2. SUOMALAISTEN JA SUOMENSUK. VÄESTÖJEN ESIHISTORIAA: Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka (- perusteita), Seppo Liukko


Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.01.2008   alk.    krt.
Satatuhatta (100.000) klikkausta 04.02.2015.


 
Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1- 4  
    Jatka  > OSA:  Suomensukuiset väestöt, Seppo Liukko


PALUU:     Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ >
Huom. viimeisimmät geenitutkimustulokset ja analyysit  2015 >
 homepage 1, linkki  > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/ 

 or homepage 2  https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/https-sites-google-com-site-liukkohistoria    


  


Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka

GENETIIKKA - viimeisimmät tiedot ja lähteet:
Suomensukuisten N-haploryhmä korreloi suomensukuisia-ural kieliä N- M231 mutaatiosta alkaen n. 15.000-20.000 vuotta sitten,
ks. National GEOGRAPHIC Geno 2 Project 
Katso tarkemmin GENO2 projekti, uutiset
(henkilökohtainen - tulos, tarv.omat tunnukset): https://genographic.nationalgeographic.com/results/yourmap?mapType=p

1. Suomensukuisten väestöjen ja - kielen jatkuvuusteoria geneettisten yDNA / isälinjan tietojen pohjalta N- M231 ja LLY22g alkaen 
 (mm. nämä N-haploryhmän alkupään yDNA tiedot löytyvät tekstin kirjoittajalta ja kuten myös useimmilta N- haploryhmän suomalaisilta linkki >:       http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf

2. National Genographic project GENO2 and Seppo Liukko tekst 30.9.2013:
     Geno2 results- liukko 236032- is Proto Rurikids, what results mean, when 2% is Native American Indian/Maya genetic,
     also Family Tree DNA same 2,19% Maya.indians genetic. 

3. Source-GENO2-Who_am_I,_language-korrelation_to_genetic+indian2.pdf

4. GENO2_Liukko_N-L550_Proto Rurik stady and Indian -Maya 2..pdf 
Who am I, seppo liukko Geno2 omat tulokset sekä johtopäätelmät:  ks. PDF - tiedostolinkit (alla), liittyen allekirjoittaneen Geno2 tulokseen,
N-ryhmän muuttoreitit Aasiasta Eurooppaan ja näiden DN- reitti Mesoamerikkaan mm. MAYA- korkeakulttuurin historiaa.



Suomensukuisten väestöjen esihistoriaa (arkeologia ja genetiikka sekä N- ryhmän korrelaatio suomensukuisten kieliin)

Suomensukuisten väestöjen olemassaolosta on tutkittavissa olevaa näyttöä jo ennen vasarakirveskulttuurien tuloa n. 3200-2000 eaa. Suomessa, Baltiassa, Preussi-Puolan- Saksan alueilla sekä Venäjällä ja Skandinaviassa. On olemassa selvää arkeologista, kielitieteellistä ja väestöliikkeisiin perustuvaa tutkittua tietoa ja miten esim. vasarakirveskulttuuri vaikutti näihin alueisiin ja esimerkiksi myös uuden paikannimistön muodostumiseen. 

Tämä suomalaisten esihistorian kannalta merkittävä asia tulee selkeästi esiin myös laajassa Liukko- nimitutkimuksessa.  Liukko nimi näyttää tutkimuksen lähdetietojen perusteella siirtyneen Weiksel (nyk. Wislajoki - Gdansk) esigermaanialueelta Baltian kautta Suomeen (ja Ruotsiin). Myös tämä Liuko- Liukko nimisiirtymä osaltaan osoittaa suomensukuisten väestöjen asuneen em. laajalla alueella (Kampakeramiikan laajalla alueella). Nyt näiden karttatietoihin ja kielitieteen paikannimistömetodien- ja arkeologiaan perustuviin tietoihin voidaan lisätä uusin geenitutkimustieto, joka vahvistaa,  että suomensukuisten N1c1 -haploryhmään ja suomensukuiseen kieleen perustuva väestö on asuttanut laajalti myös ns. Etelä - Baltian alueita nykyisen Puolan- Saksan- Valko-Venäjän-, Ukrainan- ja Skandinavian alueita (tästä mm. esihistoriatietojen mukaisista Vasarakirveskulttuurin noususta, suomensukuisten Baltian ja Suomen alueille on tutkimustietoa.) Esigermaanien tulo Suomeen on tapahtunut Baltian kautta mainitsee prof. Jouko Vahtola (Suomen Historia kirjassaan 2004 s.15), silloin Suomeen tulleeseen migraation osallistunut ko. väestö saattoi olla suomensukuisia, siis South- Baltic yDNA N- haploryhmää  L550+ ja silloin suomensukuisia kieliä (itämeren- kantasuomea) puhuneita miesryhmiä, sekä kaksikielisiä, joilla oli  sanavarastossaan elinkeinoon liittyviä indoeurooppalaisia - esigermaanikielisiä maanviljelyn lainasanoja (Siksi nykyväestöstä tehdyt  yDNA- tulokset näkyvät myös keski-Euroopan alueilla olevina metsästäjien alkuperäisväestönä).

Alkuperäisväestön suomensukuisten väestöjen geeniperimä (N-ryhmä) on nähtävissä edelleen ko. alueilla, vaikka alueen kantaväestöjen puhuma suomensukuisten kieli olisi vaihtunut baltiksi, venäjäksi tai ruotsiksi. Tämä kielenvaihto on tapahtunut kansainvaellusten (400- 800-lukujen) jälkeen mm. baltinkieleen ja nuorempaan pohjoisgermaaniin viimeistään n. 1000-1200 jaa. aikana. Tästä seikasta tarkemmin Liukko- nimitutkimuksen Osa I perusteissa, joka selvittää miten suomensukuisten väestöjen matka esihistoriasta nykypäivään on tapahtunut. Tästä merkittävä geneettinen  näyttö on suomalaisen lääkäri Juhani Wäyrysen Family Tree yDNA- tiedoista rakentama fylogeneettinen puu, jossa edellä mainittu suomensukuisten (geneettinen N1c > N1c1) laaja pohja näkyy edelleen nykyisissä Eurooppalaisissa väestöissä (katso tarkemmin  tutkimus Osa I, alla). 
Tässä linkki Eupedian yDNA - kartaan, jossa N1c1 -haploryhmän osuudet on sinisen värin tummuusasteilla määritelty eri maissa. 
Suomessa on kaikkein suurin esiintymistiheys Euroopassa, sitten Liettuan alue ja muu Baltia sekä Venäjän alueet Moskovan eteläpuolen alueilta alkaen. Voidaan puhua suomensukuisten (Map of Finnic yDNA haplogroup N) heimojen genetiikasta, joka usean tutkimuksen mukaan myös korreloi puhuttua kieltä, siis alkuperäisten suomensukuisten kielien aluetta Euroopassa.


Liukko nimitutkimukseen liittyvää suomalaisten ja suomensukuisten jatkuvuusteoria sekä - esihistoriaa:

Liukko - nimitutkimus liittyy selkeästi vasarakirveskulttuurien saapumiseen Baltian kautta Suomeen n. 3100 - 2100 eaa. aikana. Tämä kulttuuri oli alkuperäisten suomensukuisten Weikselin ja Baltian alueen väestöjä. Näiden esi- germaanikielisten väestöjen lähtöalueella (Weiksel- nyk. Wisla) oli tapahtunut ensiksi suomensukuisten kielien vaihtuminen indoeurooppalaiseen maanviljelykieleen(n. 5500- 3300 eaa. aikana), joka oli silloin esi- germaani (se poikkeaa huomattavasti myöhemmistä ja nuoremmista germaanikielistä mm. iu- diftongin osalta) toiseksi juuri nämä väestöt  ( varsinaisesti esi- germaanikieliset miesryhmät levittivät samalla maanviljelyä Baltiaan ja Suomeen (ja Suomen kaskiviljelijät Suomesta Ruotsiin) n. 3100- 2200 eaa. 

PS. Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen ja - kielen jatkuvuusteoria 

Jääkauden maksimin jälkeen Suomeen Kundan -kultuurista saapuivat ensimmäiset suomensukuiset (ja ko. kieltä puhuneetmetsästäjäväestöt (n. 9000 vuotta enenen ajanlaskua) ja nimenomaan jäänjättö alueille Etelä-Suomeen mm. Lahden Ristolan arkeologiset löydöt.  
Nämä suomensukuiset väestöt olivat aikaisemmin olleet Euroopan Alppien pohjoispuolisen alueen suurriistanmetsästäjiä, mutta suurriista loppui/väheni mm. mammutin sukupuuttoon kuolemisen vuoksi (syy: laajat mammuttiarot metsittyivät) ja siksi näiden väestöjen oli siirryttävä pienemmän riistan metsästykseen. Samalla suomensukuisten väestöjen laaja alue sirpaloitui, syntyi pienempiä suomensukyuisten kielien ja väestöjen "tilkkutäkki"- alueita laajalti koko Pohjois- Euroopan alueille ja Euraasiaan (nähtävissä edelleen suomensukuisten alueina*). Tämä on tapahtunut 12.000- 9.000 eaa. aikana. Näitä väestöjä olivat mm. Kundan- kulttuurin suomensukuiset väestöt nykyisten Baltian ja Belarussian sekä Venäjän länsialueilla. 

Tämä tilanne jatkui  Neoliittiseen vallankumoukseen saakka. Tälle suomensukuisten laajalle alueelle saapui ensikerran muita kuin suomensukuista kieltä puhuvaa väestöä. Se on tapahtunut n. 5500 eaa. alkaen(genettisesti: yDNA:n  vähäinen migraatio oli G- haploryhmää). Silloin 5500-3300 eaa. saapui diffuusiona maanviljelyn esiasteen väestöjä metsästäjien alueille. Nämä maanviljelyväestön migraatiot tulivat hedelmällisen puolikuun alueelta, on nyt genetiikan tutkimuksien  edistyessä, todettu suhteellisen vähäisiksi. Maanviljely on ollut metsästykseen verraten jopa 100 kertaa tuottoisampi elinkeino. Siksi myös metsästäjät aloittivat siirtymisen maanviljelyyn metsästyksen ohessa ja samalla halusivat oppia ko. maanviljely kielen (aluksi vain lainasanoja). Metsästäjät eivät minnekään hävinneet (vaikka sellaistakin on väitetty).

Alkuperäisten metsästäjien genetiikka näkyy edelleen nykyajan geenimittauksissa niin, että metsästäjien genetiikkaa on Alppien pohjoispuolisilla alueilla pääsääntöisesti enemmistönä(National Genographic project GENO2). 
Neoliittinen vallankumous laajeni otollisten viljelyolosuhteiden vuoksi nopeasti (mutta diffuusiona, siis hyvin lievänä muuttona) 5500- 3300 eaa. eli  alle kahdessatuhannessa vuodessa, etelästä Alppien ja Mustanmeren väliseltä alueelta pohjoiseen Itämeren etelärannoille saakka. 
Kun Eurooppaan ns. Indo- Euroopasta (kaakosta, Turkki- Iran- kaksoisvirrat alueelta) muuttaneet maanviljelijät olivat uutta genetiikkaa ja uutta kielikuntaa, nämä välittivät indoeurooppalaisia kieliä metsästäjäväestöille (aluksi maanviljelyn lainasanoja), jotka löytyvät edelleen ks. etymologisten sanakirjojen esi- germaaniset lainasanat.

Neoliittisen vallankumous levitti tehokkaasti indoeurooppalaista kieltä Eurooppaan niin, että nykyisin n. 96% eurooppalaisista puhuu näitä ie-  kieliä. 
Metsästäjäväestöille tapahtui eri aikakausina kielenvaihtumista suomensukuisista kielistä ie- kieliin. Vanhin näistä kielistä on esi- germaanikieli, joka on muodostunut suomensukuisesta - ja indoeurooppalaisesta esi- kantakielistä. 
Nämä esi- germaanikieliset väestöt asuttivat Weikselin (nyk. Wisla) joen mm. nyk. Puolan alueita (mm. Gdanskin alueet). Alueet olivat laajan suomensukuisten kampakeramiikan alueita vielä 5100- 3100 eaa., siis ennen indoeurooppalaisten tuloa.  K
ampakeraamisen kulttuurin alueena tunnettu suomensukuisten väestön kieli vaihtui esi- germaaniksi (kieli ei vaihtunut silloin vielä Baltiassa , Preussissa, Puolan - tai Balarus- valkovenäjän alueilla, eikä Skandinaviassa, em. alueilla kielenvaihto tapahtui vasta kansainvaellusten jälkeen)
Genetiikaltaan väestö säilyi pääasiassa suomensukuista
 (diffuusio + vähäinen neoliittinen maanviljely migraatio yDNA G-haploryhmää. Tätä  on tullut todella vähän, ks. myös Geno 2 tulokset nykyajan ihmisistä), eli nykyihmisten väestöjen alkuperässä on  nähtävissä edelleen esim. suomensukuisen Pohjois-Euroopan genetiikaksi nimettyä genetiikkaa, kuten yDNA ja mtDNA- haploryhmien GENO2 tulokset osoittavat (ks. seuraavat johtopäätelmät  Seppo Liukko kotisivuilla - geenituloksien perusteella).

Ilmojen kylmetessä maanviljelyn leviäminen hidastui. 

Suomensukuisten metsästäjien määrä väheni suhteellisesti mm. indoeurooppalaisen maanviljelymigraation toisessa suuressa aallossa, joka tunnetaan Weikselin pohjoispuolella vasarakirveskulttuurin  migraationa  (n. 3200-2100 eaa. aikana) ja eniten  uutta genetiikkaa tuli vasta 300- 800-lukujen kansainvaellusten vaikutuksesta, silloin levisi huomattava määrä R- ja I-ryhmää, alkuperäiselle suomensukuisten alueille, niiden jälkeen kieli vaihtui Baltiassa (Virossa ei vaihtunut), Venäjällä (- ei kaikki vieläkään), Belarussia, mutta Latvia, Liettua - kokonaan vasta n. 1700-luvulla  ja  Ruotsissa / Norjassa n. 800- luvulla, silti molempien em. nyk. valtioiden alueilla  pohjoisosissa (kieliraja siirtynyt etelästä pohjoiseen),  kielenä on edelleen suomensukuisia - itämerensuomalaista kieltä.. 

Suomensukuiset olivat laajan kampakeramiikan alueen väestöt, pääasiassa vanhimpia Euroopassa olivat yDNA - N- haploryhmää ja mtDNA U5-ryhmää. Kampakeramiikan alue voidaan tunnistaa suomensukuisiksi väestöiksi arkeologisesti ja nyt geneettisesti yDNA ja mtDNA- mittaustuloksienperusteella, vaikka nyk. valtioiden alueella nykyisin puhutaan suomensukuisista kielistä poikkeavaa indoeurooppalaista kieltä.
 Jonkin väestön puhuma kieli voi vaihtua (kuten suomensukuisten metsästäjien), mutta geenit ei vaihdu (vaikka ko. väestöt nykyisin puhuisivat jotakin ie- kieltä).

Tämä selviää nykyajan geenitestien perusteella (mm. GENO 2).

Siis alkuperäiset geenit jäävät ja lisääntyvä muun väestön kasvun vauhdissa. Vaikka alueelle tulisi uutta genetiikkaa, niin se "laimentaa" suomensukuisten alkuperägeenien osuutta, esim. Venäjän, Baltian ja Ruotsin N-ryhmien osuus nykyväestöstä ovat alle aikaisemmin alueella olleiden suomalaisten N-ryhmän osuutta yDNA:sta, joka on ollut suomensukuisten alueilla 100%:nen. Suomessa N-ryhmän osuus on pudonnut vähiten Euroopassa. Suomessa kaikista miespuolisista N-ryhmää on nykyisin n. 60% (sekin on laimentunut huomattavasti yDNA I ja R- väestöjen osuuden kasvaessa eri alueilla  0:sta  20 - 40%:n). 
Nykyisin N- haploryhmää on vielä esim. Venäjällä 20-35%, Baltiassa 30- 40% ja Ruotsissa n. 7%,kuitenkin suomensukuisten alkuperägeenit säilyvät väestöissä (kuten uudet geenitiedot em. asian vahvistavat).  

Niille alueille jonne on tullut huomattava määrä uutta yDNA genetiikka (I- ja R-genetiikkaa) , joka on tuonut myös uutta kielikuntaa (ie- kieliä) , suomensukuisten kieli on vaihtunut. Siis jos miespuolisen väestön, I ja R- ryhmien osuus (tai yhteinen osuus) on kasvanut yli 50%:n, on kieli mitä todennäköisimmin vaihtunut (Balttia, Skandinavia, Venäjä alueesta suurin osa).
Suomensukuisten genetiikan määrä on suurempi kuin ko. kielikunnan väestöjä on alueelle saapunut. Se johtuu siitä, että aikaisemmat suomensukuisten kielenvaihtumiset esim. germaanikieliset olivat pääasiassa suomensukuisia ja jo aikaisemmin puhumansa kielen vaihtaneita väestöjä, siksi näissä väestöissä on  huomattava määrä (n. 50%suomensukuisten Pohjois- Euroopan genetiikkaa. Pohjois-Euroopan (-Aasian) suomensukuisten isä -ja äitilinjojen yDNA ja mtDNA genetiikkaa, geenejä joita ei voinutkaan olla muilla esim. Skandinavian (esim. Ruotsin) tai Venäjän pohjoisosien nykyisin ns. valtiollisesti tunnetuilla väestöillä. koska nykyruotsalaista, tai - venäläistä genetiikkaa ( I- ja R- genetiikkaa n. 3200 eaa.) ei vielä silloin ollut olemassakaan näillä alueilla. Nämä em. väestöt ovat syntyneet kansainvaelluksien seurauksena, nykyiseen muotoonsa vasta n. 800- 1200-luvuille tultaessa (HUOM. kansainvaellusten jälkeen, siksi on anakronistista ilmoittaa jonkin N- ryhmän geenin olevan esim. ruotsalaista genetiikkaa -SL). 
Siksi nykyisten slaavin-, germaanin- ja baltinkielisten väestöissä on enemmistönä  (kielenvaihdosta huolimatta) edelleen suomensukuisten (
pohjoiseurooppalaisiksi mainittuja geenejä), näitä geenejä on siis edelleen n. 50%, mm. germaaneilla; saksalaisilla, tanskalaisilla jne. sekä slaaveilla; venäläisillä, belarusseilla - ja ent. preussilaisalueella (mm. Puola) sekä balttilaisilla; latvia- liettualaisilla (suomalaisten läheiset geneettiset yhteydet ko. alueisiin näkyvät  hyvin nykyajan ihmisten geenitesteissä, ks. mm. Geno 2 -tuloksia esim. täällä sivulla tai lähteet tutkimuslaitoksista mm. Family TreeDNA tai National Geographic)

Tämän vuoksi uudet geenitutkimukset mm. GENO 2 geenitutkimukset toteavat, että mm. Venäjällä, Ruotsissa, Baltiassa, Saksassa, Puolassa, Belarussiassa ja Englannissa Pohjois- Eurooppalainen metsästäjien geenistö on yli 50%  tai ainakin lähellä sitä. Myös tämä logiikka osaltaan myös osoittaa, että suomensukuisille väestöille on tapahtunut kielenvaihtuminen (sat sapientii).

GENETIIKKA ja KIELI, korreloivatko ne toisiaan?
Yleensä geneettinen haploryhmä ei korreloi heimoa /- haploryhmän klusteria ja  puhuttua kieltä tai mitä kieltä jokin haploryhmä nykyisin puhuu. On olemassa tiettyjä kriteerejä ja tutkimuksista sellaisista haploryhmistä, jotka voidaan osoittaa olevan jotkin tunnettua kieliryhmää. Esimerkiksi N-ryhmän väestöt ovat puhuneet n. 14.000eaa. alkaen suomensukuisia kieliä. Kun nyt  N-ryhmää löytyy ns. indoeurooppalaiskielisten kansallisvaltioiden väestöistä, se ei tarkoita, että N-ryhmän väestöt olisivat alkuperältään ruotsalaisia, tai venäläisiä, liettualaisia tai puolalaisia, koska Neoliittisen vallankumouksen ja kansainvaellusten vaikutukset aiheuttivat suomensukuisille metsästäjä väestöille (N- ja U-ryhmää) on tapahtunut kielenvaihto laajalla alueella Euroopassa. Siksi N- ryhmän kaikkii nykyiset kantajat eivät enää puhu suomensukuisia kieliä. Ks. alla tarkemmin).

Kieli korreloi genetiikkaa, ainakin alkuvaiheissa ko. heimo on puhunut samaa kieltä oli kyseessä mikä tahansa geneettinen haploryhmä. Muutamissa tapauksissa on edelleen havaittavissa puhutun kielen suora jatkumo alkuperäisestä geneettisestä haploryhmästä, kuten  N-ryhmä se osoittaa N-ryhmän lisäksi Euroopassa  sitä jatkumoa löytyy myös osittain  esim. I- ja R-ryhmissä, koska osa indoeurooppalaisten kielien nykyisistä puhujista on todellakin alkuperäisiä indoeurooppalaisia geneettisesti. He puhuvat edelleen genetiikkaan kuuluvaa ie- kieliä. Tällaisia IndoeuroopastaEurooppaan tulleita ns. maanviljely- tai tai paimentolaismigraatioissa jälkipolvia ovat nykyiset mm.  I - ja R- haplotyypit, missä tahansa kansallisvaltiossa esim. Suomessa tai Ruotsissa. Mutta alkuperäisiä suomensukuisia nämä väestöt eivät ole. Nykyisin pääosin I- ryhmää sanotaan germaanikielisten ryhmäksi ja R-ryhmää slaavilaiskielisten väestöjen ryhmäksi. Nämä genetiikat ovat tulleet Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille n. 5500 eaa. ja toinen suuri aalto tapahtui n. 3300 eaa. alkaen Eurooppaan tulleiden jälkipolvet.  Linjalta Weiksel- Ural eteläosasta pohjoisemmille aluille tämän migraation I- ja R- genetiikkaa siirtyi vasta 300- 900- luvulla, kansainvaellusten aikoina (ks. tarkemmin alla). Nämä väestöt ovat siis indoeurooppalaista kieliryhmää, mutta joukossa on suuria määriä (jopa 50% Euroopan alkuperäisväestöjen metsästäjien haploryhmiä  niin yDNA kuin mtDNa:n osalta (vanhimmalta osin pääosin suomensukuisten N- ja U- haploryhmää). 

Kieli siis korreloi genetiikkaa, kuten myös indoeurooppalaisiskielisistä väestöistä poikkeava N- ryhmä, jonka on alkuperäistä suomensukuista  metsästäjien kieliryhmää (alkuperäisiä suurriistanmetsästäjien  kieli- ja haploryhmää). Suomensukuisten kieli korreloi ilmiselvästi tiettyä väestöryhmää, suomensukuisten metsästäjien N- ryhmän genetiikkaa.

Kuitenkin esim. I - ja R- ryhmien väestöt voivat olla mitä tahansa nykyistä kansallisuutta (ruotsalainen, englantilainen, saksalainen tai puolalainen , venäläinen jne.) ja puhua nykyisin erilaisia kieliä, mutta ovat kuitenkin alkujuuriltaan indoeurooppalaisia (iran-) kieliä.Indoeurooppalaisten syyt Eurooppaan saapumisesta ovat tiedossa kuten myös kieliryhmän syntyalueet (Aasian puoleisessa Indoeuroopasta; Anatolia- Persia väliseltä alueelta). 


Y DNA N-ryhmän genetiikkaa voi edelleen löytyä lähes kaikkien Euroopan  kansallisuuksien väestöillä, joiden alueilla on harjoitettu kivikaudella suurriistanmetsästystä sekä myöhempien aikojen migraatioissa levinneitä mm. N-ryhmän genetiikkaa, kuten mm. Pohjois-Amerikan useat haplotyyppilöydot nykyisin se osoittavat. Ne ovat lähtöisin Suomesta, Baltiasta, Puolasta (alueen alkuperäisten N-ryhmien suomensukuisia väestöjä) sekä Ruotsista (esim. metsäsuomalaista sukua oleva John Morton, joka oli ainoa ei englantilainen USA:n itsenäisyysjulistuksen 1776 allekirjoittaja, ko. asiasta tässä tutkimuksessa tarkemmin) ja esim. Norjasta (mm. kaivos- jametsäsuomalaisten  alueilta) ja varsinkin suuret muuttoaallot 1600- luvulla ja 1800/1900 -luvun vaihteessa.
 
Miksi Euroopassa tietyillä alueilla on esim.  Y DNA:n  I - ja R-ryhmää,
 johtuu maanviljelyn leviämisestä eri aikoina  5500 eaa:n jälkeen, useassa eri aallossa Indoeuroopasta - eli sananmukaisesti Euroopasta kaakkoon olevilta hedelmällisen puolikuun alueilta (Anatoliasta Iraniin väliseltä alueelta).
N-haploryhmä on poikkeus. 
N- haploryhmä on huomattavasti 
vanhempaa genetiikkaa Euroopassa (tullut n. 14.000 - 11.000 eaa.), kuin I- ja R- haploryhmät
I- ja R -ryhmät ovat sinänsä alkujuureltaan vanhempia, mutta ovat tulleet Aasian puolelta Indoeuroopasta (Anatolia- Iran- Kaksoisvirtojen aluilla) Eurooppaan vasta pääasiassa 5500-3300 eaa. jälkeen, useassa eri aallossa. Viimeisimmistä suurista indoeurooppalaiskielisten väestöjen (kieli+geenit) kansainvaelluksista on kulunut vain hieman yli 1000 vuotta. Ks. alla tarkemmin.

Indoeurooppalaiskielisten maanviljelyväestöjen mm. I- ja R-ryhmien geenien (-ja indoeuroppalaisten kielien) leviäminen Eurooppaan:

Balkanin alueelle ja Etelä - Eurooppaan maanviljelyn genetiikkaa (-ja ie- kielikuntaa) saapui,  pääasiassa I- ja R- geenejä, n. 8000 eaa. alkaen ja 
Alppien pohjoispuolen alueille n.  5500 eaa. alkaen (neoliittinen vallankumous alkoi) sekä 
- Itämeren eteläiselle alueelle n. 3300 eaa. alkaen (
Weikselin alueesta etelään). 
-Balkanille ja Suomeen sekä Ruotsiin vasarakirveskulttuurit levittivät jo varhaisempia indoeurooppalaisia geenejä (tätä varhaisinta indoeurooppalaista G- haploryhmää, mutta hyvin vähäisessä määrin, sillä vasarakirveskulttuuri levisi pääasiassa diffuusiona- eli metsästäjät aloittivat kaskeamisen jne.), maanvijelyä ja ie- kielisiä lainasanoja, mutta vasta n. 3200eaa. alkaen (mutta näillä alueilla suomensukuiset kielet evät vaihtuneet). Vanhin maanviljelijöiden genetiikka Euroopassa oli   em. G-haploryhmää
Varsinainen vanhimpien indoeurooppalaislähtöistä genetiikka ovat  I- ja R-ryhmää,  ilmeisesti n. 2500 eaa. jälkeen oli laaja paimentolaiskulttuurien migraatio Eurooppaan  (mahdollisesti Kaspianmeren - ja Uralvuorten väliseltä alueelta) . Näiden paimentolaiskulttuurien väestöjen varsinainen leviäminen Baltiasta pohjoiseen -, Skandinaviaan- ja Venäjän alueelle, tapahtui laajamittaisesti vasta kansainvaellusten yhteydessä 300- 900 jaa. aikana (jolloin osalle suomensukuisista tapahtui kielenvaihto, joka jatkuu edelleen
Itämeren ympäristön suomensukuisten kieli vaihtui tai vaihtuu edelleen mm. Venäjällä, Baltiassa ja Ruotsissa, joiden alueilla  I- ja R- ryhmää on levinnyt em:n  kansainvaellusten aikana 300 - 800- luvuilla. Kieli ei vaihtunut Suomessa eikä Virossa. 

N-ryhmä; suomensukuisten geenit ja suomensukuisten kielet:

Mikä on N- ryhmien kielellinen alkuperä ja milloin N-ryhmän väestö on muodostunut ns. eurooppalaiseksi väestöksi?
Sitä on tutkittu ja siitä on mainintoja myös tässä yhteenvedossa alla. 
N- ryhmän väestöjä on tullut Aasiasta Eurooppaan Ural-vuorten yli ainakin jo 14.000 vuotta sitten. N* ryhmä on mutatoitunut Euroopan laajan, Siperiaan saakka ulottuneen, pitkän jääkauden (Weiksel- Waldai jääkauden-)  aikana  yDNAn ja mtDNA:n (esim. U -ryhmä) lisäksi nimenomaan autosomalisten mutaatioiden kautta ns. vaaleaihoiseen sinisilmäiseen suuntaan n. 10-20.000 vuoden aikana N1C > N1c1 haploryhmäksi. Silloin jääkauden maksimin (LGM)jälkeen  suurriistanmetsästäjien yDNA genetiikka oli  N-ryhmää (indoeurooppalaisten geenit R ja I- ryhmät) eivät vielä silloin olleet Euroopassa. 
N-ryhmän väestö on siirtynyt suurriistan mukana, suurriistan siirtyessä pohjoisemmaksi (Keski-Euroopan metsittyessä), siksi Pohjois-Euroopan ja myös koko Pohjois - Euraasian alueilla on nykyisin eniten N- ryhmää (nykyisin pohjoisempana kuin jääkauden maksimin jälkeen). Tämän suurriistan laajan levinneisyyden vuoksi, N-ryhmää löytyy nykyisin (ainakin joitakin haplotyyppejä) lähes kaikista kansallisuusvaltioista Euroopassa (suurriistanmetsästäjien laaja-alue, Geno2  Pohjois-Euroopan metsästäjät= suomensukuiset), mutta  nykyisin eniten N-ryhmää on Suomessa ja Baltiassa (balttilaisten tiedetään olleen aikaisemmin suomensukuisten kielien puhujia).  

Myös kampakeramiikan laajoilla alueilla on geenituloksien perusteella nähtävissä edelleen n. 10- 12.000 vuoden jälkeenkin laajalla alueella suomensukuisia kansoja (Venäjällä- Baltiassa ja Skandinaviassa) , niin Uralin molemmin puolin kuin läntisen Euroopankin puolella
N. 300- 900 - lukujen suurten kansainvaellusten aikana tapahtuivat suurimmat migraatiot / muutot  suomensukuisten aluille Baltiaan, Puolaan ja ent. Preussin alueille sekä Skandinaviaan (geneettisesti siis I- ja R-ryhmää) ovat muuttaneet alueen alkuperäväestöjen (N-ryhmän)väestöjen puhuman suomensukuisten kielen  germaanikieliksi. Venäjällä länsiosista alkaen,slaavien muutot aiheuttivat n. 800- luvulta alkaen mm. Novgorodin suomensukuisten alueiden kielen muuttumisen hiljalleen venäjän kieleksi (toisena syynä  -kirkkoslaavin käyttöönotto 900-luvulla), silloin myös alkuperäväestö kieli vaihtui n. 1500-1700-luvulle mennessä (ja jatkuu edelleen muilla aluilla). Baltiassa kieli vaihtui balttoslaaviksi n. 1200- 1800-lukuujen aikana (Latviassa viimeinen 1900-luvulla ja Viro on Suomen tavoin säilyttänyt vanhan suomensukuisten kielensä). 
N-ryhmän geneettinen osuus nykyisistä kansallisvaltioiden miespuolisista väestöistä on vähentynyt kivikauden ajoista, jolloin mitään "valtioita" ei ollut. Baltiassa on edelleen 35-40% N-ryhmän väestöjä, mutta esim. Ruotsissa vain 7% johtuen suuresta määrästä germaanikielisten väestöjen migraatioista Ruotsiin (jotka olivat pääasiassa  I- ja R-ryhmää). 

Suomensukuisten väestöjen yDNA N-haploryhmän esiintymistiheydet nykyväestöistä:

Tätä alkuperäisasukkaiden N- genetiikkaa on nykyisin enää; Suomessa 60%, Liettuassa 40%, Venjällä 20-35% ja esim. Ruotsisa n. 7%.
N-ryhmä levinneisyys Euroopassa on mitä todennäköisimmin suomensukuisten heimojen vanhaa esi-isien genetiikkaa nykyajan ihmisissä  ja siten näiden ihmisten esi-isät ovat aikoinaan puhuneet suomensukuista kieltä. Osaltaan se osoittaa suomensukuisten kielien entisiä alueita tai minne eri syistä tätä suomensukuisten genetiikkaa on levinnyt viimeisten satojen ja tuhansien vuosien aikana. N-ryhmän suhteellinen osuus nykyisistä väestöistä on jatkuvasti supistunut indoeurooppalaisten kielien / väestöjen tullessa N- ryhmän metsästäjien alueille (aluksi se johtui maanviljelyelinkeinon ylivoimaisuudesta [pien-] metsästykseen ja keräilyyn verrattuna ). 

On mahdollista geeni - ja esihistoria tutkimuksen perusteella osoittaa, että  nämä väestöt ovat puhuneet suomensukuista kieltä esim. 10.000 tai 2000 vuotta sitten (SL)

Suomensukuisten kielien ja N-ryhmän välillä on olemassa selvä tutkimuksiin perustuva korrelaatio. N-ryhmän heimot ovat joskus kivikauden aikana tai pronssikaudella- rautakauteen (Liettua, Venäjä) tai lähes nykyaikaan saakka  (Venäjä, Latvia, Ruotsi, Norja) puhuneet aikaisemmin suomensukuista kieltä. 

Hypoteesi (Seppo Liukko):
Kieli korreloi geneettistä yDNa -haploryhmää tai päin vastoin ainakin ko. klusterin mutaation syntyhetkillä.
Suomensukuisten metsästäjien Weiksel- jääkauden maksimin jälkeinen  pitkä kivikauden aikainen jatkumo (tuhansia vuosia), on vaikuttanut N-ryhmään suuria muutoksia, sillä kylmä ja vähän auringonvaloa saava ihminen joutuu sopeutumaan olosuhteisiin. Se on aiheuttanut myös geenettisen sopeutumisen muuttaen (autosomaaliset mutaatiot) myös N-ryhmän väestöjä ns. eurooppalaiseksi jo 12-14.000 eaa. alkaen (
N- haploryhmä: N* > N1C >N1c1 on suomensukuisten väestöjen ja suomensukuisten kielien jatkumo nykypäiviin saakka).
Niin, että N-ryhmä ja sen suomensukuisten kieli on voinut jatkua nykyaikaan saakka (mm. Suomessa ja Virossa sekä osin Venäjällä ja Ruotsissa - Norjassa sekä Unkarissa).


SL - väite 5/2013: 
N1C > N1c1 haploryhmä korreloi, että nämä väestöt tai näiden esi-isät ovat puhuneet (kielenvaihto) tai puhuvat edelleen suomensukuisten kieliä tai suomenkieltä. 

Esim. Novgorodista hallitsijoiksi nousseiden Rurikien esi-isät ovat olleet kaikki alkuperältään suomensukuista väestöä. Vaikka ko. tutkimustuloksen täyttävät (N-L550) ihmiset asuisivat nykyisin Ruotsissa, Norjassa, tai Länsi-Euroopassa, USA:ssa tai Venäjällä, nämä nykyiset henkilöt (N- haplotyypitovat esi-isälinjaltaan kuitenkin suomensukuista Proto- Rurikien N-ryhmää. 
Ks. uusin tilasto, nimet ja karttasijainti 8.9.2013 
Molegen sivustolta, linkki tässä
: https://mapsengine.google.com/map/viewer?hl=ru&mid=z_Y2WaWSwA78.kqRhKgr2DRAc

(Ks. Seppo Liukko tarkempi selvitys ja perustelu asiasta -näillä kotisivuilla - alla):


PS. *Näitä suomensukuisia väestöjä löytyy vieläkin paljon laajalla alueella (jäämää suurriistanmetsästäjien ajoilta) vaikka uudet indoeurooppalaiset kielet ovat jatkuvasti vallanneet alueita ja muuttaneet puhutun kielen Alppien pohjoispuolella, germaaniksi,  slaaviksi ja keltiksi (Keski- Euroopan länsiosissa). 
Nykyisinkin näistä itäisistä tilkkutäkkialueista tiedetään historiallisten tosiasioiden kautta: Kaikille näille suomensukuisille kansoille mm. marit, merjat, komit ja monet muut nyk.Venäjän alueen  sekä vepsäläiset, liiviläiset  on tapahtunut tai on tapahtumassa kielenvaihtoslaaviin tai balttoslaaviin (Itämerensuomalaisten läntinen puoli vaihtoi puhumansa kielen n. 800 jaa. mm.  germaanikieliseen ruotsiin).

Baltian alueen suomensukuisten kieli vaihtui vasta kansainvaellusten vaikutuksesta n. 300 - 800- luvulta (jaa.) alkaen, mutta vaihtui mm. Liettuassa vasta Liettua- Puola valtioliiton ja Liettuan suurvaltion slaavilaistumisen vuoksi balttoslaaviksi vasta 1300- 1700-  luvulla.  Latviassa, Liivinmaan alueella (mm. Riga) suomalaiskielet ovat hävinneet vasta 1800- 1900-lukujen aikana (viimeisimpiä liivinkielen puhujia oli vielä 1900- luvun puolivälin jälkeen). 

Esi- germaanikieliset vasarakirveskulttuurien   kaskiviljelyä levittäneet miesryhmät (jotka puhuivat myös suomensukuista kieltä) tulivat Suomen alueelle n. 3000 eaa. alkaen Baltian kautta.  Nämä väestöt toivat kaskiviljelyn ohessa mm. Suomen alkuperäisasukkaiden (hämäläisten) varhaiskantasuomenkieleen uusia esi- germaanisia lainasanoja. Tällaisia lainasanoja ovat mm. kaski, kasvaa ja myös joukkoa ryhmää kuvaavan sanan- liuti*>  liuta, josta mm. on muodostunut suomenkielisellä aluilla Liuko > Liukko - nimi, jota esiintyy mm. Liettuassa ja Suomessa samassa alkuperäisessä muodossaan. 

Nimi on säilynyt eli proprisoitunut alkuperäisillä suomenkielisillä (mm. Baltiassa ja Suomessa)alueilla muuttumattomana kaskiviljelyalueiden nimenä  vasarakirveskulttuurien ja Kiukaisten kulttuurin (2300-1800 eaa.) ajoista alkaen (suomenkielen erikoisominaisuus on pakastaa vieraskielisiä sanoja- prof. Koivulehto) . 

Maanviljelyn tuloajasta Baltiaan ja Suomeen on eri tieteenalojen edustajilla melkoisen eriäviä mielipiteitä. Olin, henkilökohtaisesti esihistoriaa, arkeologiaa tutkineena n. 30 vuoden ajan, tullut siihen tulokseen, että maatalouden esi- asteen alku on tapahtunut juuri vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta jo n. 2000- 3000 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän viittaavat myös Lounais-Suomen asutushistoria. 

Tällaisia Liukko - nimisiä kaskiviljelyajan paikannimistöä löytyy edelleen laajalla alueella Lounais-Suomesta suurimpien jokien varsilta mm. Salo (Suomusjärvi, Kisko, Kuusjoki, Perniö)  ja Paimio, Somero, Tammela, Janakkala sekä Kokemäenjoen varren paikannimet ja esimerkiksi kuuluisa Lallin pitäjä Köyliön Liukola- nimi (varhaisimmat Liuko- Liukko nimet yhdellä k-kirjaimella, mm. Liettuassa ja Suomessa)  jne., Näillä alueilla esiintyvät, tässä tutkimuksessa esiintuodut, Suomen alueen ensimmäiset Liuko > Liukko- paikannimet.  Ne ovat alkuperältään vasarakirveskulttuurien nimistöä (lainasanastoa) ja samalla myös sitä seurannutta Kiukaisten kulttuurin paikannimistöä. 

Maanviljelyn alku juontaa juurensa Suomen- ja Baltian suomenkielisillä alueilla jo ainakin 2300 -vuotta ennen ajanlaskun alkua. Maanviljely on aluksi ollut metsästyksen ja kalastuksen ohella van pieni osa elinkeinosta. Näillä Lounais-Suomen alueilla on kehittynyt lanasanojen vaikutuksesta kantasuomen kieli. Sisämaan hämäläis- lappalaisilla (eivät ole saamelaisia) on ollut vielä pitkään alkuperäinen kivikauden aikainen vanha suomen kieli, se jatkui näillä sisämaan lappalaisilla edelleen -  1200 jaa. saakka (varhaiskatasuomi). 

Maanviljely oli  se joka aiheutti sen, että Suomeen muodostui kaksi erilaista väestöosaa (elinkeino ja myös puhuttu kieli (murre) erosivat rannikon maanviljelyväesön ja sisämaan "hämäläis-lappalaisten osalta)..  Lounais-Suomen maanviljelyväestö (kantasuomi), jolla oli jo omia kyliä ja mm. oma kylähallinto sekä toinen väestö- pelkästään metsästäjä- keräilijä ns. ei maanviljelyväestö, joka puhekieli oli edelleen varhaiskantasuomi. Se oli hallitseva sisämaan metsästäjäkeräilijöille 1200- luvulle saakka (ks. tarkemmat perustelut - Liukko- nimitutkimus). Tämä on ollut mielipiteeni jo 1996 ensimmäisestä julkisesta esihistoriaa käsittelevästä kirjoituksestani alkaen (esitelmä). Johtopäätelmäni ovat perustuneet jatkuvaan seurantaan  ajankohtaisista historia-, arkeologia- ja kielitieteentutkimuksista.

Nyt asiaan on saatu uutta faktatietoa ihmisgeenin täydellisen sekvenssoinnin jälkeen myös, siksi esihistorian selvittämisessä geneettiseen tutkimus on merkittävässä asemassa (kuten tässä poikkitieteellisessä tutkimuksessa osoitetaan). 

Uusi genetiikkatutkimus tuo tarkennusta mm. maanviljelyn- ja suomensukuisten väestöjen olemassaolon  ajoitukseen mm. että Baltian ja Puolan ja Valko-Venäjän (Pohjois-Saksan- ja vanhan Preussin -alueiden) alkuperäiset asukkaat ovat alunperin olleet suomensukuisia väestöjä. 
Näillä alueilla edelleenkin nykyajan geenimittauksissa nähtävissä oleva yhtenäinen yDNA - ja mtDNA eli metsästäjien haploryhmäpohja (suomensukuisten N- rymää). Se on alkuperäisen väestön, suomensukuisten N-ryhmää, sillä  GD - läheisyys on tutkimustuloksissa todettu olevan todella lähellä länsi- suomalaisia yDNA tuloksia tai toisinpäin nykyisten mm. liettualaisten yDNA on hyvin läheistä suomalaisten - eli siis alueen alkuperäistn suomensukuisten väestöjen kanssa (mm. allekirjoittaneen N-L550). Näillä haploryhmillä on läheiset ja geneettisesti suorat yhteydet vanhaan suurriistanmetsästäjien ajan  ihmisiin. Esim. mtDNA:n  U5b-linjaan, joka on Euroopan vanhinta äitilinjaa, se on jo n. 34.000 eaa. ajalta Uralvuorten kautta Aasiasta tullutta suurriistanmetsästäjien ryhmiltä perittyä genetiikkaa.

Esittämäni johtopäätelmät suomensukuisten väestöjen ja myös metsästäjäväestöjen geeniperimästä, ja niiden jatkumisesta nykyväestöjen joukossa (eri valtioiden väestöissä) kivikaudesta nykyaikaan saakka, ovat johtopäätelmiä tieteen eri alojen viimeisimpien tulosten pohjalta (joka liittyy myös Liukko- nimitutkimukseen ja esihistoria- ja johtopäätelmä argumenttien ajoitukseen). 
Tässä tutkimuksessa julkaistut 
geneettiset tiedot 
perustuvat myös faktatietoihin, esim. allekirjoittaneen omiin virallisiin (yDNA ja mtDNA, FF) tuloksiin - ja yleensä Family Tree DNA:n yDNA ja Family Finder- sekä National Geographic Genographic Project Geno 2 julkaisemiin ja julkisiin tietoihin. (Kirjoittamani johtopäätelmät ovat tarkemmin eriteltyinä alla olevassa tekstissä ja tämän kotisivun artikkeleissa). 
 

 

Maanviljelyn aloitus Suomessa ja Baltiassa:

Maanviljelyn alku on myös Liukko- nimitutkimuksen kannalta erittäin merkittävä tieto, koska Liukko- nimi liittyy nimenomaan vasarakirveskulttuurien tuomaan nimistöön Baltiassa ja Suomessa. Koska asiasta on ollut tietämättömyyttä esitän tässä kaksi merkittävvä asiaan liittyvää evidenssiä. 

1) Viimeisimpiä Helsingin Yliopiston (
ja Koneen säätiön tukemia) tutkimuksia maanviljelyn alkuajoista on 2011 julkaistu Teija Aleniuksen tutkimus "Metsästä viljelysmaata", jossa hän myös toteaa (sivulla 90), että  ainakin jo Kiukaisten kulttuurin aikana on mm. siitepölytutkimuksissa todettu Nauvon, Kemiön,  (Salon ja Turun välisellä)  alueella olleen n. 2050- 1880 ekr. ja 1440- 1210 ekr. lähtien  ihmisten vaikutusta eli pienimuotoista viljelyä, joka on ollut siis selvästi ennen ruotsalaisten vaikutusta Suomeen (eli n. 2000 -3000 vuotta ennen ruotsalaisten tuloa Suomeen).  Teija Aleniuksen ansiokas tutkimus on kirjoitettu englanniksi linkki tässä ja suomennettuna linkki tästä


2) 
Lisäksi varmistuksena asiasta on julkaistu Museviraston auktorisoitu arkeologinen näkemysvasarakirveskulttuurien ja Kiukaisten kulttuurista ja samalla maanviljelyn leviämisestä näiden aikana eli kivikauden aikana Suomeen (ja Baltiaan), ohessa on myös Wikipedian mainintamaanviljelyn aloituksesta Suomssa ja Kiukaisten kultuurin aikana (eli n. 2350- 1800 eaa.) 

Siitepölytutkimuksien perusteella on faktaa, että jo ennen pronssikautta on alkeellista maataloutta aloitettu kaskiviljelynä Suomessa ja myös Virossa on tieteelliset ajoitukset samaa luokkaa (ks. tämän tutkimuksen myöhemmät sivut). 
Liukko - nimitutkimuksen tarkemmat asiaperusteet löytyvät alla olevasta tämän kotisivun laajasta tutkimuksesta ja erillisistä artikkeleista.
 

Asiaan liittyvät tarkentavat
Erillistutkimukset ja artikkelit:  
Alkuräjähdystä, maapallon kehitystä - elämän syntyä
 selvittää artikkeli vuodelta 2003;  Kivet ja elämä; alkuaineiden jaksollinen järjestelmä - elollinen DNA.    
Liukko - nimitutkimus
 (kotisivun esittely - tarkemmin tällä kotisivulla). 
Suomalaisen identiteetin - suomalaisuuden - sisäistäminen on alkanut jo talonpoikaisväestöllä 1200- 1500- luvuilla Lallin-, Daavidin - sekä Nuijasodan kapinoista vieraskielistä esivaltaa ja niiden edustajia, aatelisia vastaan.  Suomessa syntyneet aateliset heräsivät vasta n. 1700-luvulla itsenäisyysajatuksiin mm. USA:n itsenäisyysjulistuksen innoittamina; katso asiaan liittyvä Seppo Liukko artikkeli vuodelta 2010;  Anjalan- liitto ja suomalaisuus, tässä artikkelissa lähteenä ovat kopiosivut (3) Anjalan -liiton liittokirjan allekirjoittajien omakätisistä allekirjoituksista.  

Viimeisimpiä ajatuksia lähinnä genetiikasta ja mm. ruotsalaisten N-haploryhmän siirtyminen pääosin Suomesta ja sen lisäksi Ruotsissa on alkuperäistä Itämerensuomalaisten vanhaa genetiikkaa:
 
-em. väitteen laskelmat ovat lähdeteosten pohjalta sekä genettiset väitteet Family Tree DNA sekä GENO 2 projektien tuloksien perusteella, esimerkkinä mm. kirjoittajan omat DNA- ja Geno 2 tulokset

Genetiikka tuo varmentavia seikkoja suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaan, lähdetietoihin pohjautuen. Tätä pohjamateriaalia tarvitaan ennen tämän tutkimusraportin varsinaista suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaselvityksiä, joiden perustella Liukko- nimihistoriatutkimuksen ajoitus-  ja muu argumentointi on mahdollista. 

Suomensukuiset väestöt ovat olleet alkuperäväestöjä Venäjällä (edelleen useita väestöjä), Baltiassa ja Skandinaviassa (siis myös Ruotsissa). 
Suomensukuisten laajojen Kampakeramiikan alueiden, kuten Novgorodin- 800- luvulta alkaen ja Liettua - Puola valtioliiton hallitsijat 1200- 1700- luvuilla olivat  suomensuista N1c1 - genetiikkaa mm. Rurik - Gediminid - / Jagellot, ks. tähän liittyen lyhyt 6 siv. suomensukuisten väestöjen geneettinen jatkuvuusteoria. N1c  > N1c1 (Tat+) metsästäjä- suomensukuisten haplogroupin jatkumo Euroopassa.    

Vuonna 2007 on tutkittu ko. Rurikin - suvun jälkeläisten geneettiset yDNA haploryhmät, ne osoittautuivat olevan alkuperältään suomensukuisten yDNA isälinjan perimää
 N1c1+ myöhemmät SPN- mutaatiot L550+ (L1025-), esim. N1c1a1a1.  Rurik-klusteriin yDNA  (spesifinen) ominaisuuksien perusteella kuuluvien nimet 17.11.2012. 
Ks. laajemmat tiedot myös 
Rurik- Dynasty, taulukko Family Tree DNA tietojen perusteella.  Proto-Rurik > Rurikids klusterin sukupolvijärjestys, YBP-(ko. haplotyypin ikä /mutaation tapahtuma-aika vuosia ennen nykyhetkeätaulukko; 
Table Finnic-varangian - Rurkids - cluster from Fylogeneic Tree  (siv.3-5). 
Rurikid Dynasty DNA project (names and kits):
 Rurikids, Rurikids Closest Cousins and Varangian Proto- Rurikids _table 14.6.2013.  

Ruotsin ja Norjan N-ryhmän väestön alkuperästä 
( - myös Rurik-alkuperän selvitystä)

Ruotsin alueen  Varangian N-ryhmän Rurik- isälinjojen suomensukuista perimää selvitetään artikkelissa, jossa Ruotsin alkuperäisen väestön suomensukuisten Finnic- alueet (maps) esitetään kartoilla, sekä asiaa tutkineiden asiantuntijalausumien perusteella, että jo 1100 -1400 -luvulla länsi- suomalaisia oli tullut Uppsalan, Enköpingin ja Sigtunan (Roslagenin) tasangoille ja Tukholmaan (Pohjanmaan - Lounais-Suomen- ja myös Uudenmaan alueiden alkuperäisiä hämäläisiä väestöjä vaihdettiin Suomen ja Ruotsin alueiden välillä jo 1100-1300- luvuilta alkaen, ks. tark. tämä tutkimus). Suomalaisten muutoista lähde mm. PhD. R. Broberghttp://www.ukforsk.se/bok0/finnar.htm jamyös Keski- Ruotsin laajoille (kupari-kaivosalueille 
Suomalaisia tuli aluksi Upplannin alueelle ja sen jälkeen levisivät mm Linköpingin, Kalmarin, Jönköpingin, Strengnäsin, Nyköpingin ja Uppsalan alueilla "runsain joukoin" (Tarkiainen 2000 s.33 ja 38-39) esiintyneet pääasiassa länsi- suomalaiset ovat asuneet alueella jo huomattavasti ennen metsäsuomalaisten 1500-1600-luvun laajaa hämäläis-  savolaisekspansioita 
(ks. kirjallisuutta: Jouni Korkiasaari ja Kari Tarkiainen; Suomalaiset Ruotsissa s.20-62, Siirtolaisinstituutti 2000). Samassa kirjassa s.42 mainitaan, että suomalaisten löytämiä kaivoksia ovat Nya Kopparbergetin kuparikaivos ja Hälleforsin hopeakaivos (sekä Vintjärnin kaivos). Lisäksi on tarinoita joissa väitetään, että usean muun malmiesiintymän löytäjänä olisi ollut suomalainen. Näin on esimerkiksi Falunin suuren kuparikaivoksen (löyd. n. 1280-luvulla) ja Salan hopeakaivoksen osalta. Nämä suomalaisten löytämiksi varmasti tiedossa olevat - ja lisäksi perinnetarinoihin liittyvät malmikaivosten löytämiset osaltaan osittavat, että suomalaisia* on ollut ko. alueilla Ruotsissa "runsain joukoin" jo ensimmäisten malmikaivosten löytymisen aikoina 1200- luvulta alkaen, ja huomattavasti ennen metsäsuomalaisten tuloa Ruotsiin. 

Ennen metsäsuomalaisia oli Finstan- Roslagenin ja Taalainmaan sekä Keski- Ruotsin alueilla huomattavia määriä suomalaisia. 

Ks. asiaan varmistus: Lainaus alla Siirtolaisinstituutin kirja vuodeta 2000  Korkiasaari - Tarkiainen. 
Suomalaiset olivat tulleet Keski-Ruotsin kaivosalueille 1100-1500-luvuilla, jo ennen kaskiviljelijöiden tuloa.

Jo ennen kaskiviljelijoiden tuloa Keski- Ruotsiin 1500-luvulla, olivat jo 1200- 1400- luvulla Ruotsiin siirretyt" monet länsisuomalaiset
(Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan lähinnä miespuolinen väestö)  
löytäneet Västmanlannin, Tekstissä mainitaan että:
*Värmlannin (ks. Werme) ja Länsi - Taalainmaan uusiin kaivoksiin Ljusnaberg, Gryhyttan ja Hällefors, jotka vilisivät suomalaista kaivosväkeä"

Suomen siirtolaisuuden historia 3 Korkiasaari-Tarkiainen s. 43:2000

 

Suomalaisia oli mm. Taalainmaalla jo 1400-luvulla huomattavan paljon (mm. Finn- nimellä), lähinnä Falunin suuren kuparikaivoksen ympäristössä ja
vielä runsaammin Salan hopeakaivoksissa lähellä Uppsalaa (Tarkiainen, Korkiasaari 42:2000).

Nämä  edellä mainitut syyt selvittävät miksi 
on mahdollista että Ruotsin ja Norjan Rurik- klusterin kuuluvat N1c1 - haploryhmän ihmisten esi-isät voivat olla lähtöisin Suomesta

Rurik- N-ryhmän genetiikan löytyminen nykyisen Ruotsin alueelta ei todista satavarmasti sitä, että nämä ihmiset ovat varmasti esi- vanhempien linjan osalta "ruotsalaisia" (ks. SL/JH*). Koska muiden kuin aatelisten tiedot Ruotsissa eivät yllä yleensä 1600- 1700- lukua kauemmaksi historiaan, on mahdollista, että n Rurik- klusteriin kuuluvien esi-isät ovatkin suomalaisia. Edellä olevien useiden lähteiden ja tutkimuksien perusteella, on mahdollista, että näiden esi-isät ovat tulleet Ruotsiin jo 1100- 1200-luvuilta lähtien nimenomaan Länsi- Suomesta Ruotsinvallan uusilta alueilta (mot.)
 

Rurik- klusteriin kuuluvat ovat ilmoittaneet nyt (2008-2013) esi-isiensä olevan esim. ruotsalaisia tai norjalaisia. Tähän samaan ajatusvirheeseen ovat sortuneet myös monet genetiikkaa tutkivat asiantuntijat, koska ovat suoraanolettaneet virheellisesti, että esi-isät ovat alkuperältään samaa kansallisuutta kuin mitkä ovat kansallisuus valtioiden nimet nyt
Virhe on mahdollista sen vuoksi, että monet tutkijatkaan eivät tunne riittävästi ko. alueen historiaa (- esihistoriaa)  tai - tietämys väestöliikkeistä ei ole riittävää.


Ajatusvirhe syntyy siitä kun yDNA testissä kysytään vanhimmasta tiedossa olevasta esi-isästä. Jos FT yDNA kyselyssä mainitaan, että he ovat ruotsalaisia (tai norjalaisia), se ei välttämättä ole totta heidän kaukaisempien esi-isiensä kohdalta (joka näissä geenitutkimuksissa olisi merkittävintä tietoa - väestöliikkeiden kannalta). Koska he itse eivät sellaisesta historiasta tiedä (eli 1100- 1600- luvun muutoista Suomesta Ruotsiin), varsinkaan Ruotsissa (jossasukunimijärjestelmä ei ole niin vanha kuin Suomessa). Näistä merkittävistä muutoista Ruotsiin eivät tiedä riittävästi edes eri foorumeilla merkittävää sanansäilää käyttävät suomalaiset "tutkijat", joilla on ilmeinen tarve tutkia ko. asiaa  tarkoitushakuisesti ja samalla epätieteellisesti (ks. MS-sivut *18 Hel 2013 18:41 kohta 1 ja 2).

Suomalaispohjaisen N- ryhmän perimän todennäköisyyttä Ruotsissa nostaa myös se, että Suomessa N1c1 - halpogroup on YDNA -geneettisesti yleinen ryhmä miehillä (n. 60%), mutta Ruotsissa on melko harvinainen (7%).Ja sekin 7% lienee lähtöisin suomalaisilta joilla N- genetiikkaa on eniten Euroopassa, ks. asiaan liittyvä Seppo Liukko laskelma (linkki alla) muutoista Ruotsiin 1100-1500 sekä 1860- luvulle saakka ja erityisesti sillä on merkitystä Rurik N- ryhmän osalta, koska nykyisin löydetty Rurik-genetiikka voi myös pääosin olla länsi- suomalaisten muutoista Ruotsiin mennyttä N-ryhmän genetiikkaa. Joka oli siirtynyt Ruotsiin jo ennen metsäsuomalaisten muuttoja. 

Ensimmäiset SUOMALAISTEN muutot Ruotsiin, ruotsinvallan aikana, tapahtuivat jo 1100-luvun lopulta alkaen. Silloin suomalaisia siirrettiin Ruotsiin pääasiasa Pohjanmaalta ja Satakunnasta (Länsi-Suomesta). 
Nämä väestösiirrot kohdistuivat Ruotsissa aluksi Uplantiin (Roslagen, Finsta ja Uppsala alueelle), ja sen jälkeen myös 1200-luvulta alkaen myös ko. alueiden lähistön KAIVOSALUEILLE - Keski-Ruotsiin. 

HUOM. Nämä em. suomalaisten muutot / migraatiot Ruotsiin ovat tapahtuneet huomattavasti  ennen  metsäsuomalaisten muuttoja Värmlantiin ja muualle Ruotsiin.

Lähdeteoksissa on maininta, että em. 
VANHOILTA KAIVOSALUEILTA SUOMALAISET MUUTTIVAT myöhemmin FOREST FINNS ALUEILLE

Alla lainaus ko. kirjasta Korkiasaari- Tarkiainen, Siirtolaisinstituutti, Historia 3 - Suomalaiset Ruotsissa 2000 s. 51, Värmlannin vetovoima oli merkittävä:

Keski-Ruotsin kaivosalueen suomalaisia siirtyi huomattavissa määrin, metsäsuomalaisten uuteen myöhäisempään päätukikohtaan  Värmlannnin  laajoille havumetsäalueille Sunnen - pitäjän pohjoispuolelle, nämä muutot tapahtuivat vasta 1600- luvun alussa ".

 

VIIMEISIN SUURI SUOMALAISTEN KESKIAJALLA TAPAHTUNUT MUUTTOAALTO SUOMESTA oli hämäläisten ja savolaisten metsäsuomalaisten ohjattu muutto Ruotsiin - 
FOREST FINNS migraatiot - alkoivat  1580-

Kaskisuomalaisten muuttoa tapahtui em:n Värmlantiin, Taalainmaalle ja myös Södermanlandin metsiin, Kålmodeniin Itä- Göötanmaalle, Länsi- Göötanmaalle, Länsi - Närken Tyssligen- ja Knistan- pitäjiin sekä Länsi- Göötanmaan Tvideniin, josta muodostui Finnerödja, kun asutus oli pääasiassa suomalaista. Sekä myös uusille alueille mm. Norrlantiin, Hälsniglanntiin ja Jämtlantiin sekä pohjoiseen Västmanlantiin.

Korkiasaari -Tarkiainen 47-48:2000, Siirtolaisinstituutti- Historia 3. 

PS. Metsäsuomalaisia 1600-luvun alun muuttajia olivat myös mm. Liukkoin -suvun edustajat Vesilahdelta tai Savosta. Tarkemmin tämän tutkimuksen  OSA II - loppuosassa.

Ruotsista löydettyjen N-haploryhmän yDNA Rurik- isälinjojen (L550) todennäköinen mahdollisuus olla lähtöisin Suomesta. 
Esim. Karlsson- Liukko tulosten vertailu (
Seppo Liukko selvitys): 


Värmlannin  (Keski-Ruotsin) kaivosalueille tulleita suomalaisia saattoi olla myös nimeltään Werme -suku (nimi otettu ilmeisesti Värmlanti nimestä), jonka sukuhistoria tiettävästi alkaa n. 1550-luvun suomalaisten siirtolaisten asuttamilta kaivosalueilta. Nämä suomalaiset olivat muuttaneet alueille jo ennen metsäsuomalaisten tuloa Ruotsiin ja mm. Värmlantiin. 

Proto - Rurik Liukko ja Werme - N-L550 isälinjan genetiikka on lähtöisin Suomesta
(
Proto -Rurik on Rurikidsien esi-isien suomensukuinen isälinja, joka erottyy geenitutkimuksissa. N1c1 haploryhmään on n. 200 eaa. tapahtunut geneettinen L550+ mutaatio.
(HUOM. myöhemmin on tähän isälinjaan tapahtunut L1025+ mutaatio, joka on Baltian- Liettua- pakanavaltion Gediminid- hallitsijoiden N1c1 - genetiikkaa
 1200-luvulta alkaen)

Kun verrataan Karlsson-Werme isälinjaa esimerkiksi Liukko- Hillberg- tuloksiin huomataan tämä suomensukuinen N1c1- L550 geeniperimän mahdollisuus. 
 
Liukko - Hillberg FT- tulosten mukainen  Rurik- isälinja on lähtöisin Länsi- Suomesta / Etelä-Pohjanmaalta (Ilmajoki- Lapua- Kuortane). Tältä alueelta tehtiin suuria väestösiirtoja Ruotsiin keskiajan alussa. Siksi esittämäni hypoteesi on täysin mahdollista, kun ajatus yhdistetään todellisten yDNA- geenitulosten kanssa. Esittelen tässä muutamia asiaan liittyviä tuloksia. 
Geenitutkimusten tulosten perustella on laadittu fylogeneettisä puumalleja (mm. Mouglley, Väyrynen, Kurdisha jne.), sekä on laskettu ns. geneetinen yDNA  GD- läheisyys taulukoita (Semargl) ja todennäköisyyslaskelmia (TiP / FamilyTreeDNA) yhteisen esi-isä linjan alkamisajasta (TMRCA). 
Tällaisissa laskelmissa osoitetaan että, Liukko - Werme ovat Family TreeDNA- tulosten (TiP67markeria)mukaan on suurella, n. 93%:n todennäköisyydellä, ollut yhteinen esi-isä n. 700-900 vuotta sitten (ilmeisesti jo Suomessa, ennen Werme esi-isien muuttoa Ruotsiin  AD1200-1500). 
Lisäksi yDNA111-markerin tulosten mukaan on laadittu fylogeneettisiä puita (mm. tällä sivulla on esitelty Moyglley:n fylogen.puu sekä  Kurdisha Polar-mallit). 
Tällä hetkellä Fylogen. puussa Proto -Rurik Liukko 236032 tuloksen jälkeen seuraa Werme 223703 tulos, joka osoittaa näiden isälinjojen liittyvän myös tällä tavoin erittäin vahvasti Proto- Rurik isä-linjaan  (ks. tästä kurdisha- POLAR -mallin fylogen. puu, ks. kit numerojen perusteella vasen puoli n. klo 9).  

Kun näihin edellä mainittuihin FTDNA- tietoihin yhdistetään todelliset Länsi-Suomesta tapahtuneet merkittävät keskiajan väestösiirrot Ruotsiin, on mahdollista, että mm. ruotsalaisista mm. Karlsson- Werme isälinja voisi olla lähtöisin Suomesta. Näiden Länsi-Suomen ja  Etelä-Pohjanmaan väestönsiirtotietojen pohjalta on Suomesta Ruotsiin 1100- luvun lopulta - 1500- luvulle siirtynyt merkittävä määrä N-ryhmän väestöjä (ks. myös asiaa vahvistava laskelma, joka osoittaa Suomesta muuttaneiden N-ryhmän määrän ja siinä ohessa Rurik-linjan osuuden nykyruotsalaisista). On jopa erittäin suuri todennäköisyys sille, että Werme- isälinja on peräisin Suomesta ja nimenomaan Länsi-Suomesta.  

Ks. yllä* maininta mm. Varmlannin kaivoksista (Korkiasaari- Tarkiainen tiedot, 43:2000) sekä alla esitettysuuntaa - antava laskelma Ruotsin N-ryhmästä (joka osoittaa riittävällä tarkkuudella, kun Ruotsin pääosin germaaniväestössä ei itsessään ole varsinaisesti N-ryhmää ollenkaan, niin laskelma osittaa, että N-ryhmä Ruotsissa olisi kokonaan suomalaisväestöjen perua).

Laskelman lähtökohtatiedot (laskelma alla):  
- suomalaisten määrä Ruotsissa nykyisin: siirtolaisinstituutin laskelmien pohjalta + normaali väestönlisäys ko. aikana (1100- 2010)
- Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten miesten yDNA N-ryhmän osuus  on km. 60% (Suomessa n. 58-62%).
- N- isälinjan muuttojen määrä Suomesta Ruotsiin + normaali väestönlisäys ruotsalaisten lisääntymisnopeuden mukaisesti.

L
askelman mukaan Ruotsissa on yDNA N-ryhmää n. 340.000  edustajaa.

Tarkistus: N- haploryhmää on Ruotsissa nykyisin n. 7% Ruotsin miespuolisesta väestöstä, tarkoittaa myös n. 340.000 N- haploryhmän henkilöä. 
Vertaileva laskelma alla - "toisesta suunnasta",  täsmää 
riittävällä todennäköisyydellä:
Laskelman mukaan on mahdollista, 
että suomalaisen muuttajien ja alkuperäisten itämerensuomalaisten miesten N-ryhmän osuus  ruotsalaisista on lähes 100%*

Silloin myös Rurik* - N-ryhmän nykyiset löydöt Ruotsista ovat isälinja alkuperältään suomalaisväestöjä (SL):

 

Merkittävä kysymys - mistä Ruotsin alueen N- ryhmä on peräisin?
Tietoja tarvitaan arvioitaessa  isälinjojen yDNA - tietoja- yleensä ja N1c1- haplogroupin alkuperää Ruotsissa sekä myös mm. Rurik- genetiikan selvitystä varten:

Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten (ism.) tai sitten Suomesta tullutta genetiikkaa?

Yllä esitettyyn kysymykseen pyritään antamaan vastaus Suomesta muuttaneiden miesten määrää (yDNA) selvittämällä, tiedot perustuvat siirtolaisinstituutin tutkijoiden arvioihin.
Laskelma on siten myös suuntaa antava, mutta sen perusteella voi tehdä aikaisemmista tiedoista poikkeavia johtopäätelmiä
: 

TARKISTUSLASKELMA, Seppo Liukko 8.3.2013.
Ruotsin miespuolinen väestö on n. 4,8 miljoonaa. Tilastojen mukaan Ruotsin miehillä on n. 7%:lla N-ryhmän genetiikkaa.  
A
lla olevan laskentaselvityksen (linkki) mukaan  n. 340.000 henkilöllä RUOTSISSA on N-genetiikkaa, jotka tämän laskelman perusteella kaikki voivat olla alkuperäisiä suomensukuisia* tai Suomesta Ruotsiin muuttaneita (Suomalaisten muutoista on 1100- 1860 sekä 1945- 1996 välisiltä ajoilta arvioita, huom. 1860- 1945 väliseltä ajalta ei ole tiedossa mitään Siirtolaisinstituutin arviota, mutta silloin muutto oli huomattavasti vähäisempää). 
Yhteensä Suomesta Ruotsiin muuttaneita (
+ jälkeläiset) Ruotsinvallan ajalta- nykyaikaan saakka (1100- 2010- lukujen) on lähes miljoona suomalaistaustaista ihmistä. Siis 900- vuoden aikana Suomesta muuttaneita henkilöitä jälkipolvet mukaan lukien voi olla jopa 1 miljoona (n. 10% Ruotsin asukasluvusta).

Suomesta muuttaneita N-ryhmän  edustajia on  Ruotsissa em. laskelman perusteella n. 300.000 miestä. Huomioitava myös, että Ruotsissa olisi  alkuperäisiä *suomensukuisia (Finnic) eli  Ruotsin alueen - alkuperäistä metsästäjien N- genetiikkaa  nykyisessä väestössä edelleen n. 40.000 henkilöllä.


Yhteeveto: 
Suomesta muuttaneita ja suomensukuisia olisi Ruotsissa
 tänäpäivänä yhteeensä n. 300.000+ 40.000 =
 340.00, joilla on  N-haploryhmän genetiikkaa. Tämä luku n- 340.000 N-ryhmän miestä Ruotsissa vastaa karkean laskelmankin perusteella kaikkia Ruotsissa asuvia N-ryhmän väestöjä, joita on siis n. 7%. 

Yllä olevan arviolaskelman voi tarkistaa linkistä: 
Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa? 
8.3.2013 Seppo Liukko. 
Mikäli laskelmassa on jokin virhe korjausehdotuksia otetaan mielellään vastaan (ks. tiedot tämän tutkimusraportin lopussa).

Suomalaisten heimoalueiden YDNA -haploryhmätaulukko, Esa Kannala 2009

Tästä taulukosta on nähtävissä, että Länsi-Suomesta ja Pohjanmaalta on tapahtunut aikaisemmassa selvityksessä mainittu väestöjen vaihto. Suomesta siirrettiin Länsi- Suomen vanhimmilta hämäläisalueilta, niin paljon ihmisiä Ruotsiin,  ensiksi  1100- 1400 luvulla "Maanviljely- Rurik- suomalaisiaRoslagen- Uppland - Tukholma alueelle ja toiseksi 1200-1500 -luvuilla "kaivossuomalaisia" Keski-Ruotsin laajoille kaivosalueille Värmlantiin saakka sekä kolmanneksi  1500- 1600-luvulla Uudelleen "Metsässuomalisia" Uppsalasta - Taalainmaalle -Värmlantiin, sekä Norjan Oslon ja Hedmarkin välisille aluille saakka (ks. kartta A. Sailo edellä). Tässä vaihdossa siirrettiin 1100- 1600- lukujen aikana huomattava määrä suomalaisten N- ryhmän genetiikkaa (myös Rurik- klusterin genetiikkaa) Ruotsiin em. alueille ja vastaavasti sieltä tuli Suomeen I- ja R-ryhmän genetiikkaa, jolla on ollut merkittävä vaikutus isälinjojen geneettiseen muutokseen Suomessa (ks. Kannala Y-haploryhmien osuudet Suomen maakunnissa - linkki alla).
Erityisesti kaksi ensin mainittua länsi- suomalaisten siirtoa Ruotsiin ovat "syöneet" suomalaisten keskiarvoista  60%:n N- haploryhmän esiintymistiheyttä alhaiseksi, koska Ruotsista suurin piirtein samoilta alueilta siirrettiin silloin joruotsalaisia I- ja R- haploryhmän väestöjä (joilla ei ollut N-ryhmää) Länsi-Suomen rannikkoalueille Satakuntaan ja Pohjanmaalle niin, että näiden alueiden nykyinen N- ryhmän tiheys on laskenut  alkuperäisten hämäläisten n. 60% :n osuudelta jopa 26- 28%:n (vuoden 2009 tiedoilla). 
Tämä edellä lähdetietoihin perustuva laskelmani ja esittämäni väestönsiirto näkyy myös maakuntien N- haploryhmien välisissä eroissa, ks. Esa Kannala taulukko
 (linkki):
    PDF/Maakuntien_eroja_Y-haploryhmissa-E.Kannala_2009.pdf
Sama edellä mainittu N -ryhmän "vajaus" Pohjanmaalla ja Satakunnassa näkyy myös Eupedian kartassa, joka kuvaa Euroopan N-ryhmän suomensukuisen genetiikan levinneisyyttä, ks.  Map of Finnic yDNA haplogroup N, jota on eniten Euroopassa nimenomaan Suomessa ja Baltiassa (Huom! erityisesti Liettuassa ja ent. Preussissa, ks. kartan tummansinisimmät alueet)


Euroopan vanhimpien metsästäjien N- haploryhmä
 
(
Kartta NATIONAL GEOGRAPHIC GENO2 Beta projektiin liittyen).


YDNA isälinjaltaan se on todennäköisimmin juuri suomesukuisten N - haploryhmää*Metsästäjien haploryhmää on edelleen eniten hyvin monen nykyaikaisen valtion väestöstä Euroopassa (yli 50%). Joka johtuu suurriistanmetsästäjien laajasta alueesta Siperiasta - Atlantille (ks. toisaalla tämä tutkimusraportti ja Geno 2 raportit).
Jääkauden maksimin molemmin puolin Aasiasta tullut vanhin N- haploryhmä on tullut Keski- Aasian ja Uralvuorten kautta Eurooppaan n. 14.000 - 35.000 eaa. aikana (mahd. CroMagnon ihmisen ensimmäinen migraatio Eurooppaan). Euroopassa se on levinnyt suomensukuisten suurriistanmetsästäjien välityksellä laajalti Euroopassa. 
Geonographic Projektin kartta (
alla) ja sen pohjoisin reitti Euroopassa tavallaan kuvaa *N-ryhmän (metsästäjien) reittiä Eurooppaan, tällä reitillä on nykyisin mitatuista väestöistä suurimmat "pitoisuudet" N- ryhmää mm. Suomessa (60%) ja Baltiassa (35-40%) sekä Venäjän pohjoisosissa (n. 35%) kaikista nykyisen alueen väestöistä. Tällä N-ryhmän ja suomensukuisten väestöjen olleen alkuperäisväestöä, Siperiasta - Skandinaviaan olevilla alueilla. Erilaisten arkeologisten (ja nykyisin melko tarkasti myös geneettisten -) tietojen perusteella tiedetään myös suomensukuisten väestöjen asuneen em. alueilla jo ainakin Kampakeramiikan ajoista alkaen (ks. en. Wikipedia-Kampakeramiikan laajan alueen kieli) ja myös ennen indoeurooppalaisten väestöjen (R- ja I- haploryhmien) saapumista Neoliittisen vallankumouksen ajoista alkaen Eurooppaan Alppien pohjoispuolisille alueille. Tästä kuvasta on myös helposti havaittavissa, että ko. N- ryhmä on siirtynyt Skandinaviaan ja varsinkin Ruotsiin juuri Suomen kautta. Ruotsissa N- ryhmän määrä on lisääntynyt väestönkasvun mukaisena 1100-luvulta alkaen  (alkuperäisväestön N-ryhmän osuus väheni germaanien tullessa Ruotsin alueelle). Suhteellinen N-ryhmän osuus on Ruotsissa nykyisin n. 7%, johtuen em. merkittävästä  (norse-) germaanien laajoista kansainvaelluksista Ruotsiin (Skandinaviaan), kansainvaellusaikana n. 300- 800 jaa.

  

 Lähde: Genographic Project

GENO2 (21.5.2013)

Seppo Liukko N- L550  
Typical genetic haplogroup to Finnic- peoples (and finnic- language) is the N-haplogroup (yDNA). My fatherlines y- haplogroup is N1C > N1c1, but I have SNPs L550, L1025-. 
That`s why my fatherlines is Rurikid dynasty (Proto Rurikids or Rurikids Closest Cousin) and my motherlines mtDNA is U5b1b1a. They both have origins in Finnish, and the oldest haplogroups in Eurasia. 
My genetically- relatives can be found in Finland, the Baltic countries, Sweden, Norway (such as the Finnic N- group- Vikings), and Russia, the old Prussia, Poland, Belarus, Germany and Lithuania (Rurikids and Gediminid - Jagiello). 
Also, hunters in Group N and Group U5- wide distribution in Europe can be found in ex. also from England, Denmark, Spain (or later Group N - Vikings) and USA.n areas (large scale removals 1800/1900-at the turn of the from Finland to U.S.). 
My genes are also found in pre- Columbian Native American genetics, which can be explained by the fact that in Siberia (after LGM) that were Finno- big-game hunters in the Group N1C yDNA and U5 mtDNA + autosomal kromosoms - genetics had gone through the Bering Strait 14,000 years then (YBP) and they went to the American continent. That's why I'm with the Maya -peoples of the same genetics of slightly more than 2.0% (Geno2 and FTDNA).

Suomeksi 
GENO 2 Seppo Liukko N-L550 

(Kirjoittajan oma Geno2 tutkimuksien kautta esitetty esivanhempien yDNA/mtDNA tarina)
Tyypillinen geneettinen suomensukuisten- geneettinen ryhmä on N-haploryhmä yDNA (ja N-rymä korreloi  tunnetusti myös suomensukuisten kieliin , mm. en.Wiki linkki aikaisemmin)). 
Minulla tämä fatherlines y- haploryhmä on N1C > N1c1, sen SNPs päähaara on  L550, L1025-. Tämä minunfatherlines on geneettisesti Rurikid dynastian genetiikkaa (Proto Rurikids; Rurik-linjan esi-isiä tai Rurik -linjan hyvin läheinen serkku) ja minun motherlines mtDNA on U5b1b1a, se on Euroopan vanhin äitilinja, joka on levinnyt suurriistanmetsästäjien aikana koko Euroopan alueelle.
(
Nämä yhdessä ovat Natianal geographic tutkimuksessa mainittu Pohjois- Euroopan geeniryhmä. Se on nimenomaan  suurriistanmetsästäjien ryhmä [-suomensukuiset], joka näkyy edelleen nykyajan geenitetauksissa)

Molemmat em. yDNA ja mtDNA- haploryhmät ovat alkuperältään suomalaista genetiikkaa. Ne ovat  vanhinta genetiikkaa Euraasiassa.
Tätä alkuperäistä metsästäjien genetiikka perimää on edelleen laajalti Euraasiassa, - esim. Englannissa ja Saksassa n. 50% nykyväestöstä - siis huomattavasti enemmän kuin maanviljelyväestöä (PS. Allekirjoittanut on jo vuodesta 1996 alkaen ollut johtopäätelmissään em. tiedon kannalla). *
Tämä metsästäjäväestöjen suuri 
(suurempi kuin maanviljelyväestöngeneettinen perimä nykyeurooppalaisille (mm. nykyisille baltti-, germaani- ja slaavinkielisilleon uutta "hämmästyttävää"  tietoa, joillekin - esim. suomenkielen - tutkijoille.  
(Ks. Pohjois- Eurooppalaisen perimän määristä tarkemmin Geno2 projektin mitatut tulokset / jakaumaprosentit mm. tässä tutkimuksessa
). 

Kirjoittajan  geneettisiä sukulaisia, Geno 2 ja Family Tree DNA -tutkimusten perusteella​​löytyy Suomen lisäksi, Baltian maista, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta (silloin tarkoitetaan miesten pääasiassa N-L550 ryhmää, kuten suomensukuisten N-ryhmän Viikinkien miesryhmää). 
Geenisukua on myös Venäjällä (alkuperäistä suomensukuisten metsästäjien N-ja U5 - ryhmää). Kampakeramiikan jälkeisen laajan suomensukuisten alueiden (Finnic-jälkeläisten nykyperimä näkyy edelleen, vanhan Preussin, Puolan, Valko-Venäjän, Saksan ja Baltian suomensukuisten alueilla. Tämä alue erottuu selkeästi geenituloksissa Itämeren alueen ympäristön suomensukuisten (ism.) suomensukuisten alkuperäisväestöjen laajalla alueella,Skandinaviaan, Baltiaan  ja Novgorodiin (nyk. Venäjä-Valko-Venäjä ja Ukraina), josta väestöä (ja ko. genetiikkaa)  on levinnyt erilaisten muuttojen vuoksi muualle Eurooppaan ja USA:n pääasiassa 1800-1900 luvulla, mutta myös jo 1600-luvun alusta alkaen (esim. USA:n itsenäisyysjulistuksen - merkittävä allekirjoittaja John Morton [N-ryhmää], joka on suomalaisia Marttisia, isälinja on  mennyt Suomesta jo 1500/1600- luvulla Ruotsiin ja Ruotsista  USN:n Pensylvaniaan / Philadelphiaan). 

Rurik- ja Gediminid suomensukuinen esi-isälinja:

Lähin yhteys  on Family Tree DNA- tutkimusten mukaan allekirjoittaneella liittyy yDNA L550 niminen mutaatioon, joka on ns. Rurikids-linja. Kirjoittaja on Proto- Rurik. Tästä yDNA isä-linjasta ovat syntyneet myöhemmät suomensukuisten alueiden Rurik - ja Gediminid - hallitsijat Novgorodissa ja Liettua-Puola alueilla. Gedimin- linja on todettu olevan jatkoa Proto-Rurikien ja Rurkien kautta, se näkyy mm. Semargl- taulukossa lähimpien yDNA GD- mittausten perusteella mm. Liukko- esi-isälinjassa (ks. Liukko-isälinjan yDNA lähimmät sukulaiset)
Tällainen Rurikien linja on muodostunut / mutatoitunut n. 2200 vuotta sitten (200 eaa.). Allekirjoittaneen yDNA on siis vuonna 2006 todettujen Rurikids - ja Gediminid - Jagiello- isälinjojen suomensukuista genetiikkaa ja äitilinjojen sukulaisuus liittyy vanhimpaan metsästäjäkulttuurien aikaan (jopa 34.000 eaa. alkaen). Tätä U5b1b1a -ryhmää on myös, kuten N-ryhmää eniten Euroopassa juuri suomalaisissa. 
Metsästäjien N-ryhmän (suomensukuinen)  ja  myös mtDNA U5 jakelu / levinneisyys, koko Euroopassa on erittäin laajaa (Geno 2 tutkimusten mukaan lähes koko Euroopassa n. 45-60% eri valtioiden nykyväestöistä - tarkempi selvitys / viite ko. asiaan löytyy tästä Seppo Liukko kotisivun tutkimuksesta), sitä  löytyy mm. myös Englannista, Saksasta ja mm. Espanjassa (se voi tietenkin olla myös ajanlaskun jälkeistä muuttoliikettä  tai 800-900-luvun väitettyä N-ryhmän - Viikinkien levittämää genetiikkaa). USA:n alueilla on myös harvinaisen paljon allekirjoittaneen geneettisiä sukulaisia (n. 30%) , joka johtuu suurista muutoista (pääasiassa Pohjanmaalta) 1800/1900-lukujen vaihteessa Suomesta USA:n. 

Allekirjoittaneen geeneissä löytyy myös yhteistä genetiikkaa esikolumbiaanisen intiaani -väestöjen kanssa (Maya).  
Tämä selittyy sillä, että myös Siperiassa jääkauden maksimin jälkeen (LGM:n jälkeen) oli,  tässä Liukko - nimitutkimuksessa tarkemmin kerrotulla tavalla, ollut suomensukuisia suurriistan metsästäjäväestöjä (N1C > N1c1 yDNA + U5  mtDNA + autosomal - kromosomit). Tätä  metsästäjien genetiikkaa oli jo aikaisemmin levinnyt pääasiassa Eurooppaan, mutta osa oli lähtenyt  Beringin salmen kautta, n. 14000 vuotta sitten (YBP) Amerikan mantereelle mm. Väli-Amerikkaan. Siksi tämä väestömigraatio näkyy edelleen nykyajan geenitutkimuksissa siten, että esim. Maya-kansojen jälkeläisistä löytyy myös samaa geenistöä, kuin mitä minun esivanhempani ovat välittäneet minulle. Tämä tunnistettavan geenin siirtyminen nykyihmisiin on tapahtunut 14.000 vuoden aikana. LGM:n jälkeistä samaa ja yhteistä genetiikka löytyy siis Maya -intiaaneilta ja minulta hieman yli 2,0% (2012 ja 2013 tutkimukset, josta Geno2 ilmoittaa 2,0%  ja FTDNA ilmoittaa 2.19%). 

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisilla on keskimäärin saatua (perittyä) genetiikkaa seuraavilta alueilta:
57% Pohjois-Euroopasta (suom. suurriistanmetsästäjät LGM:n jälk.), 17% Varsinaiset Asian (NO- perimää), 17%, Välimeren (maanviljely väest. perimää)  ja 7% Koillis - Aasian 7% (vanhimmat suurriistanmetsästäjät n. 34.000 eaa.)

Vertailun vuoksi (Seppo Liukko henkilökohtaiset), vastaavat luvut ovat:
50%
  Pohjois-Euroopan (
suomensukuisten metsästäjien osuus yleensä Euroopassa n. 50%, ks. Geno2 proj.)
21%  Välimeren alueelta (
tämä on maanviljelijä väestöjen osuus SL 21%,Suomessa keskimäärin 17%)
18%  Vars. Aasian 
(NO -ryhmän syntyalueilta. Huom! suomensuk.autosomal. krom. muutos jääkauden aikana)
   8%  Koillis-Aasian (
Siperia; Ural- Beringin salmi, - vanhimpia suurriistanmetsästäjiä)  ja
   2%  Intiaani (Maya) (
Intiaanien geenistöstä osa on lähtöisin Siperian suuriistan metsästäjiltä, kuten SL:n
), 
            -  viim. kaksi yhteensä: 8%+2% = yht 10% ks. linkki >  
GENO2_Liukko_N-L550_Proto Rurik stady and Indian -Maya 2..pdf:
MAYA- kansojen yhteenveto linkki > MAYA-peoples-towns_clasical_times_AD200-900and_1600.pdf :  

Kartta alla Family Tree DNA - Family Finder Seppo Liukko tulos N1c1- L550 kit 236032

Väestö Finder Kartta

Kartta (alla, lähde: Genographic Project- GENO 2) 
Pohjois - Euraasian kansojen (mm. suomensukuisten esi-isien ) alueilta on tapahtunut migraatiota / siirtymisestä jääkauden maksimin (LGM) jälkeen Amerikan mantereelle. Nämä väestöt ovat siirtyneet etelään mm. Maya- kansojen historiasta tunnetuille asuinalueille (joiden merkittävin vaikutus oli ajanlaskun vaihteen jälkeen) Quotemalan ja Meksikon alueilla, Väli-Amerikassa. Tällainen siirtymä (yDNA+ mtDNA+ autosomal kromosomit)  näkyy mm. allekirjoittaneen genetiikassa (Geno2 tuloksia) - intiaaniväestöjen (Maya -väestöjen) jälkeläisten kanssa yhteisenä genetiikkana (n. 2%) vielä vuonna 2013.

Ks.Male migration kartta,  miesten yDNA- tuloksiin perustuvat migraatiot ja muuttoreitit n.160. 000 vuoden aikana, 

Kartta näyttää ihmisten varhaisimmat muuttoreitit. Ne perustuvat tutkimuksiin eri alueilla löydettyjen miesten Y-kromosomi tuloksiin. "Adam" edustaa yhteistä esi-isää,  josta Y kromosomien vaellukset laskeutuvat ja mutatoituvat / haarautuvat eri aikoina. Testaus perustuu 10000 alkuperäiskansoja edustavan miehen yDNA väestötuloksiin ympäri maailmaa.Lähde: Genographic Project

The Paleo-Indians: (source see more original>http://www.discoverseaz.com/History/PaleoInd.html )
During the 100,000 years of the most recent Ice Age, while much of the Earth's water was locked up in the ice caps, the level of the oceans at times dropped by as much as 300 feet. At these times the Bering Strait became dry land, and animals migrated across a wide territory known as Beringia. Mammoths were in the Americas about 1.5 million years ago, while humans were latecomers, probably arriving in various waves of migration between 30,000 and 11,500 years ago.Some of the early hunter-gatherers in the American Southwest used very distinctive razor-sharp stone spear points to hunt large mammals including bison, horse, deer, elk, mastodon, and mammoth. 


Lisäaineistoa:

 
Alkuperäisväestön suomensukuisten N-ryhmän osalta ks. mm.  Rurik- yDNA ja Ruotsin alueen tutkimukset + kartat + tekstit Table- Finnic -Varangian (linkki Table - tekstiin alla).
N1c > N1c1- haploryhmän henkilöiden esi-isät ovat alkuperältään todennäköisimmin laajan Itämeren altaan ympäristön suomensukuisia - itämerensuomalaisia - väestöjä tai Suomesta muuttaneita (joista viimemainittu 1100- 1500- lukujen aikana on merkittävimpiä migraatioita mm. Rurik- N1c1 -tukimuksen kannalta). 
Ruotsin ja Norjan (eniten Hedmark - FinnForest-)  alueilla 
nykyisin mitattujen henkilöiden yDNA- N1c1  Rurik- linjan tulokset, ovat myös alkuperäisistä suomensukuisista - ja Suomesta muuttoa 1100- 1600- luvuilla (ko. mittaukset tehty 2007-2013)Tämä selittäisi myös sen, miksi Rurik - yDNA ryhmää genetiikkaa löytyy Ruotsista "nykypäivän ruotsalaisista".

Suomalaisten alkuperästä Ruotsissa ja siirtymisestä Ruotsiin ja Norjaan on selvitetty 
 jo aikaisemmin tämän tutkimusraportin sivuilla, tässä vielä lisäksi lyhyesti, miksi Rurik- genetiikka voisi olla lähtöisin suomensukuisilta itämerensuomalaisilta alkuperäisväestöiltä tai myöhempää muuttoa Suomesta Ruotsiin ja Norjaan, ks. seuraavasta linkistä; Table Finnic-varangian - Rurkids - cluster from FylogeneicTree (constructed from a source: Mouglley Fylogen. tree 1212 haplotypes and table I).  Proto- Rurik Liukko- fatherlines to nowdays (source Mouglley Fylogen.tree, to I and II table 30.3.2013 Liukko). Läheisimmät yDNA Liukko: ProtoRurik > Rurik > Rurik-genetic > Gedimins- Jagiello genetic(source 14.4.2013 SMRGL).
Ja viimeisin: 
Fylogen.Tree, Yurgan 29.5.2013 Geno2 yDNA N-L550 Rurik ja  L550 + L1025 Gediminid-Jagiellot start.  Fylogen Tree alkaa Proto Rurik mm. Liukko 236032 FIN, ks. linkki. 

Suomalaiset ja suomensukuiset  Rurik-Gediminid esi-isät.
Hypoteesi 30.3.2013 suomensukuisten Rurik Varangian N-ryhmän haplotyypeistä. Family Tree yDNA tulosten (omien YDNA tietojen) ja viimeisimmän Mouglley taulukon 1034 YBP- perusteella:    

1.    Laajempi TABLE: Haplogroup N SNPM231 from the Fylogenetic tree constructed Mouglleyn 1212 haplotypes. This is table (pages 2-3), Finnic Varangian Rurik- cluster, branch YBP times 2129 >1881> 1873, a report is  drawn up Seppo Liukko 01/11/2013 (and google translation)

 

Proto Rurik - lähtee Liukko YBP1873 > Rurikids-cluster YBP 1034 hypothesis for review. 
(ks. viimeisin Liukko GD- taulukko (- geneettinen läheisyys) 14.4.2013 Proto Rurikids > RURIKIDS >Rurikids genetic ja Gediminids-Jagellot genetic- Liukko GD-taulukko linkki )

On huomattava, että laajempi Mouglley taulukko (1) osoittaa,  että alla olevat Rurikids ja Rurik Close Cousin luettelon (2) isälinjat alkavat suomalaisesta isälinjasta Proto Rurik (Liukko) nimestä, joka edellä esitetystä laajemmasta taulukosta (Mougley Fylogen. tree 1212, 1873 YBP alkaen)  
Tässä YBP 1873 Proto Rurik listassa suomalainen Liukko, kit 236032, joka isälinja on esi-isä mm. Karlsson - Werme, kit 223073 ja Mukovnikov, kit 221073 isälinjoille. 
Näiden Proto Rurikien jälkeen tulee alla oleva Mouglley taulukko 1034, jossa mainitaan Rurikids ja Rurik Closest Cousin -ryhmän nimet (taulu 2, punaisella merkityt ovat Rurikids).
Taulukon alussa olevat nimet ovat Proto Rurikien (Liukko- Karlsson- Mukovnikov) jälkipolvia tai niiden isälinjojen serkkuja mm.:  Åkerman, B, Peterson ja Davenport –Stuart jotka ovat Rurik Close Cousins-ryhmää. 
Nämä liittyvät myös suomalais-suomensukuiseen Novgorod - Baltian alueen  Rurik- Gediminid hallitsijoiden  yhteiseen esi-isään Proto Rurikeihin. 
Tämän
 yhteinen esi-isän syntyhetken lasketaan olevan n. 2200 vuotta sitten oleva TMRCA-aika ( 200 v. eaa.). Aika arvio on Rurik-tutkijan PhD. A. Bajorin (FamilyTree DNA - Rurik Dynasty).

Mouglley -taulukko 1 (1873->)
(laajempi-kokonaan: Table Finnic-varangian - Rurkids - cluster from FylogeneicTree)

YBP 2233>2129>1881> (Proto-Rurik LIUKKO > RURIKIDS)
---> 1873     236032_V LIUKKO FIN, Nurmo-Lapua-Kuortane
-------1873 --> 1595> 887      223703_V Karlsson Werme (Huom. yDNA111-Liukko 3. lähin)
 ---------------------------887-----221703 _V Mukovnikov 
(Huom. Liukko 4. lähin TMRC -1050v),
->-----------1595>---1034 >805 > 625----------------E15839_Vercoutere 
Rurikids genetic, Liukko1.lähin
-->--------------------------------------625-->--  417----167330_Volkonsky Proto- Rurik 
---------------------------------------------------------------47176_V GAGARIN    Rurikids
->---------------------1034> 805> 652 ------  N24649_V Andersson (ProtoRurik)
-------------------------------------------------------xxxxx V unknown (ProtoRurik)
-------------------------------------------------------211870_V Petersson  (ProtoRurik)
-------------------------------------------------------161450_V Davenport-STUART (PR)

 

2. NEW RURIKIDS TAULUKKO Mouglley 1034 YBP

Molgen - sivusto Re: Rurik N1C-L550 (Vastaus # 805: Helmikuu 18, 2013, 07:53:16)
Lainaus: http://mouglley-gen.livejournal.com/2944.html (Taulukko alla)

Tässä YBP 1034 (alla) taulukossa mielenkiintoista on se, että Hensriksson- Larsson- nimi taulukossa on Suomesta Ruotsiin muuttaneita Rurik- klusterin jäseniä (Tämä Proto Rurikin jälkeläinen ei ollut Ruotsissa Rurikien esi-isän lasketun syntymän aikaan n. 2200 YBP, vaan tullut Ruotsiin Suomesta / metsäsuomalaisten muuton aikana eli vasta  noin 1600-luvulla). 

FinnForest miehet (yDNA Rurik N-ryhmän haplotyypit ) ovat Suomesta Ruotsiin muuttaneita n. 1600-luvulla. Tätäkin aikaisemmin on Suomesta Ruotsiin muutettu, erinäisistä syistä johtuen, siksi Ruotsin Rurik closet cousin - ryhmään kuuluvat ovat todennäköisimmin Länsi-Suomesta Ruotsin Uplantiin ja Keski- Ruotsin kaivosalueille 1100- 1500- luvuilla muuttaneita väestöjä, joiden mukana on ollut myös Rurik- isälinjan genetiikkaa (Proto Rurik isälinja lähtee Suomesta, ks. Mouglley 1 taulukko). 
Vielä vanhempaakin suomensukuista pohjaa nämä voisivat olla, koska ns. nuoremmilla norsegermaaniryhmillä - ruotsalaisilla - ei olisi N- haploryhmää ilman suomalaisten vaikutusta. 

RUOTSIN N-ryhmän alkuperäisväestö
 voi olla esimerkiksi:
a) alkuperäistä kivikauden aikaista 
Ruotsin alueen suomensukuisten (N-ryhmää)  tai 
b) vasarakirveskulttuurien aikana Suomesta Ruotsiin (Keski-Ruotsiin
, Uplanti jne.) muuttaneiden väestöjen N- ryhmän alkuperää Ruotsissa,  ja  pääasiassa 
c) Suomesta Ruotsinvallan aikana muuttaneet, siis 1100- 1700- luvuilla muuttaneiden N- ryhmä määrä yksistään riittää perustelemaan Ruotsin nykyiset N- ryhmän Rurik - genetiikka löydöt. 

Ks. Molgen -sivuston keskustelut metsäsuomalaisista ja Vikkinkien jälkeläisestä Stuartista (lainaus / source ko. alla olevassa linkissä): 
Täällä on keskustelua Rurikids Closest Cousins mm. Stuart  ja Larsson nimisistä henkilöistä, joiden isälinjasta on historiallista tietoa. Nimet ilmenevät myös alla olevassa Fylogen. puuussa. Tässä  Larsson kit on 19008, hänen esi-isänsä ovat peräisin Suomesta ja Ruotsiin muuttaneita metsäsuomalaisia tai kaivossuomalaisia. Stuart (Davenport-Stuart)  kit 161450 on ISÄLINJALTAAN alkujaan Viikinkejä, jotka ovat menneet  Ranskan kautta (normannit) Englantiin - sitten Scotlantiin (hallitsijasuku), hänen isälinjansa N-ryhmä on myös alkuperältään mitä todennäköisimmin suomensukuista Novgorodin aikaista juurta eli N1c1 - haploryhmää
. Oheisessa keskustelussa on myös maininta Rurik klusteriin kuuluvasta Liukko- nimestä (siv.3). 
Metsäsuomalaisten kohdalla on myös maininta, että nykyinen prinssi Daniel Ruotsin hovista on alkujaan metsäsuomalaisia molempien (isä-ja äitilinjojensa) esivanhempiensa kautta. Tässä on myös linkki Juhani Wäyrysen kotisivuille, joissa esitellään hänen geneettisiä muistiinpanojaan N-ryhmän väestöistä sekä fyleogeneettisiä puumalleja. Linkki Molgen -sivuston keskusteluun avautuu tästä.

Kaivos ja metsäsuomalaisten esiintyminen Rurik-dynastian luetteloissa:
PS. Esim.  Werme - on Proto Rurik - tulos nyky-Ruotsissa, tämä löytö on hyvin todennäköisesti Värmlannin  kaivosajan, 1200-1400 - luvun Suomesta muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä, ko. asiasta erikseen tämän tutkimuksen sivuilla. 

Ruotsissa nykyisin oleva suomalaislähtöinen Rurik closet cousin - ryhmän jäsen on todistetusti ollut mm. Henrikson/Larsson kit 193008. Jonka esi-isät ovat Suomesta muuttaneita ja samalla tämä Suomesta Ruotsiin muuttanut (Larssonin esi-isä) osoittautuu olevan, Moyglley Fylogen järjestys - taulukon 2 , mukaan myös  esi-isä Östlund kit 187619 sekä Dion kit 139986 Rurik close cousins henkilöille (ks. Mouglley -1034 taulukko, näiden esi-isälinja lähtee Suomesta). Näiden em. isälinjojen yhteisen esi-isien aika on Henriksson –Larssoniin (YBP)  verrattuna, Mouglleyn taulukon mukaan 209 vuotta.
Tässä taulukossa näkyy myös, että Massalski 179757 Rurik prinss. on mm.  esi-isä Rurik-suvun jäsenelle Rusulle kit 170255  (Huom Liukko GD 3. lähin on Rusu) ja Korsströmille, kit N50634. MassalskinYBP – näiden yhteinen esi-isä on ollut Rusun esi-isää ennen n. 209 vuotta.  Samaa Massalski - sukuhaaraa ovat  myös Kropotkin, Sakhovskoy ja Rzhevsky (rinnakkaista siis Rusu) , jotka ovat kaikki Rurikids (Rurik- dynastian sukua). 

HUOM: Kaikkien näiden Mouglley 1034 taulukon (alla) Rurikids ja Rurik CloseCousins  esi-isälinjat lähtevät Suomesta tai yleensä suomensukuisten isälinjoista YBP 1873  (Liukko) Proto Rurik- (Rurikien esi-isä-)  N-haploryhmän  linjasta. 

Kuva: RURIK-DYNASTIAN  tai Rurik Closet Cousin /
-genetic isälinjojen Proto-Rurikien jälkeinen Fylogeneettinen järjestys > Rurik N1c1 Mouglley taulukko 2,  Molgen -sivusto 18.2.2013

(Mouglley Rurikids table 1034.jpg) 
PS. ensimmäinen kit E15839 ko. fylogen.puussa on Vercouttere, se on Proto-Rurik (Rurikids Closest Cousin ) Liukko GD 111- taulukossa 1. lähin (Ks. GD- taulukko tästä.

            

 

Baltian suomensukuiset väestöt 

Gediminid - ja Rurik- klusterin esi-isät (Proto Rurikit) ovat syntyneet n. 2200 vuotta sitten suomensukuisten N-haploryhmän alueilla Suomessa, Baltiassa tai South- Baltiassa (n. 200 eaa.).

Itämeren altaan ympäristön suomensukuisia väestöjä olivat mm. aikoinaan myös Liettua ja Latvia (sekä South- Baltiaan luettavat; Preussi, Puola, Valko-Venäjä, nyk. Saksan Pommerin alueet) tässä tutkimuksessa selvitetään asiantuntija tutkijoiden (lainauksia) ja mm. karttojen avulla, että baltit ovat alkuperältään suomensukuisia väestöjä, jotka ovat vaihtaneet puhumansa kielen indoeurooppalaiseen balttoslaaviin, mutta vasta n. 900- 1700- luvulla. Baltinkielen samankaltaisuus johtuu siitä, että baltinkielessä on paljon suomensukuisten kielten alkuperää (Kundan kulttuurista alkaen -  ja itämerensuomen kielen- substraatteja) ja myös ko. suomensukuiselle alueelle tulleiden esigermaanikielten sanoja (kuten suomen kielessäkin - substraatteina), nämä ovat ajalta ennen kansainvaelluksia ja myös ennen slaavien nousua suomensukuisten Novgorodin ja Baltian itäalueille, jonka vaikutuksesta Balttian suomensukuisten kieli vaihtui Liettuassa ja Latviassa nykyiseen balttoslaaviin (viimeiset suomensukuiset puhujat olivat suurkaupunki Rigan ympäristön Liivinmaalla (- faktaa).
Tähän liittyy allekirjoittaneen lainaus suomalaisten  geenitutkijoiden Kirsi Huoponen, Tuuli Lappalainen ja Marja-Liisa Savontaus 2006 tutkimuksesta "Suomalaisten geneettiset sukujuuret" (Finnish genetic ancestry): Lähde:http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo95417.pdf 
N1c1 -haploryhmää kuvaava SNP-tunnus on TatC, jota vastaa myös M46.
Lainaukset ovat sivuilta 66-67.       

Baltian väestöjen yDNA on lähes sama kuin suomalaisten (n. 40% N1c1-isälinjaa):   

Suomalaisten lisäksi TatC muotoa esiintyy yleisenä balteilla, joiden isälinjoista noin 30–40 % on tätä itäistä tyyppiä (Laitinen ym. 2002). Toinen TatC muodon ydinalue on idässä, jossa sitä löytyy Siperian jakuuttien ja Mongolian burjaattien isälinjoissa (Zerjal ym. 1997).

Suomalaisten ja balttilaisten isälinjojen (N-ryhmän, TatC) samankaltaisuus kertoo läheisestä geneettisestä sukulaisuudestamme balttien kanssa. Tämä ei enää näy kielisukulaisuudessa, sillä latvialaisten ja liettualaisten arvellaan vaihtaneen suomalais-ugrilaisen kielensä indoeurooppalaiseen kieleen (Laitinen ym. 2002). 



 

Viimeisin tieto
Source: GENO2 
Yurgan- 29.5.2013  Molgen pages FYLOGEN.Tree, GENO 2 peusteet mukana

Klusteri   VL29  YDNA  ja haara N- L550-  =  
Proto-Rurik    RURIKIDS
 > josta haara L1025 GEDIMINID -  JAGELLOT

ks. alla oleva puu
Liukko 236032  N-L550   Proto Rurik haarat
  
SL-johtopäätelmä  (Moyglleyn Fylogen puun +SL tekstin sekä Yurgan 29.5.2013 tietojen pohjalta):  Proto-Rurikien (Liukko- Karlsson jne.)  jälkeen
tulevat 800- 1600- lukuvjen aikana Novgorogia - Kiovaa ja Moskovaa hallinneet RURIKIDS 
mm. V. Tatishehev (lähin Rurikids Liukko-listassa) ,
Khilkov, Massalsky, Vadbolsky ja em. Rurikidsien isälinjojen jälkipolvet (Rurik genetic mm.  Rusu ja Vercouttere = joiden GD on lähimpiä Liukko -listassa)

 

Liukko Geno2 CTS8428 T > C, L550 haara kit 236032

Tulevat artikkelit:  

1.Rurik-Jagellot ja mm. Ruotsin N1c1-ryhmän miesten alkuperä on peräisin suomensukuisilta ja Suomesta: 
Miksi
 Rurikit ja Gediminid- Jagellot ovat suomensukuisten N-ryhmän genetiikkaa? Family Tree DNA- tulosten tarkastelua. Ovatko Viikinkien ja Varjagien  suomensukuiset yDNA N-ryhmän juuret alkuperäistä Finnic- baltic (itämerensuomalaisia) väestöiltä? Vai ovatko esim. Rurik- varangianlöydöt nykyruotsalaisilta  mahdollisesti peräisin suomalaisten muuttajien N1c1 -genetiikkaa, joka on tullut Ruotsiin  Upplannin; Roslagenin- Sigtunan- Finstan alueelle  väestövaihtona Länsi- Suomesta jo 1100- luvun lopulta alkaen (pääasiassa Pohjanmaalta ja Satakunnasta - ks. asiaan liittyen tarkemmin tämä tutkimus ja historialliset lähteet mm. Siirtolaisinstituutti jne.), tai kaivosalueiden suomalaisia (mm. Kopparsberg), jotka ovat myös 1100- 1400- luvun suomalaismuuttajien genetiikkaa tai keskiajan lopulta (1500- luvun lopulta) alkaneita Forest Finns väestömuuttojen vaikutuksestaRuotsiin  Suomesta siirtynyttä (joka on suomalaisista miespuolisista muuttajista ollut genetiikaltaan pääasiassa - 60%:sti -  yDNA N- haploryhmän) genetiikkaa? Ainakin Finnic - varangian Rurik- ryhmässä on jo nyt todettu olevan Suomesta peräisin olevaa (Hämeestä Savoon muuttanutta ja sieltä Ruotsiin muuttaneilta) metsäsuomalaisten genetiikkaa (mmHenriksson - Larsson, lähde: Family Tree yDNA).

2. FIN- Viikingit 
Kun todennäköisesti suomensukuisten Finnic väestöjen N-ryhmä on Skandinavian väestöjen alkuperäväestöjen genetiikkaa, niin nämä (Finnic -) Viikingit ovat mahdollisesti myös olleet levittämässä N-ryhmän genetiikkaa Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Englantiin ja Amerikkaan (ks. tarkemmin mm. Kolumbuksenmahdollinen kytkentä N1c- ryhmään ja Rurik-  tai Gediminid- hallitsijoihin)? Vai onko N-genetiikka edellä mainituilla alueilla peräisin suomensukuistenurals- suomensukuisten N- ryhmän väestöjen Aasian -Euroopan asuinalueilta jo aikaisemmin, esim. jääkauden maksimin (LGM) jälkeisen suurriistanmetsästäjien ajalta. Onko jääkauden maksimin jälkeen siirtynyt urals- suomensukuisten väestöä , myös Beringinsalmen kautta Amerikan mantereelle mm. Keski - Amerikkaan, jossa löytyy urals- suomensukuisten perimää (tai onko N-ryhmää Väli-Amerikassa siirtymää Kolumbuksen laivaston välityksellä?, ks. Juhani Väyrynen kotisivut - Kolumbus). 

3. Väli-Amerikan intiaanien geneettisiä yhteyksiä mm. nykysuomalaisiin:
Mitä  suomensukuisten heimojen yhteydestä Amerikan intiaaneihin sanovat GENO 2 yDNA, mtDNA ja autosomal-  tutkimukset. On todettu viimeisimpien tulosten perusteella, että  esikolumbialaisista
 Native- Amerikan sivilisaation nykyisillä väestöillä ja suomalaisilla on yhteistä jopa 16-25.000 vuotta vanhaa  genetiikkapohjaa. Onko asia jotenkin selvitettävissä? 
Asiasta on virallista tietoa ja nykymittauksen tuloksia,  esimerkiksi Geno2-tietojen pohjalta, ks. Seppo Liukko kotisivulta erillinen artikkeli (tulossa). Jääkauden maksimin ajan yhteyksiä löytyy suomalaisten mittauksista mm. Väli-Amerikan Maya, Pima, Totonac- sekä Aimara - inkavaltion väestöihin. Tulokset mm. DNA Tribes - ja Geno2 -analyysien perusteella (lähteet: FT autosomal Family Finder ja uudemmat National Geographic Geno 2 -  tutkimukset).  

Ks. kartta alla esi-isiemme / yDNA, mtDNA -ja autosomal- geenien migraatiot - muuttoreitit
Ks. erityisesti pohjoisimmat reitit Keski- Aasiasta tulivat alkuperäiset suomensukuiset N-ryhmät mm. nyk. Venäjän /Uralin kautta Baltiaan, Skandinaviaan ja Suomeen (suomensuk. suuriistanmetsästäjät N1C >N1c1 ja mtDNA U5) ja samoilta alueilta lähti väestöä geenejä jääkauden maksimin mahd. molemmin puolin (LGM n. 25.000 - 14.000 eaa.)  Beringinsalmen ja Pohjois-Amerikan kautta Väli - Amerikkaan (mm. esicolumbian Mayat) ja Etelä-Amerikkaan. Väestöistä löytyy samaa autosomalista genetiikkaa. Jääkauden maksimin ajoista lähtien voidaan tunnistaa mm. suomalaisten geneettistä yhteyttä esim. maya-intiaaneihin.

            

4. Sumerin ja suomensukuisten yhteydet 4-8.000 vuotta sitten:
Yksi v
anhimpia kielitieteen suuria (selvittämättömiä) mysteerioita ovat olleet entisen sivistysvaltion SUMERIN väestö ja sumerilaisten puhumaa kieli (ja väestön alkuperä), joka poikkesi tunnetusti mm. alueen muiden väestöjen indoeurooppalaisista kielistä. On esitetty, että sumerin kieli olisi pohjaltaan sukua suomensukuisille kielille.

Sumerin kieli oli muuttunut jo aikanaan paljon, koska ikivanhan sumerin (-kielen) ympäristökontaktit olivat kaikki indoeurooppalaiskielistä väestöä - niin, ettei sitä kielitieteellisesti voida riittävän tarkasti enää tutkia, mistä ko. kieli olisi peräisin.Uusi väestöjen geenitutkimus tuo ilmeisesti lisävalaistusta ko. asiaan. Lisäksi voitaisiin tutkia ovatko suomensukuisten kielien vanhimmat indoeurooppalaiset lainasanat peräisin jo tältä ajalta, ja mikä olisi lainan anto suunta? Olisiko mahdollista jopa niin, että kielten vanhimmat yhteiset sanat ovatkin jo silloin siirtyneet suomensukuisista kielistä indoeurooppalaisille (ks. etusivun viimeisimmät tulokset).

Sumerin ja suomen kielisukulaisuus on kiistetty suomalaisten kielitieteilijöiden taholta. Onkohan asia aivan niin? Nyt on kuitenkin todettu viimeaikojen geenitutkimuksissa nykyisten Intian ja Iranin (Irakin) alueilla olevan yDNA N- haploryhmän väestöjä (mistä ne olisivat peräisin? Alueen ie- väestöillähän ei ole N-ryhmää, joka taas suomensukuisille väestöille on ominaista ja joka on edelleen  nykyisinkin vielä suomensukuisten väestöjen yleisin haploryhmä, siis N-ryhmä). On arveltu, että tämä Sumerin väestö olisi alkuperältään Uralin (etelä-) alueen (suhteellisen lyhyt siirtymämatka)suomensukuisten väestöjen (ja - kielen) siirtymää em. Sumerin - Intian alueille n. 8000- 2000 vuotta ennen ajanlaskua (suomensukuisen ja - kielen siirtymä olisi mahdollista?). Nykyisin N1- ryhmää on Intiassa ja esim. Iranin Azereilla. Azereilla N1C ryhmää on vain 1.6%, mutta sen "laimeneminen" on mahdollista, koska sen aikainen Sumerin väestö on assimiloitunut tuhansien vuosien (2-3000)  aikana erittäin suureen määrään nykyisten Iranin ja Intian indoeurooppalaiseen  pääasiassa yDNA R-ryhmän väestöihin. Lisävalaistusta asiaan saadaan kun geneettinen tutkimus ko. alueella laajenee ja tarkentuu...

5. Kiinalaisten, japanilaisten ja yleensä Etelä ja Itä -Aasian ja Siperian väestöillä on huomattava määrä YDNA sukukromosomien N-ryhmää 
(
Aasian N*-ryhmä on alkuperältään samaa kuin suomensukuisten heimon N-ryhmä, joka on muuttunut N* > N1C > N1c1 jne. SNP- mutaatioiden kautta suomensukuisiksi, huom. tässä on huomattava Euroopan pitkäaikaisen jääkauden aiheuttamat merkittävät muutokset autosomalisiin kromosomeihin (vaaleus jne.).
Kiinalaisilla on huomattava määrä N1c1 ryhmää. Han- dynastia oli Kiinan ensimmäinen dynastia perstettu n. 200 eaa. aikana. Han-kansaan kuuluivat Han- kiinalaiset Pekingin ympäristössä, joiden genetiikka on alkuperältään N-haploryhmää. 
Kiinassa N-ryhmää on esim.  Sichuanin maakunnassa jopa 30% taajuus väestöstä ja Guangdong Han- väestöllä n. 7% ja N-ryhmää on myös mm. Fujianissa  Kaakkois - Kiinassa. (N-ryhmää on yleensä Liu- ja Li - sukunimisillä).  
Myös esim. Japanin Tokushiman Aomoreilla
 on N-ryhmää, mutta edellä mainittujen aasialaisten autosomalisten kromosomien erot suomalaisiin (mm. vaaleus, silmien ja hiusten väriovat huomattavia (ks. tarkemmin tämän tutkimuksen selvitykset).

 PS. Seppo Liukko lisäys 21.6.2013; 
Myös kiinalaisilla on N1c1 ryhmää.
Kiinan ensimmäinen suuri sivilisaatio on  Han- dynastia. 
Näillä Han- kiinalaisilla on N-ryhmää 
 (katso alla oleva uusi geneettinen tutkimus). 

Scientific research Article / tutkimus 20.06.2013;

Geneettinen näyttö Y-kromosomi Haplogroup N:n Itä-Aasian alkuperä ja N-haplogroup- ryhmän leviäminen kivikauden aikana (n. 25-14.000 eaa.) aikana pohjoiseen Siperiaan ja Eurooppaan (HUOM. N1c-M46 eli Tat ja LLy22g sekä M231 -mutaatiot ovat suomensukuiset väestöt ainakin Tat M46 = N1c alkaen. Vanhimmat M231 ja LLy22g mutaatiot löytyvät  mm. allekirjoittaneelta (ks. erillinen selvityslinkki tästä). 

Map and article source: Shi H, Qi X, Zhong H, Peng Y, Zhang X, et al. (2013) Genetic Näyttö Itä-Aasian Alkuperä ja kivikauden Pohjoiseen muutto Y-kromosomi Haplogroup N. PLoS ONE 8 (6): e66102. doi: 10.1371/journal.pone.0066102
Editor: Toomas Kivisild, University of Cambridge, Iso-Britannia

Vastaanotettu: 
03 maaliskuu 2013, Hyväksytyt: May 2, 2013 Julkaistu: 20 kesäkuu 2013

    

N- haploryhmä Kiinan kautta mm. Pohjois-Eurooppaan ja Suomeen, jossa suurin esiintymistiheys n. 60%(yDNA).
 Suomensukuisten kantaisien N1c mutaatio (TaT M46) + autosomaliset muutokset 30.000 /34.000 - 14,000 eaa. aikana (tästä väestöpopulaatiosta myös migraatiota mm. Amerikan mantereelle).


Kiinalaisten N-ryhmää on 
esim.  Sichuanin maakunnassa on jopa 30% taajuus väestöstä ja Guangdong Han- väestöllä n. 7% ja N-ryhmää on myös mm. Fujianissa  Kaakkois - Kiinassa. (N-ryhmää on yleensä Liu- ja Li - sukunimisillä). Myös esim. Japanin Tokushiman Aomoreilla on N-ryhmää, mutta edellä mainittujen aasialaisten autosomalisten kromosomien erot suomalaisiin (mm. vaaleus, silmien ja hiusten väriovat huomattavia (ks. tarkemmin tämän tutkimuksen selvitykset).

Y DNA - isälinjan N1c1 TatC= M46, arvellaan olevan 14.000 vuotta vanhaa metsästäjien haploryhmää (s on ehkä vanhempaakin, sillä vanhimmissa TMRCA- ajoituksissa oleva lineaarinen laskentakaava ei ole OK) vrt. tässä Kundan kulttuurin N- ryhmäläisten, TatC /M46 SN- alaryhmien, suomalaisten  ja balttilaisten genetiikka on pitkälti samaa, myös em. tutkimuksen valossa (myöhemmin lieviä eroja), sekä mm. tässä Seppo Liukko isälinja esimerkkinä, että meissä kaikissa on merkitty geneettinen jatkumo esimerkiksi vanhimpaan N-ryhmän alkumutaatioon saakka, linkki:http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf

12siv.


PALUU:Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ > Linkit pääotsikkosivuille
JATKA:Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1-4‎ > ‎

  OSA              Suomensukuiset väestöt, Seppo Liukko

  

Ċ
Seppo Liukko,
4.10.2013 klo 12.28
Comments