Runot I‎ > ‎

Haaveiden saari

Laiva, paljon nähnyt, aavaa merta kyntää,
sen vanavedessä aurinko kimaltaa.
Mies kiireinen arjessa moneen asiaan entää,
vain takinlieve ovessa vilahtaa.

Sinä lapsena varmaan katsoit meren aavaa,
jäi haaveittes saari juuri horisontin taa.
Niin moni kuusi tänään kasvaa harmaata naavaa.
Vaikka auerta on, ei saares vihreys kadota saa.

Kun purjeet nostat, jää kauas kotiranta
ja navakka tuuli takilassa viheltää.
Jos ankkuriin jäät, vain jalkojes alla santa,
silloin haaveittes saari tutkimatta jää.

Kun laivan teet, siihen paljon itsestäs hierrät.
Minkä hyvin teet, se parhaintas kuvastaa.
On vapaus sulla, kun maailman rantaa kierrät.
Tuuli lempeesti soi ja vanavesi kimaltaa.

Meistä itse kukin omaa laivaansa pykää.
Niillä paljon keskeneräisinä purjehditaan.
Niin monen rinnassa seikkailijan sydän sykkää.
Harva laivuri on, jos satamakapteenikaan.

Kun saartas etsit, sinä joskus meitä muista.
Moni maakrapu täällä korttias odottaa.
Nauti täysin siemauksin etelän hedelmät puista
ja rommitoti, kun aivastutituttaa.

1987
Comments