Runot I‎ > ‎

Ett minne från Roskilde

Där bakom vattnet, fjorden,
domkyrkans stolta torn de tre,
i morgonens stilla soldis
dom knappast kan jag se.

Domkyrkans mäktiga valvar,
en del av en evighet
och drottningar, konungar
dom vilar där, du vet.

Så fina katakomber under valvar,
sarkofagerna, byggda bäst,
dom väcker up så många tankar
om skickliga mästare från "west".

Vårt liv är här
så kort som ett ögonblick.
Vem kungen är
mera rikedom han fick.

Vem kungen är,
han himmelen kan omfamna,
men evigheten,
den har vi just densamma.

Ajatuksia kauniina kesäaamuna Roskilden vuonon rannalla

Voin juuri nähdä kirkon kolmoistornit
aamun autereessa
niin ylväinä ja
juuret unikankareessa.

Siell' mahtiholvit
jonkun ikuisuutta julistaa
ja niiden alla
hallitsijat leponsa saa.

Ja holvein alla hienot katakombit
sarkofageineen
ne muistuttavat taidosta mestarien
ja työstä haasteineen.

On elämämme täällä
hetki vain,
mä kuningasta vähemmän
rikkautta sain.

Vaikk' kuninkaan mahti
syleilee avaruutta,
me kumpikin katsomme
kohti samaa ikuisuutta.

Perin myöhäsyntyinen suomennos joskus 90-luvulla kirjoittamaani
Heinäkuussa 2011 Hannu Haapasaari
Comments