Blogi‎ > ‎

Luukku 3 - Heidin lapsuusmuistoja

lähettänyt Minna Monthan 3.12.2016 klo 4.44   [ 3.12.2016 klo 6.30 päivitetty ]

Muistatteko lapsuudesta ne hetket, kun saitte luvan tutkia äidin meikkilaukkua? Itselleni nuo muistot tuovat vieläkin mieleen sen salaperäisen ja jännittävän tunteen. Äidin viimeinen kampaamoasiakas oli juuri lähtenyt ja hänellä oli hetki aikaa minulle.

Sain istua äidin meikkipöydän ääreen ja laitettiin hiukset nätisti. Otettiin oikein kuvakin. Ja se riemu, kun sain äidin melkein tyhjäksi käyttämän, juuri SEN vaaleanpunaisen Oriflamen voidepurkin omaan meikkipussiini. 70-luvun lapselle se oli suurin aarre!



Onneksi en tuolloin 3-vuotiaana vielä tiennyt, miten mutkikas tulisi omasta ihonhoitotaipaleestani kaikkine haasteineen. Lukuisten epäonnisten kokeilujen ja liian voimakkaiden aknehoitojen myötä ihonhoito näyttäytyi minulle varhaisaikuisuudessa pakonomaisesti suoritettuina, turhauttavina rutiineina, joiden myötä iho voi aina vain huonommin. Tie johti kosmetiikka-allergiaan.

Kosmetologikoulutuksen ja Ekopharman luonnonkosmetiikkaan tutustumiseni myötä ympyrä on kuitenkin nyt 38-vuotiaana sulkeutunut: ihoni on parantunut huimasti ja voin sanoa, että se lapsuudesta tuttu riemu on palannut takaisin. On mielekästä hoitaa ihoaan, kun siitä on näkyvää hyötyä. Jokailtainen ihonhoitorutiini on odotettu, oma pieni hetki itselle.



Nämä ajatukset saivat alkunsa, kun tunsin historian toistavan itseään lapseni seuratessa iltatoimiani. ”Äiti, koska minäkin saan oman voiteen? Äiti, kun minulla on niin kuiva iho. Tässä poskessa, katso!”

Illalla kaivoin lapseni saaman ja (yllättäen) käyttökiellossa olleen HelloKitty-huulivoidepurkin tyhjäksi ja täytin sen Ekopharman mustaherukkavoiteella. Samalla taputin itseäni selkään miettiessäni, että pahoistakin asioista voi seurata hyvää: oma lapseni saa ihonhoitoonsa turvallisen ja hyvän alun.  

Hyvää viikonloppua toivoen, Heidi

Comments