Runot I‎ > ‎

Mestari

Me katsomme kulkua Mestarin
niin hiljaa, vaieten
ja kyreneläisen Simonin
ja naisten itkevien.

Kun poikansa meille lähetti
Luojamme mahtava,
hän parhaan lahjan, hyvyyden,
oli meille antava.

Nyt Maria katsoo poikaansa.
Hänet puoliksi tuntee vain.
Niin ylväs on puoli toinenkin
edessä pilkkaajain.

On Herodes maansa valtias,
häntä kansansa kumartaa.
Ja Pilatus pyyhkii käsiään,
miksi kuiviks' ei niitä saa.

Kuka kaiken ylitse katsookaan,
tosi Valtias koko maan.
Kuka kuorman raskaimman kantaa saa.
Saa kansa Barrabbaan.

Mikä onkaan rikos ihmisen,
joka tätä tietä käy.
Mikä hirveä vastuu tuomarien:
ei mitään syytä näy.

Oli työ niin suuri edessään.
Sen profeetat ennusti.
Sai vahvistuksen tehtävään,
häntä Johannes kumarsi.

Sille paljon maailma tarjoaa,
joka korkealta näkee maan.
Monet houkutus valtaa ja kunniaa
saa enemmän haluamaan.


On sama vaikeus jokaisen
toisia opettaissaan.
Vaan valta ja vastuu ihmisen
voisko suurempi ollakaan.

Ken uutta haluaa rakentaa,
hän vanhaa purkaa pois,
vaikka aikaa uuteen taikka parempaan
vain kolme päivää ois.

Jos toiselle haluat opettaa,
kuka on autuas.
Muista vaatimatonta seurata,
on hiljainen neuvojas.

Ei paha rikos köyhyys lie,
tuskin tuomittavaa hiljaisuus.
On ylpeiden oppiin kivinen tie,
rikkiviisaiden, mahdottomuus.

Häntä harvat seurasi lähellä,
joku uskon vahvan sai.
Nyt kansa Golgatan äärellä
vielä ihmeitä vartoo kai.

Kuka kohta riippuu ristillä,
kenen rikosta sovittaa.
Käski Pilatus katsoa ihmistä.
Siinä ihminen kuvansa saa.

Me katsomme kulkua Mestarin
niin hiljaa, vaieten,
ja kyreneläisen Simonin,
yhden, joukossa miljoonien.
Comments