Runot I‎ > ‎

Leijat

Nuo leijat
sinistä taivaan kantta vasten.
Ne nousevat kesän tuuleen leppoisaan.
Ja niityllä
iloiset, avoimet kasvot lasten,
isät, äidit
niin vakaina askareissaan.

Nämä leijat
valkoista pilvien merta vasten.
Täällä Ikaroksen seurassa olla saa.
Siellä niityllä,
pieninä vilkkaat hahmot lasten.
Ja ankkurina
koko tiedon maa.

Kas oman
leijansa jokainen joskus tekee.
Yli arjen
se taivaalle kohoaa.
Sen myötä
merelle, metsän taakse näkee.
Kaikki maailman
aarteet siellä kimaltaa.

1989
Comments