BMW K1200LT Norjassa jälleen

Valmistelu on hyvän reissun edellytys

Tänä vuonna oli suunnitelmissa pistäytyä vielä kerran Norjassa. Koillisessa on vielä kaupunkeja, joissa täytyy käydä. Kirkkoniemi ja Vårdö ainakin täytyy nähdä. Huolellinen valmistautuminen tarkoitti tällä kertaa sadeasun hankintaa. Lidl tarjosi laatua kohtuuhintaan ja matkustaja löysi mieluisen haalarin Jokiniemen valikoimista.

Huollettaessa LT:tä päätettiin vaihtaa renkaat uusiin. Olisihan entiset olleet vielä käyvät, mutta 600 kiloa ja mahdollinen sadekeli keskellä tundraa pisti miettimään.

Saksasta tilattiin Mezlerit. vaihto oli suunniteltu perjantaiksi, 22.7. mutta kun renkaat eivät olleet saapuneet, niin oli pakko siirtää lauantaiksi suunniteltua lähtöä. Toivoa täynnä vietiin maanantaina pyörä Ylistaroon huoltoon josko renkaat tulisivat. Oli hyvää aikaa käydä anopilla kylässä ja aloitella tavaroiden pakkaamista.

vihdoin kello 16 puhelimeen tuli soitto, renkaat on alla. Pyörän nouto ja pikainen pakkaus käyntiin. Telttaa mietittiin ottaakko vai ei. Telttaa ja makuupusseja varten on takalaukun päällä tavaratelineeseen kiinnitetty pari vedenpitävää reppua. No kun teltta on ennenkin kulkenut mukana, niin eiköhän se nytkin mene.

Tankkilaukkuun sadekelin varalle hanskaa, huppua ja ne sadehaalarit. Molempien tavaroille on oma kassi.  Kassit mahtuivat hyvin laukkuihin. Keittiö pakattiin toiseen sivulaukkuun cd-boxin seuraksi.

Aina jotakin joutuu vähän haeskelemaan, joten lähtö tapahtui vasta kello 19. Lähtiessä kotiin jäävälle nuorelle vielä tehtävä: soita hotelli Rantakallaan ja varaa mökki Kalajoelta, ja lähetä mulle viesti, jos onnisti. Sitten matkaan.

Ensimmäinen ajoilta. Seinäjoki - Kalajoki 25.7. 200km

Oulussa pistäydyttiin matkustajan serkun luona kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Lähdettäessä taas matkaan ripsautti pilvi pikkuisen pisaroita tuulilasille. Kuuro oli pieni ja jäi Ouluun. Merihelmessä tankattiin mopo ja päälläistujat. Hyvän tauon jälkeen taas kohti pohjoista. Rovaniemellä etsittiin Cittarista kahvipaikkaa. Arnolds oli muuttanut, joten tyydyimme tavaratalon pullaan ja kahviin. Pieni kierros kaupungin kautta ja kohti Sodankylää. Sodankylää lähestyttäessä sataa ripsautti taas ja oli hyvä ajaa tankkaamaan. Takarengas kaipasi vähän ilmaa. Olihan päällä täysi lasti. Päivän määränpääksi näytti muodostuvan Saariselkä. Majoitusta mietittäessä tuli mieleen Tievatupa, jossa oli tuttu isäntäväki. Entinen puhelinnumero ei vastannut, joten uusi tiedustelusta ja Pertsa langan päähän. Vanhalta tievalta luvattiin huone, mikä sopi meille oikein hyvin. Sade lakkasi hampurilaista syödessä, joten siitä vain satulaan ja sääskiä lasiin. Poutakeli loppui ennen Porttipahtaa. Pysähdys ja kokeeksi sadehaalarit päälle. Onneksi molempien haalarit mahtuivat ajoasujen päälle. Oikeastaan ne tuntuivat ihan mukavilta. Taivas tummeni ja pian alkoi tulla vettä tosissaan. Vähän ennen Vuotsoa pimeni ja alkoi salamoida. Vuotsossa kaarsin huoltoaseman pihaan lipan alle. Puolen tunnin kuluttua sade oli taas siedettävää ja ukkonenkin oli mennyt jo ohi.

Kakslauttasen kohdalla sade lakkasi ja Tievatuvalla oli jo kuiva keli. Perillä oltiin n. klo 23

Kastuneet vaatteet kuivumaan ja itse saunaan. Päivä oli ollut ihan mukava ajopäivä. Sadeasut oli toimineet paremmin kuin osasi odottaa, olisipa ollut viimekesän reissulla mukana. Silloin ajeltiin Ålesundista Trondheimiin kaatosateessa ja tuli todettua goretexin rajat.

Loppumatkaa piristi Lapin runsas porokanta. Osan matkaa saimme ajaa saksalaisen turistibussin vanavedessä. Bussi kaarsi kuitenkin Kemijärvelle ja me saimme tähystää itse poromme. Vain kerran sai jarruttaa kunnolla ettei pikkupetterit olisi saaneet Mezlerinkuvaa kuonoonsa. Matkustajan ja kuskin välille muodostui taas omanlainen mekaaninen kummunikaatio. Kypäräpuhelin löytyy vain LT.n radiosta, kypäristä ei.

Pikainen päivitys Google+ sivulle ja unta kaaliin.

Kamat laukkuihin ja LT hyrisemään. Matkasuunnitelmassa oli varattu mahdollisuus lähteä Inarista kohti pohjoista, länttä tai itää vähän pilvien ja sade-ennusteen mukaan. Ivalossa taivas näyttikin mustalta länteenpäin katsottaessa. Aamulla netissä oli ennusteessa lännestä itään meneviä sadekuuroja. Olikin siis syytä kiirehtiä Näätämöä kohden. Ivalossa oli muutama matkamoottoripyörä parkissa. Me jatkoimme tälläkertaa pysähtymättä. Kaamasen kievarin munkitkin laistettiin ja käännyimme kohti Sevettijärveätaivaan tummuessa takana.

Partakossa Hietajoensuun leirintäalueella pidimme pienen tauon. Leirintäalueella oli venäläisiä ja heillä ainakin kaksi katamaraanipujevenettä. Aika monta traileria oli mökkien vierellä.

Parkista taas tielle. Sevettijärvellä bongasimme parkkipaikan, josta lankomiehet ja meidän pojat ovat useana kesänä vaeltaneet Näätämölle kalaan.

Ennen Norjan rajaa on Näätämön valinta, jolla täytyi pysähtyä tankkaamaan viimeisen kerran s uomalaista "halpaa" bensaa. Kau passa oli melkoinen vilske. Ukkonen oli hajottanut puhelinyhteydet ja kassat oli yhden käsikorttilukijan varassa. Naapurimaasta kotoisin olevilla matkailijoilla oli jonkinlaista säätämistä kassalla. Hyvin Näätämön naiset tilannetta hoitivat.

 Me päätim

me turvautua kotoiseen At rian valmisruokaan, jon ka saim me lämpimäksi kaupan mikrolla. Tunnelma oli aito lappa lainen, pihalla poroja, montaa eri kieltä puhuvia asiakkaita ja norjalaisia mopopoikia. Tullin jälkeen alkoikin maisema muuttua. Tie laski alas Neideniin. Ohitimme kosken ja kaarsimme kohti Kirkkoniemeä. Nyt tuntui taas tutulta. Maisema oli taattua Norjaa. Munkelvan jälkeen olimmekin jo eräässä tavoitteessamme eli Barentsin meren rannalla. Tie Kirkkoniemmen kulkee Neidenvuonoa seuraillen. Ennen Kirkkoniemeä on sotilasalue. Ja Kirkenes lentokenttä. Maisemaa katsellessa vain miettii, miten vuorten keskelle on saatu tehtyä lentokenttä. Hessengissä, ennen Kirkkoniemen kaupunkia on leirintäalue, joka bongattiin jo mennessä mahdolliseksi yöpaikaksi. Kirkkoniemen kaupunki on aika äkkiä ajeltu. Parkkeerasimme torin laitaan. Kansojen sulatusuuni löytyy täältäkin, maailman laidalta. Tuli mieleen, että aika kaukana ovat tropiikin ihmiset kotoa. Hotelleja olis ollu tyrkyllä majapaikaksi, mutta päätimme sitten kuitenkin katsoa leirintäaluetta tarkemmin. Mökki maksoi jotain 50 euroa yö, ei halpa, mutta otettiin se silti. Olimme hyvissä ajoin paikalla. Matkaa oli aika vähän ja yllätys-yllätys kelloa olisi saanut siirtää taaksepäin. Vaikkakin olimme siis juuri ylittäneet Suomen itärajan.

Iltatoimiin kuuluvat Google+ päivitykset ja pieni iltalenkki kallioille. Iltaa sävytti pieni ukkonen. Mökin vierestä kulki rekkaliikenne kaupunkiin, mutta ei se juuri unta häirinnyt.

Neljäs ajopäivä. Torstai 28.7. Kirkkoniemi - Pykeija -  Vardö 285 km

Näytä suurempi kartta Aamulla keiteltiin kahvit ja lämminkupit. Tiskauksen ja pakkauksen jälkeen avain vastaanottoon ja maantielle. Tienhaarassa todettiin, että Kirkkoniemen kaupunki taitaa olla nähty, eli siis länteen ja vuonolle. Neidenissä pysähdyttiin kuvaamaan kosken kuohua. Koskelta noustiin ylängölle. Tie oli loistavassa kunnossa. Maisemassa vaihteli suot, vuoret ja hiekkadyynit. Matkan eräs kohde oli Pykeijan kveenikylä. Pykeijaan muutti suomalaisia noin 150 vuotta sitten. Kylään tehtiin tie vasta 1960-luvulla. Pykeija säästyi sodan tuhoilta. Kylä oli jo myytävänä kunnes mereen levisi Venäjänpuolelta kuningasrapukanta. Pykeija on nykyään jättiläiskokoisen kuningasravun pyyntikeskus. Kylässä asuu runsaat parisataa asukasta. Vanhukset puhuvat suomensukuista kveeniä. Kävelimme kylällä. Talot olivat viehättäviä, osa aika vanhoja ja tiheässä. Satamassa oli juhlateltta. Menossa oli ilmeisesti paikalliset festarit, ihmiset vain puuttuivat. Ehkä he tulevat sitten illemmalla jostakin. Joku ajoi traktorilla rapulaatikoita satamasta. Kyläkauppias antoi käyttää yläkerran asunnon keittiötä makkaroiden lämmittämiseen ja heitti vielä pussillisen päiväysvanhoja pakastepullia mukaan. Suomenkielellä pärjää Pykeijassa, tuli havaittua sekin. Päätieltä Pykeijaan on matkaa noin 20 kilometriä, mutta kannattaa pistäytyä. Pykeijan jälkeen jatkoimme matkaa Vesisaareen. Vesisaaressa tankkasimme, käväisimme kirkossa, joimme kahvit ja ihmettelimme taas väenvähyyttä. Vesisaaressa, eli norjaksi Vadsø.ssä tulimme näkemään norjalaisten surun joka kohtasi edellisen viikonlopun terroritekojen seurauksena koko kansaa. Vesisaaressakin oli kunnantalon pihalla kukkia ja kynttilöitä. Ilmeisesti joku nuorista oli kotoisin täältäpäin.  Jatkoimme kohti Vardø.tä. Nyt sai porojen lisäksi varoa lampaita ja lehmiä. Maatiloja oli vuonon varrella siellä täällä samoin pieniä kyliä. Keskellä ei-mitään oli jokunen mökki. Vähitellen maisema muuttui karummaksi. Samalla tuuli yltyi. Sivutuuli täyskatetulla Bemarilla on veikeä kokemus. Aluksi oli laskettava tuulilasi alas, otettava matala ajoasento ja ettei aurinkolasit olisi menneet menojaan niin kypäränvisiirikin alas. Runsaasti tuuliennakkoa ja nopeutta alas, niin matka jatkui. Onneksi välillä oli jonkin pikkukylän kunnnanvarasto tienposkessa, jonka kainaloon sai LT.n parkkiin vähäksi aikaa. No viimein laskettiin Vardø.n menevän tunnelin suulle ja parikilometrisen tunnelin kautta meren ali Vardø.n saarelle. Saaressa ei sitten tuullutkaan.

Aluksi vain kierreltiin mopolla saarta. Vardø muodostuu jännästä kaksiosaisesta saaresta. Saaria yhdistää kannas, jolla on mm raatihuone. Satamaan oli juuri tullut M/S Midnatsol laiva, joka on  Hurtigruten reittilaiva. Hetken jo mietimme, käymmekö taas kysymässä mitä maksaisi matka esimerkiksi Honningsvåg.iin eli Nordkappiin menevälle tielle. No emme sentään langenneet toista kertaa risteilemään. Kävimme vielä kiertelemässä ja päädyimme kirkkoon kuuntelemaan urkuja. Kirkon vieressä oli kadulla kirpputorin tapainen tapahtuma. Suuntasimme haeskelemaan yöpaikkaa. Hotellissa simme viimeisen huneen ja asetuimme taloksi.

Illalla kävelimme vielä kaupungilla. Vardø on vanha varuskuntakaupunki. Ilmeisesti maailman pohjoisin sellainen. Siellä on vanha linnake, jossa on nykyään museo. Uudempaa sotilastekniikkaa edustaa kaupunkiin näkyvästi kuuluva tutkapallo. Tutkaa käytetään virallisesti avaruusromun havainnointiin, mutta eiköhän se ole venäläisten ohjusten torjuntajärjestelmän osa.Vardø on mielenkiintoinen vanha rajakaupunki. Kaupungin historia on vanhaa- kaupungissa oli linnoitus jo 1300 luvulla. Pohjoisen alueen venäläistn ja norjalaisten Pomor -kauppa keskittyi Norjassa Vadsö.n Tunneli saareen oli pohjoiseuroopan ensimmäinen meren alittava tunneli. Paikkakunnan historia sisältää myös kuuluisat noitaoikeudenkäynnit 1600 -luvulla. Parituhatta asukasta asuttaa kaupunkia ja mantereella olevaa osaa. Laiva tosiaan käy satamassa pari kertaa päivässä ja tunnelin päässä on lentokenttä. Talvella voi olla vilipoosta.

Jo viides päivä eli perjantai 29.7. Vardø Karigasniemi 312 km

Vesisaaresta jatkoimme Tana-bru.hun saakka Pieni huoltopysäys ja käyttämään viimeisiä norskirahoja. Matka jatkui Nuorgamin kautta Utsjoelle. Maisemat oli paljon paremmat kuin toisella puolella Tenoa. Utsjoella tankkaus ja kanakoipi naamaan kaupalla. Nyt matkalaisraati päätti jatkaa ajelua Tenon rantaa Karigasniemelle.

Tie oli hyväkuntoinen. Maisema taas erilainen. Tenon kanjoni avautui kalastajineen hienona. Lapin todellisuus tuli vastaan valokaapelinvetotyömaana. Aikovat saada 100 -megaisen yhteyden Utsjoelle. Hyvä se.

Karigasniemi tuli sitten sadan kilsan ajon jälkeen. Majapaikka, eli siis telttapakka tälläkertaa löytyi Tenorinteen leirintäalueelta. Teltalle tuli siis kuitenkin käyttöä. Leirintäalueella on hyvä teltallakin majoittua. Vieressä oli hyvä huoltorakennus ja mukavia karavaanareita naapurina. Joku kalastaja narraa kalaa joella. Jonkinlainen idylli tämäkin.

Paikkakunnan kotipitsa valmisti seniltaiset sapuskat. Ihan oli samaa kamaa kuin kotonakin. Tällä reisulla ei sitten syöty valasta eikä poroa. Ei edes kuningasrapua.

Pientä sateen ropinaa teltankattoon ja eiköhän uni tule.

Kuudes päivä, eli kerran vielä Norjaan, Karigasniemi Kautokeino Tornio. 565 km