Runot I‎ > ‎

Joulukuinen hämärä

Sä takaa ikkunan
näet joulukuisen hämärän.
Tää kaikki ympärilläs, edessäs,
siin kätten jälki taitavimman emännän:
nää piparit ja pullat, pöydät notkuvat.

Jää viikko viikon jälkeen,
päiväin aherrus.
Nyt vähän hellitämme,
on juhlahetki tänään,
se kaikkein toivomus.
Näet joulun valot, lapset laulavat.

Sä koulussasi päivät työtäs teet.
On aikataulu kova haaste,
tuoll' leipä loppuu, tänne raaste,
niin monet askareet.
Taas vuoro vaihtuu,
kellot soittavat.

Jos oma koulusi
olis koko maailma,
sun työsi olis helppo:
vain tämän päivän ateriaks
kaikkein mieliruoka tarjota.
Kyllä grillimakkaralla
lapset kasvavat.

Mutt' järki sanoo,
tänään pöytään keitto.
Kun nuori, oman perhees
ruokit, ruuat maksat,
säästät - ei auta huulen heitto.
Siis tarjolle myös
lihat perunat.

Oot myötäkasvattaja,
malli ihmiselle.
Sä ohjaat, vaikutat.
ei helppo ole
löytää tilaa nöyryydelle,
jos monet herkut
jätesankoon joutuvat.

On ilo, hymy,
huomaavaisuus palkintonas.
Näet väessä kasvavassa
huomispäivän toivon
sekä oman kuvas'.
Viel kiitokseksi monet
pokkaavat ja niiaavat.

Sä takaa ikkunan näet
joulukuisen hämärän.
Nyt vähän hellitämme,
on juhlahetki tänään.
Se toivomus on monen emännän.
Siis tervetuloa, jo puuro kiehuu,
kahvi tuoksuu, pöydät notkuvat.

Tervetulotoivotus ruokalahenkilökunnan pikkujoulussa
Sampolan ruokalassa 16.12.1992

Comments