Eteläisiä kasveja löydetty mammuttien jäänteistä

Väite: mammuttien ja muiden ikiroutaan jäätyneiden jääkautisten eläinten vatsoista on löydetty kasveja, jotka kasvavat nykyään etelämpänä, muun muassa lauhkeiden vyöhykkeiden voikukkaa, puolukkaa ja subtropiikin/lämpimänlauhkean sinipunaohraa. Esimerkiksi Jakutian Selerikan hevosesta on löydetty monia paljon etelämpänä, nykyään suunnilleen Altailla kasvavia kasveja. Sama koskee Berezovkan mammuttia. Tällöin nämä eläimet elivät lämpimässä, ja pohjoisessa ei ollut jääkautta, koska oli lämmintä.

Vastaväite 1:

Mammuttien vatsoista on löydetty arktisia ja subarktisia kasvilajeja.



Eivät voikukat ja puolukat välttämättä kasva tiheässä metsässä tai lauhkealla vyöhykkeellä.

Vaikka mammuttien vatsoista löydetyt voikukan ja puolukan jäänteet näyttävät kielivän lauhkeasta ilmastosta, kyseisiä kasveja kasvaa myös subarktisella alueella ja Arktiksessakin[36] [37] samoin tunturipaljakalla aina keskipaljakalle asti.

Puolukka on Suomessa yleinen myös pohjoisimmassa Lapissa. Puolukka kasvaa tunturikankailla yläkankaille 1800 m asti Skandeilla[38] Suomessa puolukka kasvaa 1270 m asti mm kallioilla, tunturien kankailla[39]
Toki puolukka on harvinainen subarktisen alueen pohjoisosassa ja tundralla[46]Wrangelin saarella, jonka sisäosissa lämpötila nousee jopa 8-10 asteeseen, kasvaa puolukan pienempää variaatiota harvinaisena lähinnä liekovarpioyhdyskuntiin liittyen<ref>[http://www.binran.ru/projects/paf/papers/zonation/zonation.htm  ZONATION OF VEGETATION IN THE RUSSIAN ARCTIC Vladimir Yu. Razzhivin]</ref>.
 

Voikukka kasvaa tunturien paljakalla Suomessa aina 1120 m asti[40] kosteilla niityillä, lumenviipymissä ja rannoillakin. Himalajalla voikukka kasvaa 5000 m asti. Arktisilla alueilla kasvaa valkoinen lumivoikukka jäätikköjen läheisellä tundralla[41] [42] . Huippuvuorilla missä heinäkuun keskilämpö on 4-7
°C, kasvaa sekä lumivoikukkaa että keltaista napavoikukkaa (Taraxacum arcticum , Taraxacum brachyceras )..  Grönlannissa kasvaa mm. atlanninvoikukka Taraxacum sect. Spectabilia (Dahlst.) Dahlst Pari keltaista tunturivoikukkalajia kasvaa Skandinavien tuntureilla[43] [44] [45] . Voikukkaa kasvaa esim lumenviipymien lähellä. Kaiken lisäksi muutama voikukkaa kukaltaan muistuttava kasvilaji kasvaa tunturissa ja arktisella alueella.


Dimasta ja Yukasta tehdyt kasvianalyysit viittavat tosin nykyistä lämpimämpään, mutta pääosin silti "korkeintaan" havumetsävyöhykkeen ilmastoon.

Berezovkan mammutinkaan kasvilöydöt eivät ole ainoastaan subtrooppiselle tyypillisiä.

Sinipunaohraa ja sen sukuisia kasveja kasvaa muuallakin kuin subtropiikissa.

Mutta sinipunaohraa ja sen lähisukulaisia kasvaa subtropiikkia huomattavasti pohjoisempana, Hordeum violaceum esiintyy erittäin harvinaisena Suomessakin[55] . Sinipunaohra Hordeum violaceum on lajin Hordeum brevisubulatum alalaji. Tätä esiintyy Mongolian pituuspiirillä miltei napapiirillä asti[56].
Vertailun vuoksi mainittakoon, että tavallinen ohra kasvaa Suomessa suunnilleen Berezovkajoen leveyksillä asti ja suosii lyhyttä alle 3 kk kasvuaikaa.
Mainittakoon myös, että Hordeum violaceumin sukuinen Hordeum jubatum kasvaa napapiiristä pitkän matkan pohjoiseen Alaskassa, ja Hordeum vulgare Grönlannissakin.

Shandrinin mammutista ja Selerikan hevosesta on löydetty Altain seudulle ym
etelälle tyypillistä tähkäkauramaista tupasheinäkasvia Helictotrichon krylovii, jonka sukuisia
Helictotrichon-tähkäkaurakasveja kuitenkin kasvaa napapiirillä asti.
Subtropiikin kasvuaika on talvella

Ohraa vljlellään Irakissa niin, että se kylvetään alkutalvesta ja korjataan keväällä/ kesällä. Tammikuussa  viljan kasvaessa lämpötila laskee Etelä-Mesopotamiassakin keskimäärin 13 asteen tienoille. Niinpä ohra kasvaa
Irakissa lämpötiloiltaan pohjoisen kevättä tai kesää vastaavalla
talvelal, ei kuumana kesänä. Mainittakoon vielä, että Irakissa viljan viljelyssä auttavan mudan raekoko on siltti, mikä on sama kuin jääkautisen lössin.

Välimeren seuduilla ja Lähi-idässä
maissa Agropyrum cristatumin kasvuaika ei liene kuitenkaan kuuma kesä vaan viileähkö talvi, jolloin sataa eniten. Tämä mahdollistaa sen, että laji kasvaa kesäsateiden hyöhykkeellä huomatatvasti pohjoisenpana.

Niinpä Agropyrum cristatum, joka on sama kuin harjasvehnä Agropyron cristatum, kasvaa Jakutiassa, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa jopa Kanadan arktisilla saarilla asti, esim Banksin saarella.
Laji sietää hyvin kylmää ja kuivaa<ref>http://www.fs.fed.us/database/feis/plants/graminoid/agrcri/all.html</ref>.


Ruoholajia Beckmannia eruciformis esiintyy Venäjällä yleensä noin 60 leveyspiirille asti, mutta jokilaaksossa jopa miltei napapiirille asti. Lähin esiintymä on 40 pituusastetta länteen Kolymajoesta ja noin 4-5 leveysastetta etelään[58]

Ruohoihin ja puntarpäihin kuuluva Alopecurus alpinus[57] on tyypillinen kylmänlauhkeiden tai arktisten alueiden laji, joka harvemmin kasvaa lämpimänlauhkeilla alueilla, ei kasva siellä ainakaan Amerikassa. Carex lagopina on sama kuin Carex lachenalii subsp. lachenalii tai yleisemmin riekonsara Carex lachenalii. Tämä on tyypillinen arktinen, subarktinen ja kylmänlauhkea sarakasvi[59]


Mammutin vatsasta löytyneet puulajit viittavat boreaalisen havumetsävyöhykkeen pohjoisosaan, jossa kasvoi lehtikuusta,
kamtsatkanleppää ja rauduskoivua.

Savijäkkärä (Gnaphalium uliginosum) kasvaa Suomen Lapissakin napapiirin pohjoispuolella noin 68 leveysasteella, vaikka onkin yleisin lehtimetsävyöhykkeellä.
Siperiassa lajia tavataan useimmiten noin 60 leveysasteella, mutta joitain harvoja napapiirilläkin. Piharatamo (Plantago media) kasvaa nykyään Suomen pohjois-lapissakin, mutta Siperiassa lajia tavataan yleisenä Baikaljärven seuduilla noin 58 leveydellä, mutta joitain esiintymiä on jopa 70 pohjoisella leveydelläkin. Idänkeulankärki (
Oxytropis sordida) kasvaa Alaskassakin.

Rakuuna
(Artemisia dracunculus) kasvaa Alaskassakin.
Väinönputki (Angelica archangelica) kasvaa yleisenä Pohjois-Lapissakin ja
harvinaisena Grönlannissakin.

Mammutin vatsasta löydetty, mutta myös suustakin löydetyksi väitetty niittyleinikki Ranunculus acris kasvaa Grönlannissakin. Vatsasta löydetty sammal Hypnum fluitans (
Warnstorfia fluitans) kasvaa myös Grönlannissa.

Vastaväite 2: Jääkaudella lämpötila ei laskenut tasaisesti pohjosilla leveysasteilla kaikkina aikoina. Jääkauden lössi, kuivuus ja valoisuus edistivät eteläisten kasvien kasvua pohjoisessa.  Myös erilaiset ilmavirtaukset ja etelärinteiden ym mikroilmastot loivat arokasveille hyvät kasvupaikat. Niinpä eteläisiä arokasveja saattoi kasvaa melko lähellä tundran kasveja.

Jääkaudella ilmasto kuivui, jolloin arolajit levittäytyivät pohjoiseen. Erityisen aromaisia
vaiheita oli viime jääkauden keskivaiheilla ja lopussa.
Noin 50000-30000 vuotta sitten oli Siperiassa "pieni interglasiaali" jolloin mammutti oli yleisempi kuin myöhemmin ainakin löytöjen mukaan. Siperiasta tehtyjen kerrostumatutkimusten mukaan varsinkin ajalle 50000-40000 vuotta sitten osui erittäin "aromaisia"  nykyistä lämpimämpiä ja kuivempia jaksojaa<ref>
Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost deposits in the Arctic region of Northern Siberia, Lutz Schirrmeister et al 2002
Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost
deposits in the Arctic region of Northern Siberia
Lutz Schirrmeister</ref>, jolloin nykyisellä Jäämeren rannalla oli yli 12 C heinäkuussa.
Lisäksi tiedetään, ettei ainakaan itäisimmässä Siperiassa lämpötila jääkaudella juurikaan ratkaisevasti laskenut.

Jonkin verran suolaa sietävien Hordeum brevisubulatum, Agropyron cristatum-lajien/niiden lähisukulaisten esiintyminen jääkauden lämpimän vaiheen interstadiaalivaiheessa ei ole niin suuri ihme kuin näyttäisi, mikäli kasviaines- ja siitepölyanalyysi on tehty huolella.

Näiden kasvien esiintyminen Kolymajoella saattaa olla merkki arotundran aurinkoisesta kuivuudesta, joka suosi heinämäisiä kasveja nykyisen elinalueen ulkopuolella.

Arokasveja kasvoi paikoissa, joilla mikroilmasto oli sopiva, esim vuorten jyrkillä etelärinteillä. Ikiroudan romahtelu ja  palsojen synty loivat mikroilmastoltaan arokasveille sopivia paikkoja.

Osa esim Selerikan hevosen syömistä arokasveista on saattanut alkujaan kasvaa
korkealla keski-Aasian vuoristoissa sateen suojaisilla ylärinteillä, missä kasvukausi on lyhyempi kuin alempana vuoristossa. Kun ilmasto sitten kylmeni, nämä kasvit vaelsivat sitten pohjoiseen.

Arolajien puuttuminen nykyään Kolyman alueelta saattaa johtua pääosin toisenlaisesta maaperästä joka suosii enemmän muita kasveja kuin siitä etteivät arolajit voisi kasvaa niin kylmässä.
  Kasvillisuuden avoimuus lisäsi valoisuutta ja tehosti kasvien kasvua.

Suolaa sietävien kasvien esiintyminen viittaa kuivaan aromaiseen ympäristöön, jossa kesäinen haihtuminen nostaa suoloja pintaan.

Toisaalta Pohjois-Siperiassa oli jääkaudella nykyistä mantereisempaa ts kesällä lämpimämpää, koska alempana olevan meren pinta oli satojen km päässä nykyistä pohjoisempana eikä viilentänyt Lena, Indigirka, Kolyma ym jokien laaksoja.


Niinpä noin 43000 radiohiilivuotta sitten eli villasarvikuonoja Wrangelin saarella, joka sijaitsee 71 pohjoista leveyttä<ref>
Tikhonov, A.; Vartanyan, S.; Joger, U., 1996. Woolly Rhinoceros from Wrangel Island. Kaupia - Darmstadter Beitrage zur Naturgeschichte 9: 187-192</ref>. Wrangelin saarella kasvoi
siitepölyanalyysin mukaan alavilla mailla lähinnä heinää ja saraa sekä sekä jokilaaksoissa alavilla tulvamailla lisäksi  pensaina leppää, mäntyä ja vaivaiskoivua ja Bryales-sammalta ja varsinkin rahkasammalta. Mutta varvut/kanervakasvit ja maruna olivat harvinaisia. Kasvoi myös liekokasveja.



Jotkut viime jääkauden lämpimät interstadiaalivaiheet olivat arktiksessa kesällä nykyistä lämpimämpiä
maapallon suuremman akselikallistuman ja ehkä toisenlaisten ilmavirtausten takia.


Akselikallistuma selittää esim Selerikan hevosen ja Shandrinin mammutin syömät nykyistä eteläisemmät kasvilajit. Ilmavirtaukset ja/tai kauempana ollut viilentävä Jäämeri saattavat selittää Mongochenin mammutin ravintona olleet eteläisemmät lajit.

Myös jääkauden ilmavirtaukset saattoivat kulkea toisella tavalla kuin nyt, koska kiersivät Skandinavian jääkilven, ilmavirtaukset kuljettivat lämmintä ilmaa juuri Gydanin ja Jamalin niemimaalle jääkauden kylmimpänä aikanakin.

Kirjallisuutta:

*Adrian Lister ja Paul Bahn: Mammutit, jääkauden jättiläiset. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3.

* R. Dale Guthrie: Frozen Fauna of the Mammoth Steppe: The Story of Blue Babe,  University of Chicago Press, 1990


*Mammoths and the Environment,  Valentina V. Ukraintseva, Cambridge University Press, 31.8.2013 , ISBN-10: 1107027160 , ISBN-13: 978-1107027169

*American Beginnings, the Prehistory and Palaecology of Beringia , 
Frederick Hadleigh West , 1996, University of Chicago Press , ISBN 0-226-89399-5, josta artikkeli
Mammoth Epoch of Siberia (Ukraintseva, V. V. et al., 1996. )



Muualla






Lähteitä






  • ^






















    http://plants.usda.gov/java/profile?symbol=taof
  • ^ http://plants.usda.gov/java/profile?symbol=VAVI
  • ^

    //





















    Olsson-Nylén 1986,"Tunturikasvit", s 313, artikkeli "Puolukka"
  • ^ Väre-Partanen 2009, s98
  • ^ Väre-Partanen 2009, Tunturikasvio, s. 175
  • ^ Voikukka - monikäyttökasvi, Taina Kuusi, Espoo 1986, isbn kr20697058., Ekologiasta, s 14
  • ^ [
    http://svalbardflora.net/index.php?id=324
    Taraxacum arcticum
    ]
  • ^


    //


    [
    http://linnaeus.nrm.se/flora/di/astera/tarax/taraspe.htm Atlantmaskrosor Taraxacum sect. Spectabilia (Dahlst.) Dahlst.
    ]
  • ^ []
  • ^ [ http://linnaeus.nrm.se/flora/di/astera/tarax/taratar.html
    FjällmaskrosorTaraxacum sect. Taraxacum ] Vetenskapliga synonym: T. sect. Crocea M. P. Christ., Den virtuelle floran
  • ^



    http://linnaeus.nrm.se/flora/di/erica/vacci/vaccvit.html
  • ^ //
    [http://www.bjerknes.uib.no/pages.asp?id=1587&kat=8⟨=2 The ecology of a Pleistocene mammoth’s last meal], Tikhonov, Guido van Reenen, Peter H. van Tienderen (2008). Quaternary Research 69, 361-376.
  • ^ [http://www.chm.bris.ac.uk/~chidb/personal/content/paper27.pdf
  • ^ [
    http://www.pbs.org/wgbh/nova/sciencenow/0306/03-mamm-nf.html A Mammoth waste of time
    ] peter tyson mammoth mystery Nova sciencenow
  • ^























    [http://www.hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_21_05.htm
    Chapter 5: Yuribei Mammoth ]
  • ^



    [
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1040618211006434

    Living environments and diet of the Mongochen mammoth, Gydan Peninsula, Russia

    ] Pavel A. Kosintsev,Elena G. Lapteva,,Olga M. Korona, Oksana G. Zanina,
    Quaternary International

    Volumes 276–277, 25 October 2012, Pages 253–268
  • ^ [
    http://geology.geoscienceworld.org/content/4/3/169
    Interstadial mammoth remains and associated pollen and insect fossils, Kotzebue Sound area, northwestern Alaska

    ] D. M. Hopkins R. E. Giterman and J. V. Matthews, Jr. ,
    Geology, March, 1976, v. 4, p. 169-172
  • ^ //























    [http://www.agroatlas.ru/en/content/related/Hordeum_violaceum/]
  • ^ //
    [http://hanskrause.de/HKHPE/index_HKHPE_12_00.htm ]
    =The Mammoth and the Flood, Volume 6
    =
  • ^

    [http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=102930&year=2008 Sinipunaohra (
    Hordeum violaceum//
    )]
  • ^ [http://www2.bioversityinternational.org/publications/Web_version/271/ch4.htm]
  • ^ //


    http://luirig.altervista.org/naturaitaliana/viewpics.php?title=Alopecurus+alpinus
  • ^





    [http://www.agroatlas.ru/en/content/related/Beckmannia_eruciformis/map/]
  • ^

    [http://luirig.altervista.org/naturaitaliana/viewpics.php?title=Carex+lachenalii Carex lachenalii
    ]
  • ^ [http://luirig.altervista.org/cpm/thumbnails.php?album=42&page=58 ]
  • ^


  • Comments