Runot I‎ > ‎

Maljapuhe

Nyt maljan sulle, ystävä kohotan.
On parhaimmat hetkemme
kuplissa shampanjan.
Ne siinä lasissa pikku hiljaa
poreilee.
Mitä uutta teet,
entistä paremmin se tee.

Nyt maljan, ystävä, arkulles kohotan.
Saa pehmikkeekseen se
haahkan untuvan,
ja vuoraukseksi viileän satiinin.
Sen tyynyn käärin
hienoon silkkihin.

On arkkus kahvat taidokasta hopeaa
ja kultalaatta
nimikirjaimesi saa.
Ei mitään kiirettä ole toki
sitä rakentamaan.
Perehdytään nyt ensin
vähän tähän shampanjaan.

Nyt maljan sulle ja arkulles kohotan.
Sen ehkä sitten joskus
myöhemmin rakennan.
Se tehdään laudoista tammen
tuhatvuotiaan,
sen tammen, jonka kohta
ylihuomenna istuttaa saan.

14.1.1989


Comments