Kisu


 

 

Kuvasivu (elämämme eläimet) 

 

Kisu tuli meille talvella 1997. Se oli koditon kulkukissa, mahdollisesti vuoden -96 pentuja, laiha ja nälissään ja viluissaan. Se oli kuljeskellut koko talven talosta taloon ruokaa etsimässä. Eräänä kirpeänä pakkasiltana Renne kantoi sen sisälle ja kysyi: "Mihinkä myö tämä pannaan?"

Me panimme sen saunan lauteille yöksi ja seuraavana päivänä ystävämme Johannan kanssa käytimme sitä eläinlääkärissä, joka antoi sille lääkekuurin koska sillä meni koko ajan "pissit housuun". Sille annettiin asianmukaiset rokotukset ja madotukset, ja me rupesimme hoitamaan sitä kuin omaamme. Näin siitä tuli meidän kissa.

Kissa sai nimekseen Kisu. Se oli ilmeisesti semmoisesta pentueesta, jonka emo oli synnyttänyt metsään, koska se oli alussa kovasti arka. Vähitellen se meihin tottui ja oppi pitämään kotiamme kotinansa.

Nyt se on jo iso ja pullea, pehmoinen karvakerä, painaakin jo kahdeksan kiloa. Se on itsenäinen ja itsevarma kissa, joka tykkäsi ensin vähän kyttyrää, kun taloon otettiin viime keväänä tuo "rotankokoinen" elikkä Papu (joka enää ei ole rotan kokoinen).

Kisu on jo arvokas 10-vuotias vanhaherra, joten se ei millään jaksaisi eikä viitsisi riehua kuin pahaiset pennut, jota Papu tietenkin siltä kovasti toivoisi. Aika hyvin ne ovat kuitenkin toisiinsa sopeutuneet. Joskus Papu haluaa leikkiä hippasta ja Kisu ei - silloin Kisu katsoo viisaimmaksi pinkaista leikkimökin alle piiloon.