Etusivu‎ > ‎Elämäntarinoita‎ > ‎Tiedemaailma‎ > ‎

Heikurainen Leo Olavi

s. 22.9.1922 Alatornio. k. 26.4.1985 Bad Alexanderbad, Saksa

Kemin Yhteislyseon 1.lk 1934, er. 1937. Ylioppilas Tornion Yhteislyseo 1941.

Leo Heikurainen oli yksi maailman huomattavimmista suometsätieteilijöistä. Valtaosaltaan hänen tutkimuksiinsa perustuvat kriteerit, joiden pohjalta on voitu arvioida luonnontilaisten suokasvupaikkojen kykyä tuottaa puita sen jälkeen, kun liika vesi on ojituksella johdettu pois.

Alatorniolaisen Leo Heikuraisen nuoruutta sävyttivät Perämeren maiva ja Tornionjokilaakson ohra, meren ja pellon viljat, kodin vakaa maalainen juurevuus ja harras, osin ahdaskin uskonnollisuus. Hän kuului siihen ikäpolveen, joka joutui suoraan koulunpenkiltä vuosikausiksi talvi- ja jatkosotaan. Pitkältä ja monivaiheiselta sotaretkeltään, joka ulottui sekä Kaukasukselle että Karjalan kannakselle, hän palasi pahasti haavoittuneena.

Yliopisto-opintonsa sekä metsätieteessä että kasvitieteessä Heikurainen aloitti 1945. Valmistuttuaan maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi hänestä tuli Helsingin yliopiston suometsätieteen laitoksen assistentti; yliopisto-opettajan ja tutkijan uransa hän päätti saman oppiaineen professorina (1958 - 1985) kymmenen vuotta myöhemmin. Suomen Akatemian tutkijaprofessori hän oli 1972 - 1975.

Heikurainen oli Suomen yksi aikansa tuotteliaimmista yliopistollisista metsäntutkijoista, aina oli yksi tutkimus käynnissä, toinen painossa ja kolmas suunnitteilla. Tutkimustyöllä oli selvä tavoite: tieteellisen perustan pystyttäminen soiden metsätaloudelliselle hyväksikäytölle.

Heikuraisen tieteellinen tuotanto kattaa lähes kaikki suometsätieteen alat. Väitöskirja Die kiefernbewachsenen eutrophen Moore Nordfinnlands (1953) keskittyi Pohjois-Suomessa esiintyvien lettorämeiden kasvisosiologiseen analyysiin. Suokasvupaikat ja niiden luokittelu metsänkasvatuskelpoisuuden arvioinnin pohjaksi olivat myöhemminkin toistuvana aiheena hänen tuotannossaan. Tämän lisäksi Heikuraisen tutkimukset käsittelevät ekologian alalta suopuustojen hienojuuriston määrä ja syvyyttä, hydrologian alalta ojituksen ja metsänkäsittelyn vaikutuksia pohjavesipinnan tasoon sekä valunnan määrään, ajoittumiseen ja veden laatuun, metsänhoidon alalta suometsien uudistamiskysymyksiä sekä kasvu- ja tuotostutkimusten alalta valtakunnallisia otantan perustuvia selvityksiä metsäojituksen vaikutuksesta suopuustojen kasvuun.

Heikurainen oli Helsingin yliopiston Metsätalon parhaita luennoitsijoita. Hän tuotti myös opetusalansa keskeiset yliopistolliset oppikirjat. Lisäksi hän kantoi vastuuta metsänparannusmetsänhoitajien täydennyskoulutuksesta.

Leo Heikurainen oli keskeinen henkilö suoalan kansainvälisessä tieteellis-teknisessä yhteistyössä. Hän oli International Peat Societyn presidentti vuodesta 1980. Tämän kansainvälisen järjestön kokousmatkalla hän 1985 menehtyi sairauskohtaukseen Bad Alexanderbadissa.

Leo Olavi Heikuraisen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Heikurainen ja emäntä Katri Takkinen. P 1949 - Armi Annikki Talvitie S 1926.

URA. Ylioppilas 1941 Tornion yhteislyseosta; maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti 1948; metsänhoitaja 1950; maatalous- ja metsätieteiden tohtori 1954.
Helsingin yliopiston suometsätieteen laitoks
en assistentti 1947 - 1954; Keskusmetsäseura Tapion apulaismetsänhoitaja 1954 - 1955, tutkija 1955 - 1956; Metsähallituksen suonkuivatusmetsänhoitaja 1956 - 1957; Helsingin yliopiston suometsätieteen professori 1958 - 1985; Suomen Akatemian tutkijaprofessori 1972 - 1975.
Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan inspehtori 1959 - 1969; Suomen Metsätieteellisen Seuran puheenjohtaja 1961 - 1962; Suoseuran puheenjohtaja 1968 - 1970; Professoriliiton puheenjohtaja 1971 - 1973; International Peat Societyn varapresidentti 1973 - 1980, presidentti 1980 - 1985; Akavan hallituksen jäsen 1976 - 1977; Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 1974.

Kunnianosoitukset: Vapaudenmitali 1 1942; Vapaudenmitali 2 1942; Vapaudenristi 4 1944; Talvisodan mm.; Jatkosodan mm.; Valtion virka-ansiomerkki XXX; Saksan rautaristi 2 1942. Suomen Metsätieteellisen Seuran hopeinen Cajander-mitali.

TUOTANTO. Die kiefernbewachsenen eutrophen Moore Nordfinnlands. 1953 (väitöskirja); Tutkimus metsäojitusalueiden tilasta ja puustosta. 1959; Metsäojitus ja sen perusteet. 1960; Metsäojituksen alkeet. 1971; Skogsdikning. 1973; Soiden metsänkasvatuskelpoisuuden laskentamenetelmä. 1973.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. P. Mikola, Leo Heikurainen // Suomalainen Tiedeakatemia : vuosikirja 1986 - 1987; K. Seppälä, Leo Heikurainen : opettaja ja tutkija // Metsänhoitaja 4/1985.

Juhani Päivänen 
Lähde: Kansallisbiografia
Comments