Runot I‎ > ‎

Sarastus

Kun uuteen päivään heräsin
ja talviaamun hämärää katselin,
oli rauha kartanolla.

Minä jäljet portille tallasin,
tuli sinne jäljet toisetkin,
kohtas postilaatikolla.

Kun lehden kainalooni kietaisin,
siinä samalla hiljaa tuumailin:
Uusi päivä, uusi lehti.

Kun nukut yötäsi rauhassa
tai on ajatukses kaukana haaveessa,
joku työnsä jo valmiiksi ehti.

On monella työnsä sellainen,
minkä määrää tahti kellojen.
Siitä elämän jäljet kertoo.

Monen työstä vain jäljet hankeen jää.
On kertakäyttöistä elämä tää,
jo seuraava lehteään vartoo.

Mitä luet sinä sivuilta lehtien.
Kaikki, vaiko suurimman uutisen
vai päivämääränkö vain.

Näin talviaamun hämärää katselin
ja kartanon rauhaa kuuntelin.
Ja uuden lehteni hain.
Comments