Okajoelle) ja kirivitsien kaakkoon ja sloveenienetelään . 

 

PS. Novgorodin ja Baltian alueet olivat  jääkauden jälkeen kivikaudella ja pääosin 800- luvulle slaavilaisten saapumiseen saakka yksinomaan suomensukuisten aluetta. Enemmistö Novgrodin "valtion" perustajista oli  suomensukuisia, jotka valitsivat v. 862 suomensukuisiin kuluvan Rurikin - sukukunnan Novgorodin ruhtinaakseen ja saman aikaisesti Rurikin veljet Valkeajärven - Beloozeron ja Kiovan- hallitsijoiksi. Tällöin  uutta valtakuntaa perustamassa ja päättämässä oli jo silloin alueelle nousseita slaaveja, kirivitsejä ja etelästä kansainvaellusten lopulla tulleita sloveeneja, eli eteläslaaveja 
(Ks. tarkemmin Kartta 1100- luvulta (PDF), 
Venäjän valtiota tai Moskovaa ei silloin vielä ollut). 

Novgorod- Kiova- Moskova- alueiden hallitsijana ovat olleet
 800-luvun alusta alkaen 1600-luvulle sakka n. 800 vuotta Rurikin -suku (Vanhin kaupunki on Vanhan Laatokan eli myöhemmin slaaviksi sanottuna Staraja Ladogan - kaupunki Olhavajoen - suussa, se oli myös täysin suomensukuisten eli vepsä- inkeriläisten aluetta).  
Viimeisimpien (2006 tehtyjen) puolalaisen Dr. A. Bajor`n suorittamien geenitutkimusten perusteella, ko. Rurik- suvun on todettu olevan suomensukuisten N- ryhmän yDNA - genetiikkaa. 
Tämä Rurikien genetiikka on jääkauden jälkeisen  Euroopan laajan alueen suurriistanmetsästäjien N1c - STR -ryhmää ja sen alamutaatiota N1c1 haploryhmää (joiden SNP tulos on pääasiassa muotoa L550+, L1025-), joka on siis alkuperältään suomensukuisten perimää laajalla alueella Euroopassa mm. Baltiassa, Puola- Preussissa  sekä Ruotsissa (ks. argumentti; ko. haploryhmää on edelleen eniten suomalaisilla ja suomensukuisilla balteilla, suomensukuiset ovat ko. N- haploryhmän alkuperäinen levittäjä Euroopassa). 

Se onko Rurik Suomen tai Ruotsin alueelta peräisin
 ei ole merkittävää (koska näiden alueiden alkuperäisasukkaat ovat jääkauden maksimin ja jälkeisen jäänsulamisen  jälkeen olleet suomensukuisia väestöjä. Ja myös siksi, että  N1c1 haploryhmä on kivikauden ajalta alkaen ollut suomensukuisten genomia (ks. tarkemmin asiasta tämä tutkimusraportti; argumentit ja  lähdelainaukset). 
Suuriistanmetsästäjien haploryhmä on ollut aikaisemmin kivikaudelta nykyaikaan mennessä laajalla alueella, myös Skandinaviassa (N1c1), mutta haploryhmän esiintymistiheys on tietenkin vähentynyt erilaisten migraatioiden vuoksi jo neoliittisen vallankumouksen- ja kansainvaellusten ajoista alkaen. 
Toisekseen vanha väite siitä
, että olivatko Novgorodin hallitsijaksi valittu Varjaagit (tai sen päällikkösuku Rurikit) olleet alunperin Ruotsin, Suomen tai Baltian alueelta kerättyä kaupparyhmää (Kun esim. Ruotsin valtiota tai Ruotsia ei vielä silloin ollut olemassakaan). Ko. väite ei muuta sitä tosiasiaa, että Rurik on suomensukuisten N1c1 ryhmää, joka oli olemassa Skandinavian alueella, jo ennen germaanien neoliittisen vallankumouksen  uutta (I-ryhmän) genetiikka Ruotsissa. Siksi on huomattabva, että vaikka N-ryhmän väestöä löydetäänkin Ruotsista, Baltiasta tai Puolasta, se on silti alkuperäisen väestön eli suomensukuisten genetiikkaa. 

Siksi Rurikin suku ei ole esim. ruotsalaisille enemmistönä olevaa I -  (tai R1b-) haploryhmää, vaan aleen alkuperäisväestön suomalaisten genetiikkaa, joka on ollut siellä kivikaudesta saakka ja myös Nowgorodin perustamisen aikoina. Myöhemmät geenilisäykset Ruotsin alueelle ovat pääasiassa länsigermaanin ja maanviljelyyn leviämiseen liittyvää nuorempaa ajanlaskun jälkeisten kansainvaelluksien levittämiä haploryhmiä, joita nykyisen ruotsin väestöstä on valtaosa. 

HUOM!  
Mitään Rurikin yhteydessä usein (mm. aik. ruotsalaisten / häkkinen) väitättämää Varjagien Rurikin N1c1 - ruotsalaisuutta  ei ole ollut*, eikä voinut  ollakaan Novgorodin aikana (ks. väite Jaakko Häkkinen; http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/SuomiN1c.pdf  kirjoitus kohta 4.).  
Se on anakronistinen* väite;
 
ei voi väittää Rurikia ruotsalaiseksi, koska Ruotsia tai ruotsalaisuutta ei ollut olemassakaan v.861, mutta suomensukuisten N1c1- (tai R1c-) haploryhmää oli jo tuolloin Novgorodissa, Suomessa, Baltiassa [Savontaus et al.] ja myös Skandinaviassa mm. Ruotsissa (ks. mm. family tree DNA). Siksi on tietenkin mahdollista että N1c1:n tarkennus L550 voi "mätsätä" jopa Ruotsissa, mutta silti se ei tee Rurikista ruotsalaista, koska N1c1 geenit ovat kuitenkin alkuperältään suomensukuisten geenejä (ks. tarkemmin tutkimusraportti mm. milloin Ruotsi ja ruotsinkieli ovat muodostuneet ja miten). 
  

 

Liettuan pakanvaltion hallitsijasuku Gediminid (Jagellot) ovat myös N1c1 haploryhmää:

On myös todettu virallisella geenimittauksella (ks. mm. Family Tree projeckt artikkelit), että Baltian alueen pakana-ajan hallitsija suku Gediminid (Joihin kuuluu mm. Jagello suku, johon kuului esim. 1500-luvulla  Turun -linnassa vaikuttaneen Suomen suuruhtinaan Juhana Herttuan vaimo Katariina Jagelloniga). Gediminid ja Jagiellot ovat samaa N1c1 haploryhmän suomensukuisten perimää, kuin heitä n. 400 - 600- vuotta aikaisemmin hallintansa aloittanutRurikin - suku (Novgorodin lisäksi myös Baltian alueet ovat olleet alkuperältään suomensukuisten väestöjen laajaa aluetta, se on suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoria. Ks. asiaan liittyvät  tekstit ja lähteet näillä tutkimusraportin sivuilla). 
Tämä Gediminid - hallitsijasuku jatkoi 1400- luvulla
 yhteistyötä Puolan roomalaiskatolisen maan kanssa, se oli hallitsijasukuna Liettua- Puola (johon kuului laajimmillaan myös Valko-Venäjä- Ukraina) valtioliiton aikana aina 1700- luvulle saakka (ks. Seppo Liukon kirjoitus ko. ajasta kertova mm. Liukon couryard artikkeli). Puola- Liettua valtioliiton hallitsijoiden N1c1 - alahaploryhmän liittymistä suomensukuisiin väestöihin täydennetään erillisellä artikkelissa -suomensukuisten väestöjen yDNA  tutkimukset, kirj. Seppo Liukko.

 

Onko esihistorian ja historian perusteella selvitettävissä, että Itämeren ympäristön väestö on ollut ainakin Kampakeramiikan aikana (5200- 2500 eaa.) suomensukuisia väestöjä:


Alueen alkuperäisen suomensukuisten olemassaolo on todettu geneettisten tutkimusten perusteella (Gotlannin metsästäjät /Uppsalan yliopisto), jo niinkin varhain kuin 3000 BC. 
Sen jälkeen on tapahtunut Itämeren alueen suomensukuisille mutaatio N1c1-ryhmään (n. 200- 2000 eaa.), jossa on muodostunut SNP - L550 + (HUOM! L1025 -). Sitä myöhempi on ns. suomensukuisten L550: lisäyksenä todettu Gediminid L550+ ja L1025+)) mutaatiot.
Jos esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa nykyään löytyy Rurik- tuloksia, niin nämä N1c1 (L550 +) tulokset olvat peräisin suomensuisista väestöistä tai mittaustulosten henkilöiden esi-isät ovat lähtöisin Suomesta. 
Esimerkiksi viikinkien N- ryhmän haplotyypit ovat ns. alkuperäistä (OF) suomensukuista väestöä Skandinaviassa. 
Suomensukuisten varjagi  haplotyyppien esi-isät voidaan pitkälti johtaa tulleen Suomesta ko. alueilleen.
Tämä tällä hetkellä mitattujen Rurki- ryhmän jäsenien-populaatio on FinnicVarjagit (FV). Tämä on historiallisesti osoitettavissa. 

Suuri määrä ko. N1c1 (L550+) haploryhmään kuuluvien henkilöiden esi-isistä on voinut tulla Suomesta, kolmen merkittävän muuttoperusteen aikana. 

1. Ensimmäinen on ruotsalaisten aseellisten joukkojen maahantulon yhteyteen ajoitettavissa tapahtuneeksi 1172 AD jälkeen (maanviljelijä suomalaiset (FFx). 
Suomen länsi-rannikolta siirrettiin 1100- luvun loppupuolelta alkaen suomalaisia Upplantiin- FINSTAN alueelle; Uppland-Bro,  Roslagen- Uppsala - Sigtuna (lähellä Tukholmaa, jota silloin ei varsinaisesti vielä ollut olemassa): Tämä suomalaisten siirto Ruotsiin tapahtui 1100 -1200 - lukujen aikana, suomalaisia ​​siirrettiin maanviljelijöiksi Upplannin alueelle. nämä länsi- suomalaiset voidaan merkitä (FFx) (PS. tämä oli ruotsinvallan väestöpolitiikkaa, silloin vaihdettiin väestöjä, ks. selvitys toisaalla tässä tutkimuksessa tästä on mainintoja mm. Pohjanmaan paikallishistoriakirjoissa)

2. Myös1300 -luvulla suomalaisia siirrettiin Keski-Ruotsin kaivosalueille. ns. Mines Finns (MF) ex.Kopparsberg ja Falun (ks.linkki: http://www.ukforsk.se/bok0/finnar.htm (Tätä mm. Proto Rurikien N- ryhmää on samalla siirtynyt nimenomaan Länsi- Suomesta Ruotsiin, ko. tutkimuksenkin perusteella. Näitä henkilöitä ovat todennäköisesti mm. Werme ja Östlund, viimeksi mainittu voi olla myös jo 1- vaiheen Roslagen - alueelle tulleiden suomalaisten jälkeläinen

3. Kustaa Vaasan poikien toimesta siirrettiin 1500-luvulta alkaen savo-karjalaisia sekä hämäläisiä Ruotsin suomalaismetsiin. Metsäsuomalaisten (kaskiviljelijät)  Forest Finns (FF) alueita olivat mm.Värmlanti, Taalainmaa ja Norlanti ja mm. Smålanti (Tarkiainen), jotka ovat levinneet sen jälkeen Ruotsissa laajoille alueille ja lisäksi Norjaan, Oslo- Hedmark väliselle alueelle, josta löytyvät Rurik- Finnic- Varangian genetiikkaa (Ks. linkki: http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Seppo_Liukko-TABLE-Finnice-Varangian%20Rurik-Cluster,%20the%20source%201212MoglleyFylogen.tree.pdf

ITÄMEREN SUOMENSUKUISET: 
Suomensukuisilla Itämeren alueen nykyisillä väestöillä  on edelleen alkuperästä suomensukuisten N-ryhmän genetiikkaa. 
Vanha alkuperäisen suomensukuisten väestön  - haplotyyppi on N1c1 (OF) tai Etelä- FinnicBalt alueelta mitattujen (SFB)-
Karttojen mukaan suomensukuiset ovat olleet Euroopan  laajoilla alueilla - mm. Kampakeramiikan aikana  BC4500, aluksi huomattavasti etelämpänä kuin em. Kampakeramiikan alueilla. 

HUOM! Norsegermaanit (I ja R1a tai R1b- haploryhmää tuli Scandinaviaan pääasiassa vasta AD 300 jälkeen  ja Wikipedia alkuperäinen FinnsTribes kartta osoittaa, että vielä AD900 olivat suomensukuiset heimot Skandinavian ja Baltian alueilla (ks. kohta 3- linkki ja kartat).


Hämäläisiä ja savolaisia talonpoikia (mm. Liukkoja) määrättiin raivaamaan uusia peltoja kaskenpoltolla Ruotsiin (ja Norjaan) ns. suomalaismetsiin (Finnskogen) eli pääasiassa Keski- Ruotsin metsiin  ja ns. suomalaismaille (FinnmarkTaalainmaalle ja Hälsinglandiin sekä Norjaan.  
Nämä ruotsalaismetsiin tapahtuneet "väestönsiirrot" alkoivat Kustaa Vaasan poikien toimenpiteiden seurauksena, alkaen suurimittaisesti varsinaisesti jo 1580- luvulla, vielä 1600 - luvun alussa muuttoa tapahtui, myös Norjaan (Hedmark- Oslo väliselle alueelle),pääasiassa kuitenkin Värmlantiin, 

FOREST FINNS MUUTTOALUEITA: 
Kaskisuomalaisten muuttoa tapahtui Värmlantiin, 
Taalainmaalle ja myös Södermanlandin metsiin, Kålmodeniin Itä-Göötanmaalle, Länsi- Göötanmaalle, Länsi -Närken Tyssligen- ja Knistan- pitäjiin sekä Länsi-Göötanmaan Tvideniin, josta muodostui Finnerödja, kun asutus oli pääasiassa suomalaista. Uusille alueille mm. Norrlantiin, Hälniglanntiin ja Jämtlantiin sekä pohjoiseen Västmanlantiin.

Korkiasaari -Tarkiainen 47-48:2000, Siirtolaisinstituutti- Historia 3. 

PS. Lainaus ko. kirjasta s. 51 Värmlannin vetovoima:
Keski-Ruotsin kaivosalueilta siirtyi paljon suomalaisia metsäsuomalaisten uuteen myöhäisempään päätukikohtaan n. 1600- luvun alussa (mm. Liukkoin)Värmlannnin  laajoille havumetsäalueille, Sunnen pitäjän pohjoispuolelle 

Seppo Liukko lisäys: Värmlannin uusia siirtolaisia Keski-Ruotsin kaivosaluilta saattoi olla myös nimeltään Werme -suku, jonka sukuhistoria tiettävästi alkaa n. 1550-luvun kaivosalueilta (netti). 

Metsäsuomalaisten määrä oli huomattava suuri osa Suomen (ja Ruotsin) sen aikaisesta väestöstä, on arvioitu muuttajia olleen jopa 20- 40.000 ihmistä (jopa 50.000), Gottlundinmukaan yli sadassa (100) Keski- Ruotsin ja Kaakkois- Norjan (Oslon itäpuolella) pitäjässä oli suomenkielisiä muuttajia, jopa yli 50 % joidenkin kylien sen aikaisista asukasmääristä, esim. Värmlannissa. 

FinnForest kartta: Arpad Sailo - Espoon kaupunginmuseo. 
Suomalaismetsiin muutto. 
Mistä pääosin suomalaiset lähtivät (savo- häme) ja minne he päätyivät 1300- 1400 -1500 - 1600-luvuilla (alussa länsisuomalaiset Uppsala- Sigtuna -Värmlanti- Kålmorden - Falun- Norja jnemyös Tukholma [Roslagen]-  alueelta etelään ja pohjoiseen), näillä alueilla asuvilta metsäsuomalaisilta  ja myös Suomessa suomalaisilta henkilöiltä on löydetty uusien tulosten mukaan myös suomensukuisten N1c1 - haploryhmän (L550+) ns. Proto - Rurik - Varangian  yDNA :ta, 


Tämä viikinkien (Rurik-) N1c1 perimä Ruotsissa on todennäköisesti alkuperäistä suomensukuisten itämeren heimojen väestöä Ruotsissa tai sitten näitä Ruotsin kaivosalueille 1300-1400-luvulla sekä myöhempää suomalaismetsiin 1500-1600- lukujen muuttojen seurausta, joiden alkuperä  onkin lähtöisin Suomesta (ks. alla olevat suorat lainaukset ja asiantuntija lausumat)

Karttakuvan lupa 8.1.2013,Valokuva Seppo Liukko 2012 on Espoon Kaupunginmuseon ja Arpad Sailon  
"Metsäsuomalaisten tarina" näyttelystä. 
Metsässuomalaisten muuttoalueet, mistä - minne, on kartassa tummennettu.

 
Näitä 1100-1400-luvuilla Tukholman ympäristöön ja kaivostöihin muuttaneita suomalaisia -  ja 1500/1600-lukujen metsäsuomalaismuuttajia, 
oli myös huomattava osa kaikista silloisista ruotsalaisista (n. 10%). 
Sillä 1500- luvulla ennen Nuijasotaa suomalaisia oli  n. 300.000 ja ruotsalaisia oli vain hieman enemmän, vajaa 500.000 asukasta (Huom. mm. Skåne ei silloin kuulunut Ruotsiin, vuoteen 1658 saakka se kuului Tanskaan). 

 


Suomensukuisten väestöjen biologiset argumentit:

Huom. suku - ja autosomisten kromosomien ero.


Ihmisellä on 23 kromosomiparia, 
joista vain yksi pari on sukukromosomia (miehillä Yx- ja naisilla Xx-kromosomit), muut 22 paria ovat em. autonomisia kromosomeja

Autosomisten kromosomien  kautta periytyvät ominaisuudet tulevat äidiltä että isältä ja näiden edeltäviltä lähisukupolvilta on saatavissa ns. lähisukulaisuustiedot (mm. Family Finder). 

Näiden perusteella periytyvät mm. ulkonäkö, lahjakkuus, taiteellisuus, perinnölliset sairaudet jne. 

Vaaleat ihmiset; 


Jääkauden ajan Alppien pohjoispuolisten alueiden eurooppalaiselle metsästyselinkeinon ihmisille on tuhansien vuosien auringonvalon vähäisyys (kaltevuus) vaikuttanut ihmisen muuttumiseen, biologisesti. Mm. ihonväriin on todettu vaalentuneen 10- 35. 000 vuoden aikana (D-vitamiinin - / auringonvalon vähäisyys verrattuna eteläisimpiin väestöihin). Tämä ilmenee väestössä, joka on asuttanut Eurooppaa viimeisimmän jo pitkän jääkauden aikana (CroMagnon alkaen n. 35.000 eaa.) ja joidenautosomisten kromosomien vaaleaa perimää on siirtynyt jääkauden maksimin jälkeisille väestöille, kuten suomensukuisille Y- DNA väestöille N1a > N1c > N1c1 (Tällainen siirtymä on todennäköisesti tapahtunut Ukrainan - refugin aikana - ja sen jälkeen). 
PS. suomensukuisten väestöjen metsästäjienkieli on ollut lingua - franca kieli, josta seurauksena ovat edelleen tunnistettavissa olevat laajat suomensukuiset kielialueet Euroopassa. 
Vanhimpien jääkaudella vaikuttaneiden eurooppalaisten väestöjen väripigmenttien määrä on vähäinen
 ja se on tyypillistä erityisesti suomensukuiselle väestölle, jonka ns. tundravaaleus onlevinnyt jääkauden jälkeisinä aikoina Ukrainan - refugista pääasiassa pohjoiseen ja länteen (mm. Hampurin- ja Kundan - kulttuurit, näiden kulttuurien siirtyminen jäänjättöalueille. PS. mm. Hampuri on jäämassojen alta vapautunutta aluetta). 
Jääkauden ajan vaikutuksen tunnusmerkkejä ovat vaaleus;
 -iho, -silmät, -hiukset. Vaaleuskarttojen väestöt ovat olleet pääasiassa suomensukuisia, kuten erilaisissa tutkimuksissa on osoitettu  (mm. prof. Frost, vaaleuskartat, prof. Jonathan Rees,3.4.2008 Natural Blonde Hair...Recessive Genes... the last one alive will be from Finland, ks. tutkimusraportti). Myös näiden jälkeläiset ovat geneettisesti eniten suomensukuisia, vaikka ko. ihmisten puhuma kieli olisi vaihtunut indoeurooppalaiseksi tai vaaleusväistyvänä geeninä olisi jatkuvasti vähentynyt ja ehkä kokonaan väistynyt (SL; ks. geenitutkijoiden maininta; alkuperäisten eurooppalaisten, Cro Magnon metsästäjien, geneettinen osuus nykyväestöstä n. 65- 75%, Pääbo, Cavalli - Fortzatarkemmin tutkimusraportti).
  

 

Ks. myös laaja tutkimus Itämerensuomalaisten alkuperästä, jossa professori Markku Niskanen toteaa tutkimustensa osoittavan jatkuvuusteorian puolesta ja sitä, että Finnic-baltic väestön vaalea iho, -hiukset, -silmät johtuvat mm. ihmisten jääkauden ajan pitkäaikaisesta oleskelusta vähäisen ultravioletti säteilyn alaisena. Lähde google suomennos ja alkuperäiskielinen en.: PDF/TheOrigin_ofthe_Baltic-Finns_prof.M.Niskanen.pdf

 

 

Suomensukuisten kantakieli ja indoeurooppalainen kieli - Neoliittinen vallankumous (kielenvaihdot):
 
Kantasuomenkieli
 (esisuomi) on vanhimpia kieliä Euroopassa (-alkuperäiskieli), sillä kaikki muunkieliset väestöt (pääasiassa indoeurooppalaiskieliset) ovat tulleet Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille huomattavasti jääkauden maksimin jälkeen (lämpimien alueiden maanviljelyväestöä / paimentolaisia ei ole siirtynyt Alppien pohjoisalueille, ennen kuin lämpötilat ovat olleet elinkeinolle otollisia), eli vasta neoliittisen vallankumouksen leviämisen aikana. 
Ks. neoliittinen vallankumous;  tämä on Euroopan merkittävin migraatio ja sen vaikutukset ovat migraation määrään verrattuna vielä vallankumouksellisempia nimenomaan Euroopan elinkeinon- ja kieliolosuhteiden lähes täydelliseen muuttumiseen (muutoksen merkitystä on arvioitu mm. tässä tutkimusraportista lähdetietojen perusteella. PS. Geneettistä muutosta tapahtuu vain migraation verran - tai mutaatioissa)   

Neoliittisen vallankumouksen
 jälkeen, eli n. 5500 eaa. jälkeen saapui Eurooppaan indoeurooppalainen kieli ja maanviljelys, jotka levisivät samanaikaisena tapahtumana (nauhakeraaminen kulttuuri levisi pääasiassa diffuusiona, siis vain 25% väestömigraation voimin). Tämän nopean maanviljelyn (ja ie - kielen) leviämisen metsästäjä- väestöjen (silloin ei enää suurriistanmetsästystä) alueille mahdollisti se, että Euroopassa oli maanviljelyyn erittäin sopiva nykyistäkin lämpimämpi ajanjakso (Alppien pohj. puolen vuotuinen keskilämpötila oli n. 2 C-astetta korkeampi kuin nykyisin, Dansgaard). 
On huomattava, että tätä uutta indoeurooppalaista maanviljelijöiden väestön siirtymää (migraatiota) on ollut korkeintaan 25- 35% alkuperäisistä metsästäjäväestöstä (Cavalli - Sforza). Maanviljelyn saapumissuuntana on ollut hedelmällisen puolikuun alueet Indoeuroopasta (alueena merkitys so. kaakkoon Euroopasta). 

Maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen Eurooppaan välittäneet indoeurooppalaiset ovat peräisin hedelmällisen puolikuun alueelta, nämä muuttajat ovat lähtöisin nyk. paremmin tunnettujen valtioiden Turkki (Anatolia)  - Persia - Iran - Intia alueelta. (Ks. arjalaisuus - indoeurooppalaisuus; esim. Google, Wikipedia. Ks. myös äitilinjat neoliittisen vallankumouksen leviämisen yhteydessä).


Suomensukuisten kielien ja - väestön jatkuvuusteoria 
(
erikseen myös geneettinen jatkuvuusteoria, kirj. Seppo Liukko;):

 

Kielitieteen  suuri probleema; Suomensukuisten kielien suuri levinneisyys ja pieni alkukoti.
Nykyisin useat, jopa useimmat fennougristit kannattavat  suppeaa alkukotia (Volgan -mutka, joka on virheellinen päätelmä). Fennougristit perustelevat suppeaa alkukotia teoriaansa hyvin kyseenalaisin perustein. Perusteenaan ennen kaikkea se, että kaikki historiasta tunnetut kielelliset alkukodit ovat olleet melko pieniä. Ajatus on peräisin Afrikan, Etelä-Amerikan ja esim. Indonesiasta - Australiaan olevilla saarilla ja vaikeakulkuisissa viidakoissa olevista useista eri kielipopulaatioista. On huomattava, että Eurooppa eroaa em. viidakoista hyvin merkittävän syyn vuoksi; täällä oli jääkausi.

Euroopan kielitilanteen muodostuminen on lähtökohdiltaan, ko. sattuneesta syystä, täysin  erilainen kuin em. fennougristien suppeiden kielialueiden olosuhteet Kaakkois- Aasiassa, Sumatralla ja Afrikassa. 
Jääkauden maksimi (LGM) ajan 22.000- 16.000 eaa. aikana Euroopan väestöt pakenivat jäämassojen ja tundran leviämisen vuoksi, kylmyyttä pakoon refugeihin (Ukrainan ja Iberian - refugeihi, Alppien itä- eteläpuolella oli  aroja ja metsiä, joten siellä asuminen oli mahdollista). 
Tässä tilanteessa Ukrainan- refugin yhteiseksi kieleksi muodostui n. 4000 vuoden aikana sen hetken prestiisiväestön eli suurriistanmetsästäjien kieli, joka on ural - kielien pohjalta muodostui - suomensukuisten - kieli n. 16.000 eaa. alkaen. Jääkauden maksimin aikana muut mahdolliset kielet hävisivät, koska ne eivät olleet prestiisikieliä.
Ennen jääkauden maksimia ja varsinkin jääkauden jälkeiseen suurriistan metsästykseen tarvittiin laajat alueet, samalla suurriistanmetsästäjien yhteinen - suomensukuinen - kieli laajeni myös laajalle -alueelle Atlantilta - Uralille. Tämä tilanne jatkui jääkauden maksimin (LGM) jälkeen ainakin6000 -7000  vuotta ennen kuin mammutti kuoli sukupuuttoon n. 8 - 10.000 eaa. Siksisuomensukuisten -uralilainen - kieli (ja - väestö N1c1 ja R1a) levisi Alppien pohjoispuolistenalueiden ja jäänsulamisreunan arojen ja tundra- alueen reunan ympäri Atlantilta - Uralille ja sen taakse (suurriistanmetsästäjillä ei voinutkaan olla mitään suppea Volgan mutkaa, suurriista liikkui laajalla alueella). Suomensukuisten metsästäjäväestöjen leviäminen pohjoisen suuntaan oli luonnollista, koska suurriista seurasi pohjoiseen päin siirtyviä aroja - ja tundra- alueita. Siksi jäänsulamisen jälkeen suomensukuiset siirtyivät Hampurin- Svidryn-  ja Kundan kulttuurista n. 10-12.000 vuotta sitten pohjoiseen, tapahtui jatkuvuusteorian mukainen siirtyminen Baltiaan ja Suomeen. 

Tämä on suomensukuisten väestöjen ja suomensukuisten kielien JATKUVUUSTEORIA. 


Suomensukuiset kielet ja - väestöt ovat  jääkauden jälkeisen ajan  vanhimpia Euroopassa. Suomensukuiset kielet ovat siten myös Euroopan alkuperäisiä kieliä yhdessä baskin kielen kanssa(LGM:n jälkeen). 

 

Suppean alueen lähtökohta, eli virheellinen Volgan- mutkateoria, on 1800- luvun vajavaisten tietojen ajalta. Se ei ole nykytiedon valossa relevanttia tietoa. Ajatus, että yksittäisten metsästäjä- pyyntikulttuurien asuttamat alat ovat pieniä, on virheellinen, se ei perustu arkeologiseen tai geneettiseen tietoon suurriistanmetsästäjien alueista. Suomensukuisten kielien alueet tietenkin eriytyivät pienemmiksi alueikseen suurriistan metsästyksen loputtua (syy; arojen- ja entisten tundra - alueiden metsittyminen), mutta suomensukuiset kielet olivat jo levinneet ja jääneet olemaan laajalle alueelle Euroopassa Alppien pohjoispuolella. Suomensukuiset kielet ovat edelleen laajalla alueella (suomalaisten-, virolaisten-, meänkielen -, Finnmarkin -, Venäjän- ja  Uralin alueet - Siperiaan sekä Unkari ja monet muut ny jo kielenvaihtaneet alueet  (ks. tarkemmin tutkimusraportti, nämä alueet näkyvät vieläkin, vaikka suurriistanmetsästäjien ajoista on jo n. 10- 12.000 vuotta.).
Väite että myös uralilaisen kielikunnan täytyy olla alkuaan peräisin joltain maantieteellisesti suppealta alueelta (Volgan mutkasta) on virheellinen, koska määritelmä ei sovi Eurooppaan.  Euroopassa jääkauden maksimin ajan vaikutusten vuoksi kaikki väestöt joutuivat "kokoontumaan" yhteen jään alta pois. Sellaiset arkeologisten kulttuurien alueet ovat olleet olemassa, jotka määrittelevät tämän hypoteesin (maanviljelyä tai indoeurooppalaisia kieliä ei vielä tuolloin ollut Euroopassa. On vain metsästäjäkulttuurien ajoilta Ukrainan / Kostenkin kulttuuri (ja löydökset, suurriistan metsästäjien kulttuurista) ja Iberian / Solutren kulttuuri Pyreneitten (Solutren). Näiden alueiden väestöjenlingua- franca kieleksi muodostuivat, Ukrainassa suurriistanmetsästäjien ural- kielestä suomensukuisten kielet ja Iberian - refugissa peuranmetsästäjien baskin kieli, joita väestögeneettisesti saamelaiset pääsiassa ovat. Saamelaisten kielenvaihto on tapahtunut vasta Hampurin - Brommen kulttuureissa n. 10.000 eaa.. Huom. tämän vuoksi alkuperäisten jatkuvuusteorian mukaisten suomensukuisten kieli on vanhempaa (alkanut jääkauden maksimin jälkeen n. 16.000 eaa.), kuin saamelaisten suomensukuinen kieli.   
Merkittävin muutos tähän tilanteeseen Alppien pohjoispuolella tapahtui vasta Neoliittisen vallankumouksen aikana Balkanilla n. 8000 eaa. ja vasta kun lämpötila salli maanviljelyn leviämisen Alppien - Mustanmeren välistä Pohjoiseen vasta n. 5500 eaa. alkaen. Tämän jälkeen maanviljelyn ekspansiivinen leviäminen ja sen kieli indoeurooppalaiset kielet (C. Renfrew) valloittivat lähes kaikki metsästäjien suomensukuisten kielien alueet (puhuttu kieli vaihtui), paitsi Baltian- Skandinavian, Suomen ja Venäjän pohjoisosissa. 
Myöhemmin vasarakirveskulttuurien esigermaanin levitessä Weikselin alueelta n. 3200 eaa. alkaen Baltiaan, Suomeen ja Ruotsiin, tuli suomensukuisten kieliin  lainasana muutoksia, mutta kieli ei vielä silloin vaihtunut näillä alueilla. 
Vasta kansainvaellusten aika muutti  mm. Novgorodin, Baltian ja Skandinavian suomensukuisten väestöjen asemaa. Puhuttu kieli vaihtui  n. 400- 1000 jaa. (AD)  aikana Baltiassa slaavin vaikutuksesta baltiksi ja mm. Ruotsissa germaanikielen vaikutuksesta pohjoisgermaanikieleksi. Samalla varsinkin Ruotsiin tuli maanviljelyn myötä uutta nuorempaa genetiikkaa, se tarkoittaa R1b ja I- haploryhmää. 

Ruotsista poiketen Baltian väestöjen suomensukuinen perimä on suurempaa,  nykyisinkin suomalaisten vanha geenit löytyvät myös Baltian väestöistä, sillä N1c1 ja R1a ovat edelleen vanhaa jääkauden jälkeisen ajan suomensukuisten väestöjen genetiikka (ks. tarkemmin kohta genetiikka ja tutkimusraportti).
Suomessa ja Virossa suomensukuisten kieli ei vaihtunut ollenkaan - jatkuvuusteoria.

 

Euroopan väestöjen määrittely alkuperän mukaan:

 

Cavalli - Sforza määrittelee, että  paleoeurooppalainen  (vaalea geeniperimä) tarkoittaa alkuperäisiä metsästäjäväestöjä (- tätä väestöä nimenomaan suomensukuiset metsästäjät ovat), joten ne ovat tässä määrittelyssä Euroopan alkuperäinen CroMagnon nykyihminen (sapiens-sapiens)- läntinen väestö. Itäistä väestöä ovat Aasiasta myöhemmin Neoliittisen vallankumouksen aikana Eurooppaan tulleita maanviljelijä - paimentolaiset eli  jotka ovat Euroopassa nuorempaa indoeurooppalaista geeniperimää (25- 35%). 
Vaikka Euroopassa indoeurooppalainen kieli on maanviljelyelinkeinon ylivoimaisuudesta johtuen vallannut lähes kokonaan valtakielen aseman (96%), ei alkuperäväestön perusgenetiikka ole muuttunut kuin em:n migraation- eli enintään 35%:n verran. Euroopan alkuperäväestön geenistö on edelleen pääasiassa vanhinta Euroopan nykyihmisen CroMagnon  (aurignac ja gravette - migraatoioiden) pääasiassa R1a tai N- haploryhmää, jonka "pitoisuutta" uudet hedelmällisen puolikuun väestöt ovat myöhemmin laimentaneet, tämä näkyy Y- DNA mittauksista, joita on tehty tämänhetkisessä väestötilanteesta. 

 

 

Ensimmäinen maanviljelyn leviämisaalto Eurooppaan on lähtöisin maanviljelyn "synty-" alueilta, Hedelmällisen puolikuun alueelta: 
Tämä Nauhakeraaminen kulttuuri eli Neoliittinen vallankumous (5500- 3500 eaa.) 
vaimeni kivikauden lopulla ilmojen kylmetessä. Sen leviäminen päättyi Itämeren etelärannoille n. 3500 eaa. mennessä.

Neoliittisen vallankumouksen aikana tapahtui suuri määrä suomensukuisten metsästäjien kielenvaihtoja. Suomensukuisten kieli vaihtui hitaasti (ensin kaksikielisiä), silloin syntyi indoeurooppalaisesta kantakielestä murre, - esigermaani - mm. Itämeren eteläosat -Weiksel, nykyinen Wisla- joki, Puola (joki laskee Itämereen Gdanskin kaupungin kohdalta). 

PS. Ensimmäinen suomensukuisten metsästäjien kielenvaihto indoeurooppalaiseen maanviljelykieleen, kielten yhteisvaikutuksesta syntyi esigermaani ja vasta n. 3500- 4000 vuotta myöhemmin mm. suomensukuisten kielten ja  slaavilain vaikutuksesta (kontakteista) syntyi venäjän-, baltinkielet sekä em:n esigermaanin pohjalta länsigermaani ja pohjoisgermaani - ja mm. ruotsinkielet n. 800- 1000 luvulla jaa..  

 

Prof. Colin Renfrew 1987 teoria ks. saman ajan Euroopan väestömuutokset kartta 
(=  Mc Evedy Euroopan kartta 4200 eaa. laajat Finns alueet):

Maanviljelyn - ja indoeurooppalaisen kielen leviäminen Eurooppaan ovat tapahtuneet  samanaikaisena tapahtumana kivikaudella n. 5500 eaa. alkaen. Neoliittinen vallankumous Euroopassa on maanviljelyä levittänyt kulttuuri. Näistä ensimmäinen kutsutaan nauhakeraamiseksi kulttuuriksi, jota seurasivat nuorakeraaminen kulttuuri, joka mm. pohjoismaissa tunnetaan nimellä  vasarakirveskulttuuri.

Ks. Colin Renfrew sivun asiasisältö: 
Neoliittinen vallankumous toi  indoeurooppalaiskielistä väestöjä Eurooppaan, jotka levittivät samalla indoeurooppalaisia kieliä. 
Tämä maanviljelyä levittänyt väestö saapui Eurooppaan Anatoliasta eli Indoeuroopasta (indo = kaakkoon jstkn. eli tässä Euroopasta)
.

 

 

Vasarakirveskulttuuri
Toinen lievempi ns. miesryhmien levittämä maanviljelyn leviämisaalto Weikseliltä pohjoiseen, mm. Baltian kautta Suomeen ja sieltä Ruotsiin.

 

Nuorakeraamisen kulttuurin leviäminen on tapahtunut Weikselin esigermaanikieliseltä alueelta pohjoiseen Baltiaan ja Suomeen n. 3200 eaa. alkaen. Tätä kutsutaan myös esigermaanikieliseksi vasarakirveskulttuuriksi (tässä vaiheessa ei tapahtunut metsästäjien kielenvaihtoja, vaan lainasanat muuttivat alkuperäisten suomensukuisten kieltä (varhaiskantasuomi)  Baltiassa ja Suomessa (Ruotsissa) itämerensuomenkieleksi (kantasuomi). 

Maanviljelyn alku on aloitettu Suomessa jo vasarakirveskulttuurien tullessa ainakin n. 3000-2500 eaa. mennessä sekä karjatalous todennäköisesti hieman myöhemmin, Kiukaisten kulttuurin aikana noin 2000 -1500 eaa. aikana. Tästä ennen ajanlaskua olleesta maanviljely- karjataloudesta on Suomessa tehty naudan luulöydös Lounais- Suomen Nakkilan -alueelta, joka on ajoitettu 

(ks. em. liittyen: kielitieteen ajoitus- väitteiden virheet tulevat esiin siitä, että ko. maanviljelyn elinkeinot olisivat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun vaihteessa tai sanottiin myös ko. tutkimuksessa"mieluimmin 800-luvulla, eli silloin kun suomalaiset olisivat saapuneet Suomeen"). 
Kumpikaan kielitieteilijän väite ei ole OK (SL).
Tähän löytyy mm. lähde: 
http://yle.fi/uutiset/loyto_paljastaa_muinaisnaudan_salaisuuksia/2322412

 


Keski- ja Pohjois- Euroopan Kansainvaellukset 400- 800- luvuilla: 


Myöhemmin suomensukuisten kielenvaihtoja tapahtui kansainvaellusten seurauksena hyvin laajalti ja silloin slaavien vaikutuksesta mm. Novgorodin ja myöhemmin koko Venäjän alueella alueella hiljalleen venäjään kieleen, Baltiassa itämerensuomesta balttoslaaviin ja Skandinaviassa länsigermaanien vaikutuksesta pohjoisgermaaniin (mm. ruotsi) vasta n. 400 -1000- lukujen aikana. 

PS. Skandinavian Viikingit (Suomalaiset N-ryhmän Varjagit)  800- luvulla olivat pääosinalkuperältään suomensukuisia väestöjä (N-haplogroup), jotka ovat vaihtaneet puhumansa kielen pohjoisgermaaniin em:lla tavalla. (Ks. tarkemmin tutkimusraportti
).

 

Neoliittisen vallankumouksen aikana ja sen jälkeen tapahtui kielenvaihto alkuperäiskielistä indoeurooppalaisiin kieliin:

Indoeurooppalaiset kielet (germaani- slaavi) ovat maanviljelyn vuoksi levinneet lähes koko Euroopan alueelle (96%), vain alkuperäiskielet suomi ja baski ovat jääneet jäljelle. Vaikka tämä indoeurooppalainen maanviljelyä levittänyt väestö oli määrältään vain 25-35% :n alkuperäisväestöstä niin ko. maanviljelykieli levisi voimakkaasti nimenomaan sen vuoksi, että maanviljely oli elinkeinona ylivoimainen metsästykseen verrattuna (uuden elinkeinon kieli kannatti oppia). Tämä uusi väestö on assimiloitunut alkuperäisten vaaleamman (tundravaalean) suomensukuisten metsästäjäväestöjen kanssa, niin nyk. Venäjän, kuin Keski-Euroopan alueilla. Assimiloitumisen jälkeen Alppien pohjoispuolisen alueen eurooppalaiset ovat (nykyisinkin) pääsääntöisesti vaaleampia kuin neoliittisen vallankumouksen aikana saapunut indoeurooppalainen väestö (ks. edellinen kohta väestön vaaleus, prof. Frost ja tarkemmin tutkimusraportti). 

Suomensukuisten kielten puhuma- alueet ovat edelleenkin  laajalla - alueella Euroopassa; edelleen nyk. valtioiden alueilla mm. Suomi- Ruotsi- Norja - Viro- Venäjä (Uralin taakse) - Unkari - Romania ja aikaisemmin laajemmalti Alppien pohjoispuolisilla alueilla mm. Baltiassa (ks. tämän tutkimuksen selvitykset lähdetietoihin perustuen, lainauksia tutkijoilta).

Siksi tässä tutkimuksessa esitetään kritiikkiä joidenkin em. kielitieteen haarojen tulkintaan Baltian väestöjen alkuperästä ja esim. baltinkielen iästä ja vaikutuksesta suomensukuisten kieliin (tässä tarkemmin merkityksestä mm. paikannimistöön). Tässä tutkimuksessa on  aineistoanalyysin ja lähdetietojen perusteella vahvistunut tieto, että Baltian väestö on ollut aikaisemmin ja alkuperältään suomensukuisten kielien puhuma- aluetta, siksi tällä tutkimus- perusteella mm. paikannimistön leviämisen analysointi on tehtävä todellisten väestöliikkeiden pohjalta (ks. erillinen lähdetietoihin perustuva artikkeli suomensukuisten väestöjen liikkeistä kampakeramiikan ajan jälkeen). 

Paikannimistön tai väestöjen esim. kivikaudella puhuman kielen tutkiminen yksinomaan 
em:nkielentutkijoiden väitteiden pohjalta (mm. prof. R.Grunthal; kielitiede ei pysty tunnistamaan mitä kieltä ko. väestö on puhunut yli 6000 - vuotta sitten, lisää vastaavia esimerkkejä tutkimuksessa)  johtaa esihistoriaan liittyvissä asioissa tutkijaa harhaan, koska kielitieteen suomensukuisten väestöjen argumentoinnissa on (edelleen) merkittäviä virheitä. 
Yksistään niillä tiedoilla esim. paikannimitutkimus ei saavuta riittävää tieteellisiä tasoa, siksi em:n tyyppiset kielitieteen väittämät ja tutkimustulokset on aina tarkistettava muiden tieteiden kautta (kuten tässä tutkimuksessa). Asiaan liittyvät esihistoriatiedot on tarkistettava muiden  ajoituksen kannalta eksaktitieteiden- (mm. arkeologia, genetiikka) ja niiden antamien lähdetietojen avulla ns. poikkitieteellisesti (Ks. asiasta poikkitieteellistä tutkimusta tukeva lausuma mm. akateemikko Päiviö Tommila, Tieteessä Tapahtuu - lehti). 

On myös huomioitava mitä arvostettu kielentutkija prof. Jorma Koivulehto sanoo arkeologiasta: "Mitä lähinnä kielitieteen valossa voidaan sanoa suomen kieltä ja sen esiasteita puhuneiden ihmistenesihistoriasta; Arkeologia on suorastaan pakko ottaa mukaan, sillä arkeologialla on suuri etu kielenhistoriaan verrattuna - esihistorialliset arkeologiset kulttuurit voidaan nykyään luotettavasti ajoittaa " (Koivulehto, Studia Generalia, Syksy 2003:81-81). 

 

Nykytietoon perustuva genetiikkatutkimus ja siihen liittyvät muut biologiatutkimukset ovatarkeologian  ohessa niitä jotka tarkentavat väestöliikkeiden esihistoriallisia tapahtumia  (SL- ks. tutkimusraportti). 

Tässä tutkimusraportissa argumentoidaan tarkemmin Liukko - nimitutkimukseen liittyvänä asianamm. vasarakirveskulttuurien saapumisaikaa, lainasanoja suomensukuisten alueille, baltinkielen ikää ja mistä kielistä nykyinen Baltian väestöjen kieli on lähtöisin, mikä on mm. baltinkielen lainasanojen suunta (mm. Wilh. Thomsen), ja miksi Liukon - nimi on säilynyt Baltiassa ja miksi se on levinnyt niin laajalti paikannimistönä mm. Suomessa (ks. kartta n. 300 paikannimeä, Liukko - paikannimistön alkuperä olisi kaskiviljelyalueen nimi, ks. tutkimuksen perusteet). 


Siirry: 

Sisällysluettelo (otsikkosivut):

paluu etusivulle > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/

Comments