Etusivu

Israelin-matka 1999

Israelin-matka 2008

Livekuvaa Itkumuurilta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kuolleen meren
mutakylpy

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin perheeni kanssa Israeliin tehdyllä ryhmämatkalla, jolle startattiin lauantai-iltana 13.3.2004 klo 23. Ilmeisesti Nukku-Mattiakin hieman jännitti, sillä se ei uskaltanut käyttää bussimatkan aikana ainakaan minua Höyhensaarilla kuin muutaman pikapyrähdyksen verran, vaikka olisi hyvin ehtinytkin. Matka Helsinki-Vantaan lentoasemalle kesti nimittäin aamuun asti. Matkan varrelta bussiimme tuli myös toisen ryhmän jäsenet, joitten kanssa sitten taivalsimme yhdessä koko viikon ajan Harri-oppaamme opastamina. Yhteensä meitä oli reilut 40 henkeä. Oman ryhmämme matkanjohtajina toimivat tuttuun ja turvalliseen tapaansa Anja ja Kauko.

 

Lentokoneemme kohti Tel Avivia lähti sunnuntaiaamuna 14.3. klo 8.15. Lentomatka oli ensikertalaisille - muun muassa perheemme nuorimmille - elämys jo sinänsä. Kun kone laskeutui Tel Avivin lentokentälle, ainakin 83-vuotiaalta Anni-mummolta oli päässyt onnellinen itku. Hänen haaveensa päästä vielä tämän kerran Israelin maahan oli toteutunut. Hän on jo kokenut Israelin-matkaaja, ja hän jos kuka jaksoi olla koko matkan ajan pirteä ja iloinen ja hyvinvoiva. Ryhmämme vanhimpana hän ei eloisuudessaan paljoakaan hävinnyt ryhmän nuorimmalle eli 8-vuotiaalle pojanpojalleen. 

 

 

 

"ISRAEL LOVES YOU"

 

Tel Avivin lentokentällä odottavassa bussissa jokaiselle meistä ojennettiin ruusu sekä sydämenmuotoinen tarra, jossa oli teksti: "Israel Loves You". Ei siis ole vain niin, että me rakastamme Israelia, vaan Israelkin rakastaa meitä!

 

Myös oppaaltamme saamamme Israelin matkailuministerin allekirjoittama kunniakirja antoi ymmärtää samaa. Siinä luki näin: "Tulonne Israeliin tänä maamme historian vaikeana aikana osoittaa tukea ja solidaarisuutta, jota pidämme suuressa arvossa."

Väsyneinä mutta onnellisina aloitimme siis "pyhiinvaellusmatkamme" - matkan kohden Jerusalemia. Matkalla pysähdyimme Jad Hashmonaan, jossa meitä odotti valmiiksi katettu kahvipöytä. Paikka on rakennettu kahdeksan Suomesta luovutetun juutalaisen muistoksi.

 

Jerusalem

Anni-mummo hotellin käytävällä.
 
 
Maaliskuu on Israelissa vielä talvikuukausi. Niinpä ollen siellä ei ollut nyt lähestulkoon niin lämmintä kuin aiemmalla Israelin-matkallani lokakuussa -99. Sää oli oppaan mukaan jopa tavanomaista viileämpi.

 

Jerusalemissa majoituimme Novotel-hotelliin. Nuorimmat lapsemme ihastuivat hissiajeluihin ja juoksivat sukkasillaan pitkin hotellin käytäviä. Matkan järjestäjälle, Toiviomatkoille, annetussa palautteessa kuopuksemme olikin merkinnyt yhdeksi matkan parhaaksi anniksi "hotellin mukavat hissit".

 

Via Dolorosa

 

Maanantaina alkoi sitten lapsillakin tositoimet. Koko päivän kestänyt retki piti sisällään muun muassa Öljymäellä käynnin, Getsemanen puutarhan ja Kaikkien kansojen kirkossa vietetyn lauluhetken. Kuljimme myös Via Dolorosan, tuskien tien, ja kävimme Länsimuurilla.

 

Kaikkien kansojen kirkko, Getsamene

Getsemanen puutarhassa kuvasimme vanhoja öljypuita, jotka olivat niin vanhoja, että pienet linnut pystyivät lentämään niitten lahoamassa olevien runkojen läpi. Näin minä asian ymmärsin. Niitten puitten katveessa Jeesus vietti raskaan ja tuskallisen kiirastorstainsa, yksinäisen rukoushetken ennen pidätetyksi joutumistaan.

 

Raamattu kertoo, että hänen "hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan". Silti hän tuskankin keskellä rukoili: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Jumala kuitenkin rakasti ihmisiä niin paljon, että ei ottanut pois Jeesukselta tätä tuskien maljaa, vaan "antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

 

 

Getsemanen öljypuita 

Via Dolorosa piti sisällään useita Jeesuksen ristintiehen liittyviä 'asemia', joita Harri-oppaamme ammattinsa ja Raamattunsa osaavana miehenä meille selosti. Minua puhutteli tällä kertaa eniten paikka, jossa oli häpäisty kuolemaan tuomittuja vankeja pitämällä heitä tietynlaisina pelinappuloina. Pelin kuviot oli piirretty katukiveykseen. Vanki sai olla pelissä hetken aikaa kuningas, hänet puettiin hienoihin vaatteisiin, häntä palvottiin ja hänelle kumarreltiin, mutta pelin päätös oli sitten kaikkea muuta.

 

Kenties Jeesuksellakin pelattiin tällaista peliä, koska Raamattu kertoo: "Ja he pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä ja rupesivat tervehtimään häntä: 'Terve, juutalaisten kuningas!' Kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois, ristiinnaulitakseen hänet."

 

Muukalaisena muurilla

 

Länsimuurilla kävin minäkin huokaisemassa kaikista tärkeimmät rukouspyyntöni Jumalan puoleen luottaen siihen, että "jos muukalainen tulee kaukaisesta maasta ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin Jumala kuulee taivaasta, asuinpaikastansa, ja tekee sen, mitä muukalainen häneltä rukoilee, jotta kaikki maan kansat tuntisivat Hänen nimensä.."

 

Harri ja Anni-mummo

 

Päivän päätteeksi kävimme Jad Vashemissa, juutalaisvainojen museossa, joka on vaikuttava muistomerkki Holocaustin uhrien muistoksi ja jossa palaa ikuinen tuli heidän muistoksensa. Myös vainoissa menehtyneitten juutalaislasten muistoksi rakennettu, katossa vilkkuvin "tähdin" valaistu huone musiikkeineen ja lasten nimiluetteloineen oli vaikuttava kokemus.

 

Tämänkin ajan juutalaisia vainoavat itsemurhapommittajat ovat riistäneet monen juutalaisen hengen. On murheellista, että joillekin opetetaan jo lapsesta saakka, että juutalaisen tappaminen on kunniateko ja että mitä useampi juutalainen heidän tekemissään itsemurhaiskuissa kuolee, sitä autuaampaa näillä itsemurhan tehneillä ”marttyyreilla” tulee paratiisissa olemaan. Mielestäni on myös väärin, että media ei kerro aina Israelin tapahtumista tasapuolisesti ja totuudenmukaisesti.

 

Puutarhahaudalla

 

Tiistaina teimme kävelyretken Jerusalemissa. Se päättyi Puutarhahaudan lähellä vietettyyn ehtoolliseen. Jokainen meistä, nuorimmasta vanhimpaan, sai uskoa omalle kohdalleen todeksi, että kaikki on puolestamme täytetty. Jeesus antoi itsensä juuri minun syntieni sovitukseksi. Kaikissa viettämissämme hartaushetkissä korostui mielestäni se tosiasia, että "armosta me olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen, emme tekojemme kautta jottei kukaan kerskaisi.."

 

Puutarhahaudan läheltä oli myös näkymä kalliolle, jonka muoto 'silmäkuoppineen' muistuttaa pääkalloa. Monet kristityt uskovat, että tämä on ns. Pääkallonpaikka, Golgata, jonne Jeesus ja kaksi ryöväriä pitkäperjantaina ristiinnaulittiin. Myös puutarhassa oleva hautakammio, jonka sisällä saimme käydä, on tässä tapauksessa mahdollisesti se tai ainakin samankaltainen hauta, johon Jeesuksen ruumis vietiin.

 

Jeesuksen hautakammio

 

 

Kohti Galileaa

 

Keskiviikkoaamuna oli aika sanoa Jerusalemille jäähyväiset ja siirtyä matkalaukkuinemme bussiin, joka lähti ajamaan kohden Tiberiasta, Galilean kaupunkia. Matkan varrella pysähdyimme muun muassa Kuolleelle merelle, jossa kävimme kelluskelemassa ja voitelemassa itsemme Kuolleen meren terveellisellä mudalla. Myös kuuman rikkialtaan kylpy oli poikaa, melkein suomalaisen saunan veroinen kokemus. Muutoin vedet eivät olleet vielä kovinkaan lämpöiset.

 

 

Iltapäivällä oli sitten juhlahetki: Kaksi ryhmämme nuorta halusi kastattaa itsensä Jordanjoessa. Kastepaikka oli nimeltään Jardenit, ja on mahdollista, että Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi juuri samoilla seuduilla. Matteus kertoo evankeliumissaan: "Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen". Meidän kastettavamme tulivat puolestaan Jerusalemista ja jatkoivat kasteen jälkeen matkaansa Galileaan. Oppaamme kastoi nämä valkoiseen asuun pukeutuneet nuoremme Jeesukseen Kristukseen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

"Tiälläkö se Jeesus

käveli vettä pitkin?"

 

Tiberiaan hotellimme Ron Beach sijaitsi aivan Gennesaretin järven rannalla. Huoneesta pääsi suoraan rantaan, ja perille päästyämme lapset pinkaisivat ensimmäiseksi juoksemaan paljain jaloin rantanurmikoita pitkin. Tiberiaassa olikin huomattavasti lämpimämpää kuin Jerusalemissa.

 

Ja siinä oli edessämme ihka oikea Gennesaretin järvi! Juuri se, jota pitkin Jeesus käveli opetuslastensa tykö, kun nämä olivat veneineen "jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana". Opetuslapset pelästyivät, mutta Jeesus rauhoitteli heitä sanoen: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen". Kunpa kaikki nykyisenkin ajan "aaltojen ahdistamat" ihmiset saisivat kuulla sydämissään nuo rohkaisevat ja pelon karkottavat sanat.

 

Gennesaretinjärvi

 

Seuraavana päivänä pääsimme itsekin purjehtimaan Gennesaretin järvelle. Onneksemme sää ei ollut myrskyinen, joten meidän ei tarvinnut olla opetuslasten tapaan aaltojen ahdistamina. Oppaaltamme saamassa 'todistuksessa' kerrotaan, että olemme nyt purjehtineet samanlaisella veneellä kuin millä Jeesuksen aikaan purjehdittiin.

 

Istuessani veneessä ja katsellessani ympärillä olevia korkeita vuoria tuntui mahtavalta tietää, että Jeesuskin oli katsonut maanpäällisen elämänsä aikana juuri samoja vuoria ja seilaillut samoja vesiä. Jeesuksesta kerrotaan, että hän kiipesi usein vuorille yksinäisyyteen rukoilemaan. Joltain lähivuorelta hän oli silloinkin tulossa, kun vettä pitkin opetuslastensa veneen luo taivalsi. Monista muista pyhistä paikoista ei olla täysin varmoja, ovatko ne ’millilleen’ juuri niitä, joista Raamatussa mainitaan, mutta Gennesaretin järvi on aivan varmasti samalla kohti. Vesi on vaihtunut, mutta järvi on sama.

 

Bussimme odotti toisella rannalla. Ajoimme Jeesuksen kotikaupunkiin, Nasaretiin. Siellä käyntikohteenamme oli Marian Ilmestyksen kirkko, joka muistuttaa siitä, kuinka enkeli Gabriel kävi ilmoittamassa nuorelle Marialle, että hän on synnyttävä Messiaan eli Jeesuksen. Kävimme myös Jeesuksen kotikirkossa, joka on oletettavasti sama mistä Luukkaan evankeliumin 4. luvussa kerrotaan näin: ”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.”

 

minä ja lapset

 

Ei pisaraakaan

 

Perjantaiksi säätiedotus lupaili sadetta, mutta pisaraakaan en nähnyt satavan. En ole koskaan nähnyt Israelissa vesisadetta, joten oikeastaan olisin sitä hieman kaipaillut. Olisi ollut mukava kuulla, miltä kuulostaa sateen ropina Galilean mailla.

 

Perjantai oli vapaapäivä ja vietimme sen kuka mitenkin, suurin osa ostoksilla käyden. Tiberiaassa ei ollut eksymisen vaaraa, joten jättäydyin muusta joukosta erilleen ja kuljeskelin siellä yksin. Elämys sekin. Ostin sikäläiseltä torilta appelsiineja. Illansuussa, sapatin alettua, kävin uimassa Gennesaretin järvessä, jossa vesi oli huomattavasti korkeammalla kuin edellisen käyntini aikaan oli. Jotkut ryhmästämme harrastivat kuulemma myös aamu-uinteja. Lapset polskuttelivat myös hotellin uima-altaassa.

 

Lauantaina, poislähtömme aattopäivänä, teimme retken Pohjois-Galileaan ja Golanin kukkuloille. Kävimme Hermon-vuoren juurella Baniaassa, Jordanjoen alkulähteillä. Siellä tuli mieleen Jeesuksen lupaus siitä, kuinka se vesi, jota hän ihmiselle antaa, tulee hänessä "sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään - ja joka sitä juo, se ei koskaan janoa".

 

Jordanin alkulähteillä

 

Myös lähellä ollut Baniaan vesiputous oli mahtavaa katseltavaa - ja kuunneltavaa. Luontopolun varrella oli monenlaisia kukkia, ruohikko viheriöi ja linnut lauloivat.

 

”Rakastatko sinä minua?”

 

Viimeisimpiä retkikohteitamme oli Pietarin kalasatama. Aikanaan Jeesus lienee paistanut juuri silläkin rannalla kaloja opetuslastensa kanssa. Mietin mielessäni, että saivatkohan miehet olla enemmän Jeesuksen kanssa kuin naiset - istua rannalla pimenevässä illassa, syödä mutustella rapeita kalapaloja, nauttia yhdessäolosta ja Vapahtajan läheisyydestä. Mutta kyllähän naisillakin oli merkittävä osuutensa Jeesuksen elämässä ja hänen todistajinaan. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi ensimmäiseksi nimenomaan naisille, ja Jeesuksen lähimpään ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa Martta ja Maria, Lasaruksen sisaret.

 

Ja niin kuin Jeesus joutui hänet kolmesti kieltäneeltä Pietarilta ylösnousemuksensa jälkeen kysymään: "Pietari, rakastatko sinä minua?", niin hän lienee joutunut kysymään myös meiltä suomalaisilta. Luulen, että itsekukin meistä joutuisi vastaamaan siihen Pietarin tavoin: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas".

 

Lauantaina saimme viestin Suomesta, että kotimaassa on tapahtunut tuhoisa bussionnettomuus, jossa on menehtynyt paljon lapsia ja nuoria. Rukoilimme surevien omaisten puolesta. Tuhoisa onnettomuus voi tosiaankin tapahtua missä tahansa, olimme sitten kotona tai kaukana. Mutta kaikki on Jumalan kädessä. Silloin, kun hän sallii jotain näin kamalaa, silläkin on jokin tarkoituksensa. Näin uskon, vaikka tiedänkin, miten traagista rakkaansa menettäminen on ja miten vaikea sitä on ymmärtää.

 

Kotiin taas

 

Sunnuntaina 21.3. alkoi kotimatka. Ryhmämme nuoret, joita oli yhteensä kuusi, eivät olisi halunneet vielä lähteä. Yksi uhkasi leikillään karata Tel Avivin lentoasemalta, toinen kyseli emmekö me millään voisi olla vielä toinen viikko perään. Kuulosti siltä, että Israelin maa sai uusia ystäviä.

 

Tel Avivin lentokentän turvatarkastuksessa meni kosolti aikaa, mutta sen tiesimme jo etukäteen. Lentoasemalla näin myös yli 90-vuotiaan rovasti Päivö Parviaisen, joka tuli samalla lennolla Suomeen. Hän oli ollut Jerusalemissa kaksi viikkoa. Suloinen vanha setä! Kun lentoemäntä toi hänen eteensä aterian, näin miten hän risti kätensä ja siunasi ruokansa hartaasti ja kiireettä. Siinä olisi oppimista meille hätähousuille!

 

Lentokoneen ikkunasta

 

Koneen laskeutuessa kotimaan kamaralle tutuiksi tulleita palmuja ei näkynyt enää missään. Satoi räntää. Ääk. Se tuntui aika kurjalta aurinkoisen vaikkakin hieman viileähkön Israel-viikon jälkeen. Yötä myöten ajelimme, ja pääsimme turvallisesti kotiin, jonne saavuimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä n. klo 3.30. Jumalan varjelus oli osanamme loppuun asti, hänelle kiitos siitä.

 

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua Israel; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä. (4. Moos. 6:23-27)

 

Shalom !