babbler´sangelskiss

Syntynyt: 12.12.2007

Sukupuoli: Narttu

Väri: Tricolour

Lempinimet: Monttu, Moo, Moppana

Mooa kennelliiton sivuilla

Mooan näyttelyarvostelut

ERI

12 viikkoa

Pieni Mooa tyttönen saapui laumaamme yli puolen vuoden odottelun jälkeen 24.2.2008. Gildan astutusreissun yllätyksenä olikin, että takaisin tullessa kyydissä oli pieni "enkelin suudelma" tuliaisena kotiin. Mooa on "ranskalaisen siivoojan" pentueesta. Emä on ranskasta tuotu suomeen ja on saanut lempinimensä halustaan viikkailla ja viedä tuulettumaan peitteitä.

Mooa on reipas ja rohkea trikki tyttö. Ei edes suuren Eevin ensitapaaminen ollut kuin pieni peruutus ja sitten vaan jalkoihin haistelemaan. Mooan mielestä Emppu onkin vallan ihana ja lämmin kaveri, jonka vieressä on mukava levätä. Uusia asioita ei kauaa pelätä, vaan rohkeasti mennään tutustumaan. Etenkin jos sattuu olemaan toinen koirakaveri vieressä näyttämässä, että ei tässä mitään hätää ole. Puolen vuoden iässä Mooa alkoi olla jo hieman uhkarohkeakin. Muutamat sydänväpätykset tämä tyttö on saanut aikaan - joko huutamalla KOVAA (kun ei asiat menekkään silleen niinku tyttö tahtoo) taikka leikkimällä marakattia.. Vai oletteko tavanneet koiraa joka kiipeilee ikkunalaudoilla kärpäsen perässä?! Korkeanpaikankammoa ei ainakaan löydy yhtään.

Nata suoritti lapsenvahdin virkaa -vanhin kun oli. Leikitti ja opetti äidillisesti tätä uutta tulokasta. Gildan kiima-aika antoi varmaan oman tuoksunsa, koska Mooa etsi evästä Gildan vatsan alta. Hormonit Gildalla hyrräsi Mooan tullessa sen verran, että oli jatkuvasti tönimässä Mooaa nurin takamuksensa kanssa. Gildakin suhtautui hyvin uuteen tulokkaaseen, vaikka ei kestänytkään korvista repimistä niin kuin Nata. Natasta tuli Mooan kaveri, kun taas Gilda temysi enemmän Eevin kera.

Vauhtia Mooalla on riittänyt aina. Jalat ei aina kerenneet mukaan, ympyrää pyörittiin pomppimalla. Iltaisin Mooa piti aina "pienet" juoksut sisätiloissa, ennen kuin kävi nukkumaan. Duraceleita nimittäin riittää - niin kauan kun ne loppuu. Mukavinta olisi nukkua jonkun sylissä tai ainakin vieressä. Tämä tyttö todellakin osaa sylissä olemisen taidon!

Mooasta on mukavaa, kun hänet huomioidaan ja kun sen tekee niin saa paljon pusuja vastineeksi. Mooa koittaa välillä, jos itkeminen saisi paremmin meidät kaksijalkaiset uskomaan hänen tahtoaan. Ja huuto on silloin kova, jos vähänkin joku häntä nipistää. Tai huudetaan ihan vaikka vaan "varmuuden vuoksi", tiedä vaikka voisi sattuakin. Eläinlääkärissä huudetaan silleen, että koko talo raikaa! Saadaan odotushuoneessa olevat hieman pelokkaiksi ;)

Mooa on ihan kuin adhd-tyyppi. Etutassut eivät pysy maassa juuri ollenkaan ja niitä käytetään tarmokkaasti raapimiseen kun Mooa haluaa tahtoaan läpi.

Olivian tullessa taloon Mooa sai miltein oman ikäisensä leikkikaverin ja he kaksi ovatkin olleet kuin "paita ja peppu". Kaverin perään itketään ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Leikit sattuvat hyvin yhteen ja kaverin kanssa on kiva nukkua ihan vieretysten.

Mooan kanssa on käyty näyttelykoulutuksessa sekä mätsäreissä harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä. TOKOssa on harjoiteltu perustottelevaisuutta ja kontaktin luomista.

23.9.2009 Mooalla todettiin voimakas eosinofiilinen tulehdusreaktio, johon liittyy voimakas jyväiskudosmuodostus ja limakalvon haavautuminen nielussa. Tähän tulehdukseen liittyy myös allergia useita aineita kohtaan. Onneksi selvitään oireista ruokavaliota noudattamalla, eikä kortisonilääkitystä tarvita. Cavaliereilla on perinnöllinen alttius kehittää tämän tyyppisiä muutoksia suun limakalvoille, joten Mooa on poissuljettu jalostuksesta.

2.12.2009 Mooa kävi virallisessa terveystarkastuksessa yhdeksän päivää vaille kaksi vuotiaana. Ei sivuääntä, eikä oireita sydämen vajaatoiminnasta. Polvet 0/0. Silmissä ei perinnöllistä sairautta. Silmissä on havaittavissa kolesterolikertymiä.

27.8.2010 Mooalla todettiin kuivasilmäisyyttä, kun tutkittiin rähmivät ja punoittavat silmät.

TAKAISIN koiramme-sivulle