Runot I‎ > ‎

Joukahaisen juna

Piilostressin ilmentymä,
outo niinkuin joki syvä
oli uni viimeöinen,
jossa lauloi Väinämöinen.

Joukahainen junan peri.
Sillä matkaan huristeli
ratanansa asfaltti,
vähemmänhän kolisi.

Muuten meni hyvin matka,
sillälailla, jatka, jatka.
Mutta rata muuttui pelloks,
vähän niinkuin viulu selloks.

Pysähdyshän siitä tuli,
radan varteen rakotuli.
Tuumaustauko tilaa antaa,
onhan sello raskas kantaa.

Taksiin kaikki - kova pala,
sinne koko kalevala.
Sepä pulman ratkaisi,
mikä unen katkaisi.

16.1.1998
Comments