Runot I‎ > ‎

Kuva

Kun kuvaa hienoa katselin
ja mestarin työtä ihailin,
siinä hiljaa itseksein ihmettelin,
kuka maalata taitaa näin.

Oli kuva melkein täydellinen,
siitä näki todemman totuuden
ja salaisimman salaisuuden,
sen huomasin yllättäin.

Mitä Luoja luontoon asetat,
minne kukan hennon istutat.
On suojanaan kivet, katajat
ja kaikki parhain päin.

Minä kuvasi olla tahtoisin.
Sain siihen oikeuden varmaankin
ja velvoituksena Mestarin
tee, poikani tämä näin.

Kuin alla taivaan korkeuden
lentää lintu kuvana vapauden.
Minä saman omistan rikkauden,
vaikka kiinni maahan jäin.

Kun kuvana Luojan vaellat
ja taulusi nähtäväks asetat,
siihen maalannut oot minkä uskallat,
vähän varjoja keventäin.

Jos taulun uuden piirtäisin,
vielä todemman totuuden näyttäisin.
Olis siinä kuva Mestarin,
jonka taulun takana näin.

On elämä kovasti merkillinen
ja ajatuksen voima ihmeellinen.
Mitä onkaan takana totuuden,
tuumin ihmetellessäin.

Katson tauluni ohi maisemaa,
ehkä sentään kuvaani todempaa.
En kuvaa täydelliseksi saa,
siitä itse pois mä jäin.

1987
Comments