LIUKKOHISTORIA NIMITUTKIMUS: Liukkohistoriasivujen yhteenveto (linkit alasivuille 1-4), Seppo Liukko

    1. 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka 
    1. 2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa
    1. 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko
    1. 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko
    2.  Yhteenveto Liukko nimihistoriaan (esihistoriaa, Kalevala kytkentä jne..) ja Vesilahdn Liukko Rusthollin historiaan, genetiikkaa ja GENI -sukulaisuus suhteita:
      linkki
      > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/-seppoliukko-liukkonimihist-yht-veto-vesilahden-liukko-rustholli-geni-dna-vertailuja-c-seppoliukko
  1.   PALUU: Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ >

    Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.01.2008   alk.    krt.
    Satatuhatta (100.000) klikkausta 04.02.2015.

Seppo Liukko kotisivun - etusivu 1, linkki  > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home
       - ks. kotisivun etusivu2,
           linkki
  > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/https-sites-google-com-site-liukkohistoria  



Seppo Liukko kotisivut - liukkohistoria etusivu‎ 1 >  
   - Liukko nimen esihistoriaa-Lyhyt esittely >http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Liukko-nimen_esihistoriaa_lyhyt_esittely,_kirj._Seppo_Liukko.htm

   

Aluksi: Alkuräjähdys- maapallon kehitys sekä elämän syntyä selvittää artikkeli vuodelta 2003;  
Kivet ja elämä; alkuaineiden jaksollinen järjestelmä - elollinen DNA (Seppo Liukko).    


Esihistoriaa-genetikkaa-puhuttu kieli:
Liukko -nimihistorian- ja suomalaisten- /suomensukuisten juuret tutkimus



Liukko - nimihistorian- ja varsinkin nimen esihistoriatutkimuksessa 
on merkittävää tarkastella asiaa mm. seuraavien poikkitieteellisten argumenttien ja niihin liittyvien tieteellisten tutkimustuloksien kautta: 
- alkuperäiset suomalaiset väestöt (
laajalla alueella Euroopassa), 
- suomalaisuus, 
oma identiteetti jo ennen ruotsinvaltaa, oma väestö/genetiikka. oma kieli, oma väestöhistoria jne. perusteet.  
HUOM. tässä kirjoitetaan suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen historiaa poikkitieteellisiin  (monen eri tieteenalan) tutkimustuloksiin  ja faktoihin perustuen (- ei politiikkaa). ks. artikkelit - mm. kotisivun asiasisältö valikko
- suomensukuisten asutushistoriaa, suomensukuisten väestöliikkeet
- suomalaisten- ja suomensukuisten esihistoriaa
- suomensukuisten väestöjen laajat alueet Euroopassa, 
ovat alkuperäisväestöjä (yDNA - geneettinen tunnus N1C > N1c1) mm. Venäjällä (mm. Novgorodissa), Baltiassa (myös Puola - Preussi -Pommeri - Belarus) ja Skandinaviassa (esim. mm. Norjan - Ruotsin Viikinkien- ja Varjagien erityisesti yDNA N- ryhmät)
- suomensukuisten metsästäjien alkuperägeenit Euroopassa, ko. geenejä löytyy DNA- tutkimuksissa edelleen nykyisten valtioiden asukkaista, nämä ovat alkuperäisväestöjen geenejä (miesten yDNA, N-ryhmä ja naisten mtDNA U-ryhmä ovat vanhimpia Euroopassa)
- suomensukuisten - kieli (
Euroopan alueen alkuperäiskieliä, suomensukuisten kielet korreloivat em. suomensuk. metsästäjien N- genetiikkaa
- murteet ja lainasanat, 
murteiden muodostuminen johtuu pääasiassa eriaikaisista vieraskielisistä migraatioista suomensukuisten alueille ja/tai vieraskielisten naapurialueiden kielikontakteista pääasiassa vasta  rautakaudelta alkaen. 

PS. Baltian alueelta migraatiot / muutot ovat tapahtuneet pronssikaudelta alkaen Länsi- Suomeen, on huomattava, että nämä väestöt ovat olleet pääasiassa suomensukuisia väestöjä - (geenit N / U + kieli ism.),  ja vaikuttivat suuresti länsimurteiden eriytymiseen sisämaan varhaiskantasuomesta.

Ensimmäiset Kampakeramiikan alueen suomensukuisiin kieliin siirtyneet lainasanat olivat esigermaanikielisiä, maanviljelyn alkuasteisiin liittyviä erlinkeinon lainasanoja, n. 3200 eaa. alkaen, mutta näiden alueiden esim. Baltian (Preussin) suomensuk. kieli ei vaihtunut 3000:n vuoteen ks. alla oleva selvitys. ( PS. Liukko - nimi juontuu esigermaanikielisestä lainasanasta, ks. tämä tutkimus tarkemmin). 
Sen jälkeen merkittävimmät -kielivaikutteet Länsi- Suomen alueille (länsimurteeet) ovat pronssikaudella Baltiasta muuttaneiden suomensukuisten väestöjen uutta murrevaikutusta (suomensukuisten kieli+ lisää esigermaanikielten lainasanastoa = nykyisen baltin kielen pohja)Myöhemmin länsialueille tuli uudempaa länsi - germaanikieltä, 
 - rautakauden loppupuolella, Itämeren suomensukuisten alueille, myös suoraan Hansakaupan välityksellä Itämeren etelä - alueilta 1100-luvulta alkaen. Myös Ruotsin kautta on tullutnorsegermaanikielen vaikutusta Suomeen ruotsinvallan aikana, 1100-luvun jälkeen ks. väestösiirrot Suomeen (PS. ruotsinkieli on muodostunut vasta 800- 1100 luvuilla).  
Itäisten suomensukuisten -(nyk. Venäjän ja Belarussian alueet)  ja Itä-Suomen alueille (itämurteisiin) slaavivaikutus (Novgorodin alueella ja ympäristössä)  alkoi  n. 900 - 1200- luvuilta alkaen,  ja sen jälkeenvenäjän kielen vaikutus mm. suomensuk. kielien murteisiin (myöhemmin kielenvaihtoja venäjään -laajasti, ks. alla olevan tekstin tarkemmat selvitykset). 
Nyt tietenkin vaikuttaa englanti, nykyaikana, joka on  viimeisin merkittävä syy suomenkielen muutoksiin.

- biologiaa, antropologiaa (esimvaaleus ja sinisilmäisten osuus suurin suomalaisillaprof. tasonlähdetiedot tässä tutkimuksessa)
yleensä suomalaisten- ja suomensukuisten alkuperä eri alueilla Euroopassa
- arkeologia -, kieli- , juuret-, ikä- (
ikäämis-) selvitykset, alkaen jääkauden maksimin jälkeisistä ajoista (- after LGM)
- kansainvaellukset suomensukuisten alueille, 
alkaen Neoliittisesta vallankumouksesta n. 5500 eaa. alkaen - jatkuen viimeisimpiin laajoihin kansainvaelluksiin 300 - 900- luvuilla Euroopassa jne..
Tutkimuksessa on n. 600 sivua 
(tutkimusta täydennetään edelleen jatkuvasti, uusien tieteellisten tutkimustulosten perusteilla).

Lisäksi esitellään mm. allekirjoittaneen kirjoittama suomalaisen tuhansia vuosia vanhan kulttuurin perusteisiin pureutuva artikkeli;  Kalevala - aika ja - todellisuus (PS. Esim. Liukko - nimi mainitaan Kalevalaisessa runoudessa huomattavan usein, n. 30 eri mainintaa), ja yleensä yhdessä Laukko - nimen kanssa. Artikkelissa on historiallista Kalevalaista - ja suomensukuisten väestöpohjaista faktaa ajalta ennen Kalevala kirjan kirjoittamista.
 

Liukko- nimen etymologiatutkimus

Tutkimuksen perusteita:

Neoliittisen vallankumouksen merkitys suomensukuisille väestöille.
Indoeurooppalaisten kielien ja maanviljelyn samanaikainen saapuminen Euroopan Alppien pohjoispuolisille suomensukuisen alkuperäisväestöjen alueille (n. 4000 eaa. alkaen) aiheutti 3000- 5000 vuoden aikana suuret muutokset (elinkeino vaihtui, kieli vaihtui, uutta genetiikka aluksi hyvin vähäisessä määrin, ks. tarkemmin tämä tutkimus). Silloin ensimmäisen kerran muuta kuin suomensukuista väestöä saapui tälle metsästäjien laajalle alueelle. 
Neoliittisen vallankumouksella oli suuret vaikutukset aiheuttivat suuria muutoksia Euroopan alkuperäisväestölle - metsästäjäväestöjen elinkeinoon, genetiikkaan ja puhuttuun kieleen; uusi elinkeino, uutta genetiikkaa sekä uusi maanviljelyn kieli tai uudet lainasanat. Muutokset alkoivat kivikauden lopulta n. 5500-3300 eaa. aikana ja on senkin jälkeen tuonut em. muutoksia, tosin melko  hitaasti, ks. lyhyt yhteenveto alla: 

Genetiikka;
 

-vanhimmat alkuperäväestöt (jopa 34.000 eaa. sekä LGM:n jälkeen); geneettisesti suomensukuisten metsästäjien ryhmää. 
Pohjois- Euraasian suomensukuiset metsästäjäväestöt ovat geneettisesti pääasiassa  yDNA N- haploryhmää ja mtDNA U-ryhmää. 

u
utta  genetiikkaa tuli suomensukuisten alueelle, vasta n. 4000 eaa. alkaen
suuria määriä (n. 20- 50% alkuperäväestöistä) siirtyi kansainvaelluksista alkaen suomensukuisten alueille  mm. Baltiassa , Skandinaviassa ja Venäjälle (n. 300- 900 lukujen aikana, tämän vuoksi suomensukuisten kieli vaihtui, ks. alla). 
PS. Euroopan alueen alkuperäisten metsästäjien suuri (suurempi kuin mv- väestöjen-) osuus näkyy edelleen useimpien Euroopan eri valtioiden nykyisissä väestöissä, ks. mm. National Geographic GENO 2 geenitutkimus tulokset (alla tarkentavat linkit ko. lähteeseen). 
 

K
s. myös Seppo Liukko - esitelmä 24.8.2013: Sukututkimusta DNA-tutkimuksen avulla (PowerPoint / PDF) .

Seppo Liukko (kuvassa sukuviirin alla)
Sukututkimusta DNA- tutkimuksen avulla. 
Esitelmä Liukko - sukukokouksessa, Kuopio 24.8.2013 (
kuva Hannele Liukko).
Sukukokouksessa oli läsnä yli 100, esitystä kuuntelemassa mm. pj. Lasse Liukko, sukututkija Timo Liukko ja kunniavieraat Kanadasta Paavo & rva Liukko. kuv. oikealla europarlamentaarikko, prof. Riitta Jouppila os. Liukko sekä puolisonsa lääketiet. prof. Pentti Jouppila (emeritus).


 



Elinkeino;
 
metsästys - keräily metsästys + kaskiviljely > ns. esimaanviljelyväestöt mm. Baltiassa ja Suomessa jo vasarakirveskulttuureista alkaen (3200 - 2200 eaa.). 
Suomessa oli jo pronssikaudella maanviljey - yhteisöjä (taloja), joista muodostuivat ensimmäiset kylät mm. Lounais- Suomeen. 
Varsinainen laajamittainen maanviljely alkoi pronssi- / rautakauden vaihteen jälkeen - Suomessa (ks. edellä mainittujen vaiheiden lähdeviittaukset ja tutkimustulokset, alla).
Ns. sisämaan lappalaisten elinkeinona oli metsästys- keräily, ennen maanviljelyyn siirtymistä, muutos oli hidasta, viimeisimmät sisäsuomen asukkaista puhuivat vielä 1200- luvulle saakka (PS.lappalaisuus on syrjässä asumista, siitä johtuu rannikon maanviljelijäväestön antama väestönimi ja paikannimet; ihmisistä ja alueista joille ei maanviljely ollut vielä levinnyt). Tämä vanhempivarhaiskantasuomen kieli oli puhekieli sisämaan suomalaisilla, ennen kuin maanviljely levisi  koko sisämaan alueille (siis ennen kantasuomea).
PS. Suomensukuisten alueella maanviljelykieli oli kantasuomi ism. eli itämerensuomi.


Puhuttu kieli- suomensukuisten kieli: 
- Euroopan suurriistanmetsästäjien eli alkuperäisväestöjen kieli oli kivikaudelta alkaen suomensukuisten kieli (kielen säilyminen ja -vaihtuminen, laajalla Euroopan alueella). 
Suomessa  tämä kieli on ollut käytössä jo ensimmäisten asukkaiden siirtyessä Kundan- kulttuurista Suomen alueelle, jääkauden jälkeisten jäidenlähdön jälkeen,  n. 10800 vuotta sitten (ks. mm. Lahden Ristolan arkeologiset kaivaukset). 
Tämä metsästäjien 
(suomensukuisten- ) kieli on ollut käytössä Euroopan laajalla alueella jääkauden maksimin (LGM) jälkeisistä suurriistanmetsästyksen ajoista alkaen, Uralilta - Atlantille, esimerkiksi Venäjän nykyisellä alueella, Keski-Euroopan Alppien pohjoispuolisilla alueilla (mm. Skandinaviassa) sekä Uralin molemmin puolin (esim. Unkarin kieli on lähtöisin Uralin itäpuolen hanti-mansi - väestöiltä).

Muutokset alkuperäiseen suomensukuisten kieleen:

- muutos 1 kantasuomi: 
metsästäjien suomensukuiset kielet  (varhaiskantasuomi) indoeurooppalainen kantakieli(esigerm. lainasanat n. 3200 eaa.-2000 eaa. alkaen)
 > kantasuomi (vasarakirveskulttuurien esigermaanikielen saapuessa suom. kieliin otettiin aluksi  maanviljelyn lainasanoja)  muttasuomensuk. kieli (ism.) ei vaihtunut Baltiassa tai Fennoskandiassa). 
Alkuperäisväestöjen kieli säilyi Baltiassa, ent. Preussissa, Suomessa, Venäjällä ja Skandinaviassasuomensukuisina kielinä n. 800- 1800-luvuille saakka (alla tarkemmin).
Huom. Kantasuomi (ism.) oli maanviljelyn aloittaneen väestönosan kieli Baltiassa ja Lounais-Suomessa.  

Varhaiskantasuomi vaihtui kantasuomeen sisämaassa vasta 1200-luvulla, näitä sisämaan metsästäjä- keräilijähämäläisillä nimitettiin 1500- luvulta alkaen lappalaisiksi. Mutta nämä suomal. hämäläisväestöteivät olleet saamelaisia porotalousväestöjä. Ensimmäinen lappalaisnimitys lienee  Olaus Petrin kirjoittamaa perua, se on aiheuttanut virhepäätelmiä lappalaisten ja saamelaisten suhteen (joka jatkuu edelleen).
PS. suomensukuiset kielet;
 suom. kielet joissa on esigerm.  lainasanoja suht. paljonkieli muuttui > kantasuomeksi (= ism.). 

- muutos 2 itämerensuomi ism.: 
kantasuomi + esigerm. lainasanat 
kantasuomi, josta  edelleen + pääasiassa rautakauden germ.-  (+ slaavi-) lainasanat > nykysuomi (siis muutos suomensukuiset kielet Suomessa ja myös Baltiassa ja laajalla alueella Itämeren ympäristössä mm. Gotlannissa, olivat varhaiskantasuomi + esigermaani>  kantasuomi (itämerensuomi ism.) n. 800- luvulle saakka.

Suomensukuisiin kieliin luettava saamenkieli on peräisin baskialueelta jääkauden maksimin jälkeiseltä ajalta (myös saamelaisten alkuperäinen genetiikka, johon on tullut enemmistöksi suomensukuisten ja suomalaisten vanhinta metsästäjien genetiikkaa - ks. alla geenitiedot). Saamelaisten baskilainen alkuperäkieli on vaihtunut suomensukuisten kieliin jo Hampurin kulttuurissa n. 10-11.000 eaa. aikana.Sen jälkeen ko. vuorikauriin l. villiporonhoitajat  ovat siirtyneet Norjan rannikkoa pitkin Skandinavian pohjoisosiin (poronhoitoa ei ole koskaan todettu olleen Suomessa Oulujoen korkeutta etelämpänä, mutta Norjassa ja Ruotsissa huomattavasti sen alle).

PS. Suomen murteet (aiheutuvat myöhemmistä kielikontakteista): 
länsimurteet:
 baltian + viron suomensuk. ism. + myöhemmät rautakauden germaani- + pohjoisgermaani vaikutteet. 
- itämurteet:
 Novgorodin slaavin vaikutusta 900- luvulta alkaen + venäjän vaikutus 1600 luvulta alkaen.
- muut Suomen alueen murteet 
ovat pääasiassa näiden edellisten sekoittumista maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi ks. tarkemmin alla olevasta tekstistä)

- muutos 3 ruotsi:  
itämerensuomi 
> germaanikielet >  mm. Ruotsissa  ruotsinkieli vasta n. 800 luvulla (jäljellä alkuperäisestä itämerensuomenkielestä on meän- kieli, mutta sen eteläraja on jo noussut Uumajan seuduille saakka).  
Suomessa 
kantasuomi + germ.+ venäjän lainasanoja > nykysuomi.

muutos 4 baltti (Liettua+ Latvia):  
kantasuomi (itämerensuomi + sisältäen vanhimpia indoeurooppalaisia eli esigermaanin lainasanoja) + slaavi > baltinkieli 
(huom. kielenvaihdot ovat tapahtuneet eri alueilla 800- 1800- luvuilla, esim. järjestys; Belaruss, Preussi, Liettua. Latvia).

- muutos 5 venäjä:    
suomensukuiset kielet + slaavi
 > mm. venäjänkieli, joka on  muodostunut n. 900-1800- luvuilla(Venäjällä kielenvaihto jatkuu edelleen; suomensuk. > venäjä).

Tarkemmin em. yhteenvedosta tässä tutkimuksessa ja lyhyesti alla.

 

Liukko nimitutkimus, suomalaisten ja suomensukuisten jatkuvuusteoria sekä - esihistoriaa:

Liukko - nimitutkimus liittyy selkeästi vasarakirveskulttuurien saapumiseen Baltian kautta Suomeen n. 3100 - 2100 eaa. aikana. Tämä kulttuuri oli alkuperäisten suomensukuisten Weikselin ja Baltian alueen väestöjä. Näiden esi- germaanikielisten väestöjen lähtöalueella (Weiksel- nyk. Wisla) oli tapahtunut ensiksi suomensukuisten kielien vaihtuminen indoeurooppalaiseen maanviljelykieleen(n. 5500- 3300 eaa. aikana), joka oli silloin esi- germaani (se poikkeaa huomattavasti myöhemmistä ja nuoremmista germaanikielistä mm. iu- diftongin osalta) toiseksi juuri nämä väestöt  ( varsinaisesti esi- germaanikieliset miesryhmät levittivät samalla maanviljelyä Baltiaan ja Suomeen (ja Suomen kaskiviljelijät Suomesta Ruotsiin) n. 3100- 2200 eaa. 

PS. Suomalaisten ja suomensukuisten jatkuvuusteoria 

Jääkauden maksimin jälkeen Suomeen Kundan -kultuurista saapuivat ensimmäiset suomensukuiset (ja ko. kieltä puhuneetmetsästäjäväestöt (n. 9000 vuotta enenen ajanlaskua) ja nimenomaan jäänjättö alueilleEtelä-Suomeen mm. Lahden Ristolan arkeologiset löydöt.  
Nämä suomensukuiset väestöt olivat aikaisemmin olleet Euroopan Alppien pohjoispuolisen alueen suurriistanmetsästäjiä, mutta suurriista loppui/väheni mm. mammutin sukupuuttoon kuolemisen vuoksi (syy: laajat mammuttiarot metsittyivät) ja siksi näiden väestöjen oli siirryttävä pienemmän riistan metsästykseen. Samalla suomensukuisten väestöjen laaja alue sirpaloitui, syntyi pienempiä suomensukyuisten kielien ja väestöjen "tilkkutäkki"- alueita laajalti koko Pohjois- Euroopan alueille ja Euraasiaan (nähtävissä edelleen suomensukuisten alueina*). Tämä on tapahtunut 12.000- 9.000 eaa. aikana. Näitä väestöjä olivat mm.Kundan- kulttuurin suomensukuiset väestöt nykyisten Baltian ja Belarussian sekä Venäjän länsialueilla. 

Tämä tilanne jatkui  Neoliittiseen vallankumoukseen saakka. Tälle suomensukuisten laajalle alueelle saapui ensikerran muita kuin suomensukuista kieltä puhuvaa väestöä. Se on tapahtunut n. 5500 eaa. alkaen(genettisesti: yDNA:n  vähäinen migraatio oli G- haploryhmää). Silloin 5500-3300 eaa. saapui diffuusiona maanviljelyn esiasteen väestöjä metsästäjien alueille. Nämä maanviljelyväestön migraatiot tulivat hedelmällisen puolikuun alueelta, on nyt genetiikan tutkimuksien  edistyessä, todettu suhteellisen vähäisiksi. Maanviljely on ollut metsästykseen verraten jopa 100 kertaa tuottoisampi elinkeino. Siksi myös metsästäjät aloittivat siirtymisen maanviljelyyn metsästyksen ohessa ja samalla halusivat oppia ko. maanviljely kielen (aluksi vain lainasanoja). Metsästäjät eivät minnekään hävinneet (vaikka sellaistakin on väitetty).

Alkuperäisten metsästäjien genetiikka näkyy edelleen nykyajan geenimittauksissa niin, että metsästäjien genetiikkaa on Alppien pohjoispuolisilla alueilla pääsääntöisesti enemmistönä(Genographic project GNO2). 
Neoliittinen vallankumous laajeni otollisten viljelyolosuhteiden vuoksi nopeasti (mutta diffuusiona, siis hyvin lievänä muuttona) 5500- 3300 eaa. eli  alle kahdessatuhannessa vuodessa, etelästä Alppien ja Mustanmeren väliseltä alueelta pohjoiseen Itämeren etelärannoille saakka. 
Kun Eurooppaan ns. Indo- Euroopasta (kaakosta, Turkki- Iran- kaksoisvirrat alueelta) muuttaneet maanviljelijät olivat uutta genetiikkaa ja uutta kielikuntaa, nämä välittivät indoeurooppalaisia kieliä metsästäjäväestöille (aluksi maanviljelyn lainasanoja), jotka löytyvät edelleen ks. etymologisten sanakirjojen esi- germaaniset lainasanat.

Neoliittisen vallankumous levitti tehokkaasti indoeurooppalaista kieltä Eurooppaan niin, että nykyisin n. 96% eurooppalaisista puhuu näitä ie-  kieliä. 
Metsästäjäväestöille tapahtui eri aikakausina kielenvaihtumista suomensukuisista kielistä ie- kieliin. Vanhin näistä kielistä on esi- germaanikieli, joka on muodostunut suomensukuisesta - ja indoeurooppalaisesta esi- kantakielistä. 
Nämä esi- germaanikieliset väestöt asuttivat Weikselin (nyk. Wisla) joen mm. nyk. Puolan alueita (mm. Gdanskin alueet). Alueet olivat laajan suomensukuisten kampakeramiikan alueita vielä 5100- 3100 eaa., siis ennen indoeurooppalaisten tuloa.  K
ampakeraamisen kulttuurin alueena tunnettu suomensukuisten väestön kieli vaihtui esi- germaaniksi (kieli ei vaihtunut silloin vielä Baltiassa , Preussissa, Puolan - tai Balarus- valkovenäjän alueilla, eikä Skandinaviassa, em. alueilla kielenvaihto tapahtui vasta kansainvaellusten jälkeen)
Genetiikaltaan väestö säilyi pääasiassa suomensukuista
 (diffuusio + vähäinen neoliittinen maanviljely migraatio yDNA G-haploryhmää. Tätä  on tullut todella vähän, ks. myös Geno 2 tulokset nykyajan ihmisistä), eli nykyihmisten väestöjen alkuperässä on  nähtävissä edelleen esim. suomensukuisen Pohjois-Euroopan genetiikaksi nimettyä genetiikkaa, kuten yDNA ja mtDNA- haploryhmien GENO2 tulokset osoittavat (ks. seuraavat johtopäätelmät  Seppo Liukko kotisivuilla - geenituloksien perusteella).

Ilmojen kylmetessä maanviljelyn leviäminen hidastui. 

Suomensukuisten metsästäjien määrä väheni suhteellisesti mm. indoeurooppalaisen maanviljelymigraation toisessa suuressa aallossa, joka tunnetaan Weikselin pohjoispuolella vasarakirveskulttuurin  migraationa  (n. 3200-2100 eaa. aikana) ja eniten  uutta genetiikkaa tuli vasta 300- 800-lukujen kansainvaellusten vaikutuksesta, silloin levisi huomattava määrä R- ja I-ryhmää, alkuperäiselle suomensukuisten alueille, niiden jälkeen kieli vaihtui Baltiassa (Virossa ei vaihtunut), Venäjällä (- ei kaikki vieläkään), Belarussia, mutta Latvia, Liettua - kokonaan vasta n. 1700-luvulla  ja  Ruotsissa / Norjassa n. 800- luvulla, silti molempien em. nyk. valtioiden alueilla  pohjoisosissa (kieliraja siirtynyt etelästä pohjoiseen),  kielenä on edelleen suomensukuisia - itämerensuomalaista kieltä.. 

Suomensukuiset olivat laajan kampakeramiikan alueen väestöt, pääasiassa vanhimpia Euroopassa olivat yDNA - N- haploryhmää ja mtDNA U5-ryhmää. Kampakeramiikan alue voidaan tunnistaa suomensukuisiksi väestöiksi arkeologisesti ja nyt geneettisesti yDNA ja mtDNA- mittaustuloksienperusteella, vaikka nyk. valtioiden alueella nykyisin puhutaan suomensukuisista kielistä poikkeavaa indoeurooppalaista kieltä.
 Jonkin väestön puhuma kieli voi vaihtua (kuten suomensukuisten metsästäjien), mutta geenit ei vaihdu (vaikka ko. väestöt nykyisin puhuisivat jotakin ie- kieltä).

Tämä selviää nykyajan geenitestien perusteella (mm. GENO 2).

Siis alkuperäiset geenit jäävät ja lisääntyvä muun väestön kasvun vauhdissa. Vaikka alueelle tulisi uutta genetiikkaa, niin se "laimentaa" suomensukuisten alkuperägeenien osuutta, esim. Venäjän, Baltian ja Ruotsin N-ryhmien osuus nykyväestöstä ovat alle aikaisemmin alueella olleiden suomalaisten N-ryhmän osuutta yDNA:sta, joka on ollut suomensukuisten alueilla 100%:nen. Suomessa N-ryhmän osuus on pudonnut vähiten Euroopassa. Suomessa kaikista miespuolisista N-ryhmää on nykyisin n. 60% (sekin on laimentunut huomattavasti yDNA I ja R- väestöjen osuuden kasvaessa eri alueilla  0:sta  20 - 40%:n). 
Nykyisin N- haploryhmää on vielä esim. Venäjällä 20-35%, Baltiassa 30- 40% ja Ruotsissa n. 7%,kuitenkin suomensukuisten alkuperägeenit säilyvät väestöissä (kuten uudet geenitiedot em. asian vahvistavat).  

Niille alueille jonne on tullut huomattava määrä uutta yDNA genetiikka (I- ja R-genetiikkaa) , joka on tuonut myös uutta kielikuntaa (ie- kieliä) , suomensukuisten kieli on vaihtunut. Siis jos miespuolisen väestön, I ja R- ryhmien osuus (tai yhteinen osuus) on kasvanut yli 50%:n, on kieli mitä todennäköisimmin vaihtunut (Balttia, Skandinavia, Venäjä alueesta suurin osa).
Suomensukuisten genetiikan määrä on suurempi kuin ko. kielikunnan väestöjä on alueelle saapunut. Se johtuu siitä, että aikaisemmat suomensukuisten kielenvaihtumiset esim. germaanikieliset olivat pääasiassa suomensukuisia ja jo aikaisemmin puhumansa kielen vaihtaneita väestöjä, siksi näissä väestöissä on  huomattava määrä (n. 50%suomensukuisten Pohjois- Euroopan genetiikkaa. Pohjois-Euroopan (-Aasian) suomensukuisten isä -ja äitilinjojen yDNA ja mtDNA genetiikkaa, geenejä joita ei voinutkaan olla muilla esim. Skandinavian (esim. Ruotsin) tai Venäjän pohjoisosien nykyisin ns. valtiollisesti tunnetuilla väestöillä. koska nykyruotsalaista, tai - venäläistä genetiikkaa ( I- ja R- genetiikkaa n. 3200 eaa.) ei vielä silloin ollut olemassakaan näillä alueilla. Nämä em. väestöt ovat syntyneet kansainvaelluksien seurauksena, nykyiseen muotoonsa vasta n. 800- 1200-luvuille tultaessa (HUOM. kansainvaellusten jälkeen, siksi on anakronistista ilmoittaa jonkin N- ryhmän geenin olevan esim. ruotsalaista genetiikkaa -SL). 
Siksi nykyisten slaavin-, germaanin- ja baltinkielisten väestöissä on enemmistönä  (kielenvaihdosta huolimatta) edelleen suomensukuisten (
pohjoiseurooppalaisiksi mainittuja geenejä), näitä geenejä on siis edelleen n. 50%, mm. germaaneilla; saksalaisilla, tanskalaisilla jne. sekä slaaveilla; venäläisillä, belarusseilla - ja ent. preussilaisalueella (mm. Puola) sekä balttilaisilla; latvia- liettualaisilla (suomalaisten läheiset geneettiset yhteydet ko. alueisiin näkyvät  hyvin nykyajan ihmisten geenitesteissä, ks. mm. Geno 2 -tuloksia esim. täällä sivulla tai lähteet tutkimuslaitoksista mm. Family TreeDNA tai National Geographic)

Tämän vuoksi uudet geenitutkimukset mm. GENO 2 geenitutkimukset toteavat, että mm. Venäjällä, Ruotsissa, Baltiassa, Saksassa, Puolassa, Belarussiassa ja Englannissa Pohjois- Eurooppalainen metsästäjien geenistö on yli 50%  tai ainakin lähellä sitä. Myös tämä logiikka osaltaan myös osoittaa, että suomensukuisille väestöille on tapahtunut kielenvaihtuminen (sat sapientii).

GENETIIKKA ja KIELI, korreloivatko ne toisiaan?
Yleensä geneettinen haploryhmä ei korreloi heimoa /- haploryhmän klusteria ja  puhuttua kieltä tai mitä kieltä jokin haploryhmä nykyisin puhuu. On olemassa tiettyjä kriteerejä ja tutkimuksista sellaisista haploryhmistä, jotka voidaan osoittaa olevan jotkin tunnettua kieliryhmää. Esimerkiksi N-ryhmän väestöt ovat puhuneet n. 14.000eaa. alkaen suomensukuisia kieliä. Kun nyt  N-ryhmää löytyy ns. indoeurooppalaiskielisten kansallisvaltioiden väestöistä, se ei tarkoita, että N-ryhmän väestöt olisivat alkuperältään ruotsalaisia, tai venäläisiä, liettualaisia tai puolalaisia, koska Neoliittisen vallankumouksen ja kansainvaellusten vaikutukset aiheuttivat suomensukuisille metsästäjä väestöille (N- ja U-ryhmää) on tapahtunut kielenvaihto laajalla alueella Euroopassa. Siksi N- ryhmän kaikkii nykyiset kantajat eivät enää puhu suomensukuisia kieliä. Ks. alla tarkemmin).

Kieli korreloi genetiikkaa, ainakin alkuvaiheissa ko. heimo on puhunut samaa kieltä oli kyseessä mikä tahansa geneettinen haploryhmä. Muutamissa tapauksissa on edelleen havaittavissa puhutun kielen suora jatkumo alkuperäisestä geneettisestä haploryhmästä, kuten  N-ryhmä se osoittaa N-ryhmän lisäksi Euroopassa  sitä jatkumoa löytyy myös osittain  esim. I- ja R-ryhmissä, koska osa indoeurooppalaisten kielien nykyisistä puhujista on todellakin alkuperäisiä indoeurooppalaisia geneettisesti. He puhuvat edelleen genetiikkaan kuuluvaa ie- kieliä. Tällaisia IndoeuroopastaEurooppaan tulleita ns. maanviljely- tai tai paimentolaismigraatioissa jälkipolvia ovat nykyiset mm.  I - ja R- haplotyypit, missä tahansa kansallisvaltiossa esim. Suomessa tai Ruotsissa. Mutta alkuperäisiä suomensukuisia nämä väestöt eivät ole. Nykyisin pääosin I- ryhmää sanotaan germaanikielisten ryhmäksi ja R-ryhmää slaavilaiskielisten väestöjen ryhmäksi. Nämä genetiikat ovat tulleet Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille n. 5500 eaa. ja toinen suuri aalto tapahtui n. 3300 eaa. alkaen Eurooppaan tulleiden jälkipolvet.  Linjalta Weiksel- Ural eteläosasta pohjoisemmille aluille tämän migraation I- ja R- genetiikkaa siirtyi vasta 300- 900- luvulla, kansainvaellusten aikoina (ks. tarkemmin alla). Nämä väestöt ovat siis indoeurooppalaista kieliryhmää, mutta joukossa on suuria määriä (jopa 50% Euroopan alkuperäisväestöjen metsästäjien haploryhmiä  niin yDNA kuin mtDNa:n osalta (vanhimmalta osin pääosin suomensukuisten N- ja U- haploryhmää). 

Kieli siis korreloi genetiikkaa, kuten myös indoeurooppalaisiskielisistä väestöistä poikkeava N- ryhmä, jonka on alkuperäistä suomensukuista  metsästäjien kieliryhmää (alkuperäisiä suurriistanmetsästäjien  kieli- ja haploryhmää). Suomensukuisten kieli korreloi ilmiselvästi tiettyä väestöryhmää, suomensukuisten metsästäjien N- ryhmän genetiikkaa.

Kuitenkin esim. I - ja R- ryhmien väestöt voivat olla mitä tahansa nykyistä kansallisuutta (ruotsalainen, englantilainen, saksalainen tai puolalainen , venäläinen jne.) ja puhua nykyisin erilaisia kieliä, mutta ovat kuitenkin alkujuuriltaan indoeurooppalaisia (iran-) kieliä.Indoeurooppalaisten syyt Eurooppaan saapumisesta ovat tiedossa kuten myös kieliryhmän syntyalueet (Aasian puoleisessa Indoeuroopasta; Anatolia- Persia väliseltä alueelta). 


Y DNA N-ryhmän genetiikkaa voi edelleen löytyä lähes kaikkien Euroopan  kansallisuuksien väestöillä, joiden alueilla on harjoitettu kivikaudella suurriistanmetsästystä sekä myöhempien aikojen migraatioissa levinneitä mm. N-ryhmän genetiikkaa, kuten mm. Pohjois-Amerikan useat haplotyyppilöydot nykyisin se osoittavat. Ne ovat lähtöisin Suomesta, Baltiasta, Puolasta (alueen alkuperäisten N-ryhmien suomensukuisia väestöjä) sekä Ruotsista (esim. metsäsuomalaista sukua oleva John Morton, joka oli ainoa ei englantilainen USA:n itsenäisyysjulistuksen 1776 allekirjoittaja, ko. asiasta tässä tutkimuksessa tarkemmin) ja esim. Norjasta (mm. kaivos- jametsäsuomalaisten  alueilta) ja varsinkin suuret muuttoaallot 1600- luvulla ja 1800/1900 -luvun vaihteessa.
 
Miksi Euroopassa tietyillä alueilla on esim.  Y DNA:n  I - ja R-ryhmää,
 johtuu maanviljelyn leviämisestä eri aikoina  5500 eaa:n jälkeen, useassa eri aallossa Indoeuroopasta - eli sananmukaisesti Euroopasta kaakkoon olevilta hedelmällisen puolikuun alueilta (Anatoliasta Iraniin väliseltä alueelta).
N-haploryhmä on poikkeus. 
N- haploryhmä on huomattavasti 
vanhempaa genetiikkaa Euroopassa (tullut n. 14.000 - 11.000 eaa.), kuin I- ja R- haploryhmät
I- ja R -ryhmät ovat sinänsä alkujuureltaan vanhempia, mutta ovat tulleet Aasian puolelta Indoeuroopasta (Anatolia- Iran- Kaksoisvirtojen aluilla) Eurooppaan vasta pääasiassa 5500-3300 eaa. jälkeen, useassa eri aallossa. Viimeisimmistä suurista indoeurooppalaiskielisten väestöjen (kieli+geenit) kansainvaelluksista on kulunut vain hieman yli 1000 vuotta. Ks. alla tarkemmin.

Indoeurooppalaiskielisten maanviljelyväestöjen mm. I- ja R-ryhmien geenien leviäminen Eurooppaan:

Balkanin alueelle ja Etelä - Eurooppaan maanviljelyn genetiikkaa (-ja ie- kielikuntaa) saapui,  pääasiassa I- ja R- geenejä, n. 8000 eaa. alkaen
Alppien pohjoispuolen alueille n.  5500 eaa. alkaen (neoliittinen vallankumous alkoi) ja 
- Itämeren eteläiselle alueelle n. 3300 eaa. alkaen (
Weikselin alueesta etelään). 
-Balkanille ja Suomeen sekä Ruotsiin vasarakirveskulttuurit levittivät jo varhaisempia indoeurooppalaisia geenejä, maanvijelyä ja ie- kielisiä lainasanoja  n. 3200eaa. alkaen (mutta näillä alueilla suomensukuiset kielet evät vaihtuneet). Vanhin maanviljelijöiden genetiikka Euroopassa oli   G-haploryhmää
Varsinainen vanhimpien indoeurooppalaislähtöistä genetiikka ovat  I- ja R-ryhmää,  ilmeisesti 3300 - 2500 eaa. aikana ollut laaja paimentolaiskulttuurien migraatio Eurooppaan(mahdollisesti Kaspianmeren - ja Uralvuorten väliseltä alueelta) . Näiden paimentolaiskulttuurien väestöjen varsinainen leviämisen Baltiasta pohjoiseen -, Skandinaviaan- ja Venäjän alueelle, tapahtui vasta kansainvaellusten yhteydessä 300- 900 jaa. aikana (jolloin osalle suomensukuisista tapahtui kielenvaihto, joka jatkuu edelleen
 Itämeren ympäristön suomensukuisten kieli vaihtui tai vaihtuu edelleen mm. Venäjällä, Baltiassa ja Ruotsissa, joiden alueilla  I- ja R- ryhmää on levinnyt em:n  kansainvaellusten aikana 300 - 800- luvuilla. Kieli ei vaihtunut Suomessa eikä Virossa. 

N-ryhmä; suomensukuisten geenit ja suomensukuisten kielet:

Mikä on N- ryhmien kielellinen alkuperä ja milloin N-ryhmän väestö on muodostunut ns. eurooppalaiseksi väestöksi?
Sitä on tutkittu ja siitä on mainintoja myös tässä yhteenvedossa alla. 
N- ryhmän väestöjä on tullut Aasiasta Eurooppaan Ural-vuorten yli ainakin jo 14.000 vuotta sitten. N* ryhmä on mutatoitunut Euroopan laajan, Siperiaan saakka ulottuneen, pitkän jääkauden (Weiksel- Waldai jääkauden-)  aikana  yDNAn ja mtDNA:n (esim. U -ryhmä) lisäksi nimenomaan autosomalisten mutaatioiden kautta ns. vaaleaihoiseen sinisilmäiseen suuntaan n. 10-20.000 vuoden aikana N1C > N1c1 haploryhmäksi. Silloin jääkauden maksimin (LGM)jälkeen  suurriistanmetsästäjien yDNA genetiikka oli  N-ryhmää (indoeurooppalaisten geenit R ja I- ryhmät) eivät vielä silloin olleet Euroopassa. 
N-ryhmän väestö on siirtynyt suurriistan mukana, suurriistan siirtyessä pohjoisemmaksi (Keski-Euroopan metsittyessä), siksi Pohjois-Euroopan ja myös koko Pohjois - Euraasian alueilla on nykyisin eniten N- ryhmää (nykyisin pohjoisempana kuin jääkauden maksimin jälkeen). Tämän suurriistan laajan levinneisyyden vuoksi, N-ryhmää löytyy nykyisin (ainakin joitakin haplotyyppejä) lähes kaikista kansallisuusvaltioista Euroopassa (suurriistanmetsästäjien laaja-alue, Geno2  Pohjois-Euroopan metsästäjät= suomensukuiset), mutta  nykyisin eniten N-ryhmää on Suomessa ja Baltiassa (balttilaisten tiedetään olleen aikaisemmin suomensukuisten kielien puhujia).  

Myös kampakeramiikan laajoilla alueilla on geenituloksien perusteella nähtävissä edelleen n. 10- 12.000 vuoden jälkeenkin laajalla alueella suomensukuisia kansoja (Venäjällä- Baltiassa ja Skandinaviassa) , niin Uralin molemmin puolin kuin läntisen Euroopankin puolella
N. 300- 900 - lukujen suurten kansainvaellusten aikana tapahtuivat suurimmat migraatiot / muutot  suomensukuisten aluille Baltiaan, Puolaan ja ent. Preussin alueille sekä Skandinaviaan (geneettisesti siis I- ja R-ryhmää) ovat muuttaneet alueen alkuperäväestöjen (N-ryhmän)väestöjen puhuman suomensukuisten kielen  germaanikieliksi. Venäjällä länsiosista alkaen,slaavien muutot aiheuttivat n. 800- luvulta alkaen mm. Novgorodin suomensukuisten alueiden kielen muuttumisen hiljalleen venäjän kieleksi (toisena syynä  -kirkkoslaavin käyttöönotto 900-luvulla), silloin myös alkuperäväestö kieli vaihtui n. 1500-1700-luvulle mennessä (ja jatkuu edelleen muilla aluilla). Baltiassa kieli vaihtui balttoslaaviksi n. 1200- 1800-lukuujen aikana (Latviassa viimeinen 1900-luvulla ja Viro on Suomen tavoin säilyttänyt vanhan suomensukuisten kielensä). 
N-ryhmän geneettinen osuus nykyisistä kansallisvaltioiden miespuolisista väestöistä on vähentynyt kivikauden ajoista, jolloin mitään "valtioita" ei ollut. Baltiassa on edelleen 35-40% N-ryhmän väestöjä, mutta esim. Ruotsissa vain 7% johtuen suuresta määrästä germaanikielisten väestöjen migraatioista Ruotsiin (jotka olivat pääasiassa  I- ja R-ryhmää). 

N-haploryhmän esiintymistiheydet nykyväestöistä:

Tätä alkuperäisasukkaiden N- genetiikkaa on nykyisin enää; Suomessa 60%, Liettuassa 40%, Venjällä 20-35% ja esim. Ruotsisa n. 7%.
N-ryhmä levinneisyys Euroopassa on mitä todennäköisimmin suomensukuisten heimojen vanhaa esi-isien genetiikkaa nykyajan ihmisissä  ja siten näiden ihmisten esi-isät ovat aikoinaan puhuneet suomensukuista kieltä. Osaltaan se osoittaa suomensukuisten kielien entisiä alueita tai minne eri syistä tätä suomensukuisten genetiikkaa on levinnyt viimeisten satojen ja tuhansien vuosien aikana. N-ryhmän suhteellinen osuus nykyisistä väestöistä on jatkuvasti supistunut indoeurooppalaisten kielien / väestöjen tullessa N- ryhmän metsästäjien alueille (aluksi se johtui maanviljelyelinkeinon ylivoimaisuudesta [pien-] metsästykseen ja keräilyyn verrattuna ). 

On mahdollista geeni - ja esihistoria tutkimuksen perusteella osoittaa, että  nämä väestöt ovat puhuneet suomensukuista kieltä esim. 10.000 tai 2000 vuotta sitten (SL)

Suomensukuisten kielien ja N-ryhmän välillä on olemassa selvä tutkimuksiin perustuva korrelaatio. N-ryhmän heimot ovat joskus kivikauden aikana tai pronssikaudella- rautakauteen (Liettua, Venäjä) tai lähes nykyaikaan saakka  (Venäjä, Latvia, Ruotsi, Norja) puhuneet aikaisemmin suomensukuista kieltä. 

Hypoteesi:
Kieli korreloi geneettistä yDNa -haploryhmää tai päin vastoin ainakin ko. klusterin mutaation syntyhetkillä.
Suomensukuisten metsästäjien Weiksel- jääkauden maksimin jälkeinen  pitkä kivikauden aikainen jatkumo (tuhansia vuosia), on vaikuttanut N-ryhmään suuria muutoksia, sillä kylmä ja vähän auringonvaloa saava ihminen joutuu sopeutumaan olosuhteisiin. Se on aiheuttanut myös geenettisen sopeutumisen muuttaen (autosomaaliset mutaatiot) myös N-ryhmän väestöjä ns. eurooppalaiseksi jo 12-14.000 eaa. alkaen (N* > N1C >N1c1 on suomensukuisten ja suomensukuisten kielien jatkumo nykypäiviin saakka).
Niin, että N-ryhmä ja sen suomensukuisten kieli on voinut jatkua nykyaikaan saakka (mm. Suomessa ja Virossa sekä osin Venäjällä ja Ruotsissa - Norjassa sekä Unkarissa).


SL - väite 2013: 
N1C > N1c1 haploryhmä korreloi, että nämä väestöt tai näiden esi-isät ovat puhuneet (kielenvaihto) tai puhuvat edelleen suomensukuisten kieliä tai suomenkieltä. 

Esim. Novgorodista hallitsijoiksi nousseiden Rurikien esi-isät ovat olleet kaikki alkuperältään suomensukuista väestöä. Vaikka ko. tutkimustuloksen täyttävät (N-L550) ihmiset asuisivat nykyisin Ruotsissa, Norjassa, tai Länsi-Euroopassa, USA:ssa tai Venäjällä, he ovat esi-isälinjaltaan kuitenkin suomensukuista Proto- Rurikien N-ryhmää. 
Ks. uusin tilasto, nimet ja karttasijainti 8.9.2013 Molegen sivustolta, linkki tässä
:
https://mapsengine.google.com/map/viewer?hl=ru&mid=z_Y2WaWSwA78.kqRhKgr2DRAc

(Ks. Seppo Liukko tarkempi selvitys ja perustelu asiasta -näillä kotisivuilla - alla):


PS. *Näitä suomensukuisia väestöjä löytyy vieläkin paljon laajalla alueella (jäämää suurriistanmetsästäjien ajoilta) vaikka uudet indoeurooppalaiset kielet ovat jatkuvasti vallanneet alueita ja muuttaneet puhutun kielen Alppien pohjoispuolella, germaaniksi,  slaaviksi ja keltiksi (Keski- Euroopan länsiosissa). 
Nykyisinkin näistä itäisistä tilkkutäkkialueista tiedetään historiallisten tosiasioiden kautta: Kaikille näille suomensukuisille kansoille mm. marit, merjat, komit ja monet muut nyk.Venäjän alueen  sekä vepsäläiset, liiviläiset  on tapahtunut tai on tapahtumassa kielenvaihtoslaaviin tai balttoslaaviin (Itämerensuomalaisten läntinen puoli vaihtoi puhumansa kielen n. 800 jaa. mm.  germaanikieliseen ruotsiin).

Baltian alueen suomensukuisten kieli vaihtui vasta kansainvaellusten vaikutuksesta n. 300 - 800- luvulta (jaa.) alkaen, mutta vaihtui mm. Liettuassa vasta Liettua- Puola valtioliiton ja Liettuan suurvaltion slaavilaistumisen vuoksi balttoslaaviksi vasta 1300- 1700-  luvulla.  Latviassa, Liivinmaan alueella (mm. Riga) suomalaiskielet ovat hävinneet vasta 1800- 1900-lukujen aikana (viimeisimpiä liivinkielen puhujia oli vielä 1900- luvun puolivälin jälkeen). 

Esi- germaanikieliset vasarakirveskulttuurien   kaskiviljelyä levittäneet miesryhmät (jotka puhuivat myös suomensukuista kieltä) tulivat Suomen alueelle n. 3000 eaa. alkaen Baltian kautta.  Nämä väestöt toivat kaskiviljelyn ohessa mm. Suomen alkuperäisasukkaiden (hämäläisten) varhaiskantasuomenkieleen uusia esi- germaanisia lainasanoja. Tällaisia lainasanoja ovat mm. kaski, kasvaa ja myös joukkoa ryhmää kuvaavan sanan- liuti*>  liuta, josta mm. on muodostunut suomenkielisellä aluilla Liuko > Liukko - nimi, jota esiintyy mm. Liettuassa ja Suomessa samassa alkuperäisessä muodossaan. 

Nimi on säilynyt eli proprisoitunut alkuperäisillä suomenkielisillä (mm. Baltiassa ja Suomessa)alueilla muuttumattomana kaskiviljelyalueiden nimenä  vasarakirveskulttuurien ja Kiukaisten kulttuurin (2300-1800 eaa.) ajoista alkaen (suomenkielen erikoisominaisuus on pakastaa vieraskielisiä sanoja- prof. Koivulehto) . 

Maanviljelyn tuloajasta Baltiaan ja Suomeen on eri tieteenalojen edustajilla melkoisen eriäviä mielipiteitä. Olin, henkilökohtaisesti esihistoriaa, arkeologiaa tutkineena n. 30 vuoden ajan, tullut siihen tulokseen, että maatalouden esi- asteen alku on tapahtunut juuri vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta jo n. 2000- 3000 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän viittaavat myös Lounais-Suomen asutushistoria. 

Tällaisia Liukko - nimisiä kaskiviljelyajan paikannimistöä löytyy edelleen laajalla alueella Lounais-Suomesta suurimpien jokien varsilta mm. Salo (Suomusjärvi, Kisko, Kuusjoki, Perniö)  ja Paimio, Somero, Tammela, Janakkala sekä Kokemäenjoen varren paikannimet ja esimerkiksi kuuluisa Lallin pitäjä Köyliön Liukola- nimi (varhaisimmat Liuko- Liukko nimet yhdellä k-kirjaimella, mm. Liettuassa ja Suomessa)  jne., Näillä alueilla esiintyvät, tässä tutkimuksessa esiintuodut, Suomen alueen ensimmäiset Liuko > Liukko- paikannimet.  Ne ovat alkuperältään vasarakirveskulttuurien nimistöä (lainasanastoa) ja samalla myös sitä seurannutta Kiukaisten kulttuurin paikannimistöä. 

Maanviljelyn alku juontaa juurensa Suomen- ja Baltian suomenkielisillä alueilla jo ainakin 2300 -vuotta ennen ajanlaskun alkua. Maanviljely on aluksi ollut metsästyksen ja kalastuksen ohella van pieni osa elinkeinosta. Näillä Lounais-Suomen alueilla on kehittynyt lanasanojen vaikutuksesta kantasuomen kieli. Sisämaan hämäläis- lappalaisilla (eivät ole saamelaisia) on ollut vielä pitkään alkuperäinen kivikauden aikainen vanha suomen kieli, se jatkui näillä sisämaan lappalaisilla edelleen -  1200 jaa. saakka (varhaiskatasuomi). 

Maanviljely oli  se joka aiheutti sen, että Suomeen muodostui kaksi erilaista väestöosaa (elinkeino ja myös puhuttu kieli (murre) erosivat rannikon maanviljelyväesön ja sisämaan "hämäläis-lappalaisten osalta)..  Lounais-Suomen maanviljelyväestö (kantasuomi), jolla oli jo omia kyliä ja mm. oma kylähallinto sekä toinen väestö- pelkästään metsästäjä- keräilijä ns. ei maanviljelyväestö, joka puhekieli oli edelleen varhaiskantasuomi. Se oli hallitseva sisämaan metsästäjäkeräilijöille 1200- luvulle saakka (ks. tarkemmat perustelut - Liukko- nimitutkimus). Tämä on ollut mielipiteeni jo 1996 ensimmäisestä julkisesta esihistoriaa käsittelevästä kirjoituksestani alkaen (esitelmä). Johtopäätelmäni ovat perustuneet jatkuvaan seurantaan  ajankohtaisista historia-, arkeologia- ja kielitieteentutkimuksista.

Nyt asiaan on saatu uutta faktatietoa ihmisgeenin täydellisen sekvenssoinnin jälkeen myös, siksi esihistorian selvittämisessä geneettiseen tutkimus on merkittävässä asemassa (kuten tässä poikkitieteellisessä tutkimuksessa osoitetaan). 

Uusi genetiikkatutkimus tuo tarkennusta mm. maanviljelyn- ja suomensukuisten väestöjen olemassaolon  ajoitukseen mm. että Baltian ja Puolan ja Valko-Venäjän (Pohjois-Saksan- ja vanhan Preussin -alueiden) alkuperäiset asukkaat ovat alunperin olleet suomensukuisia väestöjä. 
Näillä alueilla edelleenkin nykyajan geenimittauksissa nähtävissä oleva yhtenäinen yDNA - ja mtDNA eli metsästäjien haploryhmäpohja (suomensukuisten N- rymää). Se on alkuperäisen väestön, suomensukuisten N-ryhmää, sillä  GD - läheisyys on tutkimustuloksissa todettu olevan todella lähellä länsi- suomalaisia yDNA tuloksia tai toisinpäin nykyisten mm. liettualaisten yDNA on hyvin läheistä suomalaisten - eli siis alueen alkuperäistn suomensukuisten väestöjen kanssa (mm. allekirjoittaneen N-L550). Näillä haploryhmillä on läheiset ja geneettisesti suorat yhteydet vanhaan suurriistanmetsästäjien ajan  ihmisiin. Esim. mtDNA:n  U5b-linjaan, joka on Euroopan vanhinta äitilinjaa, se on jo n. 34.000 eaa. ajalta Uralvuorten kautta Aasiasta tullutta suurriistanmetsästäjien ryhmiltä perittyä genetiikkaa.

Esittämäni johtopäätelmät suomensukuisten väestöjen ja myös metsästäjäväestöjen geeniperimästä, ja niiden jatkumisesta nykyväestöjen joukossa (eri valtioiden väestöissä) kivikaudesta nykyaikaan saakka, ovat johtopäätelmiä tieteen eri alojen viimeisimpien tulosten pohjalta (joka liittyy myös Liukko- nimitutkimukseen ja esihistoria- ja johtopäätelmä argumenttien ajoitukseen). 
Tässä tutkimuksessa julkaistut 
geneettiset tiedot 
perustuvat myös faktatietoihin, esim. allekirjoittaneen omiin virallisiin (yDNA ja mtDNA, FF) tuloksiin - ja yleensä Family Tree DNA:n yDNA ja Family Finder- sekä National Geographic Genographic Project Geno 2 julkaisemiin ja julkisiin tietoihin. (Kirjoittamani johtopäätelmät ovat tarkemmin eriteltyinä alla olevassa tekstissä ja tämän kotisivun artikkeleissa). 
 

 

Maanviljelyn aloitus Suomessa ja Baltiassa:

Maanviljelyn alku on myös Liukko- nimitutkimuksen kannalta erittäin merkittävä tieto, koska Liukko- nimi liittyy nimenomaan vasarakirveskulttuurien tuomaan nimistöön Baltiassa ja Suomessa. Koska asiasta on ollut tietämättömyyttä esitän tässä kaksi merkittävvä asiaan liittyvää evidenssiä. 

1) Viimeisimpiä Helsingin Yliopiston (
ja Koneen säätiön tukemia) tutkimuksia maanviljelyn alkuajoista on 2011 julkaistu Teija Aleniuksen tutkimus "Metsästä viljelysmaata", jossa hän myös toteaa (sivulla 90), että  ainakin jo Kiukaisten kulttuurin aikana on mm. siitepölytutkimuksissa todettu Nauvon, Kemiön,  (Salon ja Turun välisellä)  alueella olleen n. 2050- 1880 ekr. ja 1440- 1210 ekr. lähtien  ihmisten vaikutusta eli pienimuotoista viljelyä, joka on ollut siis selvästi ennen ruotsalaisten vaikutusta Suomeen (eli n. 2000 -3000 vuotta ennen ruotsalaisten tuloa Suomeen).  Teija Aleniuksen ansiokas tutkimus on kirjoitettu englanniksi linkki tässä ja suomennettuna linkki tästä


2) 
Lisäksi varmistuksena asiasta on julkaistu Museviraston auktorisoitu arkeologinen näkemysvasarakirveskulttuurien ja Kiukaisten kulttuurista ja samalla maanviljelyn leviämisestä näiden aikana eli kivikauden aikana Suomeen (ja Baltiaan), ohessa on myös Wikipedian mainintamaanviljelyn aloituksesta Suomssa ja Kiukaisten kultuurin aikana (eli n. 2350- 1800 eaa.) 

Siitepölytutkimuksien perusteella on faktaa, että jo ennen pronssikautta on alkeellista maataloutta aloitettu kaskiviljelynä Suomessa ja myös Virossa on tieteelliset ajoitukset samaa luokkaa (ks. tämän tutkimuksen myöhemmät sivut). 
Liukko - nimitutkimuksen tarkemmat asiaperusteet löytyvät alla olevasta tämän kotisivun laajasta tutkimuksesta ja erillisistä artikkeleista.
 

Asiaan liittyvät tarkentavat
Erillistutkimukset ja artikkelit:  
Alkuräjähdystä, maapallon kehitystä - elämän syntyä
 selvittää artikkeli vuodelta 2003;  Kivet ja elämä; alkuaineiden jaksollinen järjestelmä - elollinen DNA.    
Liukko - nimitutkimus
 (kotisivun esittely - tarkemmin tällä kotisivulla). 
Suomalaisen identiteetin - suomalaisuuden - sisäistäminen on alkanut jo talonpoikaisväestöllä 1200- 1500- luvuilla Lallin-, Daavidin - sekä Nuijasodan kapinoista vieraskielistä esivaltaa ja niiden edustajia, aatelisia vastaan.  Suomessa syntyneet aateliset heräsivät vasta n. 1700-luvulla itsenäisyysajatuksiin mm. USA:n itsenäisyysjulistuksen innoittamina; katso asiaan liittyvä Seppo Liukko artikkeli vuodelta 2010;  Anjalan- liitto ja suomalaisuus, tässä artikkelissa lähteenä ovat kopiosivut (3) Anjalan -liiton liittokirjan allekirjoittajien omakätisistä allekirjoituksista.  

Viimeisimpiä ajatuksia lähinnä genetiikasta 


Genetiikka tuo varmentavia seikkoja suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaan, lähdetietoihin pohjautuen. Tätä pohjamateriaalia tarvitaan ennen tämän tutkimusraportin varsinaista suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaselvityksiä, joiden perustella Liukko- nimihistoriatutkimuksen ajoitus-  ja muu argumentointi on mahdollista. 

Suomensukuiset väestöt ovat olleet alkuperäväestöjä Venäjällä (edelleen useita), Baltiassa ja Skandinaviassa (siis myös Ruotsissa). Suomensukuisten laajojen Kampakeramiikan alueiden, kuten Novgorodin- 800- luvulta alkaen ja Liettua - Puola valtioliiton hallitsijat 1200- 1700- luvuilla olivat  suomensuista N1c1 - genetiikkaa mm. Rurik - Gediminid - / Jagellot, ks. tähän liittyen lyhyt 6 siv. suomensukuisten väestöjen geneettinen jatkuvuusteoria. N1c  > N1c1 (Tat+) metsästäjä- suomensukuisten haplogroupin jatkumo Euroopassa.    

Vuonna 2007 on tutkittu ko. Rurikin - suvun jälkeläisten geneettiset yDNA haploryhmät, ne osoittautuivat olevan alkuperältään suomensukuisten yDNA isälinjan perimää
 N1c1+ myöhemmät SPN- mutaatiot L550+ (L1025-), esim. N1c1a1a1.  Rurik-klusteriin yDNA  (spesifinen) ominaisuuksien perusteella kuuluvien nimet 17.11.2012.  Ks. laajemmat tiedot myös Rurik- Dynasty, taulukko Family Tree DNA tietojen perusteella.  Proto-Rurik > Rurikids klusterin sukupolvijärjestys, YBP-(ko. haplotyypin ikä /mutaation tapahtuma-aika vuosia ennen nykyhetkeätaulukko; 
Table Finnic-varangian - Rurkids - cluster from Fylogeneic Tree  (siv.3-5). 
Rurikid Dynasty DNA project (names and kits):
 Rurikids, Rurikids Closest Cousins and Varangian Proto- Rurikids _table 14.6.2013.  

Ruotsin ja Norjan N-ryhmän väestön alkuperästä 
( - myös Rurik-alkuperän selvitystä)

Ruotsin alueen  Varangian N-ryhmän Rurik- isälinjojen suomensukuista perimää selvitetään artikkelissa, jossa Ruotsin alkuperäisen väestön suomensukuisten Finnic- alueet (maps) esitetään kartoilla, sekä asiaa tutkineiden asiantuntijalausumien perusteella, että jo 1100 -1400 -luvulla länsi- suomalaisia oli tullut Uppsalan, Enköpingin ja Sigtunan (Roslagenin) tasangoille ja Tukholmaan (Pohjanmaan - Lounais-Suomen- ja myös Uudenmaan alueiden alkuperäisiä hämäläisiä väestöjä vaihdettiin Suomen ja Ruotsin alueiden välillä jo 1100-1300- luvuilta alkaen, ks. tark. tämä tutkimus). Suomalaisten muutoista lähde mm. PhD. R. Broberghttp://www.ukforsk.se/bok0/finnar.htm jamyös Keski- Ruotsin laajoille (kupari-kaivosalueille 
Suomalaisia tuli aluksi Upplannin alueelle ja sen jälkeen levisivät mm Linköpingin, Kalmarin, Jönköpingin, Strengnäsin, Nyköpingin ja Uppsalan alueilla "runsain joukoin" (Tarkiainen 2000 s.33 ja 38-39) esiintyneet pääasiassa länsi- suomalaiset ovat asuneet alueella jo huomattavasti ennen metsäsuomalaisten 1500-1600-luvun laajaa hämäläis-  savolaisekspansioita 
(ks. kirjallisuutta: Jouni Korkiasaari ja Kari Tarkiainen; Suomalaiset Ruotsissa s.20-62, Siirtolaisinstituutti 2000). Samassa kirjassa s.42 mainitaan, että suomalaisten löytämiä kaivoksia ovat Nya Kopparbergetin kuparikaivos ja Hälleforsin hopeakaivos (sekä Vintjärnin kaivos). Lisäksi on tarinoita joissa väitetään, että usean muun malmiesiintymän löytäjänä olisi ollut suomalainen. Näin on esimerkiksi Falunin suuren kuparikaivoksen (löyd. n. 1280-luvulla) ja Salan hopeakaivoksen osalta. Nämä suomalaisten löytämiksi varmasti tiedossa olevat - ja lisäksi perinnetarinoihin liittyvät malmikaivosten löytämiset osaltaan osittavat, että suomalaisia* on ollut ko. alueilla Ruotsissa "runsain joukoin" jo ensimmäisten malmikaivosten löytymisen aikoina 1200- luvulta alkaen, ja huomattavasti ennen metsäsuomalaisten tuloa Ruotsiin. 

Ennen metsäsuomalaisia oli Finstan- Roslagenin ja Taalainmaan sekä Keski- Ruotsin alueilla huomattavia määriä suomalaisia. 

Ks. asiaan varmistus: Lainaus alla Siirtolaisinstituutin kirja vuodeta 2000  Korkiasaari - Tarkiainen. 
Suomalaiset olivat tulleet Keski-Ruotsin kaivosalueille 1100-1500-luvuilla, jo ennen kaskiviljelijöiden tuloa.

Jo ennen kaskiviljelijoiden tuloa Keski- Ruotsiin 1500-luvulla 
olivat monet länsisuomalaiset 
löytäneet Västmanlannin, *Värmlannin (ks. Werme) ja Länsi - Taalainmaan uusiin kaivoksiin Ljusnaberg, Gryhyttan ja Hällefors, jotka vilisivät suomalaista kaivosväkeä

Suomen siirtolaisuuden historia 3 Korkiasaari-Tarkiainen s. 43:2000

 

Suomalaisia oli mm. Taalainmaalla jo 1400-luvulla huomattavan paljon (mm. Finn- nimellä), lähinnä Falunin suuren kuparikaivoksen ympäristössä ja vielä runsaammin Salan hopeakaivoksissa lähellä Uppsalaa (Tarkiainen, Korkiasaari 42:2000).

Nämä  edellä mainitut syyt selvittävät miksi 
on mahdollista että Ruotsin ja Norjan Rurik- klusterin kuuluvat N1c1 - haploryhmän ihmisten esi-isät voivat olla lähtöisin Suomesta

Rurik- N-ryhmän genetiikan löytyminen nykyisen Ruotsin alueelta ei todista satavarmasti sitä, että nämä ihmiset ovat varmasti esi- vanhempien linjan osalta "ruotsalaisia" (ks. SL/JH*). Koska muiden kuin aatelisten tiedot Ruotsissa eivät yllä yleensä 1600- 1700- lukua kauemmaksi historiaan, on mahdollista, että n Rurik- klusteriin kuuluvien esi-isät ovatkin suomalaisia. Edellä olevien useiden lähteiden ja tutkimuksien perusteella, on mahdollista, että näiden esi-isät ovat tulleet Ruotsiin jo 1100- 1200-luvuilta lähtien nimenomaan Länsi- Suomesta Ruotsinvallan uusilta alueilta (mot.)
 

Rurik- klusteriin kuuluvat ovat ilmoittaneet nyt (2008-2013) esi-isiensä olevan esim. ruotsalaisia tai norjalaisia. Tähän samaan ajatusvirheeseen ovat sortuneet myös monet genetiikkaa tutkivat asiantuntijat, koska ovat suoraanolettaneet virheellisesti, että esi-isät ovat alkuperältään samaa kansallisuutta kuin mitkä ovat kansallisuus valtioiden nimet nyt
Virhe on mahdollista sen vuoksi, että monet tutkijatkaan eivät tunne riittävästi ko. alueen historiaa (- esihistoriaa)  tai - tietämys väestöliikkeistä ei ole riittävää.


Ajatusvirhe syntyy siitä kun yDNA testissä kysytään vanhimmasta tiedossa olevasta esi-isästä. Jos FT yDNA kyselyssä mainitaan, että he ovat ruotsalaisia (tai norjalaisia), se ei välttämättä ole totta heidän kaukaisempien esi-isiensä kohdalta (joka näissä geenitutkimuksissa olisi merkittävintä tietoa - väestöliikkeiden kannalta). Koska he itse eivät sellaisesta historiasta tiedä (eli 1100- 1600- luvun muutoista Suomesta Ruotsiin), varsinkaan Ruotsissa (jossasukunimijärjestelmä ei ole niin vanha kuin Suomessa). Näistä merkittävistä muutoista Ruotsiin eivät tiedä riittävästi edes eri foorumeilla merkittävää sanansäilää käyttävät suomalaiset "tutkijat", joilla on ilmeinen tarve tutkia ko. asiaa  tarkoitushakuisesti ja samalla epätieteellisesti (ks. MS-sivut *18 Hel 2013 18:41 kohta 1 ja 2).

Suomalaispohjaisen N- ryhmän perimän todennäköisyyttä Ruotsissa nostaa myös se, että Suomessa N1c1 - halpogroup on YDNA -geneettisesti yleinen ryhmä miehillä (n. 60%), mutta Ruotsissa on melko harvinainen (7%).Ja sekin 7% lienee lähtöisin suomalaisilta joilla N- genetiikkaa on eniten Euroopassa, ks. asiaan liittyvä Seppo Liukko laskelma (linkki alla) muutoista Ruotsiin 1100-1500 sekä 1860- luvulle saakka ja erityisesti sillä on merkitystä Rurik N- ryhmän osalta, koska nykyisin löydetty Rurik-genetiikka voi myös pääosin olla länsi- suomalaisten muutoista Ruotsiin mennyttä N-ryhmän genetiikkaa. Joka oli siirtynyt Ruotsiin jo ennen metsäsuomalaisten muuttoja. 

Ensimmäiset SUOMALAISTEN muutot Ruotsiin, ruotsinvallan aikana, tapahtuivat jo 1100-luvun lopulta alkaen. Silloin suomalaisia siirrettiin Ruotsiin pääasiasa Pohjanmaalta ja Satakunnasta (Länsi-Suomesta). 
Nämä väestösiirrot kohdistuivat Ruotsissa aluksi Uplantiin (Roslagen, Finsta ja Uppsala alueelle), ja sen jälkeen myös 1200-luvulta alkaen myös ko. alueiden lähistön KAIVOSALUEILLE - Keski-Ruotsiin. 

HUOM. Nämä em. suomalaisten muutot / migraatiot Ruotsiin ovat tapahtuneet huomattavasti  ennen  metsäsuomalaisten muuttoja Värmlantiin ja muualle Ruotsiin.

Lähdeteoksissa on maininta, että em. 
VANHOILTA KAIVOSALUEILTA SUOMALAISET MUUTTIVAT myöhemmin FOREST FINNS ALUEILLE

Alla lainaus ko. kirjasta Korkiasaari- Tarkiainen, Siirtolaisinstituutti, Historia 3 - Suomalaiset Ruotsissa 2000 s. 51, Värmlannin vetovoima oli merkittävä:

Keski-Ruotsin kaivosalueen suomalaisia siirtyi huomattavissa määrin, metsäsuomalaisten uuteen myöhäisempään päätukikohtaan  Värmlannnin  laajoille havumetsäalueille Sunnen- pitäjän pohjoispuolelle, tämä muutto tapahtui  1600- luvun alussa ".

 

VIIMEISIN SUURI SUOMALAISTEN KESKIAJALLA TAPAHTUNUT MUUTTOAALTO SUOMESTA oli hämäläisten ja savolaisten metsäsuomalaisten ohjattu muutto Ruotsiin - 
FOREST FINNS migraatiot - alkoivat  1580-

Kaskisuomalaisten muuttoa tapahtui em:n Värmlantiin, Taalainmaalle ja myös Södermanlandin metsiin, Kålmodeniin Itä- Göötanmaalle, Länsi- Göötanmaalle, Länsi - Närken Tyssligen- ja Knistan- pitäjiin sekä Länsi- Göötanmaan Tvideniin, josta muodostui Finnerödja, kun asutus oli pääasiassa suomalaista. Sekä myös uusille alueille mm. Norrlantiin, Hälsniglanntiin ja Jämtlantiin sekä pohjoiseen Västmanlantiin.

Korkiasaari -Tarkiainen 47-48:2000, Siirtolaisinstituutti- Historia 3. 

PS. Metsäsuomalaisia 1600-luvun alun muuttajia olivat myös mm. Liukkoin -suvun edustajat Vesilahdelta tai Savosta. Tarkemmin tämän tutkimuksen  OSA II - loppuosassa.

Ruotsista löydettyjen N-haploryhmän yDNA Rurik- isälinjojen (L550) todennäköinen mahdollisuus olla lähtöisin Suomesta. 
Esim. Karlsson- Liukko tulosten vertailu (
Seppo Liukko selvitys): 


Värmlannin  (Keski-Ruotsin) kaivosalueille tulleita suomalaisia saattoi olla myös nimeltään Werme -suku (nimi otettu ilmeisesti Värmlanti nimestä), jonka sukuhistoria tiettävästi alkaa n. 1550-luvun suomalaisten siirtolaisten asuttamilta kaivosalueilta. Nämä suomalaiset olivat muuttaneet alueille jo ennen metsäsuomalaisten tuloa Ruotsiin ja mm. Värmlantiin. 

Proto - Rurik Liukko ja Werme - N-L550 isälinjan genetiikka on lähtöisin Suomesta
(
Proto -Rurik on Rurikidsien esi-isien suomensukuinen isälinja, joka erottyy geenitutkimuksissa. N1c1 haploryhmään on n. 200 eaa. tapahtunut geneettinen L550+ mutaatio.
(HUOM. myöhemmin on tähän isälinjaan tapahtunut L1025+ mutaatio, joka on Baltian- Liettua- pakanavaltion Gediminid- hallitsijoiden N1c1 - genetiikkaa
 1200-luvulta alkaen)

Kun verrataan Karlsson-Werme isälinjaa esimerkiksi Liukko- Hillberg- tuloksiin huomataan tämä suomensukuinen N1c1- L550 geeniperimän mahdollisuus. 
 
Liukko - Hillberg FT- tulosten mukainen  Rurik- isälinja on lähtöisin Länsi- Suomesta / Etelä-Pohjanmaalta (Ilmajoki- Lapua- Kuortane). Tältä alueelta tehtiin suuria väestösiirtoja Ruotsiin keskiajan alussa. Siksi esittämäni hypoteesi on täysin mahdollista, kun ajatus yhdistetään todellisten yDNA- geenitulosten kanssa. Esittelen tässä muutamia asiaan liittyviä tuloksia. 
Geenitutkimusten tulosten perustella on laadittu fylogeneettisä puumalleja (mm. Mouglley, Väyrynen, Kurdisha jne.), sekä on laskettu ns. geneetinen yDNA  GD- läheisyys taulukoita (Semargl) ja todennäköisyyslaskelmia (TiP / FamilyTreeDNA) yhteisen esi-isä linjan alkamisajasta (TMRCA). 
Tällaisissa laskelmissa osoitetaan että, Liukko - Werme ovat Family TreeDNA- tulosten (TiP67markeria)mukaan on suurella, n. 93%:n todennäköisyydellä, ollut yhteinen esi-isä n. 700-900 vuotta sitten (ilmeisesti jo Suomessa, ennen Werme esi-isien muuttoa Ruotsiin  AD1200-1500). 
Lisäksi yDNA111-markerin tulosten mukaan on laadittu fylogeneettisiä puita (mm. tällä sivulla on esitelty Moyglley:n fylogen.puu sekä  Kurdisha Polar-mallit). 
Tällä hetkellä Fylogen. puussa Proto -Rurik Liukko 236032 tuloksen jälkeen seuraa Werme 223703 tulos, joka osoittaa näiden isälinjojen liittyvän myös tällä tavoin erittäin vahvasti Proto- Rurik isä-linjaan  (ks. tästä kurdisha- POLAR -mallin fylogen. puu, ks. kit numerojen perusteella vasen puoli n. klo 9).  

Kun näihin edellä mainittuihin FTDNA- tietoihin yhdistetään todelliset Länsi-Suomesta tapahtuneet merkittävät keskiajan väestösiirrot Ruotsiin, on mahdollista, että mm. ruotsalaisista mm. Karlsson- Werme isälinja voisi olla lähtöisin Suomesta. Näiden Länsi-Suomen ja  Etelä-Pohjanmaan väestönsiirtotietojen pohjalta on Suomesta Ruotsiin 1100- luvun lopulta - 1500- luvulle siirtynyt merkittävä määrä N-ryhmän väestöjä (ks. myös asiaa vahvistava laskelma, joka osoittaa Suomesta muuttaneiden N-ryhmän määrän ja siinä ohessa Rurik-linjan osuuden nykyruotsalaisista). On jopa erittäin suuri todennäköisyys sille, että Werme- isälinja on peräisin Suomesta ja nimenomaan Länsi-Suomesta.  

Ks. yllä* maininta mm. Varmlannin kaivoksista (Korkiasaari- Tarkiainen tiedot, 43:2000) sekä alla esitettysuuntaa - antava laskelma Ruotsin N-ryhmästä (joka osoittaa riittävällä tarkkuudella, kun Ruotsin pääosin germaaniväestössä ei itsessään ole varsinaisesti N-ryhmää ollenkaan, niin laskelma osittaa, että N-ryhmä Ruotsissa olisi kokonaan suomalaisväestöjen perua).

Laskelman lähtökohtatiedot (laskelma alla):  
- suomalaisten määrä Ruotsissa nykyisin: siirtolaisinstituutin laskelmien pohjalta + normaali väestönlisäys ko. aikana (1100- 2010)
- Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten miesten yDNA N-ryhmän osuus  on km. 60% (Suomessa n. 58-62%).
- N- isälinjan muuttojen määrä Suomesta Ruotsiin + normaali väestönlisäys ruotsalaisten lisääntymisnopeuden mukaisesti.

L
askelman mukaan Ruotsissa on yDNA N-ryhmää n. 340.000  edustajaa.

Tarkistus: N- haploryhmää on Ruotsissa nykyisin n. 7% Ruotsin miespuolisesta väestöstä, tarkoittaa myös n. 340.000 N- haploryhmän henkilöä. 
Vertaileva laskelma alla - "toisesta suunnasta",  täsmää 
riittävällä todennäköisyydellä:
Laskelman mukaan on mahdollista, 
että suomalaisen muuttajien ja alkuperäisten itämerensuomalaisten miesten N-ryhmän osuus  ruotsalaisista on lähes 100%*

Silloin myös Rurik* - N-ryhmän nykyiset löydöt Ruotsista ovat isälinja alkuperältään suomalaisväestöjä (SL):

 

Merkittävä kysymys - mistä Ruotsin alueen N- ryhmä on peräisin?
Tietoja tarvitaan arvioitaessa  isälinjojen yDNA - tietoja- yleensä ja N1c1- haplogroupin alkuperää Ruotsissa sekä myös mm. Rurik- genetiikan selvitystä varten:

Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten (ism.) tai sitten Suomesta tullutta genetiikkaa?

Yllä esitettyyn kysymykseen pyritään antamaan vastaus Suomesta muuttaneiden miesten määrää (yDNA) selvittämällä, tiedot perustuvat siirtolaisinstituutin tutkijoiden arvioihin.
Laskelma on siten myös suuntaa antava, mutta sen perusteella voi tehdä aikaisemmista tiedoista poikkeavia johtopäätelmiä
: 

TARKISTUSLASKELMA, Seppo Liukko 8.3.2013.
Ruotsin miespuolinen väestö on n. 4,8 miljoonaa. Tilastojen mukaan Ruotsin miehillä on n. 7%:lla N-ryhmän genetiikkaa.  Alla olevan laskentaselvityksen (linkki) mukaan  n. 340.000 henkilöllä RUOTSISSA on N-genetiikkaa, jotka tämän laskelman perusteella kaikki voivat olla alkuperäisiä suomensukuisia* tai Suomesta Ruotsiin muuttaneita (Suomalaisten muutoista on 1100- 1860 sekä 1945- 1996 välisiltä ajoilta arvioita, huom. 1860- 1945 väliseltä ajalta ei ole tiedossa mitään Siirtolaisinstituutin arviota, mutta silloin muutto oli huomattavasti vähäisempää). 
Yhteensä Suomesta Ruotsiin muuttaneita (
+ jälkeläiset) Ruotsinvallan ajalta- nykyaikaan saakka (1100- 2010- lukujen) on lähes miljoona suomalaistaustaista ihmistä. Siis 900- vuoden aikana Suomesta muuttaneita henkilöitä jälkipolvet mukaan lukien voi olla jopa 1 miljoona (n. 10% Ruotsin asukasluvusta).

Suomesta muuttaneita N-ryhmän  edustajia on  Ruotsissa em. laskelman perusteella n. 300.000 miestä. Huomioitava myös, että Ruotsissa olisi  alkuperäisiä *suomensukuisia (Finnic) eli  Ruotsin alueen - alkuperäistä metsästäjien N- genetiikkaa  nykyisessä väestössä edelleen n. 40.000 henkilöllä.


Yhteeveto: 
Suomesta muuttaneita ja suomensukuisia olisi Ruotsissa
 tänäpäivänä yhteeensä n. 300.000+ 40.000 =
 340.00, joilla on  N-haploryhmän genetiikkaa. Tämä luku n- 340.000 N-ryhmän miestä Ruotsissa vastaa karkean laskelmankin perusteella kaikkia Ruotsissa asuvia N-ryhmän väestöjä, joita on siis n. 7%. 

Yllä olevan arviolaskelman voi tarkistaa linkistä: 
Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa? 
8.3.2013 Seppo Liukko. 
Mikäli laskelmassa on jokin virhe korjausehdotuksia otetaan mielellään vastaan (ks. tiedot tämän tutkimusraportin lopussa).

Suomalaisten heimoalueiden YDNA -haploryhmätaulukko, Esa Kannala 2009

Tästä taulukosta on nähtävissä, että Länsi-Suomesta ja Pohjanmaalta on tapahtunut aikaisemmassa selvityksessä mainittu väestöjen vaihto. Suomesta siirrettiin Länsi- Suomen vanhimmilta hämäläisalueilta, niin paljon ihmisiä Ruotsiin,  ensiksi  1100- 1400 luvulla "Maanviljely- Rurik- suomalaisiaRoslagen- Uppland - Tukholma alueelle ja toiseksi 1200-1500 -luvuilla "kaivossuomalaisia" Keski-Ruotsin laajoille kaivosalueille Värmlantiin saakka sekä kolmanneksi  1500- 1600-luvulla Uudelleen "Metsässuomalisia" Uppsalasta - Taalainmaalle -Värmlantiin, sekä Norjan Oslon ja Hedmarkin välisille aluille saakka (ks. kartta A. Sailo edellä). Tässä vaihdossa siirrettiin 1100- 1600- lukujen aikana huomattava määrä suomalaisten N- ryhmän genetiikkaa (myös Rurik- klusterin genetiikkaa) Ruotsiin em. alueille ja vastaavasti sieltä tuli Suomeen I- ja R-ryhmän genetiikkaa, jolla on ollut merkittävä vaikutus isälinjojen geneettiseen muutokseen Suomessa (ks. Kannala Y-haploryhmien osuudet Suomen maakunnissa - linkki alla).
Erityisesti kaksi ensin mainittua länsi- suomalaisten siirtoa Ruotsiin ovat "syöneet" suomalaisten keskiarvoista  60%:n N- haploryhmän esiintymistiheyttä alhaiseksi, koska Ruotsista suurin piirtein samoilta alueilta siirrettiin silloin joruotsalaisia I- ja R- haploryhmän väestöjä (joilla ei ollut N-ryhmää) Länsi-Suomen rannikkoalueille Satakuntaan ja Pohjanmaalle niin, että näiden alueiden nykyinen N- ryhmän tiheys on laskenut  alkuperäisten hämäläisten n. 60% :n osuudelta jopa 26- 28%:n (vuoden 2009 tiedoilla). 
Tämä edellä lähdetietoihin perustuva laskelmani ja esittämäni väestönsiirto näkyy myös maakuntien N- haploryhmien välisissä eroissa, ks. Esa Kannala taulukko
 (linkki):
    PDF/Maakuntien_eroja_Y-haploryhmissa-E.Kannala_2009.pdf
Sama edellä mainittu N -ryhmän "vajaus" Pohjanmaalla ja Satakunnassa näkyy myös Eupedian kartassa, joka kuvaa Euroopan N-ryhmän suomensukuisen genetiikan levinneisyyttä, ks.  Map of Finnic yDNA haplogroup N, jota on eniten Euroopassa nimenomaan Suomessa ja Baltiassa (Huom! erityisesti Liettuassa ja ent. Preussissa, ks. kartan tummansinisimmät alueet)