Runot I‎ > ‎

Me toisillemme

Me kiireen jälkeen hetken levähdämme,
kun uuden lumen hohde voittaa hämärän.
Työn hiljettyä hyvin ymmärrämme
miksi aikaa aina pitäisi olla enemmän.

Näin joka vuosi näemme kasvun ihmeen,
se uuden lumen hohteen lailla säteilee.
Ja enkeleitä piirtelee he lumeen,
jos yksin, kaksin vapaudestaan iloitsee.

Sinä mitä annoit tänä vuonna heille:
Kai lämpöä, rakkautta, toivoa huomiseen.
Kai heitä kannoit, se raskastako meille?
Miksi luojamme ollenkaan ryhtyi luomiseen.

Näin kiireen jälkeen me hetken levähdämme,
kun uuden lumen hohde voittaa hämärän.
On joulun rauha, ystävät keskenämme
me toisillemmekin voimme toivoa enemmän.

Jouluna 1993

Comments