Fibromyalgia

Jo 1900-luvun alussa on tutkittu oireyhtymää, johon sopii fibromyalgian oirekuva. Silloin löydettiin sidekudosnäytteistä tulehduksellisia muutoksia, mutta tätä ei ole myöhemmin pystytty todentamaan. Kirjallisuuteen asia levisi vasta 1980-luvulla. Tarkkaa taudinkuvaa ei tiedetä ja fibromyalgia luetaan toiminnalisten häiriöiden oireyhtymiin.

Yleisimmin vaivasta kärsii 20-50 -vuotias masennukseen taipuvainen, ylitunnollinen nainen, joista harva koululääketieteen hoidoilla paranee täysin oireettomaksi. Oireiden voimakkuus ja paikka myös vaihtelee, erityisesti potilaat, jotka yhdistävät oireilun alkamiseen jonkun tapahtuman (tapaturma, rasitus, infektio) toipuvat muita huonommin. Suurin osa ei osaa nimetä mitään laukaisevaa tekijää.

Oirekuvaan kuuluu heräilyä muutaman tunnin kuluttua nukahtamisesta. Eikä syvä uni ole hyvää. Sen kautta on selitetty lihasoireita, koska lihaskunnosta ja kasvusta huolehtivaa hormonia, somatomediini C, erittyy syvän unen vaiheessa. Myös eräät immuunijärjestelmän toiminnot ovat herkkiä unenpuutteelle. Oirekuvaan kuuluu kehon säryt ja jäykkyys varsinkin aamulla. Myös levossa kehossa tuntuu särkyä. Yöllistä raajojen puutumista, energian puutosta, laajamuotoisia suolisto-oireita, urogenitaalielinten oireilua, verenkierto-ongelmia (Raynaud, herkkä punastelu tai kananverkkoihottuma) iho-oireita ja jännitysniska. Lihakset ovat voimattomia, käsien puristusote on heikentynyt.

Kipu saattaa olla pinnalista tai syvää, kolottavaa, jäytävää, polttavaa, kirvelevää tai viiltävää. Yleensä kipu on paikasta toiseen vaeltelevaa. Syväkipupisteet sijaitsevat yleensä lihasten ja jänteiden liitoksessa, joskus lihaksessa. Yleensä oireilu alkaa tietyn alueen kipuiluna. Oireita pahentavat sään vaihtelut, varsinkin matalapaine, kylmä, kosteus ja veto sekä ympäristön epäpuhtaudet. Oireita pahentaa kehon yksipuolinen rasitus, stressi, kiire ja saunominen. Nivelissä ei ole tulehdusta tai vaurioitumista, usein on yliliikkuvuutta.

Diagnosointiin käytetään syväarkuuspisteitä keholla. Niitä löytyy polvien ja nilkkojen sisäsivuilta, kyynärseudulta, hartioista, rinnan etuosasta, lantion sivuilta ja takaa. Samaan aikaan tulee olla laaja-alaista, pitkäaikaista kipua, pitkäaikaista väsymystä, jäykkyyttä, aamuväsymystä, heikentynyttä unen laatua, ahdistuneisuutta, raajojen puutumista, turvotuksen tunnetta, "saunakrapulaa", rasituksesta pahenemista, kuivat silmät sekä suu, kylmyyden tunne, huimausta, ärtynyt paksusuoli sekä säiden vaihtelun vaikutuksia. Myös migreeni ja paniikkihäiriö sattavat liittyä oireiluun. Psyykkiset häiriöt ovat yleisiä.

Kilpirauhasen toimintahäiriöissä ja metabolisissa neuropatioissa (aineenvaihdunnallinen ääreishermojen sairaus) on samankaltaista oireilua.

Koululääketieteen keinot hoitamisessa ovat mielialalääkkeet sekä kipulääkkeet. Tavanomaiset tulehduskipulääkkeet ja kipulääkkeet sekä kortisoni ovat tehottomia. Yhdistettynä kipulääke, lihasrelaksantti ja kofeiini on todettu olevan apua. Kuntoilun sekä rentoutumisharjoitusten on todettu auttavan.

Psykiatriassa fibromyalgia nähdään jonkinlaisen sairauskehityksen ääripäänä; monien potilaiden oirekuva vastaa kroonista väsymysoireyhtymää. Kipuilua pidetään yhtenä masennuksen muotona. Yhteneväisiä luonteenpiirteitä taipumukselle masennukseen ja fibromyälgiaan ovat idealisaatiotaipumus, ylitunnollisuus, sovinnaisuus ja työaddiktio. sekä konfliktien välttely. Masennus on seurausta pitkään jatkuneesta ristiriidasta vaatimusten ja voimavarojen välillä, kipu on ainoa keino ilmentää nitä ulos.

Fysiologiaa

Serotoniini-, tryptofaani-, seriini- ja histidiinipitoisuudet ovat alentuneet seerumissa. Tryptofaani ja serotoniini ovat välittäjä aineita, jotka osallistuvat mm. kipuviestintään. Serotoniinia tarvitaan myös syvään uneen pääsemisessä. Perifeerisestä verinäytteestä on löytynyt serotoniini- ja gangliosidivasta-aineita, vaikka serotoniinipitoisuudet olisivatkin normaalilla tasolla. Gangliosidit ovat serotoniinireseptoreiden osia. Tryptofaanin aineenvaihduntatuotteen kynureniinin pitoisuudet selkäydinnesteessä ovat kohonneet. Myös mm. ATP:N konsenraatiopitoisuuden alenemista punasoluissa on mitattu. Selkäydinnesteen nosiseptisen (kipureseptorin) välttäjäaineen, substanssi P:n pitoisuudet ovat terveen ihmisen pitoisuuksia alemmat.

Ääreisosissa sympaattista hermostoa on muuttunutta aktiviteettia, jossa kolinergisen (asetyylikoliinia erittävä tai sen vaikutusta vahvistava välittäjäaine) hermoston aktiviteetti on heikentynyt ja adrenerginen (adrenaliinivaikutteinen, lisämunuaisytimen erittämä välittäjäaine) aktiviteetti on lisääntynyt.

Lihaksiston kemiallisessa enrgiantuotossa on häiriöitä; ATP- ja fosfokreatoonovarastojen on todettu pienentyneen.Vuorokausivirtsaan erittyy normaalia vähemmän kortisolia. Lihassolujen magnesium-pitoisuus on normaalia alempaa. Imusuoniston läpäisevyys on lisääntynyt. Kivun aiheuttajana pidetään nesteen- ja valkuaiskuonan kerääntymistä kudokseen. Tässä auttaa liikunta ja lymfahieronta. Varsinkin hikoilua aiheuttava liikunta. Myös jooga, mietiskely ja akupunktio ovat kokemuksellisesti hyväksi todettuja hoitoja.

Kuitenkin tautia ei voida todeta laboratorio- tai röntgenkokein.

Kaikissa toiminnallisissa häiriöissä biofysiologiseksi syyksi katsotaan neuroendokriinistä (hermoston ja hormonitoiminnan vuorovaikutus) ja immuunijärjestelmän toiminnan häiriötä.

LUONTAILÄÄKETIETEEN NÄKÖKULMASTA

Solu- ja välittäjäainetutkimukset vahvistavat sen mitä oirekuvassa jo näkyy: fyysiset oireet tuottaa fyysinen keho, mutta syytä ne eivät kerro. Sen myötä koululääketieteen hoitomalli kaikkeen on massiivinen hyökkäys oireilua kohtaan. Uudemmissa hoitomalleissa kootaan monien asiantuntijoiden joukko, jolla on jo paremmat mahdollisuudet motivoida ihminen hoitamaan ja ymmärtämään itseään.

Homeopatiassa katsotaan kaikkien oireiden kuvastavan samaa energiatasapainon häiriötilaa. Siksi hoidossa otetaan huomioon kaikki oireet yhtäaikaisesti. Ihmisen yksilöllisen energiamallin joutuessa epätasapainoon syntyy sairaustila. Koululääketiede ei lähde samankaltaisuus ajatuksesta, vaikka monet toimivat hoidot aiheuttavatkin terveissä samankaltaisen sairaustilan kuin niitä käytetään; vrt. syöpää aiheuttavat syöpähoidot, mieltä järkyttävät mielialalääkkeet jne. Hoitojen parantavat vaikutukset ovat kuitenkin sattumanvaraisia, koska yksilöllisyyttä ja kokonaisuutta ei huomioida.

Vyöhyketerapeuttisesti fibromyalgian kipupisteet sijaitsevat pääasiassa munuaisradalla. Tasoista ovat edustettuina 2, 4, 10, 11 ja 13 eli sairastuminen on seurauksena ihmisen kehon energioiden loppumisesta, loppuunpalamisesta. Munuaisrataan kuuluvat munuaisten- ja hormonitoiminta sekä lihakset. Eli todennäköisyydellä hänellä oirehtii nuo alueet. 4 tason näkyminen vahvistaa hormonihäiriöt. 2.een liittyvät fyysinen väsymys, loppuun palaminen, ihmisen kokonaisvitaliteetti; fyysisesti paksusuoli.

Tunne-elämän väsyminen näkyys tasolla 10. Fyysisesti siihen liittyy verenkierto, sydämen ja keuhkojen rytmi sekä veri. Psyykkisesti oireilu on elämänilon puuttumista, mielialan vaihtelut, paniikkihäiriö ja hyperventiloiminen. 11 taso on taakankantajan taso, ihminen kerää hartioilleen hoidettavaa, hän ylihuolehtii. Fyysisesti 11 liittyy hengitys, iho, hermosto ja kilpirauhanen. 13 on itsenäisen ajattelun taso, siihen liittyy käsitteiden käyttö, vapaus. Fyysisesti siihen kuuluu jännityspäänsärky ja aistien hermotus.