UM:n hanketuki

lähettänyt Mikko Vesamäki 4.1.2017 klo 12.06

Joulukuu 2016: Harmiksemme emme saaneet Ulkoasiainministriön hanketukea Kimbiliolle. Hanke jatkuu kuitenkin entiseen tapaan omin voimin. Rakennustyöt etenevät mallikkaasti, samoin toiminnan suunnittelu. Avajaiset ovat kesällä 2017. Lempäälässä on viriämässä lisäksi työnimellä "Kimbilio2" uusi, naisten keskuksen toimintaan keskittyvä jatkohanke. Mukana alustavasti mm lempääläinen yritys KatjaKoo, Lempäälän sivistystoimi, Lempäälän NMKY ja  Haapaveden kunnan sivistystoimi. Hanke on suunnitteluvaiheessa. 

Marraskuu 2016

lähettänyt Mikko Vesamäki 4.1.2017 klo 11.58

Valvonta ja suunnittelumatka Tansaniaan. Tutustuimme KWIECO:n turvakotiin Moshissa. Turvakoti on toiminut siellä nyt 1,5 vuotta. Saimme arvokasta tietoa turvakodin pyörittämisestä Tansaniassa ja sovimme yhetistyöstä jatkossa. Morogorossa rakennustyöt olivat edenneet hyvin; aita ja portti ovat valmiina ja hyvinkin turvallisen näköiset. Kimbilion majoitusrakennus ja johtajan talo ovat melkein valmiit. Iso peltoalue on valmisteltu tihkukastelupuutarhaa varten, tomaatin taimia oli kasvamassa ja tihkukasteluletkut tulivat juuri siellä ollessamme. Suunnittelimme avajaisia kesälle
 2017. Hyvältä näyttää.

Nimetön

lähettänyt Mikko Vesamäki 3.12.2015 klo 3.29

Kimbilion muuri on valmistunut joulukuun 2015 alussa. Muurin portit rakennetaan seuraavaksi. Majoitusrakennuksen sisätyöt ovat kesken. Teemme parhaillaan laskelmia toisen merikontin lähettämisen suhteen, päätöstä kontin lähettämisestä ei vielä ole tehty. Monenlaisia näkökohtia pitää punnita siihen liittyen.

Ulkoministeriön hanketuki

lähettänyt Mikko Vesamäki 4.8.2015 klo 13.26

Lempäälän NMKY haki UM:n hanketukea Kimbilio- projektiin keväällä 2015. Hallituksen säästölinjausken myötä tämän vuoden hakukierros kuitenkin keskeytettiin, joten tänä vuonna emme tule saamaan UM:n hanketukea. Seuraava mahdollisuus hakuun on ensi vuonna. 

Hankkeemme on edennyt tähän asti ilman valtion tukea, ja etenee jatkossakin. Suunnitelmat tehtiin alun perin niin että selviämme omillamme, mutta UM:n tuella turvakodin toiminnan käynnistäminen olisi ollut helpomaa, ja lisäksi olisimme järjestäneet mittavan koulutuspaketin naisille 3 vuoden aikana. 

Tukijoita tarvitaan edelleen. Mitäpä jos kaivaisit verkkopankkitunnukset heti esiin ja laittaisit roposen tai kaksi keräystilille saman tien?

Nimetön

lähettänyt Mikko Vesamäki 4.8.2015 klo 13.21

Rakennustyöt Kimbilion majoitusrakennuksessa etenevät hyvää vauhtia. Kuvia ja kuulumisia Facebook- sivuillamme lähes viikottain. 

 

Kimbilio-kirje 2014/3

lähettänyt Markus Perko 2.3.2014 klo 11.32

Ystävät, Kimbilion tukijat

Lempäälän päässä toimiva Kimbilion koordinaattori Mikko Vesamäki
kirjoitti, ettei oikein voi uskoa todeksi sitä, mitä silmillään videoista
näkee. Siis sitä, että rakennustyö Morogorossa jatkuu ja hanke menee
eteenpäin.

Kertaan vielä tässä, että parhaimman kuvan työn etenemisestä saat, kun
menet kimbilio.fi -sivuille ja klikkaat sieltä kohtaa Kimbilio
Facebookissa. (Itse ei siis tarvitse olla Facebookin käyttäjä.) Niillä
sivuilla punainen lateriittimulta pöllyää ja ihmiset vakuuttavat ja
vakuuttuvat työn tärkeydestä.

ONKO TÄSSÄ JÄRKEÄ?
Naisten ja tyttöjen epäoikeudenmukainen elämä saa tilaa swahilinkielisissä
lehdissä. Luin tänään sivun kokoisen kertomuksen 9-vuotiaasta tytöstä,
joka joutui kohtaamaan isänsä väkivallan pari vuotta sitten. Isä poltti
tytön kädet. Syytä ei ollut. Isä vain raivostui, sitoi tytön puuhun jne.

Tyttöjen kohtalo on alkanut koskettaa minua enemmän kuin ennen. Ehkä on
niin, että tiedän enemmän kuin ennen. Siksi nykyään sanon aina, että
Kimbilio on turvakoti naisille JA tytöille.

Tansaniassa työtään tekevä Lähetysseuran lähetti Pia Pyhtilä vastaa
väliotsikkoon Facebookissaan näin: ”…huomenna veneilen Ukerewen saarelle
katsomaan, miten joulukuussa kotiinsa pakkotyöstä palanneet 4 lasta ovat
jakselleet. Äitinsä heidät oli sinne jonnekin lähettänyt paremman elämän
toivossa. Kun on köyhä ja kouluttamaton, vaihtoehtoja ei ole.
Tai oikeastaan, on vain tosi huonoja vaihtoehtoja.
Lapsista nuorin oli 4-vuotias aloittaessaan jokapäiväisen veden kantamisen
nukkumasijaansa vastaan tuolla jossain. 6-vuotiaalla tytöllä lienee
ikuiset jäljet kehossaan kannettuaan koko viime vuoden vauvaa selässään -
iho on siitä kohti kuin Sahara, kuopilla ja palaneena. Muutkaan eivät voi
hyvin tästä joukosta.
Nyt he ovat kuitenkin esikoulussa ja koulussa, ja pienen, kummityön
kukkarosta verotetun ruokarahan turvin saaren emännät pitävät palettia
kasassa yhdessä sopimallamme tavalla.
Elämä on epäreilu, ihan todella, mutta onneksi aina jonkun kohdalle käy
jokin lempeä sivutuuli, joka muuttaakin kenties koko loppuelämän kulun.”

Näitä lempeitä sivutuulia tarvitaan paljon. Niitä on. Mutta työtä on
paljon, aina vain on. Siksi rakennamme, siksi suunnittelemme.

RAKENTAMINEN
Hirvittävän kuumuuden keskellä rakennusmiehet ovat kaivaneet ensimmäisen
Kimbilio-kodin perustukset ja likavesitankin, jota käytetään nyt
rakentamisen aikana vesisäiliönä, johon Veikko puolestaan on roudannut
vettä niin vesilaitokselta (toisinaan sieltä saa) kuin 11 km:n päässä
olevasta pienestä ojasta (siellä on tähän asti ollut).

Tulevalla viikolla kaivantoon ajetaan mursketta sekä pään kokoisia kiviä
ja juntataan tiukkaan. Vettä tarvitaan.  Niiden päälle valetaan
betonilaatta.

Samaan aikaan toisella rintamalla on tapahtunut ja tapahtuu seuraavaa:
vedenkeruuta varten on kaivettu ojanteita kylätalon ympärille. Rännit ja
putket asennetaan paikoilleen tulevalla viikolla.

Ikkunoiden ja ovien kaltereista on menossa kisa. On jännittävää nähdä,
kumman (herra Kimwaga vs herra Mbaga) takana oleva tarjous voittaa. Veikko
arvioi, että kaltereita tehtäisiin kymmenisen päivää tarjouksen
hyväksymisen jälkeen. Sitten ne vain asennetaan paikoilleen muutamassa
päivässä.

Kun tämä työ on valmis, sähköjohdot voidaan vetää paikoilleen.
Sähkösuunnitelma on kuulemma valmis. Nämä sähköt tulevat Tansanian valtion
laitokselta. Ne ovat hyvin tarpeelliset jo tässä vaiheessa, jolloin
kylätaloa voidaan alkaa käyttää, vaikka sen sisä- ja ulkotyöt ovat vielä
kesken.

Samaan kategoriaan kuuluvat myös vessat. Niiden pitää olla
jonkinasteisesti käyttökunnossa. Se taas tarkoittaa sitä, että vettä pitää
olla. Veden saamiseksi pitää saada tankki ylös kattorakenteisiin. Ja ennen
kaikkea; vettä pitää saada taivaalta tai maan syvyyksistä, mieluiten
molemmista.

MUU KIMBILIO-TYÖ
Kimbilion äiti Ruth Mmari ja hankkeessa nyt tiiviisti mukana oleva rouva
Tabitha Kilatu sekä minä teimme neljän päivän erittäin merkittävän matkan
Dar es Salamiin. Matkan pohjalla oli kahden-kolmen kerran kokoontuminen
keskenämme ja Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöhankkeisiin
pureutuminen.

Tajusimme, että meidän pitää tehdä paljon vaikuttamistyötä niin
Tansaniassa kuin Suomessa. Hankkeen pohja on kapea. Tarvitsemme paljon
enemmän tukijoita ja yhteistyökumppaneita, jos aiomme jotain saada aikaan
täällä päässä.

Onneksemme Suomen suurlähetystöstä tuli kutsu näille Kepan ja
suurlähetystön järjestämille koulutuspäiville. Saimme paljon kontakteja ja
monin eri tavoin hyödyllistä tietoa. Kaiken kaikkiaan hankkeesta oltiin
hyvin kiinnostuneita. Jokainen sanoi hankkeen olevan erittäin tarpeellinen
ja kannustettava. Rahoitus taas sitten… siihen ei ollut vastauksia.

Mutta: innostavia näköaloja on olemassa. Ihan vielä ei luovuteta. Vähän
kerrallaan. Morogoron hiippakunnan johtajanaiset olivat esim. järjestäneet
hiippakunnallisen kolehdin. Sen tuotto oli 500.000 shillinkiä (250 e).
Sekin on jotain, vaikka rakentamisessa se on vähän. Silti, mukana ollaan.
300 hengen seurakunnassa viikoittainen kolehti oman seurakunnan tarpeisiin
on parisen miljoonaa täällä kaupungissa. Naistyön suosion määrän voi
laskea helposti.

KULTTUURISTA
Tämä maa, jossa ihmiset elävät erilaisten vastakohtaisuuksien keskellä
aivan suvereenisti jaksaa aina vain viehättää. Liikenne, joka on
kaoottista, sujuu kuitenkin, kokoukset alkavat ja päättyvät, vaikka alku
viivästyy ja ihmiset saavat lähes aina ruokansa jostakin, aika pulskia jo
ollaan.

Viime aikojen kutkuttavin näkymä oli pitkä sohva poikittain moottoripyörän
tarakalla. Miehellä kännykkä korvalla ja iloinen, huoleton ilme kasvoilla,
toinen käsi ohjaustangossa. Mietin omaa reaktiotani. Tykkäsin näkymästä.
Huolettomuus viehätti. Tajusin, en ole sen parempi kuin he, jotka katsovat
tappavia lajeja, kuten formulaa.

Ystävällisin terveisin,

Irja
Veikko lähettää kaikille terveisensä: "Elämä maistuu elämältä, kun
ajoittain ylittää erilaisia rajoja."

Kimbilio-kirje 2014/2

lähettänyt Markus Perko 7.2.2014 klo 0.48   [ 7.2.2014 klo 0.48 päivitetty ]

Kimbilio-kirje 2                                Morogoro        4.2.14

YSTÄVÄT, TUKIJAT

Viime kirjeen jälkeen listalle on tullut uusia nimiä. Laita viesti minulle, jos et halua saada näitä Kimbilio-kirjeitä.

Kirjeeseen tulee monesti samoja asioita kuin Facebookiin, mutta kun kaikki eivät ole siellä, ajattelen, että on parempi vaikka toistaa. Lisäinformaatiota www.kimbilio.fi tai Kimbilion FB-sivut ja You Tube.

RAKENTAMINEN
Rakentamista valvova herra Mbaga on nähty. Työt aloitetaan hänen puolestaan mahdollisimman pian. Kaksi rakennusmiestä tässä kirkon tontilla oli eilen rakentamassa tyttöjen asuntolan toisen kerroksen pohjaa. Tuttuja miehiä. Kasvot loistivat kirkkaammin kuin illan aurinko.

Kylätalon ovet ja ikkunat kaltereineen ovat ensisijaisia. Turvakodin perustusten kaivaminen aloitetaan. Katselin äsken Kimbilio-sivuilla Mikko Vesamäen kuvaaman videon kylätalon ehkä ensimmäisistä juhlista. Kannattaa katsoa. Miehet tanssivat. Kylätalo ei ole lähimainkaan valmis, mutta niin kuin näet, sitä voidaan jo käyttää.

Rakentamiskokouksia tulee olemaan useita. Täällä asiat päätetään yhdessä. Myös tiedon tasapuolinen leviäminen on näin taatumpaa. Jatkamme toiminnan suunnittelua, koulutuksia ja etsimme yhteistyötahoja. Tavoitteet ovat korkealla. Pitäisi löytää Tansanian valtion taholta suojelijoita ja ulkomaisilta tahoilta tukijoita.

KULTTUURISTA VÄHÄN
Olimme Tansaniaan tullessamme pyytäneet, että pääsisimme paikkaan, missä olisi vettä. Joillakin alueilla on. Piispa ohjasi meidät ylpeänä ja iloisena ”valkoihoisten malliseen taloon, jossa varmasti on vettä". Vesihanoja ja -paikkoja on useita. Vettä ei ole ollut nyt viiteen päivään kuin kaksi pientä tirausta.

Tänään Veikko pesi pitkät hiuksensa puolella ämpärillisellä. Siihen meni loppu vesi. No, hän otti ämpärit käteensä ja lähti kirkon pihamaa-alueelta etsiskelemään, josko jossain lorisisi tai voisi vintata. Kyllä tuli ihmisiin liikettä. Pastorin ei kuulu kulkea ämpärit käsissä, saati kantaa vettä.

Ihmisiä alkoi lapata pihaamme. Ihmeteltiin vedettömyyttä. Hetken kuluttua vesi alkoi liristä pikkuisen. "Nyt suihkuun ja äkkiä!" Veikko komensi. Riisuin vaatteet ja availin hanaa. Ei tullut mitään. Lopulta hain pari mukillista keittiön ämpäristä ja pesin sillä itseni. Iloitsin, että naapurin emännät saivat osansa. Kyllä likaisenakin pärjää, kun vain päättää niin.

ASUMINEN
Kotimme sijaitsee Bungon kirkon alueella piispan talon ja navetan välissä. Navetan toisella puolella asuu seurakunnan evankelista ja toisessa laidassa kirkkopihaa turvaan haettuja/hakeutuneita masai-tyttöjä. Eilen tuli taas yksi. Seurakunnan papin talon rakennusten joukossa on heidän kätköpaikkansa. Pappi on lähtenyt opiskelemaan. Perhe saa asua pappilassa.


ELÄMÄ
Kuljemme jalan. Vielä. Auto on luvattu, mutta se on rikki. Kävellen huomaa enemmän. Tiemme kulkee synnytyssairaalan vierestä. Naisten huuto on aika kovaa. (Ainakin ohi kulkevat koululaiset uniformuissaan oppivat tietämään, mitä synnyttäminen on.) Toisella puolella tietä huuto on vaimennut kokonaan. Ruumishuone. Puuseppä höylää arkkua. Yksi on jo valmiina maassa.

Siinäpä tallustamme elämän alun ja kuoleman lopullisuuden välissä ojasta kaivettua punaista lateriittimultaharjannetta pitkin. Koululaisten joukossa.

Teitä tuestanne kiittäen ja sydämellisesti Afrikasta tervehtien,

Irja (kirjeen kirjoittaja) ja Veikko (maahanmuuttoviranomaisten luona
käymässä)

*****

Kimbilio-kirje 2014/1

lähettänyt Markus Perko 7.2.2014 klo 0.42   [ 7.2.2014 klo 0.42 päivitetty ]

Liitteenä Kimbilio-kirje 2014/1

Olkkarin Wappu kokosi 500 juhlijaa

lähettänyt Markus Perko 9.5.2013 klo 2.38   [ 9.5.2013 klo 2.39 päivitetty ]


Lempäälän seurakunnan ja kymmenien vapaaehtoisten järjestämä Olkkarin Wappu -hyväntekeväisyystapahtuma saavutti jälleen suuren suosion. Arviolta 500 eri-ikäistä lempääläläistä juhli vappupäivänä Kirkkotorin ympäristössä.

Päivä alkoi komeasti trumpettitaiteilija Mikko Valjakan avaustöräyksellä kellotapulin huipulta, jonka jälkeen nautittiin Lempäälän mieskuoron keväisistä lauluista ja hiljennyttiin motoristihartauteen.

Sää suosi, ja Kahvila Olkkari ja Lempoisten seurakuntatalo olivat pullollaan ihmisiä. Lasten suosikkeja olivat onnenpyörä, nukketeatteri, lankalaserrata ja erityisesti Gospel Riders -motoristien tarjoama moottoripyöräkyyti.

Seurakuntatalon kirpputorilta löytyi monelle kotiinviemisiä ja kirjanvaihtopisteestä kierrätettyä lukemista. Seurakuntatalolla nähtiin myös jonglöörausta, taikatemppuja ja nautittiin rennoista musiikkiesityksistä.

Päivän aikana myytiin 400 arpaa, 200 vohvelia, 600 munkkia, 200 makkaraa ja 500 lasillista simaa. Myös Kimbilio-leivät ja linnunpöntöt olivat suosittuja.

Wapputapahtuma huipentui Pietari ja Kalat -kuoron Suomalainen messu -konserttiin Pyhän Birgitan kirkossa. Tapahtuman tuotto oli reilut 5000 € naisten Kimbilio-turvakodin hyväksi Morogoroon, Tansaniaan!

Ensi vuonna uudestaan!
Markus Perko

Kimbilio ja me numero 6

lähettänyt Markus Perko 20.3.2013 klo 1.53

Hei,

Kuusi vapaaehtoistyöpäivää enää jäljellä, sitten kotiin Suomeen!

Kimbilion eteneminen
Kuuden päivän aikana Ukumbin kattoja rakennetaan vimmatusti ja tehdään imeytyskaivoja. Sitten rakentaminen keskeytyy, mutta varojen kerääminen jatkuu, sillä tarkoituksena on, että voimme jatkaa taas vapaaehtoistoimintaa ja rakentamista ensi vuoden alussa. Silloin aletaan rakentaa ensimmäistä turvataloa ja tehdään kylätalo valmiiksi.

Lempäälän NMKY:n kautta tulleet 34.000 e on nyt lähes käytetty, viikonloppuun mennessä kaikki käytetty. Meille kävi todella hyvin, kun saimme lisäksi 4.000 e Vaasan seurakuntayhtymältä. Sillä pärjäsimme väliajan, jolloin rahaa ei ollut. Hyvin paljon kiitoksia kaikille lahjoittajille ja vaivaa nähneille.

Lisäksi olemme saaneet lupauksia:

Aalto-yliopistossa on tehty sähkösuunnitelma. Tarkoituksena on tuottaa aurinkovoimalla sähköä koko Kimbilio-alueen tarpeisiin. Sitä saattaa jäädä jopa ylikin. Olen saanut sen käsityksen, että hanketta rahoituksineen vedetään yliopistolta käsin. Se on suuri juttu.

Toinen suuri on, että eräs yksityinen nuori mies haluaa istuttaa hedelmäpuita turvaan juosseille naisille. Lisäksi hän lupasi kustantaa puutarhurin kuluja. Hänen unelmansa on, että kiusattu nainen saisi poimia mangon puusta ja saisi sitäkin kautta takaisin elinvoimaansa. Erilaisia hedelmiä notkuva puutarha on hänen unelmansa, minunkin.

Ja sitten kaivo jälleen. Eräs ihminen otti yhteyttä ja kysyi kaivon hintaa. Hän mietti sitä, että jospa hän ystävineen voisi olla mukana rakentamassa kaivoa. Tänään luin hänen kirjeensä, jossa hän kyseli, olisiko muita kaivonkustantajia tiedossa. Summa on heille vähän iso: 10.000 e.

Olemme nyt sen kokeneet; ilman kaivoa Kimbilio ei tule pyörimään. Meillä esim. on näiden kolmen kuukauden aikana tullut vettä hanasta noin kymmenenä päivänä. Kaupungin vesilaitos toimii heikosti.

Muita haasteita
Sähkön saanti takkuilee, sähkökatkoja on vähän väliä. Sähköön perustuvaa liiketoimintaa ei voi olla, koska sähkökatkokset tietävät päivittäin yllättävää toiminnan seisahtumista. Onneksi meille on tulossa aurinkopaneelit.

Internet-yhteydet ovat heikot. Tavallisilla yhteyksillä sähköposti kulkee juuri ja juuri, mutta jos haluaa ladata esim. FB:iin videota, se ei onnistu. Vain jos maksaa tuhottomasti rahaa, yhteyden saa toimimaan. Meillä omat rahat ovat käyneet vähiin, siksi sivujen päivittäminen on jäänyt vähäiseksi.

Onnellinen tositarina
Olimme Suomen Lähetysseuran työssä Morogorossa viime vuosituhannen puolella. Vaasan huippuaktiiviset naiset kyselivät silloin, olisiko tiedossa ketään, joka tarvitsisi tukea koulutukseensa. Grace oli. Hänen molemmat vanhempansa olivat hiljattain kuolleet.

Grace sai ammattikoulutuksen keittiöalalle.

Pari viikkoa sitten sain kännykkääni viestin, jossa joku Grace (en muistanut yhtään kuka) halusi nähdä minut. Kehotin häntä tulemaan luokseni. Ajattelin, että jokin pyyntö jälleen. Niiden suhteen tulee vähän herkäksi, kun ei kuitenkaan ole mikään avustusautomaatti.

Grace tuli mukanaan miehensä John ja pieni poikansa Patrick. He toivat tullessaan valon ja ilon. Hän kiitti kiittämästä päästyään koulutuksesta, jonka oli saanut. Hän oli kuullut, että olimme palanneet kaupunkiin ja otti selvää puhelinnumerostani. Tarmokas nainen.

Lupasin välittää kiitokset oikeaan osoitteeseen. Siis Vaasa: ottakaa vastaan kiitokset.

Grace oli menestynyt hienosti opinahjossaan, saanut hyviä työpaikkoja ja nyt hän on kaupungin parhaassa ruokapaikassa, missä saa puhdasta salaattia, jota eurooppalainenkin voi huoletta syödä.

Menimme seuraavana päivänä kokeilemaan. Vähän arvelutti, mutta kun muut söivät, aloimme haarukoida salaattia mekin. Salaatti oli suunnattoman hyvää. Se oli kuulemma puhdistettu jollakin hiilihapotetulla vedellä. (?)

Kimbilio ja me
Veikko lähtee joka aamu ennen kahdeksaa työmaalle ja palaa iltamyöhään kotiin. Hän huseeraa veden, lautojen, sementtisäkkien ja muiden tarvikkeiden kanssa. Poliisit pysäyttävät hänet lähes joka matkalla. He ovat hyvin kiinnostuneita hiippakunnan käyttöömme antamasta rämäautosta. Aikaa palaa.

Täällä tehdään työtä kuusi päivää viikossa. Työtä oikeastaan on myös seitsemäs päivä, jolloin olemme aina kirkossa, ehkä kahdessakin. Ensimmäinen jumalanpalvelus alkaa klo 7 ja toinen klo 10.

Esittelen aina Kimbilion, sillä käymme eri kirkoissa. Kaupungin kirkot on nyt haarukoitu. Asia tiedetään kaikilla kulmilla. Lisäksi saarnaamme, jaamme ehtoollista ja sen sellaista papin työtä.

Teemme joka iltapäivä Veikon työstä paluun jälkeen pitkiä kävelylenkkejä. Pari päivää sitten huomasin lenkillä, että todella moni ihminen tuntee meidät. Jos kirkossa on 500 ihmistä ja kirkkoja on käytynä esim. 10, silloin 5000 ihmistä tuntee meidät. Poninhäntä-Veikkoa kukaan ei pysty unohtamaan, jos minut pystyisikin. Meillä on paljon ystäviä/enkeleitä ympärillämme. Tuli turvallinen olo.

Morogoron väestökirjanpidon mukaan tällä alueella asuu 425.000 ihmistä ja kirjanpitoon laskemattomia noin 200.000. Viisituhatta siitä ei ole paljon, mutta on se jonkinlainen turvaverkko kuitenkin.  

Joku kysyi, mitä minä, Irja, teen. Vapaaehtoisvastuullani on tiedottaminen. Päivien mittaan istun tietokoneen äärellä ja hoidan yhteyksiä eri puolille. Tarvitsemme paljon tukijoita.

Olen tehnyt pohjatyötä Mikko Vesamäen kanssa erilaisten papereiden parissa, on lähetelty dokumenttia sinne tänne, konsensus pitää löytää ja kaiken lisäksi kolmella kielellä; swahiliksi, suomeksi ja englanniksi. Se on sangen uuvuttavaa. Mikko on tehnyt ison työn. Kiitos, Mikko.

Kimbilion FB, kotisivut, omat sivut (jääneet kyllä rappiolle) vievät aikaa. On ilta ennen kuin huomaakaan. Niin, ja sitten on kaikki kokoukset ja palaverit ja rahan kanssa häsläämiset. Ruth Mmarin kanssa kokoustin eilen koko iltapäivän. Lopulta olimme niin väsyneitä, että menimme pötköttämään Veikon ja mun sängylle ja jatkoimme siinä suunnitelmien tekoa.
Omia hommiakin olen tehnyt. Kirjoitan jännitysromaania. Se on lähes valmis, kertoo Tansaniaan tulleesta suomalaismiehestä ja murhien mysteeristä. Rakastuin päähenkilöihin. Siksi oli vaikea lopulta päättää, kuka murhaaja on. Nyt täytyisi vain löytää kustantaja. Vinkkejä? Oman Artboxini kaksi kirjaa on ollut käsittelyssä. Uusin on markkinoilla: Lohikäärme ja Simon kadonnut leipä. Se on kolmas lasten kuvakirjasarjastamme. Kolmannen Martan julkaisen piakkoin. Lisäksi olen kutonut villasukkia. Siinä saa aivot tyhjiksi. Ja sellaista olen tehnyt, mitä en koskaan tee Suomessa: Olen luutunnut lattiat joka päivä. On ihan pakko, sillä punainen hiekka ratisee jalkapohjissa jo iltapäivällä, ellei pyyhkimisseremoiniaa ole tehty.  
Emme ole vielä pitäneet vapaapäiviä, mutta 2.4. aiomme lähteä täältä Morogorosta ja uiskennella Intian valtameren aalloissa kaksi päivää. 5.4. lähtee lento Dohan ja Lontoon kautta Suomeen.
Jos haluat vastata kirjeesen, käytä osoitetta irja.aro-heinila@artboxirja.net  Luen sitä joka päivä.
Kiitos kaikille, jotka olette ottaneet yhteyttä tavalla tai toisella.

Irja

1-10 of 25