Runot I‎ > ‎

Joulupukin kirje Sinulle

Sinä mietit, mietit ystävä pieni,
mikä joulun tarkoitus olla mahtaakaan.
Kun valot kaupungin tänään niin kirkkaasti loistaa
ja kauppiaan hyllyt notkuvat tavaran paljouttaan.
Sitä katsoo myös serkku lahden takaa kummissaan.

Sinä näet, näet ystävä pieni,
on iso kivi ahon laidassa kallellaan.
Sinä kivelle kiipesit, kesäisen lämmön tunsit
ja ihmeissäs katsoit avaraan maailmaan.
Oli kivestä toinen puoli auringossa
ja toinen piileksi
varjoissaan.

Sinä tiedät, tiedät ystävä pieni,
isä tarkasti joulun alla laskee rahojaan.
Äiti talousrahasta setelin kirjan väliin taittaa,
hän miettii, kuinka toimeen tullaankaan.
Mutta siihen kirjaan ei vielä kosketakaan.

Sinä toivot, toivot ystävä pieni
lahjaa kallista kauppiaan.
Sillä naapurin poika leikki jo viime vuonna.
Kuinka paljon sitä salaa kadehditkaan.
Onhan joulupukki valtias joulun maan?

Sinä muistat, muistat ystävä pieni,
on lahjoja aina pukilla kontissaan.
On sieltä jaettu pähkinät, puulelut, karkit
ja lapaset pehmeissä paketeissaan.
Mutta miksi äiti kulkee yhä vanhassa takissaan.

On pakettis valmis, ystävä pieni.
Se tänä iltana sinulle annetaan.
Minä muistan myös isäsi kirjeen, ystävä pieni,
sen kirjoitti hän lapsena, aikanaan:
Tuo puinen auto, tuo jotain kivaa, tuo mitä vaan.
Comments