4. LIUKKO - NIMITUTKIMUS: Liukko- nimitutkimuksen perusteita ja otsikkosivujen valikot, Seppo Liukko

Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.01.2008   alk.    krt.
Satatuhatta (100.000) klikkausta 04.02.2015.


Osa I, tutkimusperusteet, suomensukuisten esihistoriaa ja - kieli sekä uusimmat genetiikka- selvitykset lähdetietoihin perustuen (suomensukuisten yDNA N1c1 - haploryhmän leviämisen perusteet nykyisten geenitutkimuksien perusteilla). Osa III esihistorian  ja genetiikan pohjaksi lähdetietoihin perustuvia selvityksiä suomensukuisten väestöjen aluille saapuneista migraatioista ja niiden merkityksestä suomensukuisten alkuperäisväestöjen puhumaan kieleen. Löytyykö  suomensukuisen alkuperäisväestön N- haploryhmän genetiikkaa nykyisten valtioiden mm. Venäjän, Liettuan, Latvian, Puolan, Valko-Venäjän tai Ruotsin nykyisistä väestöistä.

PS. Suomalaisten- ja suomensukuisten alkuperäinen genetiikka on metsästäjien N1c > N1c1 haploryhmää ja ko. väestöllä on myös ollut suomensukuinen kieli (ks. suomensukuisten jatkuvuusteoria ja suomensukuisten geenien - ja kielen esihistoriaan liittyvä laaja yhteenveto tästä linkistä)Tällaisia suomensukuisten metsästäjäväestöjen alueita ovat olleet mm. Baltia (+Valko-Venäjä), Puola- Preussi, Venäjä sekä Ruotsi (aikaisemmin kivikaudella ja LGM:n jälkeen ovat suomensukuisten metsästäjien alueet ulottuneet Hampurin ja Tanskan - Pohjanmeren Ertebölle - kulttuuriin saakka, siis jopa nyk. Saksan- Englannin alueille saakka (PS. Pohjanmeri oli tuhansia vuosia kuivaa mannerjalustaa). Ks. asiasta esim. Anders Pääbo pohdintaa (in English). 

Geneettisten yDNA testausten tuloksena on nähtävissä, että metsästäjien N- ryhmien genetiikkaa löytyy eniten Suomesta ja Baltiasta sekä Pohjois- Keski- Venäjältä sekä edelleen alkuperäisväestön metsästäjien genetiikkaa myös ns. uudemman indoeurooppalaisten  maanviljelyväestöjen alueilta kuten Ruotsin, Norjan ja Etelä-Baltian, kuten Puola, Saksa, Tsekki, Valko-Venäjä alueilta. N- ryhmän levinneisyyttä löytyy jopa Englannista ja Iberian alueilta, jotka voivat olla jäänteitä alkuperäisen suomensukuisten suurriistanmetsästäjien laajalta   alueelta tai suomensukuisten Viikinkien mukana siirtynyttä alkuperäisiä N-ryhmän genetiikkaa Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta.
Nämä esihistoriaan liittyvät selvitykset tarvitaan mm. II- Osan Liukko - nimitutkimuksen perusteiden selvittelyssä, koska Liuko- Liukko- nimistö on siirtynyt Weikselin esigermaanikieliseltä alueelta vasarakirveskulttuurin leviämisen n. 3200-2000 eaa. yhteydessä suomensukuisten Preussin - Baltian alueiden kautta mm. Suomeen ja täältä Ruotsiin (tutkittavan nimistön siirtymästä Baltiasta Suomeen esimerkkinä mm. Liukola kylien nimet Liettuassa ja Suomessa).
  
Tässä osiossa on myös m
ääritelty miten Liukko - nimitutkimus liittyy suomalaisten ja suomensukuisten itämerensuomenkielisten esihistoriaan. Suomensukuisten itämerensuomen kieli on ollut yhteinen kieli laajalla Itämeren ympäristössä eli  Laatokan- Novgorodin alueilta edelleen, Valko-Venäjän, Baltian, Preussi-Puola- Saksan, Skandinavian- Ruotsi- Gotlanti alueilla ja tietenkin Suomessa jo kivikaudella ennen vasarakirveskulttuurien miesryhmien saapumista. Suomensukuinen kieli ei silloin vaihtunut (itämerensuomeen tuli uusia lainasanoja), koska esigermaanikieltä ja maanviljelyälevittänyt migraatio oli suhteellisen vähäinen (miesryhmiä), määrä oli vain n. 10- 5% senaikaisista alkuperäisistä suomensukuisista väestöistä (ks. alla olevat tutkimusraportin lähteet ja asiantuntijalainaukset sekä mm. lainauksia etymologisista sanakirjoista)Yhteensä n. 200 siv. printattuna.

Osa II, Varsinainen Liukko - nimitutkimusosuus, tutkimusaineiston argumenttien laajempi ja tarkempi esittely sekä Liukko - nimen leviämisen perusteet (karttatietoineen).  Tutkimus esittelee Liukko- nimitutkimuksen etymologiset perusteet. Nimen muodostuminen ja leviäminen Weikselin esigermaanikieliseltä alueelta suomensukuisten kielialueelle Baltiaan ja Suomeen. Myös miksi Liukko- nimi on mahdollista tutkia tarkemmin ja miksi nimen ikä on mahdollista ajoittaa sekä paikantaa jopa esihistorialliselle ajalle eri suomensukuisten alueilla.  Tutkimusraportti etsii Liukko- paikannimen syntyyn liittyviä seikkoja sekä syitä  kyseisen paikannimen siirtyminen alueelta toiseen. Samalla tarkastellaan samankaltaisten Liukko - Laukko - nimien samanaikaista käyttöönottoa ja siirrännäisyyttä alueelta toiselle, jo kaskiviljelyn alkuaikojen ja kyläyhteisöjen muodostumisaikoina Baltiassa ja Suomessa (ks. ko. nimiparinlevinneisyys harvinaisen monilla alueilla; esimerkkejä - karttoja). 
Miksi Liukko paikannimi on muodostunut propriksi. Nimitutkimuksessa tarkastellaan myös monien nykyisissäkin kartoissa esiintyvään n. 300:n Liukko- nimen paikannimen taustaa Suomessa. Samalla esitellään vanhimmat Liukko- paikannimet, jotka ovat edelleen kylien nimiä Baltiassa ja Suomessa. Lisäksi esitellään tunnetuimmat Liukko - nimipesyeen talonpoikaistalot, rusthollit - ratsutilat sekä muut paikannimet, jotka ovat alkuperäisesti  liittyneet suomensukuisten väestöjen alueisiin ja ovat varhaisimpien kylien tai maanviljelytalojen nimiä. Tutkimuksessa selvitetään myös miksi Liukko - nimestä on paljon versioita (nimipesye) ja  miksi Liukko - nimen esigermaanien iu- diftongi on säilynyt, vaikka mm. nykyajan ruotsin- ja balttoslaavin kielestä se puuttuu. Tunnettu tosiasia on, että slaavin- ja nuoremmista germaanikielistä iu- diftongin toinen vokaali  liudentuu ja katoaa vaikka alkuperäisessä nimessä olisi aikaisemmin ollut iu- diftongi (esimerkkejä tutkimuksessa mm. Liukko ja Liuko > Luko). Mutta kuitenkin  vanhimmilla suomensukuisten alueilla nimi on  jäänyt / "pakastunut" väestöjen käyttöön alkuperäisessä iu- diftongi muodossaan (yli 300- paikannimeä Suomessa, vanhimmat on otettu käyttöön huomattavasti ennen Ruotsinvallan aikoja). Samalla Liukko - nimi on proprisoitunut(säilynyt diftongi muodossaan) vieraskielisten isäntien  tai suomensukuisten väestöjen (tässäitämerensuomenkielisen väestön) kielenvaihdosta huolimatta (mm. Baltiassa, jossa on säilynyt esim. Liukonys- kylät). 
Liukko - nimi on em. perusteilla säilynyt mahdollisesti jopa vasarakirves- eli nuorakeraamisesta ajasta alkaen nykyaikaan saakka.  Tutkimuksessa tarkastellaan esihistorian lisäksi laajalti  Liukko - nimeen liittyvää kirjoitettua historiaa 1100- luvulta alkaen Baltian ja Suomen sekä Ruotsin alueilla
.Raportissa selvitetään miksi esim. 1600- luvun asukkaiden Liukko- henkilöiden sukunimi on siirtynyt ja jäänyt ko. asuinalueen paikannimeksi. Historiatietojen ja karttojen avulla analysoidaan mm. näiden paikannimien käyttöönoton perusteita. Osa II on 
yhteensä n. 250 siv.

PS. Paikannimistö tutkimuksen metodeja: 

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Liukko-%20paikannimiston%20tutkimusmetodeja,%20Seppo%20Liukko.pdf 

Osa III, Liukko- nimen liittyminen suomalaisten Kalevalaiseen kerrontaan sekä tarkemmin Kalevalaisen kerronnan historiaan perustuvien faktojen toteaminen (ksviitteet tässä tutkimuksessa). Liukko - Laukko  nimien liittyminen suomensukuisten itämerensuomenkielisen Itämeren altaan ympäristön kulttuuriin. Alkuperäinen Kalevalainen kerronta on suomensukuisten väestöjen hengentuotteita syntynyt  jo metsästäjäkulttuurien ajoista  alkaen, siis ennen maanviljelykulttuurin saapumista suomensukuisten alueille Euroopassa (se on jopa vanhempaa - arkaaisempaa, kuin Gilgames- eepos, ks.  artikkeli suomensukuisten Kampakeramiikan laajan alueen ja Suomen Kalevala - kulttuurin esihistoriaa: http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdf. 
Suomensukuisten Kalevala -kulttuuri on muuttunut myöhemmin maanviljelykulttuurin- sekä mm. kristinuskon-, varsinkin uskonpuhdistuksen lakien ja asetusten vuoksi. Varsinkin silloin, kun Kalevalaisuus oli kuolemantuomiolla kiellettyä (maanalaista) toimintaa Suomessa ja Ruotsissa. Vanhimmasta arkaaisesta Kalevalaisuudesta kehittynyt varsinainen Kalevalamittainen esitys on ollut aikanaan erityisen korkeatasoista "täsmäkerrontaa", vaikka se on jo 3000 vuotta vanhaa itämerensuomenkielistä (kantasuomalaiskielistä) kerrontaa trokee muodossa. Vanhimpien Kalevalaisten laulujen ja loitsujen juuret ovat kuitenkin vielä kauempana kivikauden ajoissa, se on suomensukuisten metsästäjien laajan alueen omakielistä horisontaalista tiedonvälitystä alueelta toiselle, ennen neoliittisen vallankumouksen suurta vaikutusta näille alueille. Tämä osio III on n. 50 siv. 


Osa IV, Suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoria. Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen esihistoriaa, lähdetietoja asutusliikkeistä jääkauden maksimin jälkeisiltä ajoita, asiantuntijalausumia ja selvityksiä mm. Neoliittisen vallankumouksen merkityksestä Appien pohjoispuoliselle Euroopalle, kun  indoeurooppalaiset väestöt; maanviljely ja ie- kielet levisivät samanaikaisesti suomensukuisten alueille (Itämereltä Ural-vuoristoon). Vasarakirveskulttuurien ja esigermaanin vaikutus vanhimpaan lainasanastoon on nähtävissä lainasanojen määrästä.Kansainvaellusten merkitys suomensukuiselle väestölle erityisesti Baltiassa ja Ruotsissa oli merkittävä, Etelä - Baltian alueiden itämerensuomen kieli vaihtui balttoslaaviin ja Ruotsin eteläosien suomensukuisen itämerensuomen kielen vaihtuminen pohjoisgermaaniin mm. ruotsiin, molemmat vasta n. 800-1000 -lukujen aikana.
Tutkimuksessa esitetään useita Euroopan väestökarttoja eri aikakausilta, tieteellisten kirjoitusten lainauksia, joiden perusteella on mahdollista tehdä selvitys mm. itämerensuomenkielisestä alueesta ja suomalaisten väestöjen puhuman kielen vaihtumisia indoeurooppalaisiin kieliin (mm. germaani, venäjä ja balttoslaavi). Nämä muutokset on nähtävissä nykyisten valtioiden, kuten Baltian (Latvia- Liettua), myös Puolan (Preussin)-, Skandinavian- ja Venäjän alueilla. Tässä osiossa esitellään esihistoriatutkimuksen-, arkeologian-, genetiikan-, asutushistoriatutkimuksen- ja kielitieteen - merkitystä suomensukuisten väestöjen esihistoriaan ja tarkennettuun ajoitukseen sekä niiden mahdollisimman oikeaan tulkintaan. Suomensukuisten väestöjen esihistoria tarkastelu on välttämätöntä, koska Liukko - nimitutkimus alkaa argumentttien perusteella jo esigermaanisten vasrakirveskulttuurien migraatioista ja niiden suuresta merkityksestä /vaikutuksesta (erilaisten kieli- /väestö muutokseien alku) suomensukuisten alueilla Baltiassa ja Suomessa. Osa IV on yhteensä n. 100 siv.


Liukko - nimi- /etymologiatutkimukseen liittyvien mm. esihistorian-, genetiikan- ja kielitieteellisten perusteiden selvitys ja tutkimusyhteenveto (tutkimusraportti)

Lyhyt selvitys tutkimusraportista


- esihistoriaan liittyvää taustaa tutkimukseen tarkemmin perehtyville; Seppo Liukko


Tämä Liukko- nimitutkimus on 3-osainen tutkimusraportti (n. 500 sivua), jonka tarkoituksena on analysoida tämän nimitutkimuksen lähdeaineisto ja selvittää kirjallisesti tutkimuksen kulku sekä argumentoida (todistella) tutkimuksen johtopäätelmät. Tutkimuksessa esitetään aluksi tutkimusongelman selvittämiseksi muutamia asiaa selventäviä kysymyksiä, joihin etsitään aineistoanalyysin tarkastelun lisäksi vastauksia myös aiheeseen liittyvästä tieteellisestä kirjallisuudesta (luettelo). Tutkimuksessa tarkoituksena on löytää luotettava tulkinta alkuperäisaineiston perusteella syntyneisiin tutkimuskysymyksiin, tässä apuna käytetään lainauksia  mm. netissä julkisesti esilläolevista pääasiassa  professoritason (FT) asiantuntijalausumista, joista on merkitty suorat sitaatit allekirjoittaneen tutkimuksen tekijän johtopäätelmien / lausumien loppuun. Yleensä ko. lainaukset ja linkit ovat välittömästi ko. asian yhteydessä (asiantuntijalainauksista merkitty lausuma vuosi : sivu julkaisusta tai suora linkki ko. asiakohtaan netissä). 

 

Raportti / yhteenveto 

Liukko- nimitutkimukseen liittyvistä matkoista.  

Matkojen tarkoituksena on tutkia Liukko - nimen historiaa. Sekä sitä, mitä nykypäivänä näillä paikoilla asuvat henkilöt-, valokuvat - tai paikallishistoria voivat antaa lisävalotusta Liukko- nimisten paikannimien synnystä, käytöstä ja miksi ne ovat säilyneet nykyajalle saakka.  
Tutkimusmatkat antavat lisäaineistoa Liukko- nimen esihistoria ja historiatiedoille (ks. analyysit / johtopäätelmät).
Tässä suora linkki tehdyistä tutkimusmatkoista Liukko- nimisten pakannimien alueille, allekirjoittaneen (Seppo Liukko)toimesta,  matkat on tehty vuosien 2005 - 2013 aikana (listaa täydennetään jatkuvasti). 
Tässä PowerPoint - esityksessä selvitetään tarkemmin taustoja Seppo Liukko kotisivun täydennykseksi. 
Liukko - paikannimistöä esiintyy mm. Baltiassa, Suomessa ja Ruotsissa, näiden alueiden käynneistä on tässä yhteenvedossa myös karttoja sekä valokuvia..


Liukko – nimitutkimuksen aineistojen ja niiden analyysien perusteella rakennetaan yhteenveto miten ja milloin Liuko - Liukko - nimi otetaan käyttöön suomensukuisten alueilla ja - miten se liittyy suomensukuisten väestöalueiden asuttamiseen sekä miten erilaiset väestömuutokset (migraatiot) vaikuttavat suomensukuisten kieleen, jopa kielen vaihtumiseen. Tutkimuksen alussa selvitetään miksi jokin nimi on mahdollista tunnistaa esihistoriallisen ajan nimeksi (tässä tärkeä tunnistuskohde on nimen iu- diftongi) ja milloin tällainen nimi on saapunut suomensukuisten alueelle ja milloin Suomeen. Myös miksi uudet migraatiot aiheuttavat  (mm. paikannimiaineiston - ja analyysin perusteella) suomensukuisten alueilla myös uusien lainasanojen käyttöönottoa mm. paikannimiksi (appellatiiveiksi ja sitten propreiksi). Kuten Liuko- Liukko - nimen osalta jo kivikauden lopulta alkaen, ennen pronssikautta (tarkennus tutkimusraportissa). 

Tässä tutkimuksessa tulee esiin milloin suomensukuisten väestöjen jakaantuminen murrealueisiin on alkanut. Nimitutkimuksen perusteella tarkastellaan ovatko vasarakirveskulttuurit olleet ensimmäisiä ”vieraskielisiä” kontakteja suomensukuisten väestöjen alueilla, ja miten ne ovat vaikuttaneet mm.Liukko - nimen syntymiseen ja muuttumiseen eri murrealueilla (mm- iu- diftongi esigermaanin lainasanasta, k- geminaatta hämäläismurteista Suomessa). 
Tutkimuksessa käytetyn paikannimistöaineiston ja karttatietojen perusteella on mahdollista määrittää tarkemmin myös suomalaisten esihistoriaa ja väestöliikkeitä mm. Baltiassa, Suomessa ja Ruotsissa (ks. mm. nimistön merkitys esihistorian tutkimuksessa, prof. Eero Kiviniemi).

 

Toisaalta tutkimuksessa esitetään, miten vanhimman (esihistoriallisen ajan) muinaissuomalaisen nimistön on ollut mahdollista säilyä nykyajalle saakka. Onko tämä selvitettävissä? Onko mahdollista, että nimen säilymiseksi on ollut sellainen jatkuva asutus, jonka suullinen ”perimätieto” on säilyttänyt ko. paikannimen nykyaikaan saakka, koska kirjoitettua sanaa ei kivikauden- rautakauden aikana vielä ollut. On siis  oltava jatkuva asutushistoria pronssi- rautakaudelta uudelle ajalle ja nykyajan karttatietoihin saakka (tätä voidaan tutkia mm. useiden kivi- , pronssi -,  rautakauden  Liukko - paikannimistön alueella olevien arkeologisten löytöjen perusteella, jotka osoittaisivat  jatkuvaa asutusta kivikaudelta - nykyaikaan saakka, myös ko. Liukko - nimisillä alueilla). 

Historiakirjojen mukaan (mm. prof. Jouko Vahtola) ovat Nuorakeraamisen ajanvasarakirveskulttuurit levinneet pieninä ryhminä Weikselin esigermaanin - kieliseltämaanviljelyalueelta ensin Baltiaan ja sitten Suomeen. Esigermaani on ollut sitä vanhinta indoeurooppalaista kieltä Euroopassa, jonka maanviljelijäkieltä puhuneet  ovat assimiloituneet suomensukuisiin metsästäjäväestöihin laajalla - alueella myös Baltiassa ja Suomessa. 
On huomattava, että esigerm. kielen vanhimpia sanoja (tai esim. iu- diftongia) ei  enää ole nuoremmissa germ. kielissä, kuten mm. ruotsinkielessä (tai slaavil. baltinkielissä). Kuitenkin ko. lainasanat ovat säilyneet nimenomaan vain suomensukuisten kielien (itämerensuomi) alueella. Siksi nämä vanhimmat lainasanat ovat säilyneet lähes muuttumattomina (säilömällä pakastuneet - se on 
suomensukuisten kielien erityisominaisuus, kuten asian ilmaisee arvostettu Helsingin yliopiston germaanikielten prof. Koivulehto - emeritius) ja nämä vanhimmat lainasanat ovat pakastuneet / jääneet Baltian sekä Suomen alueen väestöjen jo viimeistään pronssikauden aikaisiin suomensukuisiin kieliin pysyvästi - proprisoituneet (kantasuomi - ims.). 

Tästä esimerkkinä on tämän tutkimuksen
 Liukko - nimi (ks. tarkemmin tutkimusraportti; miten esigermaanikielen lainasanat ovat tulleet jo n. 3200- 2000 eaa. aikana suomensukuisten väestöjen (-kielten) alueelle Baltiaan ja Suomeen, tarkemmat perustelut tutkimusraportissa).


Liukko nimi on tutkittavissa oleva nimi. 


Nykyisissä indoeurooppalaisissa esim.  slaavi- ja germaanikielissä (mm. balttoslaavi ja ruotsinkieli, jotka ovat muodostuneet huomattavasti ajanlaskun vaihteen jälkeen n. 800-1100 jaa.ei enää ole esimerkiksi iu- diftongia, mikä on Liukko - nimen tärkein kielitieteellinen argumentti ja ajoituksen mahdollistava tunnistuselementti. 
Toinen onkin juuri etymologisessa ajoituksessa tarvittava tieto. 
Se on
 ajanmääritykseen tarvittava merkittävä tieto siitä, että alkuperäisissä suomensukuisissa kielissä ei ole iu- diftongia (prof. Tapani Lehtinen, Tietolipas 215, SKS 2007:110).


Kysymys kuuluu, mistä nykyisessä kielessä oleva iu- diftongi voisi olla peräisin?

- Kun alkuperäisessä kantasuomessa eikä nuoremmissa germaani tai - balttikielissä iu- diftongiaesiinny, on jokin näiden välinen tapahtuma ratkaisun avain? 

 

Hypoteesina tässä tutkimuksessa on ollut vasarakirveskulttuurin esigermaanikieli, jonka lainasanojen tiedetään ajallisesti sopivan tähän hypoteesiin ja esigermaanin lainasanojen on todettu siirtyneen suomensukuisiin kieliin (Suomen Sanojen Etymologiset Sanakirjat). Lisäksi esigermaanikielissä sanoissa /sanajuurissa tiedetään varmuudella olleen iu - diftongi mm. liuti - sanassa. Lisäksi on monia tutkimustuloksia, jossa todetaan maanviljelyn leviämisen  ja esigermaanikielisen nuorakeraamisen- (vasarakirves-) kulttuurin olevan samanaikaista tapahtumaa. Siksi on täysin mahdollista, että suomensukuisten alueille on juuri tämä kulttuuri n. 2000- 2800 eaa. aikana tuonut kaskiviljelyn alkuvaiheet ja samalla esigermaanisia lainasanoja (tarkemmin tutkimusraportti- SL). 

Siksi Liukko - nimeä on mahdollisuus jäljittää aina vasarakirvesaikaan saakka
. Esigermaani on se kieli, jonka vaikutuksesta varhaiskantasuomi muuttui Itämeren alueella hitaasti kantasuomeksi.Suomen- ja baltin kielissä on suuri määrä näitä vanhimpia esigermaanin (maanviljelyn-) lainasanoja (osaa näistä sanoista väitetään olleen baltinkielestä, mutta ne eivät ole baltinkielestä, koska baltinkieltä ei vielä ollut olemassakaan vasarakirveskulttuurien ajoilla. Ks. syntyykö kielitieteen ajoitusvirheen vuoksi mahdollinen tutkimusongelma). Esigermaanin maanviljelysanastosta on muodostunut myös sellaista mm. (kaskiviljelyalueen-) paikannimistöä, joka voidaan nykyisin menetelmin tunnistaa esigermaanisiksi lainasanoiksi, esim. Liuko- Liukko- nimet (ks. tutkimusraportissa mm. vanhimpien maanviljelysanojen alkuperät - etymologiset sanakirjat). 


Tässä tutkimuksessa tuodaan esiin lausumia, joissa todetaan suomensukukuisten kielien poikkeuksellinen ominaisuus säilyttää vanhimpia (esigermaanin) lainasanoja lähes muuttumattomana (tuhansia vuosia). Siksi on mahdollista selvittää mm. Liuko- Liukko tyyppisen nimistön alkuperää. Esigermaanin sanavartalot / lainasanoihin perustuva nimistö on säilynyt japakastunut suomensukuisten kielien alueilla hämmästyttävän hyvin niin, että lainasanojen alkuperä on säilynyt ja siksi sanan alkuperä on kielitieteenkin  perusteilla selvitettävissä. Nimien pohja, vanhalainasanajuuri, on säilynyt hyvin samanlaisena Baltiassa ja Suomessa (esim. Liuko- Liukko -nimistö, joka on proprisoitunut). 
Alkuperäisten suomensukuisten sanojen säilymistä on myös Ruotsin alueilla havaittavissa. Näitä ovat mm. suurten järvien proprisoituneet nimet, kuten on tunnistettavissa, nimenomaan suomensukuisten kieliin pohjautuvat nimet (kuuntele miten järvien nimet äännetään), vaikka Baltian eteläosissa jaSkandinaviassa on ko. kielen muutoksen (vanhimpien lainasanojen) lisäksi tapahtunut myöhemminajanlaskun jälkeen kielenvaihto uuteen kielikuntaan (silti  suomensukuisiin kieliin pohjautuvat nimet, yleensä vesistönimet, ovat säilyneet myös Baltiassa, Venäjällä, Puolassa, Tsekissä jne., ks. tarkemmin tutkimusraportti).

Liukko- nimitutkimus ulottuu osittain perustutkimuksen tontille, sillä Liukko - nimitutkimus osaltaan osoittaa, että mm. Baltian väestö on aikaisemmin ollut suomensukuisten aluetta. Liukko- nimitutkimus osaltaan argumentoi samalla  alkuperäisen suomensukuisten jatkuvuusteorian paikkansapitävyyttä (ks. tutkimuksen syy- ja seuraus analyysi).
Liukko- nimitutkimus on ensimmäinen Suomessa laajempi (n. 500 s.)  muinaissuomalais - esihistoriallisen ajan nimistä tehty etymologinen- ja poikkitieteellinen nimitutkimus (tässä on alkuhypoteesin perusteella Liukko- paikannimestä tehty ensiksi etymologiatutkimus).
Tässä raportissa osoitetaan monipuolisten argumenttien ja useiden asiantuntijalausumien tukemana,että Suomessa on varmuudella myös muita Liukko - nimen kanssa yhtä vanhoja ”muinaissuomalaisia” nimiä (ks. esim. tutkimuksen nimiparin,  Liukko - Laukko etymologiasta, ikäperustelut ja nimien leviäminen nimiparisiirrynnäisinä paikanniminä Baltiassa ja Suomessa sekä Kalevalaisessa loitsurunoudessa, jotka jo osoittavat että Liukko - nimi on yksi vanhimpia nimiä Suomessa, ajalta ennen kristillistä / ruotsalaisten aikaa Suomessa ja Baltiassa).

 

Vaikka tutkimus rajautuu  pääasiassa Liukko - nimi- / paikannimi- tutkimukseen, on tutkimuksen kautta saatua uutta tietoa käytettävä näiltä osin ns. kielitieteen suomensukuisten väestöjen kronologisen aikataulun tarkempaan selvittelyyn. Liukko- nimitutkimuksen selvitysosassa on tarkennettu uusi tieto tai varmistus ko. tiedolle, että Baltian väestön täytyy olla alkuperältään suomensukuisista väestöistä (ks. myös asiaan liittyvät asiantuntijalausumat). Tämä seikka on merkittävä tieto myös yleensä nimitutkimuksen- ja tietenkin tässä yhteydessä Liukko - nimitutkimuksen kannalta. Tämän nimitutkimuksen mahdollisimman luotettavan toteutumisen kannalta on Baltian väestöjen tapahtumat, - puhuma kieli  ja - kielen vaihtuminen erityisen perusteellisesti argumentoitu tässä tutkimusraportissa (ko. baltin kielen ja Baltian paikannimistön oikea asutushistoriallinen selvitys on välttämätön mahdollisimman totuudenmukaisen nimi- tutkimustuloksen esille saamiseksi, koska ko. Liukon - nimi on tullut Suomeen Baltian kautta). 

 

Liukko- nimitutkimuksen aineisto ja sen analysointi osaltaan todistavat sen, että suomensukuisten väestöjen esihistoria ulottuu jääkauden maksimin jälkeiseen aikaan ja suomalaisten (Suomessa -Suomusjärven kulttuurin hämäläisten, -sämä- zeme) esihistoriasta on näyttöä Kundan kulttuurin aikaan.  

Ensimmäiset vieraskieliset kontaktit Baltian ja Suomen alueen suomensukuisten väestöjen kanssa näyttävät tapahtuneen vasta  vasarakirveskulttuurien esigermaanikielisten ryhmien toimesta (ks.varhaisin [kaskiviljely-lainasanasto itämerensuomeen ja mm. paikannimistön siirtyminen Baltiasta Suomeen). 
Suomensukuisten väestöjen on täytynyt olla  näillä kampakeramiikan alueilla 
jo silloin kun vasarakirveskulttuurin kaskiviljely ja esigermaaninen kieli (ja mm. Liuko-nimi-) levisivät Baltiaan ja Suomeen (ks. ajoituksesta tarkemmin em. asiaan liittyvät tutkijalausumat;  Salo, Carpelan ja kielentutkijoista mm. professorit  Koivulehto sekä Saukkonen). 

 

 

Professoritason asiantuntijalausumia  

vasarakirveskulttuurista ja maanviljelyn- kaskiviljelyn alkamisesta Suomessa:


Viite 1. 
Lainaus allekirjoittaneen  Seppo Liukon ja arkeologian prof. Ari Siiriäisen välisestäpuhelinkeskustelusta 2002:  
Arkeologisesti Suomeen tulleen väestön määrä ei ole ollut merkittävä vasarakirveskaudella
" ja toisaalta ns. Volganmutkateoriasta: "Arkeologisesti ei myöskään ole näyttöä muutosta Volgalta Suomeen". 
Eli suomalaiset ovat olleet laajemmalla alueella Euroopassa, kuin yksistään Volgalla (Siiriäinen: mitään erityistä muuttoa juuri Volgalta ei ole tapahtunut). Suomalaiset (hämäläiset) ovat olleet myös Suomessa silloin, kun maanviljelyä levittäneen vasarakirveskulttuurin vaikutus alkoi n. 3200 eaa. Baltiassa ja Suomessa. Tästä asiasta tutkimuksessa on useita argumentteja.

 

Viite 2. Myös prof. Jouko Vahtola 2004: Nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin kautena 3200- 2350 eaa. Suomen lounaisosan kehitys koki voimakkaan muutoksen, suoranaisen käännekohdan. Silloin Baltian alueelta saapui Suomeen ehkä sata tai tuhat muuttajaa. Tulijat saattoivat  puhua jotakin indoeurooppalaista (esigermaania /SLtai Baltian alueen suomensukuisten väestöjen kantasuomea. Muuttajat toivat tullessaan maanviljelyyn liittyviä esigermaanisia lainasanoja, kuten itää, kaski, kasvaaSanat edellyttävät kaskeamista (Suomen Historia 2004:15).

Liukko - nimitutkimus osoittaa osaltaan, 
että suomensukuiset väestöt ovat olleet kivikaudella Kampakeramiikan alueen alkuperäisasukkaita. Ja sen jälkeen vasarakirveskulttuurin, eli maanviljelyn- ja esigermaanikielen leviämisen aikana ainakin Baltian ja Suomen alueen (ja koko Itämeren alueen) alkuperäisasukkaita: 


Suomensukuiset väestöt (N1c1) ovat Alppien pohjoispuolisen  Euroopan alkuperäisasukkaita (-myös Suomen) - ja näiden väestöjen kieli on ollut jääkauden maksimista (LGM) alkaen ural- kielistä muodostunut suomensukuinen kieli:

 

Liukko - nimitutkimus näyttäisi osoittavan osaltaan esigermaanisen lainasanaston siirtymisajankohdan Baltian ja Suomen alueen suomensukuisille (siis- itämerensuomalaisille) sekä laajemmin tarkasteltuna myös oikeaksi suomensukuisten kielien jatkuvuusteorian. 

Jatkuvuusteorian mukaisesti  suomensukuisten väestöjen (-kielen) väestöhistoria on jatkunut Euroopassa laajalla - alueella (mm. suurriistanmetsästäjät),  jo jääkauden maksimista lähtien.
(
Ks. mm. Wikipedia / Google; Eurooppalaisten alkuperä). 


Miten vanhimpien indoeurooppalaisten ryhmien*  assimiloituminen suomensukuisiin väestöihin on tapahtunut ja milloin  
*esigermaanikielisen- vasarakirveskulttuurin maanviljelyryhmien (ks. tarkemmin mm. prof. Jouko VahtolaSuomen Historia 2004). 

 

Nuorakeramiikan ajan vasarakirvesryhmillä on ollut merkittävä vaikutus Baltiaan ja Suomeen jo n. 3200 - 2200 eaa. aikana, alueella asuviin Baltian suomensukuisiin - ja myös Suomen hämäläisväestöihin. Nimitutkimuksen argumenttien perusteella on nähtävissä, että nämäesigermaanikieliset kaskiviljely- ryhmät ovat vaikuttaneet merkittävästi paitsi kielen muuttumiseenvarhaiskantasuomesta kantasuomeen, myös samalla tämän tutkimuksen mukaisiin muinaissuomalaisten vanhimpien nimien käyttöön ottoon -  paikannimiksi, kuten Liuko- Liukko ja Lauko- Laukko nimet osaltaan osoittavat. 
Nämä vasarakirveskulttuurin migraatiot (miesryhmät) ovat tuoneet ko. lainasanat / - nimet suomensukuisten hämäläisten käyttöön nimenomaan Baltian kautta Suomeen (Ks. asiantuntijalausumat, joista on kirjattu suorat lainaukset, sekä nettilinkit tutkimusraportissa).

 

Tämä nimipari esiintyy myös Kalevalaisessa vanhemmassa loitsurunoudessa. Sitä nuorempiKalevalamittainen runous mainitaan olevan kantasuomalaiselta ajalta, n. 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, n. 1400- 1700 vuotta ennen kansainvaelluksia (prof. Kuusi ja Anttonen). Kalevalaisten loitsujen lisäksi ko. nimet on erityisen usein argumentoitu virallisiin karttoihin läheisillä alueilla nimiparina Liukon - Laukon - muodossa paikannimistössä mm. Baltiassa ja Suomessa.  
Liukko - Luikko nimipesyeen  nimet ovat vanhoina muinais- suomalaisina niminä erityisen hyvin kalevalamittaiseen trokee- muotoiseen rytmitykseen sopivia sanoja / nimiä (tutkimuksessa ja liiteartikkeleissa esimerkkejä mm. Liukko - Laukko - nimiparin käytöstä Kalevalaisen runoudessa).


Tässä Liukko nimeen liittyvää nimi- ja paikannimiaineistoa analysoidaan lisäksi rinnakkain (poikittaistutkimuksena)
 myös muiden tieteenhaarojen, kuten  arkeologian, genetiikan, biologian ja muiden tutkimusalojen argumenttien ja myös mm. kyselytutkimuksen avulla. Tämä tutkimus ottaa siten myös kantaa ns. poikkitieteellisesti nimitutkimuksen johtopäätelmiin. Tällä "ristimittauksella" eli useamman esihistoriaa tutkivien tieteiden tutkimusmetodien avulla ja pyritään tarkentamaan mm. esihistoriallisten ajankohtien tapahtumien todellisuus ko. nimitutkimuksen tapahtumahetkellä. Tässä tutkitaan ovatko tutkimuskysymyksien väitteet mahdollista tarkistaa ko. tietyn esihistoria- ajankohdan hetkellä, myös muun kuin kielitieteen väitteiden kautta. Tutkimusraportissa julkaistujen väitteiden argumentoinnissa pyritään varmistamaan tutkimuksen laatu vertailevan tutkimusmetodin ja siten useamman näkökannan kautta sekä tarkistetaan määritelmien todenperäisyys myös sisartieteiden kirjallisuuden ja asiantuntijalausumien avulla (ko. asiayhteyteen liittyvät merkittävät lainaukset on raportissa raamitettu ja lähde mainittu).

 

Lopuksi rakennetaan tutkimustuloksiin perustuen Liukko - nimitutkimuksen yhteenveto mm.nimen iästä, nimen syntyyn ja nimen laajan levinneisyyden syistä. 
Tutkimusraportissa käydään läpi tutkimusaineisto analyysin - ja mahdollisimman tarkan tulkinnan kautta, joiden perusteella etsitään vastauksia mm. seuraaviin tutkimuskysymyksiin


Onko Liukko - nimen etymologia / ikä tutkittavissa?
Mikä on Liukko - nimen alkuperäinen merkitys, ja miksi ko. paikannimiä on nimetty näin runsaasti?  
Miksi Liukko- paikannimistö on niin laajaa Suomessa? 
Onko Liukko- nimistö /- paikannimistö esikristillisen ajan muinaissuomalainen nimi? 



  JATKA 1 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka 
  JATKA 2: 2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa
  JATKA 3: 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko
Avoinna 4: 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko

  OSA              Suomensukuiset väestöt, Seppo Liukko

  PALUU:     Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ > 

 



Comments