Historia‎ > ‎Kansanuskomukset‎ > ‎

Kulta

Eng. Gold, Swe. Guld, Deu. Gold, Fra. Or, Ru. Золото
 
Sen ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi, oli kullalla monille muinaisille kansoille uskonnollinen merkitys. Sumerialaisille kulta oli jumalaista ja sitä käytettiin temppeleiden pyhien esineiden valmistukseen. Egyptin alkuaikoina kulta oli "auringon metallina" osa pyhää kehää (Sacred sphere, joka käsitetään seitsen suuntaisena parantavana, tasapainon, yhtenäisyyden ja tietoisuuden paikkana). Pohjois-Afrikassa, Saharassa ja Sahelissa, kultaa pidettiin tehokkaana pahan silmän torjumisessa, mutta Länsi-afrikkalaiset pelkäsivät kultaa ja välttelivät sitä, koska uskoivat että siinä elää paha ja vaarallinen henki, jolla oli voima tappaa, vahingoittaa tai tehdä hulluksi.
 
Kolumbiassa kullan ja kuparin sekoitus, tumbaga, oli suosittua. Kullan pitoisuuksien sijaan Inkoille tärkeää oli materiaalin väri, sillä he yhdistivät värin Intiin, auringon jumalaan. Asteekit ja Mayat pitivät jadea kultaa arvokkaampana. Asteekit pitivät kultaa jumalten ulosteena. Tämä uskomus vaikutti heidän mielipiteisiinsä espanjalaisten kullanhimosta. Tästä huolimatta, asteekit tekivät kultaisia nenäkoruja sekä huulikoristeita, joita hallitsijat käyttivät alahuuli lävistyksessään.
 
Kreikassa sekä varakkaat kansalaiset että valtio uhrasivat säännöllisesti ylenpalttisesti kultakoruja ja koristeita jumalille saavuttaakseen suosiota ja vahvistaakseen asemaansa. Kultakorut puettiin temppeleiden jumalpatsaille.
 
Kullalla ei ollut metafyysistä arvoa Roomassa ennen kuin 300 jKr, kun Konstantine julisti Rooman kristilliseksi ja sulatti vanhat jumalpatsaat lyödäkseen kolikoita ja lunastaakseen vararikossa olevan kuningaskunnan. Siitä lähtien kulta ilmaisi kirkoissa valoa. Lisäksi kulta edusti Jumalan ikuisuutta, koska se on tuhoutumatonta kuten pyhän hengen loisto. Sitä käytettiin pyhien basilikojen, kirkkojen ja katedraalien koristeluun Keskiajan loppupuolelle asti. Mestari kultasepät työskentelivät 15 vuotta Kaarle Suuren pyhäinjäännöslippaan parissa Aachenissa, Saksassa. Keskiaikainen kullan työstö oli jumalten ylistyksenä myös oikeutettua, mutta se oli aina kiistanalaista.
 
Alkuajoista asti, kulta on esittänyt pääroolia ihmiskunnan taisteluissa voiman ja varakkuuden saavuttamiseksi. Samanaikaisesti se on ollut läheisessä yhteydessä pyrkimyksiimme kosketukseen korkeamman olennon kanssa. Monella tavalla, kulta on osuva vertauskuva näille ihmiskunnan elementeille, jotka eivät muutu edes kansakuntien nousussa ja tuhossa. Etruskit ja roomalaiset ryöstivät armottomasti kullan Espanjasta, josta myöhemmin tuli verrattoman intohimoinen kullanryöstäjä Amerikassa. Ja kierre jatkuu yhä tänäkin päivänä. Huipputekniset keksinnöt eivät ole vielä syrjäyttäneet viehtymystämme kultaan, ja siksi tulevaisuuden kultaseppien voi uskoa olevan kiireisempiä kuin koskaan.
 
Suomennos Nina Cooperin artikkelista
(Ezinearticles.com)