Lintuja

Lintukuvat alkavat varpusista seuralaisineen.

Seuraavaksi vieraillaan kirjosiepon pöntöllä.

'Loma elokuussa' esittelee kaakkureita, samoin 'Kesä alkaa'.

Kuvasarjan hanhet ovat kanadanhanhia.

Marjat kelpaavat rastaille ja tilhelle myös kotipihassa.

Tiaiset ovat talviruokintapaikan vakiovieraita, mutta paikalla voi kohdata myös tikkoja, jopa harvinaisen valkoselkätikan, sekä Siperiasta saakka vaeltaneen pähkinänakkelin.

Voit siirtyä suoraan myös linnunlaulutallenteisiin.

Yllä olevalla videolla esittäytyvät varpuset ja pikkuvarpuset. Edelliset tunnistat harmaahapsista, jälkimmäiset nuorekkaan tummasta päälaesta. Lisäksi pikkuvarpusen oiva tuntomerkki on musta poskilaikku. Varpuset ovat pihapiirien lintuja. Varsinkin talviaikaan niiden seuraan lyöttäytyy tiaisia, tyypillisesti talitiainen ja sinitiainen.

Videolla (alla) pikkuvarpusten seurassa on vihervarpunen.

Nuori räkättirastas on kuvattu kotipihalta, ikkunan läpi. Käpytikka asustaa sipoolaismetsässä. Järripeippo puolestaan lienee pysähtynyt lepäilemään ja aterioimaan muuttomatkallaan. Se viihtyy yksikseen ja tarkkaillen muita, kun taas tiaisilla on aina hoppu!

Viisi tavallista tiaistamme ovat tässä satunnaisessa järjestyksessä, ehkäpä kuitenkin harvemmin nähtävistä tutuimpiin. Töyhtötiaista, hömötiaista ja kuusitiaista näkee yleensä niiden kotimetsissä. Tali- ja sinitiainen ovat tuttuja pihapiiristäkin, varsinkin talvisilta lintulaudoilta. Kaikki tiaiset tykkäävät tulla myös metsään järjestetylle talviruokintapaikalle. Ylen nettisivuilta löytyy tuhti tietopaketti tiaisista.

Yleensä tiaiset on helppo tunnistaa – paitsi jos porukkaan on lyöttäytynyt harvinaisempi viitatiainen tai jos ollaan pohjoisessa, jossa lapintiainen on yleinen; molemmat ovat hömötiaisen sukua ja näköä. Hömötiaisen ja kuusitiaisen erotat parhaiten toisistaan poikkeavista mustista leukalapuistaan. Se on hömötiaisella pieni, kuusitiaisella koko kaulan peittävä. Tiaisten molemmat sukupuolet ovat tasa-arvoisesti väritykseltään yhtäläiset.

Tiaisten seuraan lyöttäytyy talviaikaan usein puukiipijä. Sitä ei ole helppo havaita selkäpuolen kaarnamaisen värin takia, mutta etupuolen valkea väri erottuu hyvin. Videolla (alla) hömötiaista tutuu hieman harmittavan uuden vieraan saapuminen ruokapöytää keventämään.

Video valkoselkätikasta (yllä) sipoolaisessa metsässä taitaa olla onnekkaimpia otoksiani. Luulin kuvaavani käpytikkaa, ja vasta kotona klippejä suuremmalla näytöllä tarkastellessani hoksasin linnun harvinaiseksi valkoselkätikaksi. Videon aluksi toinen harvinaisempi ruokavieras, pähkinänakkeli, taitaa kuulla tikan äänen ja pitää akrobaattisesti silmällä, milloin on aika tehdä tilaa pöydässä. Ateriointia seuraavat kärsivällisesti tai hiukan kärsimättömämminkin vakiovieraat, lähimetsän tiaiset, tällä kertaa talitiainen ja hömötiainen. Valkosekätikkakin voi olla paikallinen tai sitten se on lokakuun tapaan voinut vaeltaa etsimään talvehtimispaikkaa kauempaakin. Pikaisen "ylilennon" videon kohdassa 1:05 taitaa tehdä käpytikka.

Harmaapäätikka (alla) asustaa samassa metsässä kuin edellä kuvatut tikat. Se on ainakin valkoselkätikkaa arempi, vaikka tulee kyllä talviselle taliaterialle. Sitä on kuvattava aika kaukaa, ja silti vähintään puolet tikasta jää usein piiloon. Tikka näkee kuvaajansa ja tarkkailee tätä syödessään tai pyrähdellessään puusta toiseen. Nimi harmaapäätikka on oikeastaan aika jännä, kun linnun havaittavin väri on vihreä. Toisaalta sen pään väri on oikeasti harmaa, toisin kuin muilla tikoilla. Tosin uros kantaa pientä punaista läikkää otsassaan. Kuvissa on siis naaras tai nuori yksilö.

Harmaapäätikka syysmetsässä (yllä) ja talvipäivän vietossa kavereineen (alla).

Pikkutikka on vain hiukan talitiaista kookkaampi. Väreiltään se muistuttaa valkosekätikkaa, mutta sen vatsassa ei ole punaista väriä.

Punatulkku ja keltasirkku ovat myös talvilintuja, jolloin ne näkee usein yhdessäkin. Videolla samoilla kulmin pitävät talvea myös mm. harmaapäätikka, mustarastas ja pähkinänakkeli.

Satumaisia ääniä

Linnut käyttävät ääntään siinä kuin ihmisetkin. On kevätlauluja, kutsuääniä, varoitussignaaleja jne. Usein kuulemme äänen, mutta sen synnyttäjä voi pysyä piilossa. Tässä linkkejä lauluesityksiin ja vähemmänkin juhlallisiin ääniin, tuttuihin ja tuntemattomampiin, joiden taitureita ei aina ole helppo tavoittaa kuvaan, mutta joiden nimetkin jo voivat luoda mielikuvan laulajasta: fasaani, haarapääsky, harakka, harmaalokki, harmaapäätikka, hömötiainen, hernekerttu, joutsen, järripeippo, kaakkuri, kalalokki, kanadanhanhi, keltasirkku, kirjosieppo, kiuru, korppi, kuikka, kulorastas, kuovi, kurki, kuusitiainen, käki, käpytikka, laulujoutsen, laulurastas, lehtokerttu, metsäkirvinen, mustapääkerttu, mustarastas, naakka, naurulokki, nokikana, närhi, pajulintu, palokärki, peippo, pensaskerttu, peukaloinen, pikkujoutsen, pikkusieppo, pikkutikka, pikkuvarpunen, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, pähkinänakkeli, pääskynen, rantasipi, räkättirastas, räystäspääsky, satakieli, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsa, sinitiainen, sirittäjä, talitiainen, tavi, telkkä, tiltaltti, töyhtötiainen, valkoposkihanhi, valkoselkätikka, valkoviklo, varis, varpunen, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki - täydennystä -