2. SUOMENSUKUISTEN VÄESTÖJEN ASUTUSHISTORIAA: Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa Euraasiassa ja Suomessa, Seppo Liukko


Katso asutushistorian ja paikannimistön muodostuminen suomensukuisten alueilla Baltiassa ja Suomessa, esigermaanisen lainasanaston saapuessa n. 3200- 2200 eaa. aikana.
esim. Liukko- nimistötutkimuksen perusteet; 
 4. Liukko - nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko osat I, II , III ja IV (lyhyet yhteenvedot) 


Suomensukuisten väestöjen esihistoriaan liittyvät argumentit:


 

Nykyaikaisen geenitutkimuksen kautta on voitu selvittää kaikkien DNA-testeihin osallistuneiden ihmisten koodi, joka osoittaa ko. ihmisen alkujuuren ja mistä ko. henkilön esivanhemmat ovat saapuneet nykyiselle asuinpaikalleen. Jokaisella meistä on olemassa henkilökohtainen geneettinen merkki, joka osoittaa jatkuvuutta esihistoriasta nykyaikaan ja myös mihin haploryhmään (klaaniin / klusteriin) kuulumme. 
Tämä on geneettinen jatkuvuusteoria
, joka ilmaisee mistä olemme lähteneet ja millaisen kierroksen esivanhempamme ovat tehneet jääkauden aikana ja myös sitä ennen. 
Tästä asiasta on lyhyt artikkeli mm. Genographic- lehden projektista, joka selvittää milloin nykyihminen lähti Afrikasta ja miksi. Tässä on linkki myös Seppo Liukko Genetic continuity tehory - artikkeliin, jossa seurataan allekirjoittaneen esi-isien N-haploryhmän  jatkuvuutta ja varhaisempia vaiheita, jopa ennen jääkauden maksimia (22-16.000 eaa.) 
olevilta ajoilta (Family Tree tulokset YDNA N1c1 ja SNP L550+[L1025-).

Näistä tuloksissa on kaikki aikaisemmat esivanhempien väestöliikiden- ja esihistoriallisten arkeologisten kulttuurien vaiheet. Ne ovat selkeästi tulkittavissa tulosten perusteella. Tuloksista on näemme mm. aikaisemmat migraatiot / muutot esim. tässä esimerkkitapauksessa N-ryhmän kohdalla, tämän ryhmän saapumisen Aasiasta Eurooppaan. Tämä näkyy ko. ihmisen omasta geenistä, esim. yDNA, mtDNA tai autosomisten kromosomien markereissa ja alleelleissa. Sillä oman haploryhmän ja mutaatioiden SNP- muutokset on löydettävissä jokaisen nykyihmisen genetiikasta ja niitä on mahdollista ajoittaa mutaatioiden kautta (ajoitusten määrittely; sukupolvi-ikä ja mutaationopeus eivät vielä täsmää riittävällä tarkkuudella varsinkin, jos lasketaan kivikauden aikana-  tai ennen jääkauden maksimia olevia mutaatioita). 

 


Henkilökohtainen DNA:n kaksoiskierre on meidän peritty oman elämän koodimme, se on peritty esivanhemmiltamme (Isältä peritty yDNA - ns.pitkä isälinja, äidiltä mtDNA- vastaava äitilinja tai autosomalisten kromosomien (22) kohdalla molemmilta perityt ominaisuudet- tämä ilmoittaa myös lähisukulaisuudet /serkut, jopa 4- 6 -sukupolven ajalta ja uusien tutkimusten perusteella huomattavasti kauempaakin). 
DNA:n kaksoiskierre on ihmisen yksilöllinen merkki, jossa tieto
 säilyy  koko elämämme ajan ja jatkuu edelleen jälkipolvissa. Jatkuvuus on todettavissa geenitutkimuksen avulla 
(esim. Family Tree DNA). 

Tässä liitteenä on allekirjoittaneen yDNA tulokset, jotka osaltaan osoittavat väestöjen ajallista jatkuvuutta jokaisessa haploryhmä- / SNP- muutosvaiheessa (eri migraatio vaiheen aikana). 
Geenituloksilla voidaan osoittaa mm. suomensukuisten (-kielisten) N- haploryhmän väestöjen pitkän esihistorian Aasiasta - Eurooppaan ja myös koko samalla ihmiskunnan, 
ensimmäisten sapiens- sapiens / cromagnon- ihmisten maantieteellisen siirtymisen Afrikasta - Aasian kautta Eurooppaan. 

 

Poikkitieteellinen vertailu on välttämätöntä mm. arkeologian, genetiikan ja kielitieteen väitteitä arvioitaessa:

 

 

Ennen DNA- genetiikkatutkimusta, väestöjen esihistoriaa valaisivat luotettavimmin arkeologiset- ja erilaiset biologiset tutkimukset.
Suomessa  suomensuisten 
väestöjen esihistoriaan tai Suomen alueelle tuloon liittyvät tiedot ovat perustuneet arkeologiseen tutkimukseen.  

Luotettavinta tietoa suomalaisista on esitetty Kundan- ja Suomusjärven- kulttuureihin liittyvistä argumenteista, jotka osoittavat alkuperäisen suomensukuisten väestöjen olleen olemassa (ainakin) jo n. 9000- 11.000 eaa. aikana Euroopassa ja siirtyneet myös jäänsulamisen reunan myötä Suomen alueelle. 
Myös merkittävän väestökulttuurin-  Kampakeramiikan - laajat alueet mainitaan myös suomensukuisiksi väestöiksi, josta mm. edellä (yllä ) oli jo mainintoja.

 

Kielitieteen tutkijoiden erikoiset väitteet (esitetään tässä raportissa ko. kohdisssaan). Tässä tuodaan esiin kielitieteen ajoitusongelma. Ja siitä johtuvat virheelliset väitteet mm. siitä mitä kieltä metsästäjäväestöt (N-ryhmä) ovat puhuneet aikaisemmin ennen maanviljelyn tuloa mm. Venäjän ja Baltian ja Skandinavian alueella. Siis ennen maanviljelijöiden tuomaa indoeuroppalaista kieltä(koska ko. alueilla on tapahtunut kielenvaihtuminen suomensukuisista kielistä -venäjään, balttoslaaviin, ja nuorempaan pohjoisgermanikieleen esim. ruotsi)

 

Valitettavasti kielitieteen tutkimus ei tällaista tapahtunutta kielenvaihtoa tunnista. Kielitieteen ns. rekonstruktiometodi ei ole tieteellisesti pätevä metodi, silloin kun on todella tapahtunut väestön puhuman kielen vaihtuminen. Metodissa on vika, koska nykyajasta taaksepäin menevä metodi ei mitenkään osoita tai näytä, jos ko. väestölle on tapahtunut kielenvaihto. Kun se ei osoita esihistorian totuuksia muodostuu kielitieteen väärän metodin perusteella sellainen väite, joka ei ole totta, mutta jota käytetään kuitenkin jatkuvasti virheellisenä totuutena. Kielitieteen on tällaisissa tapauksissa välttämätöntä tukeutua naapuritieteen esim. arkeologian tuloksiin, muutoin tutkimus ei anna luotettavaa tulosta. Poikkitieteellisyys on edelleen pannassa kielitieteen vertailuarvioissa (lue artikkelit alla).

Kuitenkin  arkeologisten kulttuurien tutkimus ja ajoitus ovat osoittaneet jo 60-luvulta alkaen, että mm. suomalaisten alkuperäinen perimä on laajan alueen (LGM- Kampakeramiikan)  metsästäjäväestöjä, tähän alueeseen kuului mm. Suomi sekä, mm. Venäjä, Baltia, Etelä- Baltia ja Skandinavia. Tämä on jatkunut Euroopassa  jo kivikaudelta alkaen ja huomattavasti ennen indoeurooppalais- kielisten - slaavien ja germaanien migraatiota metsästäjien alueille. Geneettisesti asia varmistuu, sillä näillä samoilla alueilla olevien väestöjen  perimä on pääosin juuri suomensukuisten yDNA N- ryhmän perimää (Suomessa yDNA N-ryhmää on n. 60% ja esim. Liettuassa n. 40% miespuolisesta väestöstä). 

Kun suomensukuisten perimä pohjautuu pääosin metsästäjäväestöihin ja siten myös esim. yDNA N-ryhmään, myös geenitutkimus osaltaan  osoittaa kuinka laajalle N-ryhmä on levinnyt esihistoriasta alkaen. Kielitieteilijät eivät tällaista teoriaa hyväksy, koska heidän virheellinen ajoituksensa ei tunnista esim. suomensukuisten kielien olemassaoloa Baltiassa, Skandinaviassa ja Venäjällä ennen kielenvaihtumista suomensukuisista kielistä germaani- tai slaavisukuisiin kieliin. 

 

Mm. milloin ensimmäisen kerran Suomessa puhuttiin Suomen kieltä. Sitä ei  suomenkielen tutkimus (esimerkki tapauksia) osaa tunnistaa tai ajoittaa sen tapahtuman väärin.  

Joidenkin nyky- kielitieteilijän mukaan suomensukuinen kieli olisi tullut Suomen alueelle maanviljelyn ohessa noin ajanlaskun vaihteen tai jopa vasta 800-luvulla. Edellä mainittu kielitieteen pohjana oleva täysin virheellinen ajoitus on nuoremmilla suomenkielen tutkijoilla, joka ei vastaa mitään totuutta. 
Mutta sen perusteella tehdään jatkuvasti erikoisia ja virheellisiä väitteitä, joka vääristää tieteellistyä totuutta. Esimerkiksi siitä mm. milloin suomalaisten puhuma kieli on todellisuudessa saapunut Suomen, Baltian ja Skandinavian ja Venäjän alueille. Kielitieteilijät (ko. nuoremmat) eivät millään voi myöntää, että suomensukuisten kielet ovat ko. alueiden alkuperäiskieliä. 
Nämä ahkerat väittelijät esittävät kaikissa foorumeissa virheellisesti, että missään tapauksessa esim. Venäjän, Novgorodin alueella tai Baltian- Skandinavian alueilla ei missään tapauksessa ole puhuttu suomensukuisia kieliä kampakeramiikan tai ajanlaskunvaihteen tai esim. 800-luvulla (satavarmastisanotaan,  ettei ainakaan ko. alueella ole ollut suomensukuisia väestöjä tai puhuttu suomensukuisia kieliä (esim. Ruotsissa)). Tällainen tieto löytyy mm. en. wikistä (JH), joissa selvitetään mitä kieltä esim. em. alueilla on puhuttu  esihistorian aikana (voi tarkistaa). 

Tällaista edelleen väitetään, vaikka kielitiede itse ei pysty kielentutkimus- metodeillaanmäärittelemään ajoitusta milloin ja mikä väestö, olisivat jotakin  määriteltyä (suomensukuista-) kieltä puhuneet (varsinkaan kivikaudelta, tai jopa ennen kirjoitettua historiaa). 
Siinä tarvitaan todella apuna mm. arkeologiaa, jonka pohjalta on mahdollista ymmärtää kronologisen aikajärjestyksen mukaiset tapahtumat, koska nykyajasta taaksepäin (rekonstruointi metodin avulla) on näköjään mahdotonta tajuta, että nykyisin baltin, venäjän tai ruotsinkielisillä alueilla on asunut suomensukuista väestöä, joilla puhuttu kieli oli esim. itämerensuomi (Itämerenympäristöstä pitkälti Venäjän alueille).  
Poikkitieteellisyyden väheksyminen tutkimuksissa ja ajoituksen määrittelyn ongelma aiheuttaa jatkuvasti virheellistä kielitieteen informaatiota ja harhaanjohtavia väitteitä julkisuudessa (kielitieteen ko. osalta johtuva arvostelu sallittakoon;
 esim. tapauksia kohdennetaan - alla).

 

Tärkeä kielitieteen professorin lausuma:

HUOM. arkeologinen ajoitus on luotettavaa, ja jopa väestön puhuma kieli on mahdollista määrittää arkeologisten kulttuurien avullaverrattuna kielitieteen arvioihin, jonka väestöliikkeisiin perustuvat aika - arviot eivät perustu eksaktiin tutkimusmetodiin (esim. rekonstruointi menetelmä)- asiasta alla mm. kielitieteen arvostettu prof. Koivulehto: 

"Mitä lähinnä kielitieteen valossa voidaan sanoa suomen kieltä ja sen esiasteita puhuneiden ihmisten esihistoriasta; Arkeologia on suorastaan pakko ottaa mukaan, sillä arkeologialla onsuuri etu kielenhistoriaan verrattuna - esihistorialliset arkeologiset kulttuurit voidaannykyään luotettavasti ajoittaa"   (Koivulehto, Studia Generalia, Syksy 2003:81-81).

 

Kielitieteen uudet -varsinkin nuorempien tutkijoiden- väitteet esim. maanviljelyn tulosta Suomen alueelle ovat vailla todellisuutta, se on mahdollista tarkistaa eksaktisti arkeologisten kulttuurien kautta. Hieman poikkitieteellisyyttä tutkimusta tarvittaisiin oikeisiin ajoitusarvioihin pääsemiseksi (SL). 

 

 

Suomalaisten ja suomensuisten perimä on pääosin N-ryhmää, myös nykyisen Venäjän, Baltian, Puolan (Preussin), ja Skandinavian alueilla*

 

Nykyiset asiaan liittyvät uudet genetiikan tietolähteet vahvistavat kivikauden aikaisten suomensukuisten arkeologisten kulttuurien olemassa olon ja niiden laajat alueet mm. kampakeramiikan aikana ja myös sen jälkeen: 

Uusi y-DNA- genomitutkimus, osoittaa, että N-ryhmän ns. Eurooppalainen suurriistanmetsästäjien isälinja on jo jääkauden- maksimista alkaen ollut  suomensukuisille väestöille kuulunut ns. oma N1c> N1c1 haploryhmä.

Suomensukuiset selkeästi edustavat Aasiasta Eurooppaan tullutta suurriistanmetsästäjien N- ryhmän isä- linjaa, jonka jatkumo (N-ryhmä) on levinnyt suomensukuisten väestöjen laajan alueen levinneisyyden mukaisesti (mm. Kampakeramiikan alue).

 

 

*Aivan tuoretta geenitutkimustietoa 2013 Geno2 -projekti

 

*Katso yllä mainitun väitteen tueksi mm. GENO2 projektin maininnat suomalaisista, ja samalla suomensukuisten alkuperästä: Suurin osa (57%) lähtee kivikauden aikaisesta yDNA suurriistanmetsästäjien ryhmästä ja heidän mtDNA naisistaan. Huomaa, että suomalaisten yDNA N- haploryhmän osuus on myös melko tarkkaan sama 57-60% kaikista suomalaisista eli em. metsästäjät ovat pääosin suomalaisten esi-isiä n. 35.000 vuoden takaa ja näiden naisilta mtDN (U tai H- ryhmää). 


Tässä Geno2 tutkimuksessa on mukana myös mtDNA ja autosomal. kromosomit eli myös naisten osuus, jolloin metsästäjä naisten osuus näkyy yDNA N-ryhmän lisäksi koko Euroopan väestössä, nostaen tämän northern European väestöjen - osuuden korkeaksi koko väestöstä mm. Suomessa, Saksassa ja Tanskassa, myös esimerkiksi Brittein -saarilla. Tutkimuksessa (GENO2) spsifinen pääväestöiksi on valittu koko maapallolta 43 nykyajan kansallisuutta. Tässä merkittävänä väestönä mukana suomalaiset. 

 

HUOM.  mm. Ruotsalainen väestö on näiden em. väestöjen summa, joiden alueiden kautta Ruotsiin (Skandinaviaan) on uutta väestöä virrannut, siksi heitä ei ole tässä Geno2 tutkimuksessa erikseen mainittuna. Pääväestöistä mainittakoon Geno2 tutkimuksessa ovat mm; suomalaiset - saamelaiset - saksalaiset - tanskalaiset - germaanit - venäläiset jne.( ks. human -journey linkki alla).

 

Suomalaisia 1100- luvulta alkaen Ruotsiin Roslagenin alueelle ja malmialueille ( tämän lisäksi on huomioitava, että Ruotsin alkuperäisväestö on todennäköisesti ollut suomensukuisten väestöjen Itämeren altaan väestöjä (N1c-ryhmää)):

 

Ruotsalaisia tarvittiin turvamaan nuorta Ruotsin siirtokuntaa. 
Siitä johtuu, että
 Länsi-Suomen asukkaat vaihdettiin ruotsalaisiin jo 1100-luvulta alkaen (Pohjanmaa Nurmo esimerkkinä) ja nämä suomalaiset sijoitettiin 1100 - 1500- luvulla  Roslagenin Mälaren- laakson maanviljelyalueille (Tukholma- Sigtuna- Uppsala) eli Upplannin alueelle ja kaivosalueille mm. Kopparsbergiin (mahdollisesti tämän malmikaivoksen paikan löytäjä olisi 1300-luvulla ollut suomalainen, ks. Kopparsberginpaikallishistoriassa). Lähde R. Gothe, Heikki Klemetti- Kuortaneen Historia s. 37 (tässä myös  suomalaisten aj ruotsalaisten vaihtomigraatiot), lisäksi näistä suomalaisten migraatioista jo ainakin 1300- luvulta alkaen Ruotsiin Finstan- Roslagen- Uppland- alueelle kertovat PhD. Richard Broberg sekä mm. Gustav Holmgren ja Kari Tarkiainen et.al. tutkimukset,  linkki : http://www.ukforsk.se/bok0/finnar.htm  , he samalla todistavat huomattavaa länsi- suomalais-taustaisen väestön siirtymää Ruotsiin jo ennen 1580-luvun jälkeen lähteneitä metsäsuomalaisia.

Vanhempia tietoja suomalaisten aikaisemmista muutosta löytyy nimenomaan Ruotsista, jotka tulevat esiin  Heikki Klemetin Kuortaneen Historia s. 32-47, jossa hän siteraa mm.Abraham Hulpers`sin kirjaa Samlingar til en Breksfning över Norrlands IV, 1780. Että suomalaisia muutti Ruotsiin 1100- 1200 -luvuilla eli ennen Birger Jarlin aikoja . 

Lisäksi mm. piispa Andreas Ol. Rhyzelius kertoo kirjassaan " Episcoposcopia Sviogothica  (Linköping 1752)I s.324-25:
 
"Kuningas Erik (eli ruotsalaisten Suomeen nousun v. 1172 jälkeenkatsoi tarpeelliseksi tuottaa monta tuhatta suomalaista vaimoineen ja lapsineen Suomesta Ruotysiin ja siirrätti suomalaisten tilalle Suomeen laajoille alueille ruotsalaisia perheitä, nimenomaan Uudellemaalle ja Pohjanmaalle, joiden rannikkokaistat oli tyhjennetty suomalaisista" (näillä nykyisin ruotsinkielisillä alueilla esim. paikannimistö vaihtui ja esim. muualle Suomeen melko tasaisesti levinnyt esihistoriallisen suomessa käytössä olleen, Liukko- nimipesyeen nimet puuttuvat vain näiltä alueilta- ks. Liukko - paikannimistö kartta).  Huom. Ruotsin asukasluku oli n. 25 - 40.000 asukasta ja Suomen n. 15 -30.000 asukasta n. 1100- luvulla.
Silloiset 1100-1600- luvun suomalaiset muuttajat olivat suuri osa näiden muuttoalueiden asukkaista mm. Finstan ja Kopparsgergin alueilla Ruotsissa, josta ko. genetiikkaa on ehtinyt levitä nykyaikaan mennessä laajalti ympäri Ruotsia ja Norjaa (myös Tanskaan).

PS. Tältä Pohjanmaan alueelta; Kuortane- Ilmajoki- Lapua- Nurmo, on myös tämänLiukko - historiatekstin kirjoittajan (Proto-Rurik  isälinjat kotoisin, ja läheisin isälinja sukulainen on Ruotsissa asustava Werme, ja sitten Massalskien jälkeläinen Rusu ja suomensukuisten Volgan alueen Kartsevit, muutoin lähimmät yDNA sukulaiset ovat pääasiassa Suomesta ja Baltiasta (ks. tarkemmin Rurik- Gediminid- Jagello - sukujen nimilistat).

Ruotsissa on alkuperäistä itämerensuomalaista väestöä sekä tätä myöhempää migraatiota ainakin jo 1200- 1600- luvulta, siis ennen ns. nykyajan muuttoja teollisuusalueille Ruotsiin. 

Nämä  merkittävät muutot Skandinaviaan (jääkauden jäiden lähdön jälkeen Kundan kulttuurista ja  muutot vasarakirveskulttuurin siirtymisten aikana - jossa on ollut mukana suomessukuisten N- genetiikkaa - Suomesta Ruotsiin ja myös Ruotsinvallan aikana 1100- 1700-luvuilla  tapahtuneet  muutotovat selitys sille, että Ruotsista löytyy yleensäkin N-ryhmää. 

Ne ovat todennäköisesti juuri tätä suomalaisten alkuperää, joka nyt näkyy yDNA testeissä "ruotsalaisena" N1c > N1c1 - haploryhmänä. 
Kun N1c1 -ryhmää löytyy nykyisistä yDNA mittauksista Ruotsissa, sen alkuperä on todennäköisimmin laajan itämerensuomalaisten alu- tai suomalaisten genetiikkaa Suomesta
.  Seppo Liukko.

 

Suomalaisten migraatiot Ruotsiin RURIK asiaan liittyen (yDNA):

Tämä ns. Rurik - alkuperän löytyminen Ruotsista perustuu edelliseen mainintaan N-ryhmästä. Ne ovat joko alkuperäisen suomensukuisen väestön (ims.) genetiikkaa Ruotsissa tai sitten suurien muuttojen jäljiltä 1200- 1600- luvulta. Siksi Rurik genetiikkaa löytyy maasta jossa nuoremmat indoeurooppalaiset geenipohjat ovat tulleet (uutta väestöä)  pääasiassa vasta AD 300- 800 - lukujen kansainvaellusten seurauksena Ruotsiin, sillä n. 93% Ruotsin väestön genetiikasta on muuta kuin alueen alkuperäisväestön N-genetiikkaa (esim.  I, R1a ja  R1b- haploryhmiä).

Tutkimusten mukaan (useita lähteitä), on todettu suomalaisten siirtyneen Ruotsiin myös juuri Roslagenin alueelle (jo 1200- 1300- luvuilta alkaen), siksi on mahdollista, että tämä genetiikka onkin lähtöisin Suomesta. Nykyisten yDNA- mittausten mukaan (2007-2013- aikana) on löydetty nykypäivän "ruotsalaisista", Rurik- genetiikkaa.

On siis täysin mahdollista, että Ruotsin alueilta (2007-2013) löydetyt Rurik-klusterin tuloksen saaneet henkilöt ovat alkuperältään suomensukuisia (itämerensuomalaisia) Ruotsissa  tai suomalaisten 1200- luvun jälkeen Ruotsiin muuttaneiden jälkipolvia.

Ruotsin alueilta löydetyt Rurik-klusterin henkilöt ovat voineet olla alkuperältään suomalaisia tai suomensukuisia. 
 (Rurik - Varangian N1c1, ja SNP:t L550+ sekä tark. L1025-). 

Seppo Liukko hypoteesi 2013, 
(viitteenä em. R. Broberg et al. tutkimukset. ks. linkki ja kartat)


Kun nykyihmisestä mitataan tulos esim. Ruotsissa (jossa N-ryhmä on melko harvinaista)N1c1 L550, L1025- tulos, joka viittaa Rurik-klusteriin tai Proto Rurik- linjaa. 
Silloin on mahdollista
, että ko. henkilön esi- isät ovat siirtyneet (tässä tapauksessa) lähtöalueeltaan Suomesta vaikka 1100- 1500-luvulla, niin etteivät edes nämä nykyihmiset tunne omaa alkuperäänsä (yleensä korkeintaan 1500- luvulle). Rurik- klusterin genetiikka löytyy myös Länsi-Suomesta, aikaisemmin mainituilta vanhimmilta muuttoalueilta Ruotsiin.

Pohjanmaan ja Uusimaan ruotsinkielinen väestö tuotiin samolle sijoille mistä suomalaisia siirrettiin Ruotsiin (alta pois). 
Näillä alueilla väestö vaihdettiin, ensin Suomesta Ruotsiin Roslagen jne. alueille ja sieltä Ruotsalaista väestöä tarkoituksellisesti haluttiin muuttavan Suomeen Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikkoalueille (suomalaisista tyhjentyneille alueille), suojaamaan Ruotsinvallan asemia uudessa "siirtomaassa" siis 1200- 1400-luvuilla.

 

GENO2 uusissa mittaustuloksissa näkyy Euroopan alkuperäisväestöt:

Muut kuin  35.000- 22.000 eaa. tapahtuneet CroMagnon muuttoaallot Eurooppaan esim. Suomeen ja Saksaan 
(ks. näiden metsästäjien osuus) ovat tapahtuneet paljon em. myöhemmin. Niitä on tapahtunut ensiksi 7000- 3000 eaa. tapahtuneen neoliittisen vallankumouksen migraation aikana (indoeurooppalaiset maanviljelyväestöt /- kielet) Eurooppaan ja toiseksi n. 300- 900 -lukujen Euroopan kansainvaellusten aikana Keski-Euroopan alueilla ja sieltä pohjoiseen Baltiaan ja Skandinaviaan, tämä näkyy nykypäivän ihmisistä saaduista yDNA ja mtDNA- geneettisten mittausten tuloksista, mutta alkuperäinen metsästäjien n. 35.000 eaa. alkanut väestöpohja näky mittaustuloksissa (yDNA ja mtDNA)  edelleen. 

Tässä on lainaus viimeisimmästä suuresta tutkimusprojektista GENO2 (alla).
The Geographic Project (GENO2) HUMAN JOURNEY: 
Esivanhempiemme, muuttoreittejä Afrikasta - Europpaan ja Amerikkaan sekä alkuperäisgenetiikan  osuuksista nykyajan valtioissa asuvien ihmisten mittaustuloksista. 

Source: https://genographic.nationalgeographic.com/human-journey/ sekä Seppo Liukko kotisivuston esihistoriatutkimusaineistoon perustuvat lisäykset.

 

Geno2 FINNISH 

Suomalaisten alkuperäisväestöksi mainittavaa Northern European väesöä on Suomessa n. 57%. Se on 35.000 eaa. alkaen Eurooppaan tulleilta suurriistanmetsästäjiltä, 
tämä luku korreloi erittäin hyvinyDNA:n haploryhmä N - osuutta Suomessa ja myös pääosin mtDNA:n H ja U- alkuperäryhmää.

Vanhimpiin väestöihin on luettava myös taulussa mainitut NorthEast Asian- nimellä merkittyä väestöä eli saamelaistyyppistä väestöä n. 7% ( joka on samaa kuin Siperian native asukkailla, levinneenä Skandinaviasta Siperiaan tai päinvastoinem. suunta tarvitsee tarkempaa selvitystä). 
Maanviljelijä indoeurooppalaisten (väestöjen migraatiota ja ie -kielen leviämistä)  migraatiota on tapahtunut hedelmällisen puolikuun alueelta n. 10.000 vuotta alkaen Eurooppaan. Tämä geneettinen haara on levinnyt ensin Mediterranean (Välimeren pohjoisrannoille) alueelle ja sieltä myöhemmin Keski-Eurooppaan Alppien ja Mustanmeren kannaksen kautta, Alppien pohjoispuolelle n. 6000- 3000 eaa. aikana. Suomeen kyseistä ie- genetiikkaa on levinnyt Itämeren etelärannoilta ns. Weikselin esigermaanialueelta, jonkin verran jo esi- germaanikielisen vasarakirveskulttuurien välityksellä. Lähes samaa, mutta n. 3000 vuoden aikana kieleltään muuttunutta germaaniväestöä (Hansa-) levisi pääasiassa vasta kansainvaellusten aikana (AD 300- 900) ja sen jälkeenkin Suomeen ja Ruotsiin, sen osuus koko suomalaisesta väestöstä on n. 17% (isälinjan yDNA pääasiassa I - ja R1b- ryhmää + maanviljelyväestöjen naisten vastaava mtDNA). 
Aasian eteläosista on levinnyt paimentolaista alkuperää Eurooppaan (mahd. Kurgan ja Mustanmeren rannikon n. 500 eaa. -500 jaa. aikaiset mm. sarmaatit, skyytit ovat näitä R1a - slaaveja), tätä väestöä on levinnyt kansainvaellusten jälkeen ( n. 900- 1100 - luvulla myös Suomeen n. 17% (Tämä olisi haploryhmä yDNA:n R1a)

 

 

 

Geno2 GERMAN 

Myös 46% Saksalaisten alkuperästä pohjautuu Euroopan kivikauden ajan alkuperäisiltä metsästäjiltä(yDNA N-ryhmää ja näiden naisilta mtDNA H ja U-ryhmää). Indoeurooppalaista Mediterranean alkuperää on 36% ( yDNA I- ja R1b haploryhmää)  sekä Aasian paimentolaisheimojen (slaavi) alkuperää on n. 17% (pääasiassa yDNA - R1a).

 

 

Geno2 BRITISH (United Kingdom)

Nykyisillä Brittiläisissä on edelleen kivikauden aikaista (jo 35.000 eaa. alkaen olevaa väestöpohjaa) elialkuperäistä metsästäjien  väestöä. Sitä on jopa 50%, siinä ovat pääasiassa mtDNA naiset, mutta myös suurriistanmetsästäjien alkuperäistä väestöä löytyy edelleen (yDNA N-ryhmää ja mtDNA H - ja U-ryhmää). 
Toinen pienempi ja huomattavasti nuorempi osa  on indoeurooppalaista 33% (R1b ja I-ryhmää + mtDNa vast.) maanviljelyn leviämiseen liittyvän  Neoliittisen kulttuuriväestön perimää, sekä 17% on Etelä Aasiasta lähtöisin olevaa paimentolaisperimää, nämä nuoremmat väestömigraatiot ovat pääosinkelttien ja kansainvaellusten aikaista ja sen jälkeistä migraatiota Brittein saarille.

 

 

Euroopan metsästäjien suomensukuiset esi-isät:

 

Isälinjan yDNA tutkimustulokset osittavat osaltaan myös sen, että N1c > N1c1 haploryhmän tulokset Keski-Euroopasta jopa Brittein saarilta osittavat kuinka suurella alueella N- ryhmän metsästäjäväestöjä oli ollut mm. jääkauden maksimin jälkeen n. 12.000 - 8.000 vuotta ennen ajanlaskua. 
Kivikauden aikaisista metsästäjä- väestöistä on myös mitattu N-ryhmän tuloksia, kuten esimerkiksi Ruotsin 
Gotlannin alueelta, joka oli silloin  Itämeren ympäristöalueen suomensukuisten (itämerensuomenkielisten väestöjen)  asuinalueita

 

 

Venäjän, Baltian, Suomen , Skandinavian ja Etelä-Baltian alueiden (aik. Preussi, nyk. mm. Puola ja Saksa, Tsekki) alkuperäisväestö oli N-ryhmän eli ns. metsästäjien geenejä n. 3000 eaa. ajalta. 
Tätä on tutkittu
. Ks. tarkemmin tämän tutkimuksen ohessa - alla Gökhem + Gotlanti
). Ne osoittavat, että ne kivikauden aikaiset Gotlannin metsästäjät ovat lähimpänä nykyajan suomalaisten geenejä, ja samalla tulokset osoittavat, että 
a) maanviljelijät olivat vasta tuolloin tulossa Ruotsin alueelle, ja 
b) että maanviljelijöiden geenejä N-ryhmän väestöt eivät ole olleet. 
Tämän jälkeen N1c > N1c1-ryhmään tulleet SNP- muutokset ovat tapahtuneet myöhemminnimenomaan näihin suomensukuisten haploryhmään N1c1 esim. mutaatio n. 200 eaa. L550+ (haploryhmää tarkentava SNP).
 

HUOM!   Jos geenitestit on tehty nykyisistä väestöistä, on osattava rekonstruoida saatu geenitieto oikein, oikealle esihistorian väestölle (joka on silloin ollut olemassa) ja samalla ko. esihistorian kohtaan. 
Näin kielitieteessäkin pitäisi tehdä kielentutkimuksessaan ja viimeisimpänä havaintona koskee myös sellaisia kielitieteilijöitä, joiden genetiikasta antamat väitteet eivät ole historiallisesti oikein
 

 

Mutaatiot SNPs:n ovat tapahtuneet suomensukuiselle N-ryhmän väestölle, oli niiden nimi sitten myöhemmin (800- 1200-luvuilla) novgorodilaisia, ruotsalaisia, puolalaisia, preussilaisia tai venäläisiä. Tämä N1c1 on myös Rurikin tai Gediminas - Jagello- sukujen geeniperimää, joka pohjautuu mutaatiota edeltävälle suomensukuiselle väestölle. 
Mutaatio on tapahtunut N1c1 -ryhmään, joka näkyy nykyisillä mittauksilla N1c1- haploryhmän jälkeisenä SPNs- muotona.
 Näistä suomensukuisista väestöistä ovat peräisin em. hallitsijasukujen N1c1 perustajahaploryhmät. Suomalaiset ovat tarkkaan - ottaen protoväestöjä ajalta ennen Rurikeja, joiden perimää ovat mm. Gedimidas- Jagellot (Ks. Wikipedia kartta: LIETTUAN SUURVALTA 1200- 1500- luvuilla ja huomaa ympäristön suomensukuisten kielien alueet Livonia (Viro - Liivinmaa)- Novgorod- Moskova-Tver- Volga- Oka jokien
 alueet aikaisemmin laajan suomensukuisten kampakeramiikan alueita ja lisäksi Unkarin alueet)

Suomensukuiset ovat se (pre-) PROTO - väestö, ja ovat esi- isiä nimenomaan myös näille Rurikille ja Jagelloille (kuten suomensukuiset yleensä ja toisaalta  itämerensuomalaiset ovat esi-isiä kaikille Venäjän -, Baltian- , Skandinavian- ja yleensäkin Itämeren - alueen nykyisille N-ryhmän väestöille. 

Siksi myös N1c1 -ryhmän Varjagi - viikinkien voitaisiin genetiikan perusteella sanoa olevan nimenomaan suomensukuisia Viikinkejä, joiden kauppamatkat suuntautuivat suomensukuisten laajalle alueelle Itämereltä - Uralille. 
Tämä perustelu on selkeästi toteennäytettävissä N-ryhmän mutaatioilla. 
Koska esim. Rurik- mutaatiot on todettu tapahtuneen jo huomattavasti aiemmin, kuin norjalais-tanskalais-ruotsalaisia viikinkejäoli edes ollut olemassakaan.
 Mutaatiot ovat tapahtuneet suomensukuiselle väestölle. Esimerkiksi tämä N1c1 SNP mutaatio L550+  on viimeisimpien tietojen perusteella tapahtunut jo ennen ajanlaskun vaihdetta (ks. Family Tree tämän hetken lineaarisen mutaationopeuden tiedoilla. Kyseessä on suomensukuisten genetiikkaa N1c1 +SNPs)


Esimerkiksi ns. Rurik -SNP - mutaatio  olisi tapahtunut mutaationopeuden (lineaarinen - vakio) laskentakaavojen mukaan n. 900 - 2000 - vuotta ennen Rurikien valitsemista Novgorodin hallitsijoiksi tai todennäköisemmin hieman aikaisemmin n. 2000eaa.  - 200 eaa. välisenä aikana. Tämä on ko. alueen suomensukuisten väestöjen aikaa. 
(
HUOM. Edellä mainittu arvioinnin ero johtuu siitä, että mutaationopeudesta arvioidaan, ettei se ole lineaarisen vakio, jota käytetään nyt TMRCA-laskelmien pohjana. Todellisuudessa se on ollut hitaampaa kivi- pronssi-rautakaudella kuin nyt)

N1c1:n tapahtunut mutaatio on nimenomaan tapahtunut suomensukuisille, joista on peräisin myös nykyisen Ruotsin N1c1 - haploryhmän alkuperäväestö. Kuten tiedetään Viikinkien aika on ollut vasta n. 700- 900- luvulla jaa. ja mutaatio on tapahtunut aikaisemmin olleelle ns. N1c1 - haploryhmän itämerensuomalaisille, ennen Uppsalan alueen aluksi pääasiassa kieleen perustuvaagermanisoitumista (= kielenvaihtuminenks. myös DNA-tutkimus GÖKHEM- maanviljelijöiden nousu Ruotsiin metsästäjien alueelle n. 3000 eaa. osoittaa, että N- ryhmän metsästäjäväestöt olivat alkuperäisväestöä, joihin ensimmäiset maanviljelyväestöt assimiloituivat. Tutkimuksista on useitalinkkejä tieteellisiin geenitutkimuksiin  alla)

Ajanlaskun vaihteen aikana ko. suomensukuisten ( Skandinavian ja laajan kampakeramiikan-) alueilla ei ollut mitään ruotsalaisia Ruotsissa, novgorodilaisia Novgorodissa, venäläisiä Venäjällä. 
Sillä indoeurooppalaiset germaanit ja slaavit tulivat näille alueille vasta ajanlaskun vaihteen jälkeen n. 300- 800 jaa.. Fennoskandiassa, Venäjällä (Novgorodin tasolla) ja Baltiassa, oli ollut siihen asti vain alkuperäisiä suomensukuisia väestöjä (LGM- ajasta alkaen), ja vasarakirveskulttuurien esigermaaneja (joiden joukossa oli suomensukuisten N-ryhmän lisäksi vanhin norsegermaani- haploryhmä, joka on 
I) saapui  n. 3000 eaa. jälkeen, mutta suomensukuisten kieli ei vielä silloin ollut vaihtunut ko. nykyisin mainituilla Baltian (Valko- Venäjän) - Suomen (Ruotsin-) alueilla. 

 

 

HUOM. Kansainvaellusten seurauksena nuorempaa indoeurooppalaista länsigermaani -ja itään  slaaviväestöäsaapui merkittävästi suomensukuisten alueille esim. Baltiaan, Ruotsiin ja Venäjän pohjoisosiin kuten Novgorodiin, vasta em. 300 - 800 jaa. jälkeen.  Nämä eteläslaavit eli sloveenit etenivät Karpaattien laakson ja Balkanin alueilta pohjoiseen mm. Novgorodin alueille, tämä taas oli seurausta siitä, että suomensukuiset unkarilaiset valtasivat Karpaattien laakson slaaveilta (ks. teksti alla - kansainvaellukset lyhyesti).

On faktaa, että Mustanmeren pohjoispuolisten alueiden ja mm. Puolan, Preussin ja Baltian alueiden alkuperäisasukkaat ovat suomensukuisia  metsästäjäväestöjä ja näiden geeniperimää ovat N1c > N1c1 haploryhmät, joka on siis edelleen alkuperäisten suomensukuisten isälinjan yDNA:ta. 

Suomensukuisten yDNA:n mutaatiot tarkoittavat alkuperäisasukkaiden- metsästäjien N1c1- haploryhmään tulleita muutoksia.

 

 

Neoliittisen vallankumouksen ja myöhempien Kansainvaelluksien vaikutus Keski- Pohjois - Euroopan alkuperäiselle metsästäjäväestölle.

Tässä yhteydessä on tapahtunut uuden maanviljely- indoeurooppalaisen genetiikan leviäminen mm.  laajan suomensukuisen Kampakeramiikan- eli N-haploryhmän väestöjen alueille:

 

Indoeurooppalaisten maanviljelijöiden leviäminen alkoi n. 6000- 3000 eaa. aikana Keski- Euroopan alueelle (silloin maks. 25-35% metsästäjäväestöjen määrästä, L- Cawalli-Forza). 
Katso myös viimeiset Geno2 tutkimuksien tulokset metsästäjien genetiikan määrästä nykyisistä väestöistä,
 yllä esimerkit olivat Eiuroopan väestöistä mm. Saksa, Britannia, Suomi jne. joissa edelleen 46-57 % koko kansasta on metsästäjäväestöjen (yDNA ja mtDNA) genetiikkaa. 
Tämäkin tutkimustulos osoittaa selkeästi, että metsästäjäväestöjen genetiikka ei ole hävinnyt (kadonnut) minnekään, vaikka sellaistakin on joskus esitetty. Metsästäjäväestöjen genetiikka säilyy,niin saksalaisissa, ruotsalaisissa, baltilaisissa, kuin venäläisissä vaikka ko. väestöjen puhuma kieli olisi eri syistä vaihtunut (ks. kielenvaihto).

 

Metsästäjäväestöjen on väitetty hävinneen kun maanviljelyväestö saapui alueille. Tämä ei ole totta. Aluksi maanviljelyväestö assimiloitui alueen metsästäjäväestöihin, eikä silloin tapahtunut edes kielenvaihtumista. 
Nyt on löydetty alkuperäisiin su - metsästäjiin viittaavaa N- haploryhmän genetiikkaa mm. Ruotsista, ennen kuin norsegermaanit saapuivat alueelle noin kansainvaellusten aikana. 
Nyt uusi metsästäjiä (ja maanviljelijöitä) koskeva DNA -tutkimus, toteaa, että tutkimuksissa todettu metsästäjien 5000 vuotta vanha N- haploryhmä vastaa eniten nykypäivän suomalaisia. Tämä mittaustulos on määritelty 3000 eaa. Gotlannissa olleiden vanhojen metsästäjän jäänteistä (yDNA) ja yhden niihin samoihin aikoihin alueelle nousseiden ensimmäisten indoeurooppalaisten luunäytteistä (varsinaisesti maanviljelyn migraatio oli voimakkaammillaan kansainvaellusten loppuaikoina), tässä tapauksessa se oli maanviljelijä naisen mtDNA (ks. yllä oleva linkki):

Here is an update for Finnic hunter- gatherers` yDNA, when they have got result on Paleolithic peoples N-group in 5000 years ago in Gotland island (nowdays it is in Sweden).It have had originals Finnic peoples areas. Gotland were to independent until ab. AD 1300`.

Ensimmäinen todella merkittävä kansainvaellus Eurooppaan:

 

Kun 35.000 eaa. alkanutta alkuperäisten metsästäjien  muuttoa Aasiasta  Uralvuorten yli Eurooppaan ei tässä enää lasketa muuttajiksi Eurooppaan, koska nämä metsästäjät ovat nykyihmisen alkuperäisasukkaita Euroopassa.  
Ukrainan refugissa olivat jääkauden maksimin LGM:N aikana suomensukuiset suurriistanmetsästäjät (N-haploryhmää /-kieli Ural-Finnic) ja Iberian refugissa samaa Aurignac alkuperää mutta LGM:n jälkeen baskilaiset (kieli on Afrikan berberin ja suomensukuisten muunnos eli baski).

 

Euroopan suuri vallankumous oli ns. neoliittinen vallankumous, jossa hedelmällisen puolikuun maanviljelyalueilta Eurooppaan levisi maanviljely ja indoeurooppalaiset kielet Mustanmeren ja Alppien välisen kannaksen kautta myös suomensukuisten Kampakeramiikan laajoille alueille. 

Baltiaan ja Skandinaviaan varsinainen muuttoaalto on tapahtunut huomattavasti esigermaanien miesryhmien levittämän maanviljelyn ensimmäisen aallon  ja ns. vasarakirveskulttuureja myöhemmin. Kuten edellä mainittiin maanviljelyn ja slaavin- tai germaanikielten leviäminen on tapahtunut pääosin vasta kansainvaellusten aikana, kun ko. suomensukuisten alueille tuli niin merkittävä määrää N1b ja I -ryhmän väestöä, että suomensukuisten kieli vaihtui. Suomensukuisten alkuperäiskieli vaihtui nykyisen valtioiden nimillä mainittujen Baltian Preussin, Liettuan ja Latvian alueella balttoslaaviksi sekä Skandinaviassa mm. Ruotsin alueilla länsigermaanin kautta ruotsinkieleksi n. 1000- luvulla.

 

Neoliittisen ajan maanviljelijöiden migraatio saapui  ensimmäisen kerran Keski- Eurooppaan Alppien pohjoispuolelle n. 6000 eaa. alkaen (ks. tiedejulkaisu; maanviljelyn tulo Eurooppaan n. 6000 eaa.)
Tämä on ollut Euroopan esihistoriassa vallankumouksellinen tilanne, koska maanviljelyn- ja samanaikaisen indoeurooppalaisen kielen leviämisen - n. 6000 - 3000 eaa. aikana muutti aikaisemman metsästäjäkulttuurin ja sen puhuman kielen lähes kokonaan (Kielenvaihdot, joiden seurauksena indoeurooppalainen kieli nousi nykyaikaan mennessä 96 %:n Euroopan puhutuista kielistä, suomalaiskielet putosivat n. 3%:n). 

 

Metsästäjien elinkeino - ja kieli vaihtuivat maanviljelyyn ja maanviljelijöiden indoeurooppalaiseen kieleen eli suomensukuisten metsästäjien puhuma kieli vaihtui, maanviljelymigraation ensimmäisessä (LBK-) vaiheessa - esigermaaniksi. Se oli vasarakirveskulttuurin kieli.  

Nuorakeramiikka (vasarakirveskulttuuri) Baltiasta Suomeen ja Ruotsiin.

Uutta neoliittisen vallankumouksen maanviljelyä ja indoeurooppalaista (ko.indoeurooppalainen kieli) genetiikkaa levisi  maanviljelyn tämän vuoksi myös toisen aallon Nuorakeraamisen kulttuurin eli vasarakirveskulttuurin aikana Länsi -ja Keski- Euroopasta ja lopulta Weikselin alueelta Baltiaan ja Suomeen ja Suomen kautta Keski-Ruotsiin (Huurre).

 

Kansainvaellusten aikana Baltian lähi alueille muutti paljon slaaveja (aluksi Valko-Venäjä - Nowgorodja Ruotsin alueelle muutti germaaneja (ns. pohjoisgermaanit, jotka olivat muuttuneet jo 3000 vuotta aikaisemmista esigermaaneista  (mm. kieli oli muuttunut) vaikka ko. tapahtumat ovat alueen  suomensukuisten esihistorian, - kielen  ja genetiikan kannalta huomattavan nuoria tapahtumia, niin ne ovat olleet todella merkittäviä suomensukuiselle väestöilleKoska näiden puhuma kieli vaihtui huomattavan suurilla alueilla  Baltiassa, Skandinaviassa ja Venäjän eteläpohjoisosissa  sekä mm. Preussissa (siis Moskova-Novgorod sekä Itämeren eteläosat), mutta pääasiassa vasta Euroopan kansainvaellusten jälkeen (n. 400-900-luvuilla). Tämä tosiasia näkyy parhaiten vain nykyajan geenitutkimustulosten kautta.  Suomensukuisten (Finnic) N- ryhmän genetiikka paljastaa väestön alkuperän. 

Nämä myöhemmät indoeurooppalaiset väestöliikkeet ja genetiikan muuttuminen uutta genetiikkaa, N-ryhmän suhteellinen osuus on jatkuvasti vähentynyt. 
Finnic N-ryhmän genetiikka on laimentunut, mutta jäänyt ko. aikaisemmille esihistoriallisillesuomensukuisten alueille ja kielenvaihtuminen on tapahtunut kansainvaellusten seurauksena.  


Baltia-Suomi-Ruotsi ja yleensä pohjoisten alueiden muutoksessa on ollut kaksi selkeää vaihetta. 

Ensin vasarakirveskulttuurien miesryhmien levittämä maanviljely, jossa suomensukuisten väestöjen kieli ei vaihtunut ja toiseksi  em. germaanien ja slaavien nousu suomensukuisten alueille, jolloin pääosin väestön puhuma kieli on vaihtunut ja on edelleen vaihtumassa:

 

1. Ensimmäisen vaiheen merkittävin muutos (migraatio) on tapahtunut esigermaanikielisen nuorakeraamisen / vasarakirveskulttuurin sekä samanaikaisen maanviljelyn leviämisen n.3200- 2200 eaa. aikana lähinnä Weikselin (nyk. Wisla - Wistula - joki ja Gdansk)  alueelta pohjoiseen Baltian kautta Suomeen ja sieltä Ruotsiin (maanviljelyn levittäjänä Baltiaan ja Suomeen olivat miesryhmät, joka nykyisin tunnetaan geneettisesti ns. SoutBaltic- suomensukuisten N-ryhmänä (L550+ ja L1025+)Vasarakirvesväestön muuttajat olivat osittain suomensukuisia ja -kielisiä jotka osasivat esigermaanin maanviljelyssanastoa (prof. Vahtola, Suomen Historia), muuttajina saattoi olla N1C-ryhmän lisäksi myös  R1a väestöä ja vanhempaa I-ryhmää, mm. Baltiaan ja Suomeen), silloin näiden alueiden suomensukuisten kieli ei silloin vielä vaihtunut. 

 

Alkuperäisten metsästäjä- keräilijä ryhmien - Kampakeramiikan alueille - nousivat Weiksel - Baltia alueiden läpi maanviljelyn esiasteitä levittäneiden (indoeurooppalaista) nuorakeraamisen kulttuurin miesväestöä Suomen alueelle ja täältä Ruotsiin noin 2800- 2200 BC. Sen jälkeen Lounais Suomi kuului laajaan Kiukaisten kulttuurin alueeseen, joka on kartan mukaan Baltia, suuri osa Venäjän  suomensukuisten aluetta ja Suomi  mahdollisesti Skandinavia ainakin asutushistoriallisesti lähes samaa väestöä:

Baltian ja Suomen yhteinen väestö: kampakeramiikan suomensukuisten väestöjen ja alueelle tulleiden nuorakeramiikan väestöistä ja niiden genetiikasta (gen. arviot 2015 tietojen pohjalta).

Mitä väestöä  nämä assimiloituneet väestöt muodostuneella uudella Kiukaisten - kulttuurin alueilla olevat asukkaat ovat asutushistorian mukaan ja uusien geenitulosten kautta arvioituna olleet:

Minä olen  tässä lainannut historiakirjoittajista asiantuntijoina professoritason historiakirjoittajia Jouko Vahtolaa ja Satakunnan Unto Saloa, sekä alla myöhemmin myös Tarkiaista ja Huurretta.

Niin näitä heimo määritelmiä lienee kaksi (- ehkä enemmänkin) näkökantaa, joista yksi perustuu asutushistoriaan ja toinen - uuden tiedon geenitutkimuksiin ja siitä johtuvaan tulkintaan. 
Minä esitän tässä aluksi vain asutushistoriaan perustuvaa lähdeaineistoa. Sillä uutta tietoa arkeologiasta, asutushistoriasta ja genetiikasta tulee nyt jatkuvalla syötöllä, ehkä nämä asiat pitäisi koota yhteen jollakin foorumilla, siksi kirjoitan pohjaksi tällaisen ”amatööri yhteenvedon”.

Ruotsinvallan aikana 1200- luvun alusta kuuluivat V-S ja Satakunta kuuluivat Ruotsiin, molemmat nimet ovat Ruotsinvallan aikana määriteltyjä.
Mutta ne eivät nimellään edusta mitenkään Suomen alkuperäisiä heimoja ja onko se geeniryhmittelyssä tarpeenkaan? 

Suomessa oli jo rautakaudella heimoja, joiksi oli merkitty;
-  Tavastland (hämäläiset), Kirjaland (karjalaiset), Kvenland (kainulaiset) lainaus prof. Jouko Vahtola Suomen Historia s. 36.
näistä vanhin asutus on ilmeisesti hämäläiset, jotka asuttivat lähes koko Suomi nimistä aluetta, ja pohjoisempana - syrjäisillä alueilla olivat saamelaiset, jotka eivät osallistuneen maanviljelyyn.

Rautakauden aikana, ennen Ruotsinvaltaa tunnettu heimojako oli niin, että Hämeeseen ja hämäläisiin kuuluivat mm. vanhan laajan Hämeen alueina; mm.- Varsinais- Suomi ja Uusimaa sekä Satakunta (myös osa Päijänteen itäpuolta).

Sitä ennen koko Suomi oli hämäläistä aluetta.
Lounais - Suomi on ollut maanviljely aluetta ja  asuttu ainakin Kiukaisten kulttuurin ajoista alkaen.


Ketkä siellä olisivat asuneet, tässä Kiukaisten kulttuurin aika 2200- 15000 ennen pronssikautta (kartta)? 

Kiukaisten kulttuurin väestöt on määritelty suomalaisiksi (mahd. yDNA olisi ollut N- ryhmää?) ja Lounais- Suomen alueelle tuoneiden vasarakirveskulttuurin väestöjen (miesväestöjen genetiikka) sekä maanviljelystä syrjemmällä asuneet saamelaiset. 

Asutushistoriallisesti Kiukaisten kulttuurin alueet, olivat silloin alueella aikaisemmin olleiden suomensukuisten (suomalaisten - jääkauden jälkeen Kundan kulttuurista tulleiden alkuperäisasukkaiden- ) paikallisten kampakeramiikan ajan (hämäläisten) ja maanviljelyn tuoneiden nuorakeaamisen – vasarakirveskulttuurien yhteinen väestö. Vasarakirveskulttuurin väestö tuli Baltiasta (lähde: Oulun Yliopiston historian professori Jouko Vahtola Suomen Historia 2004 s. 13-16 ja Unto Salo s.43). 


Tarkiainen - s. 22, Ruotsin Itämaa 2010 kirjassaan - mainitsee myös Kampakeramiikan - Kiukaisten kulttuurin ajoista:

" Voi siis olettaa, että kampakeraamisen väestö Suomessa puhui suomalais-ugrilaista kieltä,.... Muutos keramiikan alalla tapahtui Suomessa vasta seuraavana aikakautena, jota kutsutaan vaihdellen nuorakeramiikann tai vasarakirveskulttuurin ajaksi". Tällaista taisin mainita otsikkotekstissäni. lisäksi , lainaus jatkuu: "Vasarakirveitä on löydetty Reinin , -Veikselin ja Dneprin alueilta ja ulottuu suomessa Varsinais-Suomesta- Keski- Pohjanmaalta, Länsi -Karjalaan, ..myös Skandianaviasta, mutta ne ovat myöhemmältä ajalta". Lainaus s. 22.
Kampakeramiikan - Vasarakirveskulttuurin jatkumo on Kiukaisten kulttuuri myös Suomessa ja liittyisi myös Satakunnan alueella olevaan ko. ajan väestöihin (mahdollisesti näkyisi genetiikassa /YDNA:ssa.N- ja I- ryhmissä?). 


Vasarakirveskulttuurin miesväestö levitti maanviljelyä. Weikselin  alue on esigermaanien lähtöalue ja Baltian se on tullut suomensukuisten Baltian alueen kautta Suomeen Suomenalahden ylitse, siinä ryhmässä oli todennäköisesti  myös suomensukuisten N- haploryhmää ja indoeurooppalaisten esigermaanien vanhinta I- ryhmää. Tästä migraatiosta mainitsee myös
Tarkiainen em. teoksessaan  (s. 23 lainaus): "ne olisivat ensimmäinen vieraan kansan muutto Suomen alueelle... ja indoeurooppalaiset lainasanat olisivat tältä ajalta (ohra, härkä jne.)".
Tarkiainen lainaus jatkuu s. 24-25  " Myöhäisempi vasarakirveskulttuuri Ruotsissa osoittaisi että ko. vasarakirvesgerm. menivät Suomesta Ruotsiin, kuten myös Matti Huurre mainitsee, kirjassaan 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, 2004..sivut 72-75. Tällä väestöllä pitäisi olla myös germ. I- haploryhmää (alla).

Nykyiseen geneettiseen-, esimerkiksi YDNA n- ryhmän, jakoon tarvitaan kyllä edelleen tarkempia määrittelyjä.
Ovatko esimerkiksi N- L1022 snipeillä varustetut hämäläisiä vai balttilaisia, vai mitä- olisi hyvä jos ko. asutus voitaisiin (edes joskus) kytkeä genetiikkaan. 
Luulisi sen tason tutkijoita jo löytyvän????

Asutushistoriallisesti N- ryhmän olemassaolo olisi mahdollista, kuten em, asiantuntijatkin asiaan viittaavat, että nuorakeraamisen kulttuurin väestöjä oli Suomessa, siis suomalaista väestöä oli ollut Suomessa ennen vasarakirveskulttuurin miesten saapumista.
Nämä N- ryhmän  väestöt voisivat olla L1026 , joista olisi myöhemmin mutatoitunut Suomen - Baltian hämäläisten ryhmä N - ensin VL29 kautta L1022 haplotyhmät ja N - L550 ryhmät (noin 3500- 3300 YBP). PS. L- N 550 väestöä on SMRGL tilaston mukaan eniten Suomesta (tilasto etusivulla) .
L1026 - haploryhmä oli voinut olla jo Kiukaisten kulttuurin aikana ollut Suomessa (TMRCA n. 4400 YBP eli 2400 BC), ennen Battiasta tulleita N- ja I- haploryhmän miesväestöä.
Se -  L1026 edeltävä haploryhmä voisi olla myös vanhinta Suomessa ja Baltiassa ollutta N - ryhmää, josta on mutatoitunut hämäläisten L1022 ryhmä Baltiassa ja Suomessa.
- Tässä on huomioitava N- haploryhmän kronologinen mutaatio järjestys (ks. esim. Dunkel- tree)
Kun toisaaalta suomalaisten viimeisestä yhteisestä hploryhmä N - L1026 snipistä (TMRCA 4100 YBP) erottuneet savokarjalaiset olisivat tulleet Suomen alueelle idästä – Uralilta - myöhemmin, noin 2000 vuotta sitten. 

Haploryhmä N- L1026 jälkeinen ryhmä tarkoittaee miesten yDNA-ryhmää ovat vanhaa suomensukuisten Kiukaisten kulttuurin mielestäni hämäläisiä - tsuudeja.

Vasrakirveskulttuurin väestö ja genetiikka arvioita:

Baltian vasarakirvesmigraatiossa olisi voinut myös tulla N- ryhmän ohella germaaniryhmää (tästä arvio- Unto Salo s.14, Ihmisen jäljet Satakunnassa 1997).
Onko se ollut sitä I- ryhmää, joka olisi fennoskandian vanhinta - esigermaanista I- ryhmää, Baltia - Weiksel alueilta Suomeen ja täältä Ruotsiin (Huurre. 9000 vuotta…) ajalla n. 2800 - 1800 BC , se voisi olla mahdollista selvittää nykyisten geenitutkimustulosten perusteella.
Jos Suomessa on  Euroopan vanhinta Hg   I- ryhmän genetiikkaa, se tullut vasarakirvesgermaanien aikana ja siirtynyt täältä Ruotsiin.
Voisiko se olla Baltian suunnasta tullutta esiasteen maanviljelyn levittänyttä germ. miesväestöä? Silloin se olisi sellaista väestöä, josta arvostetut historian kirjoittajat mm. Vahtola, Huurre ja Salo mainitsevat kirjoituksissaan.






Kartta, joka kuvaa aikaa ennen kansainvaelluksia (alla):

 

Vanha tutkimus Euroopan tilanteesta; McMahonin väitöskirjan ja kartta 2.4 Bryant 1889, julkaistu 2007, jossa esitetään Euroopan väestöt 1839 -1939 (Dr. R.McMahon), lähde; http://cadmus.eui.eu/handle/1814/6973


Tässä on arvioitu väestötilanne erityisesti suomensukuisten alueet, Urgian Tribes ovat olleet edelleen laajalla alueella Euraasiassa, ennen germaanien muuttoja kansainvaellusten aikoina länteen ja pohjoiseen, myös  Itämeren / Baltic- altaan äärelle. 
Tämä kartassa esitetty väestötilanne ja aika on arvioitavissa rautakaudelle, tarkemmin
 ajanlaskun vaihteen mol- puolin n. 300 eaa. - 300 jaa., tilanne, jossa germaanit eivät olleet vielä nousseet Skandinavian eteläosiin (Tanska - Ruotsi). 
Vertailu: Lähes sama tilanne kuin tässä tutkimuksessa esitetty kartta ja versus uudempi Wikipedian kartta; germaanien levinneisyysalueet 
n. 400 jaa. mm. Ruotsissa (suomensukuisten alueille)
Ks. tämä tutkimus.

 

McMahon ja Bryant
Tässä kartassa näkyy, että Skandinaviassa on vain Suomensukuisia  eli Ugrian Tribes, myös Baltian- Preussin alueelta länteen, kokonaan Itämeren altaan ympäristössä ns. itämerensuomalaiset:

 

 


Mainittakoon, että Keski - Eurooppaan Alppien ympäristöön syntynyt laaja kelttien alue (Hallstatt), kun suomensukuisten Itämeren eteläisille alueille. Weikseliltä Tanskaan Ertebölle kulttuurin alueelle  muodostui hitaasti (n. 3000- 2000 eaa. jälkeenlänsi - germaanien laajat alueet. 

 

 

2. Kansainvaellusten 300- 900 AD merkitys

Kansainvaellusten aikana Ukrainan, Puolan ja Tsekin alueelle siirtyi suuria määriä sloveeni -slaaveja, joitka painoivat germaaneja länteen.

Tämä on merkittävin suomensukuisten metsästäjien aluille vaikuttanut geneettinen muutos, joka on kuitenkin tapahtunut vasta ajanlaskun vaihteen jälkeisten kansainvaellusten aikana, kun em. slaavit työnsivät germaaneja Weikselin (Wisla) alueelta länteen -pohjoiseen Skandinaviaan ja samalla slaavit levisivät itään - ja pohjoiseen Uralin- ja Itämeren välisille, mm. Novgorodin suomensukuisten alueille. 

Slaavien tulo suomensukuisten alueille on osittain unkarilaisten vaikutusta:

 

Slaavinen yDNA  yhdistetään yleensä haploryhmään R1a. Tähän ryhmään kuuluvien slaavien (sarmatian) eli nuorempien indoeurooppalaisten maanviljelyväestö- paimentolais- väestöjenleviäminen Keski- Eurooppaan Baltian- Karpaattien kautta on tapahtunut myös pääosin kansainvaellusajan loppupuolella. Syy miksi slaavit joutuivat lähtemään pohjoiseen Karpaattien alueilta on se, että  suomensukuiset unkarilaiset saapuivat Uralin itäpuolelta Mustameren rantojen kautta nykyisen Unkarin alueelle 800- luvulla. Slaavit siirtyivät " alta pois" - pohjoiseen nykyisten Puolan- Ukrainan ja Valko-Venäjän alueille ja edelleen Novgorodiin saakka, se näkyy mm. R1a -haploryhmän levinneisyykartoissa (ks.mm. Family Tree). 

Kansainvaellusten alkusyyksi mainitaan pääasiassa hunnien tulo Eurooppaan  v. 375 jaa. Mutta myös muut, lähinnä maanviljelyväestöjen slaavin- ja germaanikielisten, liikehtimiset aiheuttivat kansainvaelluksien jatkumisen aina  800- luvun loppupuolelle saakka. 
Yhteenvetona mainittakoon, että ainoa suomensukuinen kansainvaelluksiin osallistunut kansa onunkarilaiset, muut suomensukuiset pysyivät pääosin paikoillaan kansainvaellusten aikana (laajalla Kampakeramiikan alueella; Itämereltä - Uralille).

 

SNPs - mutaatiot N1c1 haploryhmään ovat tapahtuneet ajanlaskun jälkeisten kansainvaellusten aikana ja niiden loppuvaiheessa
Siksi
 nämä myöhemmät N1c1 - ryhmän STR ja SNPs mutaatiot osoittavat nimenomaan mutaatioiden syntyneen alkuperäisille suomensukuisille väestöille. Myöhemmät nykyväestöistä mitatut Rurikin sukulaiset (serkut) ovat isälinjaltaan sukua Rurikille ja nimenomaan yDNA N1c1- rymänalkuperäiselle proto- eli suomensukuisille pohjoisen laajan alueen alkuperäisväestöille

Ks. myös Baltian -  Suomen isälinjan alkuperäväestöt ovat tätä vanhaa Tat C- N-ryhmänsuomalaisista genetiikka. Sillä vielä nykyisinkin tätä  suomensukuisten N- ryhmän genetiikkaa onsuomalaisilla n. 60% ja balteilla n. 40% mitattuna nykyväestöistä, myös pohjois- Venäjällä n. 25-30%  [aikaisemmin sitä on ollut suhteellisesti laskettuna huomattavasti enemmän - uudet indoeurooppalaiset migraatiot ovat laimentaneet ko. % - suhdelukua], myös Ruotsin väestössä on nykyisin edelleen suomensukuisten alkuperäisväestöjen N1c1 genetiikkaa mutta vain n. 7% (tämä N1c1 genetiikka on ajallisesti ollut Ruotsin alueella jo. ns. Varjagi - Rurikin - L550+ mutaation aikana, kun taas Ruotsin nykyinen valtaväestö N1d ja I-ryhmät ovat saapuneet Ruotsin alueelle pääosin vasta kansainvaellusten jälkeen n. 300- 1000 jaa. aikana. Tässä on selvitys miksi Rurkikids esi-isät ovat suomensukuisten genetiikkaa, eivätkä siten voi olla sewealaista- tai ruotsalaistagenetiikkaa)


Suomensukuisten väestöjen asuma- alueisiin-, kieleen- ja genetiikkaan liittyvät muut argumentit ja -kartat sekä tarkennettu yhteenveto esitetään tässä tutkimusraportissa tekstissä -  alla
.

 

 

Tieteellisen tutkimuksen poikkitieteellisyys (tarkistukset):

 

Joihinkin kielitieteen trad. vertailevan rekonstruointi- metodipohjaisen tutkimuksen antamaan väestö- ja kielihistorialliseen tietoon on suhtauduttava kriittisesti (esimerkkejä tutkimusraportissa). Tämä on tullut esiin esim. tässä Liukko - nimitutkimuksessa, sillä paikannimi- nimitutkimus on vahvasti väestöliikkeisiin - eli arkeologisiin kulttuureihin - perustuvaa  tutkimusta, ja siksi se tarvitsee kielitieteen tutkimuksen lisäksi luotettavaa  muiden tieteiden tarjoamaa perustutkimustietoa (l. väite on tarkistettava poikkitieteellisesti). Kielitieteen soveltuvuutta arvioitaessa, ko. asian käsittelyssä, on oltava varovainen, sillä se voi aiheuttaa mm. väestöliikkeiden arvioinnissa, paikannimistötutkimuksessa, kuten myös tässä Liukko - nimitutkimustapauksessa merkittävän tutkimus- ongelman (koska kielitieteen ajoitustiedot eivät aina täsmää muiden tieteiden kanssa, siksiväitetty asia on luotettavuuden vuoksi (aina) tarkistettava muiden tieteiden kautta, ja siksi myös arkeologian tietojen kanssa, asiasta mainitsee vuonna 2003 mm. prof. Jorma Koivulehto - alla tarkemmin). 


Esim. vuoden 2009 arvovaltaisessa kielitieteen tutkimuksessa väitetään
, että suomensukuiset väestöt ovat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun jälkeen niin tuntuu, että kielitieteilijällä ei ole kokonaistuntemusta väestöliikkeisiin liittyvistä konteksteista. Samassa tutkimuksessa väitetään ja ajoitetaan maanviljelyn-, kyläasutuksen ja itämerensuomalaisten leviäminen  pohjoiseen kuudennen-kymmenennen leveyspiirin tuntumaan (kuten tekstissä mainitaan) tapahtuneen vasta selvästiajanlaskun jälkeen jopa rautakauden lopulle
Tarkennettuna niin, että ne olisivat vasta sydänkeskiajan prosesseja.  
Tällaisia erheellisiä väitteitä, jotka eivät vastaa todellisuutta löytyy mm.  Janne Saarikivi, tutkimuksessaan Itämerensuomalais- slaavilaiskontaktien tutkimuksen nykytilasta, 2009:117.
  

 

Valitettavasti nykyinen nuorempien (em.) suomenkielentutkijoiden tietous/metodi esihistoriallistentapahtumien ajoituksesta on edelleen puutteellinen, samalla poikkitieteellisyyden kammoaminenmm. ajoituksen tarkistamiseksi ei ole mahdollista (ks. lausumat), siksi ko. kielitieteen tiedonvälitys on virheellinen (SL).

 

On myös huomioitava mitä arvostettu kielentutkija  
prof. Jorma Koivulehto
 sanoo arkeologiasta esihistorian tulkitsijana kielitieteeseen verrattuna: 

"Mitä lähinnä kielitieteen valossa voidaan sanoa suomen kieltä ja sen esiasteita puhuneiden ihmistenesihistoriasta; Arkeologia on suorastaan pakko ottaa mukaan, sillä arkeologialla on suuri etu kielenhistoriaan verrattuna - esihistorialliset arkeologiset kulttuurit voidaan nykyään luotettavasti ajoittaa"   (Koivulehto, Studia Generalia, Syksy 2003:81-81).

 

Ks. myös akateemikko Päiviö Tommilan lausuma ko. asiasta ja poikkitieteellisyyden merkityksestä mm. kielitieteelle. 
Linkki: Tieteessä Tapahtuu lehti 3/2004 sivu 7


Asian ymmärtämiseksi kannattaa perehtyä tarkemmin
 mm. tämän tutkimusraportin tietoihin ja argumentteihin mm. suomensukuisten väestöjen haploryhmään N1c > N1c1, jonka  levinneisyys jasiirtyminen pohjoiseen* Euroopassa on nähtävissä geenimittauksista nykyisistä väestöistä(suomensukuisen N1c > N1c1 - ryhmän (SNP alaryhmien) levinneisyys Uralilta Eurooppaan, taulukko, jossa mm, SNP - Z mutaatiot esim. savo-kajala branch  mm. Family Tree DNA)
*
Aikaisemmin suuriistanmetsästys tapahtui, mannerjään ulottuessa lähelle Berliini- Valdai - linjaa,  tundra- arojen metsästysalueilla ja kapealla pitkällä alueella - Pyreneiltä (Solutren) - Uralille (Kostenkin), ja silloin myös suurriistan metsästäjät ovat olleet huomattavasti etelämpänä kuin nykyisistä mittauksista voisi luulla
Suurriistan metsästyksen siirtyminen pohjoiseen on faktaa
, koska mm. mammutti siirtyi jääkauden maksimin jälkeisinä 16.000- 10.000 eaa. aikoina ilmojen lämmetessä pohjoiseen (siksi myös haploryhmän N - väestöä siirtyi samalla pohjoisemmaksi). Suuriistan sukupuuttoon kuolemisen jälkeen n. 12.000 eaa. jäljelle jäänyt metsästys oli pienimuotoisempaa. Tästä kulttuurista on merkkinä n. 5200 eaa. alkaen olevat tyypillisen kampakeramiikan alueet eli  suomensukuiset kampakeramiikan alueet ennen maanviljelyn leviämistä metsästäjien alueille (mm. Baltiassa ja Suomessa). 

Lisäksi on löytyy virallista tutkittua tietoa (myös suomalaisten Savontaus et. al.), että suomalaisten ja balttien väestögenetiikka on vielä nykyisinkin suurelta osin eli n. 40 - 60%:sti N-ryhmää, joka onalkuperäistä suuriistanmetsästäjien genetiikkaa ja levinnyt 16.000- 10.000 eaa. aikanasuomensukuisten laajalle kielialueelle Euroopassa
Tätä genetiikkaa on siis edelleen Suomessa ja Baltiassa (myös "laimentuneena" Puolassa, 
ent. Preussin- , Ruotsin alueilla jne.). 

Tällaisen virheellisen johtopäätelmän korjaamiseksi ja tutkimusongelman ratkaisemiseksi
 on tässä tutkimuksessa tehty laaja selvitys (poikkitieteellisesti)  väestöliikkeiden muutoksista Baltiassa ja sen lähialueilla sekä mm. maanviljelyn todellisesta saapumisesta suomensukuisten alueille. On erikoista, että eri tieteiden tutkimusmetodit toteavat ko. ajankohdan tapahtumista täysin toisistaan poikkeavasti. Tästä esimerkkinä on tutkimuksessa mainittu merkittävä (ja luotettavampi) lausuma; Suomen maanviljelyalueilla Lounais- Suomessa kylien muodostus todetaan alkaneen jo pronssikaudella eli n. 500- 1500 eaa. aikana (prof. Unto Salo).

Tähän nimitutkimukseen kuuluvan Liukolan - kylän olemassaolo Turun lähistöllä osaltaan osoittaa tutkimusraportin (ja prof. Salon määritelmän) mukaisesti kylämuodostumisen olleen jo silloin Suomessa tapahtumassa, pronssikaudella. Silloin on kantasuomenkielisen väestön (maanviljelyyn siirtyneiden hämäläisten suomalaisten) käytössä ollut vanhimpien talonpoikaistalojen nimillä nimettyjä kyläyhteisöjä (kyliä). 


SIIRRY:

PALUU1 Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikkaa 
NYT avoinna sivu 2: Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa
JATKA 3: 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko
JATKA 4: 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko
PALUU: Liukkohistoriasivujen yhteenveto‎ >
PALUU: Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ >



Comments