Lyhyesti

Suomen kylmässä ilmastossa energiaa säästävä rakentaminen on haasteellista. Suomen harvat nollaenergiatalotkin ovat pimeinä talvikuukausina riippuvaisia muualta tulevasta sähköstä, fossiilisista polttoaineista tai puusta. Sähköistetty, energiaomavarainen ja kohtuuhintainen, mukavaan ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettu pientalo kuulostaa lähes mahdottomalta toteuttaa.  

 

Olemme tavallinen viisihenkinen perhe, mutta rakennamme erikoista omakotitaloa käyttöömme. Sähkön suhteen omavarainen talomme tulee pahimmilta pakkasilta suojaavan kasvihuonemaisen kuvun sisään. Palasimme Suomeen syksyllä 2010 usean ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen ja vuonna 2011 jo vuosikymmenen jatkunut ekologisen talon suunnittelu alkoi vihdoinkin kantaa hedelmää. Rakentaminen alkaa keväällä 2013 ja tavoitteenamme on muuttaa ”kuputaloon” asumaan viimeistään kesällä 2014 ja mahdollisesti kutsua toimittajia tutustumaan taloon ja sen tekniikkaan syksyn 2014 aikana.

 

Nollaenergiasuunnittelua voi kritisoida kysymällä eikö ekosähköä kannattaisi tuottaa keskitetysti, eikä kalliimmalla hajautetusti talojen katoilla. Varmasti kannattaisi, eikä energiaomavaraisuuden tavoittelu olekaan insinööriajattelulla perusteltavissa jos sähköverkko on lähellä, vaan on ehkä verrattavissa purjehtimiseen tai oman kasvimaan hoitoon. Purjehtijoita harvemmin neuvotaan ostamaan moottorivene, vaikka sillä pääsisikin nopeammin perille ja kasvimaan pitäjiä hankkimaan tomaattinsa halvemmalla, tai ainakin helpommalla marketista. Omaan tuuli- ja aurinkovoimaan perustuva sähköntuotanto vaatiikin keskimääräistä tarkempaa säiden tarkkailua, se sitouttaa asuinpaikkaan ja toivottavasti tuottaa ekologisuuden ja omavaraisuuden kautta nautintoa ja jännitystäkin.

 

(kirjoitettu 12/2011, päivitetty 3/2013)