Valaminen

 
 
Valaminen on yleisin korujen valmistustekniikka. Noin 80% koruista tehdään valamalla. Joko koko koru tai korujen osat tehdään valamalla. Ensimmäiseksi tehdään vahamalli ja vahamallia käyttäen suoritetaan metallivalu. Valu tehdään usein keskipako- tai tyhjiömenetelmää käyttäen. Valaminen osattiin yli 5000 vuotta sitten, mutta tekniikkaa käytettiin harvoin. Vanhalla tekniikalla tehdyt esineet yleensä painoivat paljon eli veivät paljon raaka-ainetta ja olivat painavia käytössä.

Valaminen eli valanta, myös valu, on nestemäisen aineen kaatamista. Esineiden valmistus valamalla tarkoittaa (useimmiten kuumentamalla sulatetun) valmistusaineen kaatamista tai painesyöttämistä muottiin. Sula aines täyttää muotin, jolta saamaansa muotoon valukappale jää kiinteydyttyään. Perinteisesti esineitä on valettu metallista, nykyisin myös muovista. Myös saviesineitä valmistetaan valamalla (savenvalanta).

Valamalla voidaan valmistaa huomattavan erikokoisia kappaleita. Metallivaluja tehdään gramman osista aina kymmeniin, jopa satoihin tonneihin saakka. Valamista käytetään sekä teollisten tuotteiden että taide-esineiden valmistuksessa.Hiekkavalu

Hiekkavalu on vanha ja laajalti käytetty metalliesineiden valumenetelmä. Sitä käytetään sekä taidevalun että teollisuuden tarpeisiin, ja menetelmällä voidaan valmistaa esimerkiksi koriste- ja käyttöesineitä sekä työkaluja ja koneenosia.

Hiekkavalussa muotti valmistetaan hienojakoisesta muottihiekasta. Aluksi tehdään mallikappale, jonka tulisi olla kiinteä ja melko kova, jotta se voidaan painaa hiekkaan. Kun malli on valmis, se painetaan muottihiekalla täytetyn muottikehyksen alaosaan. Sen jälkeen ylempi muottikehys liitetään alempaan, asetetaan valu- ja kaasukanavien mallit paikoilleen ja yläkehys täytetään muottihiekalla. Jos mallikappale on ontto, valmistetaan myös hiekkasydän eli keerna, joka kovetetaan. Sen jälkeen muottikehys avataan, poistetaan esineen ja kanavien mallit, asetetaan keerna paikoilleen ja suljetaan muotti uudelleen. Tämän jälkeen muottiin kaadetaan sula metalli. Muotin jäähdyttyä muotti puretaan ja valmis valukappale poistetaan.

    Kipsivalu

Kipsivalulla valetaan pieniä ja yksityiskohtaisia metalliesineitä. Erityisesti kultasepänteollisuuden alalla se on lisännyt jatkuvasti suosiotaan kustannustehokkaana ja nopeana valmistusmenetelmänä. Esimerkiksi ylioppilaslyyra on valutuote.

Kipsivalun prosessi:

  1. Muotoillaan malli valettavasta kappaleesta, esimerkiksi messingistä. Lisätään malliin valukanavat.
  2. Tehdään vulkanointiprässillä kuminen negatiivi mallikappaleesta.
  3. Negatiivilla tehdään tarvittava määrä vahamalleja.
  4. Vahamalleista tehdään valupuu.
  5. Valupuu sijoitetaan purkkiin, joka täytetään kipsillä.
  6. Kipsin jähmetyttyä vaha sulatetaan pois vesihöyryllä.
  7. Kipsi poltettaan kovaksi.
  8. Onttoon kipsiin kaadetaan sula metalli joko tyhjö- tai epäkeskovalukoneessa.
  9. Puretaan kipsi jähmettyneen metallikappaleen päältä.
  10. Poistetaan metallikappaleista valukanavat ja tehdään viimeistelyhionnat ja pintakäsittelyt.

    Tarkkuusvalu

Tarkkuusvalu keraamisella muotilla, jolla voidaan valaa pieniä ja yksityiskohtaisia metalliesineitä. Nykyisin sitä käytetään myös mm. autoteollisuudessa. Suurin ero tavalliseen valuun on se, että muotti kasvatetaan vahamallin pintaan.

Tarkkuusvalun prosessi:

  1. Muotoillaan malli valettavasta kappaleesta, esimerkiksi vahasta tai messingistä.
  2. Tehdään vulkanointiprässillä kuminen negatiivi messinkisestä mallikappaleesta.
  3. Negatiivilla tehdään tarvittava määrä vahamalleja.
  4. Vahamalleista tehdään valupuu.
  5. Lisätään valupuuhun valu- ja kaasukanavat, jotka voivat olla mm. muovia tai vahaa.
  6. Valupuu kastetaan keraamiliemeen. Liemi koostuu hienojakoisesta tulenkestävästä jauheesta, sideaineesta sekä liuottimista ja lisäaineista.
  7. Keraamiliemeen kastetun valupuun päälle ripotellaan zirkonihiekkaa ja molokiittia vuorotellen.
  8. Valupuuta kastetaan keraamiliemeen 5 ‐ 8 kertaa, jotta kuoresta tulee riittävän luja. Muotin kuoren ollessa sopivan paksuinen, muotti kuivataan.
  9. Sama toistetaan useita kertoja kunnes lopuksi voidaan lisätä tukimateriaali.
  10. Tukimateriaalina voidaan käyttää puretuista keraamisista muoteista kertynyttä karkeaa rouhetta.
  11. Sen jälkeen vaha sulatetaan kuoren sisältä nopeasti pois yli 500 asteessa.
  12. Jäljelle jää ontto muotti. Lopuksi muotti lujitetaan sintraamalla se esimerkiksi 1000 asteessa ennen kuin sula metalli kaadetaan muottiin.
  13. Rikotaan keraaminen valumuotti jähmettyneen metallikappaleen päältä.
  14. Poistetaan metallikappaleista valukanavat ja tehdään viimeistelyhionnat ja pintakäsittelyt.

     Harkkovalu

Harkkovalu on lähinnä terästehtaissa käytettävä epäjatkuva menetelmä, jolla valmistetaan suurehkoja aihioita (4-30 tonnia ja enemmänkin) jatkomuokattavaksi valssaamalla tai takomalla.

Harkkomuotti valmistetaan useimmiten valuraudasta. Muottiontelo on alaosastaan kapeampi, joten sulan kiinteytyminen etenee alhaalta ylöspäin. Harkon viimeksi jähmettyvään yläosaan jää huokoinen ja koostumukseltaan epätasainen vyöhyke, hukkapala, joka leikataan pois ennen jatkokäsittelyä. Harkkomuotin poikkileikkaus on yleensä ympyrä tai kulmistaan pyöristetty suorakulmio.

Harkkovalulla voidaan terästehtaassa tuottaa nopeasti pieniä erikoiseriä. Hyvin suurten taottavien tai valssattavien kappaleiden valmistus on aina aloitettava harkkoaihiosta. [1]

     Liukuvalu

Liukuvalulla tarkoitetaan jatkuvatoimista valuprosessia. Liukuvalua kutsutaan myös jatkuvavaluksi. Liukuvalulaitteistot koostuvat sulatusuunista, valu-uunista ja siinä olevasta jäähdytetystä kokillista, sekä vetolaitteistosta, millä jähmettynyt valanne vedetään hallitusti ulos kokillista.

Ensimmäiset kaupalliset ja toimivat jatkuvavalulaitteet kehitettiin teräksen valuun Neuvostoliitossa 1960-luvulla.

  • Properzi-menetelmä (tai Conti-rod)

Sula metalli kaadetaan vesijäähdytetyn valupyörän valu-uraan, missä jähmettyminen tapahtuu. Valutuote on poikkipinnaltaan 100mm x 100mm epäsäännöllinen suorakaide. Yleensä laitteiston perään on integroitu sarjavalssain ja vetokoneita, joilla valutuote muokataan pyöreäksi, halkaisijaltaan 12 mm langaksi. Valulanka toimitetaan 3 - 5 tonnin kieppeinä jatkoprosesseihin.

Menetelmää käytetään yleisesti alumiinin ja kuparin valuun.

  • Pystyvalu-menetelmä

Pystyvalumenetelmä kehitettiin Outokummun Porin tehtailla 1970-luvun alussa. Menetelmässä valusuunta on ylöspäin ja menetelmä on analoginen piikiteiden kasvattamissa käytetyn Chrozalskin-menetelmän kanssa. Valutuote on 6 - 42 mm lanka joka kiepitetään 3-5 tonnin kieppeihin, jotka toimitetaan jatkoprosesseihin.

Menetelmää käytetään kuparin, messingin ja kadmiumin valuun.

    Painevalu

Painevalulle on tunnusomaista, että sula metalli johdetaan korkean paineen avulla suhteellisen suurella nopeudella kaksi- tai useampiosaiseen teräsmuottiin. Kyseessä on suurtuotantomenetelmä, jolla valmistetaan pienehköjä (<45kg), ohutseinämäisiä kappaleita ei-rautametalleista. Painevalumenetelmiä on kaksi, kuumakammio- ja kylmäkammiomenetelmä.
 
(Wikipedia)
(Lauri A)
Comments